Vive la Tampere - 5 vinkkiä ranskalaiseen romantiikkaan Tampereella!

For English please see here

* * * 

Romanttinen miniloma Tampereella? Oui, oui! Tässä vinkit Tampereen ranskalaisimpiin paikkoihin!

* * *

Göteborgaren työ vie meidät säännöllisin väliajoin viettämään viikonloppulomia Tampereelle. 

Tampere ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen romantiikannälkäisen minilomakohteena- ei vaikka kuinka olisi sen englantilaisesta vastineesta Mansesterista tulevan jalkapallojoukkueen fani. 

Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta! 

Oui, oui!

Hermeshuivi hulmuten (minä) ja käsittämätöntä kurnutusta silmiään pyöritellen mongertaen (Göteborgare) suuntasimme siis lemmenlomalle Le Manseen. 

Vive La Tampere - tässä viisi vinkkiämme ranskalaisiin hetkiin Tampereella! 

Bon voyage!

1. Grand Hotel Tammer - dekadenssia ja menneen ajan glamouria

Ihan alkuun on bien sûr kiinnitettävä huomiota hotellivalintaan. 

S-hotelliketjun kansoittamassa työväenkaupungissa kaivatun kaltaista dekadenssia tarjoaa vain Grand Hotel Tammer (josta blogissa enemmän edellisessä postauksessa täällä). 

Hotellihuoneiden romanttisista irtopisteistä mainittakoon minibaarissa myytävät lemmenlukot (17€), jolla ikuisen rakkauden voi sinetöidä Tammerkosken sillalla. 

Oh, là là!

2. Kauppahallin 4 Vuodenaikaa - loistavaa lounasta pettämättömällä hinta-laatusuhteella

Ehkä kaupungin lyömättömimmän hinta-laatusuhteen omaava lounaspaikka on Neljä Vuodenaikaa Tampereen Kauppahallissa. 

Pöytävarauksia ei oteta, joten saavu siis hyvissä ajoin (tai juuri ennen keittiön sulkeutumista, jolloin saat tosin varautua siihen, että syöt sitä, mitä ei ole ehditty myydä loppuun- zut alors!)

Bouillabaisse on klassikko ja syystä. Kasvikset on jätetty sopivat al denteiksi ja ihastuttavan maukas liemi saa syvyyttä mm. tähtianiksesta. 

Kulhollinen tuota ranskalaiskalastajien antia maailmalle Chablis-lasillisen ja hurmaavan kesäisen sitruunapossetin kanssa 28,80 €. 

3. Wistub Alsace - Tarte Flambéeta ja Alsacen viinejä

Alsacelaista viinitupaa kai jäljittelevä Wistub Alsace ei juuri ulkomuodollaan krumeile. 

Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.

Viinilistalta löytyy kuriositeetteja (mm. bulgarialaista viiniä!), mutta erityisesti kannattaa pitää silmällä ravintolan itsensä maahantuomaa Alsacen antia. 

Juuri uusitun ravintolan ruokalista on täynnä perushyvää rustiikkista ranskalaisruokaa, joskin valkosipuli-timjamivoissa tarjoiltujen etanoiden (6 kpl/ 10€) suola oli sen verran tymäkkä, että jopa minua vähän hirvitti. 

Turhan tiukka suola oli myös kvinoan kanssa tarjoillun fasaaniannoksen portviinikastikkeessa (25 €), joskin fasaani oli kauniisti kypsennettyä. 

Se ehdoton ykkössyy, miksi tänne kannattaa suunnata onkin ihan absolument Tarte Flambée, ranskankermalla aateloitu Alsacen vastine pizzalle.

Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€). 

Illallinen (2 lasia Cremant d'Alsacea, etanat, iso Tarte Flambée, fasaaniannos, jälkiruoka kahvilla sekä pullo alsacelaista Pinot Noiria)  132,50€. 

4. Ravintola Tiiliholvi - klassista ranskalaista ruokaa pohjoismaisella twistillä

Myönnän, että ennakko-odotukset Ylioppilasteatterin viereisestä tiiliholvisesta kellarista löytyvää ravintola Tiiliholvea eivät olleet kummoiset, vaikka sisäänkäynti tuokin viehättävästi mieleen pariisilaisen metroaseman. 

