Miksi matkustaa Bulgariaan?

For English please see here

* * * 

Bulgaria on edullinen ja monipuolinen matkakohde, joka tarjoaa nähtävää niin viiniä, historiaa, kulttuuria, rantoja kuin talviurheilumahdollisuuksia etsivälle.

* * * 

Dinkata. Pamidovo. Velichkovo. Ivayolo.  

Paikannimet vilahtelevat bussin ikkunasta sen mutkitellessa kapeita maalaisteitä, joutuen välillä antamaan tilaa kanakuormassa köröttelevälle ruosteiselle traktorille. 

Rispaantuneet Bulgarianliput roikkuvat talojen seinustoista, verkkaisesti tuulenvireessä huojuen.  

Talojen ikkunat ovat pimeinä, ihmisiä ei näy missään. Ulkona kaikuu vain koirien haukunta. Jostain kohoaa taivaalla laiskasti kiemurteleva savupilvi. 

Kyläbaarin repaleisen muovikatoksen muodostamalla terassilla mies juo loisteputken kelmässä valossa yksinään olutta tuijottaen tyhjyyteen. Ilta on kääntymässä yöhön ja reissuni päätökseen. 

Yritän taistella nukahtamista vastaan hämärässä hiljalleen keinahtelevassa bussissa ja mietin kuluneita päiviä. En tiennyt, mitä Bulgarialta odottaa ja vielä vähemmän tunnun tietävän, mitä olen reissusta saanut.

Ottomaanivallan alta kommunismiin

Bulgarian vuoden 1908 itsenäiseksijulistautumista edelsi liki puolen vuosituhannen mittainen aikakausi Turkin ottomaanivaltakunnan alaisena. Vuonna 1946 valtaan nousivat kommunistit, minkä seurauksena monarkiasta luovuttiin. 

Neuvostoliiton ja muun itäblokin sosialismin murenemisen jälkeen maassa nähtiin demokraattiset vaalit vuonna 1990, joskin kommunistit onnistuivat yhä tuolloin hiuksenhienosti säilyttämään parlamentin enemmistön. 

Kommunistiajan jälkeinen murros kosketti kaikkia yhteiskunnan ja kulttuurin kerroksia ja jossain suhteessa niistä pyristellään eroon yhä vieläkin. 

Eivät kaikki muutokset bulgarialaisten mielestä myöskään parannusta tuoneet: oppaamme totesi mm. terveydenhuollon ja koulutuksen kehittyneen huonompaan suuntaan. 

Bulgarian viimeinen tsaari; vuonna 1943 vain kuusivuotiaana hallitsijaksi noussut Simeon II palasi maanpaosta 2000-luvun alussa. Vuoden 2001 vaaleissa hänen puolueensa sai murskavoiton ja entinen hallitsija nousi maan pääministeriksi. 

Hänen aikanaan Bulgaria otti vahvasti länsimielisen linjan: 2004 maa liittyi NATOon ja kolme vuotta myöhemmin EU:hun. 

Vaikka taloudellinen ja poliittinen tilanne ovatkin maassa parantuneet, ovat terveydenhuoltoon, koulutukseen, työllisyyteen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja korruptioon liittyvät ongelmat vielä varsin todellisia. 

Bulgarialaiset osaavat nauraa itselleen

Bulgarian otettua syksyllä nokkiinsa venäläiskansanedustajan kommentista siitä, kuinka maa tulee vielä ostamaan koko Bulgarian niinkuin se on ostanut jo puolet sen ranta-alueista, syytti kyseinen kansanedustaja bulgarialaisia huumorintajuttomuudesta. Siitä ei todellakaan ole kyse - ehkä kyseisen edustajan olisi kannattanut käydä treenaamassa omaa komiikantajuaan vaikka Krimin suunnalla?