Tant joli!

Paikka on kuitenkin iloinen yllätys, eikä lainkaan sellainen kahdenkymmenen vuoden takaisissa loiston päivissään jumittava; pippuripihviä hienostuneisuuden huippuna pitävä aikakone. 

Erinomainen palvelu, osaavat viinisuositukset sekä todella hyvää (ja yllättävänkin kepeän vaikutelman) jättävää ruokaa. 

Yllätysmenut 58€/ 69 € (4/6 ruokalajia), keittiömestarin tasting menu (8 ruokalajia) 80€. 

Meidän illallisemme koostui alkuun kauniista ja hyvin toteutetusta härkäcarpacciosta parmesaanikreemillä (13€) sekä siika-passionhedelmä-sitruunaverbena-annoksesta (14€). 

Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.

Pääruoaksi söimme (myös kevään odotetun parsakauden käyntiin tempaissutta) kevätkananpoikaa basilikalla ja limellä (30€) sekä häränkuvetta ankanmaksavoilla (Mon Dieu!), bataatilla ja valkosipulilla (31€).

Jälkkäriksi jaoimme ihastuttavan raikkaan pistaasia, vesimelonia ja raparperia kolmella tapaa sisältäneen annoksen kahden limoux'laisen Doux et Fruite Method Ancestrale- kuohuviinilasillisen (á 11,50 €) saattelemana. 

Aperogeeteillä, kahdella isolla viinilasillisella (erinomaisesti ruokiin mätsänneet itävaltalainen Grüner pour moi ja uusi-seelantilainen Pinot Noir hurmavaalle seuralaiselleni) sekä yhdellä kahvilla illallisen hinnaksi kertyi 189 €.

PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi! 

5. Café au lait? Jotain pientä makeaa?

Cafe La Famillen suljettua ovensa ei Tampereelta ihan tyylipuhdasta ranskalaiskahvilaa löydy, mutta hyvillä mielin voi suositella seuraavia osoitteita.

Kauppahallista löytyvän Leipomo Branderin houkuttelevasta valikoimasta löytyy kiusauksia myös gluteenittomaan herkutteluun. 

Niinikään kauppahallissa sijaitseva Mama's Corner suorastaan vaatii pysähtymään sen ihanien suklaiden äärelle.

Ståhlberg Home Bakery & Cafen sijainti Koskikeskuksen yläkerrassa ei ole se kaikkein romanttisin, mutta tunnelma ja valikoima ansaitsevat sille sijoituksen listallamme. 

Trés bien!

Kaiken sen sisuksia syövän intohimon ja sielua raastavan romantiikannälän kourissakaan emme voineet kuitenkaan olla huomaamatta muutamaa asiaa:

- ymmärrän ranskaa. Mutta vain silloin, kun kukaan muu ei.

- ranskaa on mahdotonta edes yrittää puhua ilman sitä Allô, Allô- parodian puolelle lipsahtavaa nasaalihonotusta.

- on asioita, joihin edes ranskalaisaksentti ja chansonsovitus ei tuo toivottua romantiikanripausta. Näitä on esimerkiksi Oasiksen Wonderwall. Ja kakkavitsit.

- mitä enemmän ranskalaista viiniä juo, sitä vähemmän muistaa mitään muita maan muulle maailmalle antamia suuruuksia.

Minä: Louis Vuitton, Thierry Hermès, Christian Dior, Coco Chanel, Louis-Ernest Ladurée, Dom Pierre Perignon, Voltaire, Claude Monet, Citroën DS, Eric Cantona, Sebastien Chabal, Vincent Cassel, Mathieu Kassowitz, Audrey Tautou, Edith Piaf, Catherine Deneuve...

Göteborgare: Marcel... joku. Se oli juutalainen. Hugo Boss?

Tämänkertainen Tampereenreissu oli tähänastisista onnistunein - Tampere, je t'aime!

Aikaisempia kokemuksia Tampereen ravintoloista löydät täältä:

- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa

Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

For English please see here

* * * 

Tampereen Hella ja Huone on erinomainen... mutta voiko hyvää olla joskus sittenkin liikaa?

* * * 

Tuoreimman Tampereen-ekskursiomme kohokohta oli luonnollisesti kaupungin ravintolavalikoimaan tutustuminen. Ruokailutoimintojen ulkoistaminen kun tuntuu näin kirjaprojektin kokkausurakan jälkimainingeissa varsin houluttelevalta vaihtoehdolta.

Bertha-juttuun saatujen suositusten (kiitos niistä!) perusteella lauantain illallispaikaksi valikoitui Arto Rastaan Hella ja Huone, jonka tuorein White Guide Nordic rankkaa Tampereen toiseksi parhaaksi - Bertha kun nappasi uusimmassakin rankingissa ykköspaikan.

Olimme kaukaa viisaina jättäneet lounaankin väliin, mutta silti 16 ruokalajin tasting-menu tuntui hieman liialliselta. Koska toinen vaihtoehto olisi kuitenkin tarkoittanut vain puolikkaaseen kattaukseen tutustumista, valitsimme ahneina koko menun (95€), jonka saimme onneksi jakaa kahdestaan. 

Suurkiitos joustavuudesta henkilökunnalle!

Koska treffi-ilta ja mekko ja pikkulaukku, jäi oikea kamera hotellille. 

Mutta koska ruokabloggari ja tehosuorittaja, niin olihan niitä kuvia sitten kuitenkin saatava. 

Niinpä kuvien laatu on sen mukaista - pahoittelut tästä. 

Juomapakettia (34€/ 58€/ 80€) ei saanut puolitettua, joten tempaisimme molemmat sen sitten kokopitkän kaavan mukaan. 

Yhteensä illalliselle kertyi siis hintaa 285€.

Ovelasta valinnasta toisiamme onnitellen kohotimme shampanjalasimme (Champagne de Castelnau Réserve Brut, 15€/ lasi) ja valmistauduimme tulossa olevaan kulinaariseen moniotteluun. Vaan kuinkas sitten kävikään...

1. Little Nibbles 

Riisicrispiä ja ihanaa sitruunavaahtoa sekä tartar, jota näkkärin kuminaisuus saatteli kauniisti...

...sekä huikaisevan hienostunutta maa-artisokkakeittoa. 

2. Pucker Porridge

Tattaripuuroa, upean syvän makuista sipulilientä, rapeaa lehtikaalia ja karpaloa.

Viiniparituksena Charles Joguet Les Petites Roches Chinon. Toimi. 

3. Hallusinating Mussles

Hieno tämäkin, mm. kyssäkaalia sisältänyt annos, joskin ko. kasviksen funktio oli vähän outo. Makua kun siinä ei ole juuri lainkaan, niin se vaikutti vain hieman raa'aksi jääneeltä perunalta. 

Kielinatsia myös häiritsi se, että menun nimissä oli välttämättä haluttu käyttää kieltä, jonka oikeinkirjoitusta ei kuitenkaan hallittu. 

Sherryfani puolestaan riemastui juomapaketin seuraavasta pysähdyksestä: Tio Pepe-sherrystä. Yllättävä ja toimiva veto. 

4. Pike Perch walking in the smoky forest

Ihastuttava annos sai metsäistä tuulahdusta mm. kuusenkerkkäsiirapista. Näin ainakin tulkitsimme kuubalaisen sommelierimme kanssa käydyn keskustelun perusteella. 

Juomaparitus: Pierre Cherrierin Essentiel Sancerre

5. Snailie, snailie, shoot out your horn

Illan oma suosikkini. Unelmaisenkuohkeassa juuriselleriliemessä köllötelleen etanaraviolin ulkomuoto saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta niin käsittämättömän hienostunut annos, että ylistyssanojen puutteessa halasin sommelieriamme. 

Tässä kohtaa tarjoilussa tuli niin pitkä ja meille kenenkään sen kummemmin asiaa selittämätön tauko, että epäilimme jo tulleemme unohdetuiksi. Eipä sillä, ei tässä vaiheessa enää kyllä nälkäkään vaivannut. Päätimmme kuitenkin jäädä odottamaan ja lopulta keittiöstä taas alkoi tulla tavaraa. 