Vaikka vuoden 2016 onnellisuusraportin mukaan bulgarialaiset ovat maailman onnettomimpia kansoja (157 maan tilastossa Bulgaria löytyy sijalta 129; jopa Palestiinalaisalueita ja Iraniakin alempaa), itselleen bulgarialaiset osaavat nauraa. 

Mieleeni palautuu kuulemani vitsi Valkoisen talon maalausurakan kilpailutuksesta, johon Bulgaria antoi kahden muun maan lailla tarjouksensa. 

Hollanti lupasi hoitaa homman miljoonalla, Uusi-Seelanti kahdella ja Bulgaria kolmella miljoonalla. Hämmästyneenä Bulgarian kovasta hintapyynnöstä, oltiin Valkoisesta talosta heihin yhteydessä, jolloin Bulgarian edustaja selitti tilanteen. 

"Ääh, katsos, näin se menee: me teetämme työn miljoonalla niillä hollantilaisilla, sitten minä pidän yhden miljoonan ja sinä sen toisen". 

Bulgaria on monipuolinen matkailumaa

Monipuolisuudellaan Bulgaria on kuitenkin jo tässä ajassa yllättänyt. Maalla on niiden kaikkien tuntemien Mustanmeren Sunny Beach-turistirantahelvettien lisäksi niin paljon muuta annettavaa. 

Edullisia nuo pakettimatkat kyllä ovat: nyt olisi keväälle varattavissa kahdenkin viikon all inclusive-paketteja vaikka Nessebariin reilulla 400 eurolla. 

Maassa on yksi maailman tiheimmistä kuumien mineraalilähteiden verkostoista, joten etenkin maan keskiosa (mm. Velingradin alue) on täynnä niiden varaan rakentuvia kylpyläkaupunkeja.

Jos sen sijaan talviurheilu kiinnostaa, takaavat maan läpi kulkevat Balkanin Alpit mahdollisuuden myös hiihtolomailuun. 

Bansko on hiihtokeskuksista tunnetuin ja sen alppikylämäiset hotellit tarjoavat mahdollisuuden talvilomailuun murto-osalla Keski-Euroopan hinnoista. 

Esim. Borovetsiin järjestetään matkoja kevättalvella Suomestakin: halvimmillaan viikon pakettimatkan puolihoidolla saa reilulla 500 eurolla. 

Maasta löytyy mielenkiintoisia kohteita myös historiasta kiinnostuneille: itse kävisin ainakin katsastamassa Mustanmeren rannalta löytyvän Nessebarin muinaiskaupungin sekä pääkaupunki Sofiasta noin sadan kilometrin päässä sijaitsevan Rilan luostarialueen - UNESCOn maailmanperintökohteita molemmat. 

Viinituristille Bulgaria on iloinen yllätys. Paikallinen viini on edullista, butiikkiviinitiloja on maahan jo kymmeniä ja nousussa oleva taso on paikoitellen todella korkealla. Viinitilakiertelyyn otollisin kohde lienee Traakian laakson alue - lisää vinkkejä tähän löydät blogista täältä.

Ruokamatkailijan Bulgaria: lihaa ja vielä vähän lihaa 

Ruokamatkailijaa ei Sofian ulkopuolinen Bulgaria tosin juurikaan hemmottele. Tämän myöntää Grand Hotel Sofian keittiömestari Joro Ivanovkin. Neuvostoajan jälkeinen murros heijastuu yhä maan ravintoloidenkin tarjontaan: ihmiset haluavat runsautta. 

Tämä näkyy niin reippaissa annoskoissa kuin ruokalistojen paikoin pökerryttävässäkin laajuudessa: tarjolla on monesti kaikkea pihvistä pastaan ja pizzasta wokkeihin. Paikallinen näkökulma on täysin vastakkainen omaani. 

Siinä, missä se minulle kertoo harkinnasta ja erikoistumisesta, on suppeampi tarjonta bulgarialaisille merkki juuri osaamisen puutteesta.  

Lihaa syödään paljon - vastaisku menneisyyttä leimanneelle puutteen ajalle tuokin. 