6. Chicken Dance

Suurella kiinnostuksella seurasin, miten seuralainen tästä ruokalajista selviäisi: maksa kun on ainoa asia, jota Göteborgare ei suostu syömään. Paitsi ilmeisesti tamperelaisen fine dining-ravintolan kananmaksamoussena. 

"Ihan eri asia", oli miehen analyysi. Ja mikäs minä olen noin pettämätöntä logiikkaa kiistämään. 

7. Una cerveza para mi cerdo, por favor!

Ihastuttavasti esitelty annos, jonka juomaparitus oli toisessa varsin luovassa vedossa trappistiolutta. 

8.Ox's Afternoon Tea

Hieman turhan suolaista consomméta saatteli flatbread, jossa oli hauskan rapeaksi paistettu pinta, mutta joka oli kuitenkin keskeltä jäänyt raa'aksi.

9. Pumpkin it up

Toinen ulkomuodollaan hurmannut annos, joka kuitenkin juustoa sisältävänä päätyi seuralaisen vatsalaukkuun. 

10. Fish & Chips

Täydellinen beurre blanc. Täydellinen. Kaverina Charles Baurin Pinot Blancia Alsacesta.

11. Tongue & Neck

Nimen perusteella odotin tätä annosta kaikkein eniten... mutta tässä vaiheessa turnausta olimme jo niin uuvuksissa, että ajatuskin ruoasta sai voimaan pahoin. 

Nyt oli kuitenkin minun vuoroni uhrautua tiimin vuoksi. Erinomainen annos, johon lihan kuorrutus toi hauskaa rapeutta. 

Puolet annoksesta jäi kuitenkin lautaselle, sillä ruoan määrä alkoi tuntua suorastaan absurdilta. 

Ja meitä oli sentään syömässä kaksi joista toinen on syönyt viime kuukaudet neljän ihmisen edestä!

Lasiin kaadettiin Cabernet Francia: Domaine de la Perruchen Saumur Champignyä Loiren laaksosta.

12. Say Cheese!

No, tässä oli juustoa. Jota en syönyt. Enkä näköjän myöskään kuvannut. Seuralainen kuitenkin tykkäsi. 

Tiedättehän sen sanonnan kuinka "jälkiruokamaha on ihan oma mahansa"? Ilmeisesti se todellakin pitää paikkansa, sillä siinä vaiheessa kun niitä alettiin kantaa pöytään, olimme taas kummasti virkistyneet ja löytäneet elämänhalumme uudestaan. 

Juomavalinta oli jälleen varsin luova: normandialaista pääärynäsiideriä!

13. Nordic kind of sour milk

Tykättiin. Ei turhan makeaa ja hauska tekstuuri.

14. Snow White's Venom

Tykättiin tästäkin. Uupumus alkoi tosin voittaa, eikä mitään merkittäviä muistiinpanoja ole enää jaksanut edes yrittää saada aikaiseksi.

Tämän kaverina oli kuohuviiniä Limouxista: Antech Limoux Méthode Ancestrale Doux et Fruité.

15. Ficus Carica Cacaotica

Viikunaa ja suklaata. Hyvää. Etenkin sen juomaparituksen; Taylorin portviinin kanssa. 

16. Crêpe Fraiche

Tästä jälkipolville muistoiksi jäänyt kuvitusmateriaali oli sen verran surkea, että säästettäköön teidät siltä.

Puolet juomista jäivät juomatta - turnauskestävyys ei yksinkertaisesti riittänyt. Huojuimme takaisin hotellille rojahtaaksemme epäuskoisina sängylle raskaasti hengittäen.

Seuraavana aamuna jätin hotelliaamiaisen väliin - elämäni ensimmäistä kertaa . 

Ei pystynyt. Vieläkään.  

Hella ja Huone on paikallinen instituutio, kertoi eräs paikallinen, joka on itse käynyt siellä jo jostain 90-luvun lopusta lähtien. 