Bulgarian patriarkan kerrotaan kommentoineen aikanaan maan tuolloiselle kommunistiselle keskuskomitealle, kuinka 35 vuodessa se oli onnistunut siinä, mitä kirkko oli yrittänyt jo yli 2000 vuotta: ihmiset eivät syöneet enää lihaa. 

Ivanov toivoisi näkevänsä täällä mm. Baltian maissa koettua kulinaarista vallankumousta, jossa uusi kokkipolvi tulkitsee maansa ruokaperinteitä, valmistustapoja ja raaka-aineita modernimmalla otteella. 

Bulgariasta hän on kuitenkin ylpeä - ei kai hän muuten olisikaan jättänyt Michelin-tähditettyä uraansa maailmalla - ja kaipaa sen onnistunutta brändäystä. Esikuvakseen hän nostaa tässä ehkä hieman yllättäen juuri pohjoismaisen keittiön, jonka menestystä hän on mm. kansainvälisissä mielenkiinnolla seurannut. 

Omat rajoitteensa asettaa tosin myös raha, joutuu hän myöntämään. Maassa, jossa keskipalkka jää 400 euroon, ei esimerkiksi fine diningille ole juurikaan yleisöä. Edullisesti täällä siis saa vatsalleen täytettä.

Onnistuneita ravintolasuosituksia pääkaupunki Sofiaan löydät blogista täältä ja täältä.

Vasemmalla kädellä vähän sinnepäin

Mieleen muistuu toinen oppaaltamme kuulema vitsi bulgarialaisesta miehestä, joka unessaan saa mahdollisuuden vierailla niin taivaassa kuin helvetissäkin. Taivas ei mieheen tee kummoistakaan vaikutusta, mutta helvettiin sen sijaan alati jatkuvine juhlineen hän tykästyy. 

Kuoleman hetkellä Pyhä Pietari kysyy sitten mieheltä, kumpaan hän haluaisi mennä. Mies luonnollisesti valitsee helvetin, mutta järkyttyykin sinne päästyään pahasti: siellä odottaakin pelkkää ankeutta ja alakuloa. 

Protestoidessaan Pietarille, kuinka hänen unessaan tilanne oli jotain ihan muuta, hymyilee Pietari ja huomauttaa. "Ah, mutta silloin sinä olitkin täällä vain turistina. Nyt sinä olet täällä jäädäksesi!"

Parantamisen varaa täällä on matkailijan kannalta monessakin asiassa, vaikka onko oikeutettua olettaakaan standardien olevan yhteismitallisia? Huippuhotellit ovat kuitenkin monesti huippuhotelleja vain bulgarialaisella mittapuulla: muiden silmään ne näyttävät auttamattoman elähtäneiltä ja neuvostoaikaista loistokkuuskäsitystä henkiviltä. 

Ja vaikka puitteet olisivat esimerkiksi huippuravintoloissa tai -hotelleissa periaateessa muuten kunnossa, jättää mm. asiakaspalvelun täsmällisyys monesti toivomisen varaa. 

Hanavettä ei kannata juoda. Tupakoinnin kieltävän merkin alla hotelleissa on tuhkakuppi. Kolmesta vessasta toimii vain yksi. 

Todennäköisesti ulkonäkönsä perusteella palkattu tarjoilijatyttö vain pyörittelee tympääntyneenä silmiään asiakkaan alkaessa hermostua siihen, ettei tilattua viiniä tai vettä ole vielä kolmannellakaan tilauskerralla saatu tuotua. 

En ole vieläkään varma, kumman Bulgarian minä olen nähnyt: ehkä pintaraapaisun kummastakin? Varmaa kuitenkin on, että kyllä minä tänne palaisin.

Bulgariantuliaiseni teille löydät tuosta alta. Kolmesta reseptistä kaikki ovat muuten yllättäen kasvisruokia - kaksi ihan vegaanejakin!