Taso on kuulemma aina ollut kova eikä "sellaista herkkyyttä eri komponenttien yhdistämisessä löydy täältä muualta".

Kiitos siis onnistuneista vinkeistä - mihis seuraavalla Tampereenreissulla tehtäisiin pöytävaraukset?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Mitä tehdä Tampereella? Vinkkejä historian- ja kulinarisminnälkään

For English please see here

* * * 

Tampereelta löytyy nähtävää niin historianharrastajalle kuin ruokaturistillekin.

* * * 

Tampere - tuo Suomen Manchester. 

Teollisen vallankumouksen kehto.

Punatiilen dominoima työväenliikkeen tyyssija. 

Lapsuuteni TV:n Thilia Thaliasta tuttu teatterikaupunki. 

Göteborgaren työ vei meidät taas viikonlopuksi tähän Pirkanmaan helmeen ja maamme kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, joka on juuri tehnyt historiallisen päätöksen ja päättänyt seurata pääkaupungin jalanjäljissä maamme toiseksi raitiovaunuverkoston omaavaksi kaupungiksi. 

Valtuuston yli kymmenen tuntia vatvoma keskustelu herätti melkoista intohimoa puoleen ja toiseen. 

Huolta herätti mm. kuurojen kohtalo: liian hiljaisina kun raitiovaunut katsottiin heille hengenvaaralliseksi uhaksi. Ehkä siellä Tampereella ei ole oivallettu, että se kuuro pysyy kuurona, oli se desibelitaso sitten mitä tahansa? Tai että silmät niillä pääsääntöisesti kuitenkin toimivat? 

Harvemmin sitä täältä isolta kirkoltakaan raportoidaan, kuinka kolmosen spåra niittää kuolemaa ja on taas vaatinut uuden uhrin kuulovammaisten pahaa-aavistamattomasta joukosta. 

Onnea Tampereelle joka tapauksessa - vaikka eihän tuo teknologian etuvartiossa seisominen heille toki uutta ole. 

Esimerkiksi koko Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi nimenomaan Tampereella Finlaysonin tehdassalissa vuonna 1882. 

Tampere paistatteli tuolloin muuten saavutuksellaan melkoisen maineikkaassa seurassa: tuota ennen moisia hienouksia oli nähty Euroopassa vasta neljässä kaupungissa, joista yksikään ei ollut Helsinki.

(Pariisi, Strasbourg, Lontoo ja Milano, kun nyt satuit kysymään). 

Pysyvää asutusta Tammerkosken seudulla on ollut jo 600-luvulta lähtien, joskin ei siellä sillalla varmaan vielä tuolloin kovinkaan taajaan tanssahdeltu.

Kaupunkioikeudet Tampere sai vuonna 1779, mutta vielä tuolloin sen asukasluku jäi alle tuhannen. 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Finlaysonin puuvillatehtaan myötä alkanut teollistuminen kuitenkin nelinkertaisti asukasluvun vuosisadan puoleenväliin mennessä. 1900-luvulle tultaessa tamperelaisia oli jo hulppeat 36 000.

Sadantuhannen asukkaan rajapyykki ohitettiin 1950-luvulla ja 200 000 paukahti täyteen vuonna 2003.

Teollisuuskeskuksena Tampereesta kehittyi myös merkittävä poliittinen ja taloudellinen keskus, jossa mm. nais- ja työväenliike oli aktiivinen: olihan väestö sattuneesta syystä tehdastyöläis- ja naisvoittoista. Hyvissä käsissä tamperelainen järjen valo on tänäkin päivänä: onhan niillä mm. tuo Nuorgamin Emmi. 

Tuonaikaiseen työläiselämään pääsee tutustumaan Amurin työläismuseokorttelissa tai työväenmuseo Werstaassa. Finlaysonin omistajasukuun kuuluneen von Nottbeckin perheen vaiheita kartoittava Museo Milavida puolestaan tarjoaa väläyksen siihen vähän paremman väen elämään. 

Tampereella oli kyseenalainen kunnia toimia parin historiaan jääneen henkilön; muuan Leninin ja erään Stalinin ensimmäisen tapaamisen sijaintina. 