- Patatnik- bulgarialainen perunamunakas mintulla

- Bob Chorba - bulgarialainen papukeitto
- Lyutenitsa - bulgarialainen tahna paahdetusta munakoisosta, paprikasta ja tomaatista

Blogin aikaisemmat Bulgarianpysähdykset löytyvät tästä:

- Bulgaria viinimatkakohteena
- Bulgaria - holokaustin valopilkku
- Secret by Chef Petrov - ravintolalöytö Sofiassa
- Kosmos Sofia - Bulgarianreissun paras ravintola
- Rhodope-junalla läpi Balkanin Alppien
- Plovdivin vanha kaupunki hurmaa historiallaan
- Sofia - kirkkojen ja kontrastien pääkaupunki



Löytyykö sieltä Bulgariankävijöitä? Minkälaisen kokemuksen maa teille jätti?

*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Hyvää ja halvalla: viinimatkailijan Bulgaria on butiikkiviinitiloja ja loistavaa roséviiniä

For English please see here

* * * 

Viinimatkalle Bulgariaan? Mikä ettei! Bulgaria on yksi kiinnostavimmista nousussa olevista viinimaista, joka yllättää etenkin roséviinien tasollaan. Nappaa tästä vinkit, mitä juoda ja missä!

* * * 

Bulgaria on yksi mielenkiintoisimpia nousussa olevia viinintuottajamaita, mutta viiniteollisuudella on maassa varsin pitkät perinteet. Viininvalmistuksen taidon toi mukanaan yksi ensimmäisistä, tuhansia vuosia sitten Bulgariaan asettuneista kansoista: traakialaiset. 

Noista ajoista saakka viini on ollut olennainen osa paikallista kulttuuria. "Ei se viinimme välttämättä aina kovin hyvää ole ollut", hymähtää oppaamme. "Mutta niin halpaa se on ollut, että köyhilläkin on ollut siihen varaa!"

Bulgarialaiset itse jopa väittävät Dionysoksen, kreikkalaisen viininjumalan, olleen todellisuudessa bulgarialainen ja tulleen vain adoptoiduksi Kreikan pantheoniin. Kuka tietää - kyseisen jumaluuden alkuperä kun on vähintäänkin kummallinen jopa kreikkalaisessa mittakaavassa: vaikka hänen isänsä oli itse pantheonin pääjumala Zeus, oli hänen äitinsä ihan tavallinen kuolevainen. 

Maa jakautuu viiteen pääasialliseen viinialueeseen, joista juuri Plovdivin ympäristöön levittäytyvä, viinitiloja vilisevä Traakian laakso on viinimatkailuun kaikista ihanteellisin: alle 100 kilometrin säteellä löytyy viinitiloja kymmeniä.

Vuoteen 1986 Bulgaria oli itse asiassa (luonnollisesti Ranskan jälkeen) maailman toiseksi suurin viinintuottajamaa. Kommunismin aikana tuotanto kuitenkin hiipui, mutta Neuvostoliiton ja sitä seuranneen sosialismin romahtamisen jälkeen viinitilat yksityistettiin ja elinkeino alkoi hitaasti elpyä. 

Etenkin EU:iin liittymisen jälkeen maahan viranneilla tuilla on saatu lyhyessä ajassa huomattavia parannuksia ja uusia, kiinnostavia butiikkitiloja on syntynyt jo runsaasti. 

Alkuperäisrypäleitä maasta löytyy yli 40, joista punaiset Mavrud ja Nebbiolon sekä Syrahin risteytys Rubin ovat yleisimmin käytetyt. Melnik taas oli aikoinaan jopa niin suosittua, että itse Winston Churchill tilasi sitä vuosittain satoja litroja. Valkoisista eniten käytetty on Dimyat, josta tehdään myös varsin kelpoa paikallista brandyä.