Salaisen tuumaustuokion seurauksena miehet menivät ja pistivät alulle Neuvostoliiton syntylaukauksena toimineen vallankumouksen, eikä miljoonien kadoksiin, pakkotyöleireille ja kidutuskeskuksiin päätyneiden ihmisten kiitollisuudella varmaankaan ole rajaa. 

Tampereelta löytyykin yksi koko maan kummallisimpia museoita: Lenin-museo. Vakoilumuseo, toinen Tampereelta löytyvä museokuriositeetti on puolestaan alansa ensimmäinen koko maailmassa.

Sisällissodan synkkien vuosien aikana Tampere oli punaisten hallinnassa ja kaupunki toimi monien ratkaisevien taisteluiden näyttämönä. 

Tammerkosken rannassa sijaitsevasta Vapriikki-museokeskuksesta löytyy asialle omistettu pysyvä näyttelykin.

Tampereen kaupunkikuvaa määrittävät yhä suorastaan ikonisiksi muodostuneet; Tammerkosken ympäristöön levittäytyvät punatiiliset tehdasrakennukset taivasta halkovine kookkaine savupiippuineen. Teollisuuden siirryttyä enenevässä määrin halpatuotantomaihin, ei savupiipuista tosin puksauttele savua ulos enää monikaan. 

Sen sijaan tehdasaluetta on kunnostettu museoiden, pikkuputiikkien ja ravintoloiden kansoittamaksi viihtyisäksi kortteliksi. Yksi suosikkiosoitteistamme on Panimoravintola Plevna, jonka oman panimon valikoiman parissa saa varsin kivuttomasti vietettyä vaikka kokonaisen iltapäivän. 

Jos muuten keskieurooppalainen oluttupatunnelma kiehtoo enemmänkin, kannattaa suunnata elsassilaisravintola Wistubin Tarte Flambéen/ Flammekuechen äärelle!

Ruokamatkailijan kannattaa ehdottomasti etsiytyä ydinkeskustassa hieman piilossa olevaan, yli 100-vuotiaaseen kauppahalliin. 

Kauppahalli ei ole kovinkaan suuri, mutta sitäkin hurmaavampi. 

Edelliseen Tampere-juttuuni saamien vinkkien perusteella (kiitos teille!) löytynyttä ranskalaista Neljä Vuodenaikaa-ravintolaa ihastuttavampaa lounaspaikkaa saa kaupungista hakea. 

White Guide Nordicissakin noteeratussa ravintolassa oli vierailupäivänämme tarjolla mm. mahtavaa sorsaa. Erinomainen hinta-laatusuhde - muista myös tsekata delin puolelta löytyvä upea raakamakkaravalikoima. 

Kotiinviemisiksi kannattaa hamstrata myös brittityylisiä piiraita, jotka saivat minut kaappienglantilaisena vallan liikuttumaan. 

Muita tsekkaamisen arvoisia paikkoja ovat Kalaherkut Nygren sekä välimerellinen herkkukauppa Mama's Corner. 

Kaupungin alkuasukasväestö ei muuten pettänyt rempseydessään tälläkään kertaa (edellisestä kerrasta lisää täällä). 

Seisoessani tupakalla hotellimme kattobaarin terassilla lähestyi minua yksi juuri maailmalta vuosikymmenten jälkeen takaisin kotikonnuilleen palannut Pyynikin poika. 

"Tiedäksää plikka yhtään kuinka kaunis sää oot!" hän huokaisi minua tuijottaen, saaden ihailullaan minut liki sanattomaksi. Mutta vain hetkellisesti.

"Vaan mee ihmeessä sisälle, sullahan jäätyy p***u!

Moro taas, Tampere - seuraavaan kertaan!

* * * 

PS. Lisää sisäpiirin vinkkejä Tampesteriin löydät Emmin lisäksi myös Kohteena Maailma-blogin Ramilta. Ravintolasuosituksia kannattaa bongailla puolestaan Sivumaku-blogin Janilta.

Lisää omia ravintolalöytöjäni kaupunkiin löydät blogista täältä.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!