Laatuviinien tuotanto keskittyy kuitenkin muualta tuotuihin rypäleisiin: punaisissa pääosin Cabernet Sauvignon-Merlot-Syrah-sekoituksiin ja valkoisissa Chardonnayhin ja Sauvignon Blanciin. 

Reissun ehdottomasti suurimmaksi yllättäjäksi nousevat kuitenkin bulgarialaiset rosé-viinit: parempiin olen törmännnyt vain Provencessa.  

Halpaakin viini on (tai no, missäpä se ei sitä olisi suomalaiseen hintatasoon pakon edessä tottuneelle?) - etenkin se, mitä paikalliset ostavat suoraan tiloilta viiden litran kanistereissa noin euron litrahintaan. 

Taso vaihtelee paikasta toiseen, mutta etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana bulgarialaisten viinien laatu on noussut vauhdilla ja on noteerattu jo kansainvälisestikin. 

Arvostettu Concours Mondial de Bruxelles - viinikilpailu pidettiin viime vuonna itse asiassa juurikin Plovdivissa. 

Aloittaessamme viinitilakierroksemme on viimeistenkin rypäleiden sadonkorjuu maassa juuri päättynyt. 

Medi Valley Winery

Kuten sen ympärille levittäytyvät jylhien vuoristomaisemien perusteella saattaa arvatakin, on Medi Valley koko Bulgarian korkeimmalla sijaitseva viinitila. Tunnin ajomatkan päässä Sofiasta etelään sijaitsevasta Smochevon kylästä löytyvä Medi Valley Winery kohoaa myös yhdeksi koko reissun suosikeistani. 

Vuonna 2007 avattu viinitila on avoinna vierailijoille joka päivä - lisää tietoa löydät täältä. 

Nykyaikainen ja siisti rakennus tarjoaa vierailijalle paljon tietoa alueen viinihistoriasta sille omistetun galleriankin muodossa. Kiinnostavuutensa lisäksi paikka on erinomainen kohde myös hintatasonsa vuoksi: tastingien hinta alkaa muutamasta eurosta. Viinejä voi ostaa mukaan talon puodista ja niidenkin hinnat lähtevät alle viidestä eurosta. 

Viinitilan käyttämät rypäleet ovat Chardonnay, Traminer, Sauvignon Blanc, Merlot sekä Cabernet Sauvignon. Talon portfolio koostuu kolmesta linjasta: A Good Year- perusviineistä,  Incanto- nimeä kantavasta premiumvalikoimasta sekä vuonna 2014 lanseeratusta, näiden kahden väliin sijoittuvasta Excentric Incanto-lajitelmasta. 

Näistä viimeksimainitusta löytyvät myös omien viljelmien ulkopuolelta ostetuista rypäleistä valmistetut 100-prosenttiset Mavrud, Viognier sekä Rubin.

Kaikki talon punaviinit kypsyvät 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä - bulgarialaisia ei käytetä, koska niiden laatu vaihtelee talon mukaan liikaa vuodesta toiseen. 

Talon Mavrud poikkeaa kuivuudessaan ja raskaudessaan niin paljon perinteisen Mavrudin vähän geneerisestä, pehmeästä tyylistä, ettei sitä ole Mavrudiksi tunnistaakaan. Niinpä se ei ole löytänyt yleisöään niin Bulgariassa kuin kansainvälisilläkään markkinoilla.

A Good Year-sarja on tastingin todellinen yllättäjä: niin hennolla savuisuudellaan sekä trooppisella hedelmäisyydellään huumaava Chardonnay 2015 kuin upean tasapainoinen Rosé (55% Cabernet Sauvignon, 40% Merlot, 5 % Syrah) päätyvät kotiinviemisiksikikin. 

Tuo rosé on yksiä parhaita koskaan juomiani!

Jos muuten olet liikenteessä täällä päin, kannattaa reissu ehdottomasti yhdistää vierailu läheiseen Rila-luostariin - yhteen Bulgarian UNESCOn maailmanperintökohteista!

Starosel

Alle kahden tunnin ajomatkan päässä Sofiasta Traakian laaksoon päin löytyy puolestaan Staroselin viinimatkailukeskus, joka on edullinen  ja monipuolinen kohde aloittelevalle viinimatkailijalle. 

Esimerkiksi kahden hengen huone on viikonpäivästä riippuen 45 €/ 52€/ yö ja hintaan sisältyy ihan kaikkien fasiliteettien käyttö. Pelkkien tastingkierrosten hinnat vaihtelevat reilusta 3 eurosta 15 euroon. 

Kompleksi pitää sisällään niin hotellin, kylpylän, ulkouima-allasalueen ja ravintolan.

Niin, ja sen viinitilan. 

Staroselin puitteisiin on panostettu, joskin kierroksen vetäneen miehen maneereista päätellen ("tiedättekö miten viiniä maistetaan?") opastettavina on ilmeisesti yleensä ei-kovinkaan-aiheeseen-vihkiytyneitä vierailijoita. 

Muinaista Kreikkaa henkivä tasting-rotunda on toki vaikuttava (Disneyworld Winelover Edition-tyyppisellä tavalla), mutta esimerkiksi sen hämäryys tekee siitä kaikkea muuta kuin ihanteellisen esimerkiksi viinin värin analysointiin. 

Ravintola taas on... no, bulgarialainen. Hinnat eivät hirvitä ja vatsansa saa takuulla täyteen. 

Paikan nettisivu ei ole kansainväliselle matkailijalle tosin kovinkaan käyttäjäystävällinen, sillä kaikki informaatio löytyy vain bulgariaksi. 

Onneksi on Google Translate.

Bessa Valley

Ognianovon kylässä lyhyen ajomatkan päässä Staroselistä Plovdivin lähellä (n. 150 kilometriä Sofiasta) sijaitseva Bessa Valley hurmaa niinikään sen ympärillä avautuvilla maisemillaan. 

Rhodope-vuoriston läheisyydessä sijaitsevien viinitarhojen korkeus merenpinnasta yhdistettynä savesta ja kalkkikivestä koostuvaan maaperään tuottavat hapokkaita ja mineraalisia viinejä.

Kiinnostavaa kyllä, viljellyt rypäleet koostuvat pelkästään punaisista lajikkeista: Merlotista, Syrahista, Petit Verdotista sekä Cabernet Sauvignonista. 

Terävän puolukkaisesta bukeestaan huolimatta pehmeydellään yllättävää Merlotia lukuunottamatta viinit ovat varsin kuivia ja tuhteja - ehdottomasti parhaimmillan ruoan kanssa. 

Viinitila on avoinna maanantaista perjantaihin. Tastingkierrosten hinnat alkaen 10€/ hlö (min. 10 hlöä) tai VIP-pakettina (min. 5 hlöä) 25€/ hlö.

Lisää tietoa löydät täältä.

Viinitilan tarina alkaa vuodesta 2001, jolloin sitä ympäröivän alueen hankki omistukseensa yli 800 vuoden viininviljelykokemuksen omaavan von Neippergin aatelissuvun nykyinen päämies: kreivi Stephan von Neipperg. 

Entuudestaan hänellä on kuusi viinikellaria Bordeaux'ssa. 

140 hehtaarin viiniviljelmät tuottavat vuosittain 550 000 - 650 000 pulloa viiniä, joista 80 prosenttia menee vientiin (pääosin Iso-Britanniaan, Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan). 

Syynä tähän on mm. hinta: esimerkiksi portfolion lippulaiva Enira Reserva (Merlot, Cabernet Sauvignon, Syrah) maksaa n. 25€, joka Bulgariassa vastaa lapsen kuukausittaista päiväkotimaksua. 

Villa Yustina

On jo ilta kaartaessamme viinitilan pihaan. Vielä hetki aikaisemmin ympäröivän Rhodope-vuoriston huiput purppuranpunaiseksi kullannut aurinko on ehtinyt laskea ja ensimmäiset tähdet syttyvät yllämme kaartuvalle tummalle taivaalle. Jostain kantautuu vaimeana kylän koirien haukuntaa. 

Läheisten laidunten tuoksu sekoittuu ilmassa leijuvaan herkulliseen grillin aromeihin. Syy löytyy sisäpihalta, jossa Josif hymyilee leveästi ja viittoilee lähemmäs avotulella vartaassa kypsyvää kokonaista karitsaa. 

Tervetuloa Villa Yustinaan, toiseen Bulgarian viinikierroksen suosikkiini!

Siinä, missä muu maailma juhlii helmikuun 14. romanttisen rakkauden suojelupyhimyksen Valentinuksen päivänä, tunnetaan päivä Bulgariassa (ja joka ikisen sinkkkutytön kalenterissa...) viinin päivänä. 

Silloin tästä suihkulähteestä kerrotaan virtaavan veden sijaan viiniä.

26 kilometrin päässä Plovdivista sijaitsevasta Ustinan kylästä löytyvä Villa Yustina on yksi maan kymmenistä butiikkitiloista. Syitä, minkä vuoksi paikka kannattaa ottaa viinikierroksen kohteeksi on monia: mahtava henkilökunta, kiinnostavat viinit sekä erilaiset, mm. Rhodopen alueen ruokaa ja viiniä yhdistävät teematapahtumat (4 ruokalajin ateria viineineen n. 20€).

Tänne voi myös huoletta unohtua pidemmäksikin aikaa, sillä tilalta löytyy oma guesthouse (2 tastingiä sisältävä yö neljältä hengeltä reilu 150 euroa, pelkkä yöpyminen reilun satasen. Pelkkien tastingien hinnat alkavat n. 6 eurosta/ hlö). 

Lisää tietoa löydät täältä.

Vasta 2006 perustetun talon portfolio koostuu kolmesta linjasta: Villa Yustina-, 4 seasons-, sekä Monogram- nimisestä premiumvalikoimasta. 

Käytetyt rypäleet ovat valkoisissa Traminer, Semillon sekä Sauvignon Blanc, punaisissa Pinot Noir (ai että miksikähän tästä tulikaan suosikkini?), Merlot, Cabernet Franc sekä Cabernet Sauvignon. Niitä natiivirypäleitä löytyy täälläkin vain yhdestä viinistä: Monogram-sarjan Mavrud-Rubin-blendistä. 

Edellämainitusta Mavrud-Rubinista löytyy kompleksisuutta, johon harvoin näissä blendeissä törmää. 

4 Seasons-sarja osoittautuu kuitenkin kokoelmaksi toinen toistaan kiehtovampia viinejä. Kotiin lähtee niin Spring (koska se ei voi tulla tarpeeksi aikaisin!), jossa Semillon tasapainottaa Sauvignon Blancin minulle yleensä liialliseksi yltyvää herukkaisuutta, Autumn (koska Pinot Noir) sekä Cabernet Franc, josta löytyy niin savuisuutta, pippurisuutta, marjaisuutta kuin mokkaakin. 

Dragomir

Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Plovdivista sijaitseva Dragomirin butiikkiviinitila on erikoinen tuttavuus jo kokonsakin vuoksi: pienempää en ole nähnyt.

Kahden enologin yhteisestä unelmasta syntynyt viinitila on ottanut tehtäväkseen mullistaa bulgarialaisen viinin ja varsin persoonallinen heidän otteensa onkin. 

Rypäleet ostetaan talon ulkopuolelta huolellisesti valikoiduilta tuottajilta ja vuosituotanto jää noin 60 000 pulloon. Suurin osa täälläkin menee vientiin - Bulgariasta Dragomirin viinejä löytyy vain erikoiskaupoista ja huippuravintoloista.

Omistajiensa intohimo bulgarialaiseen viiniin näkyy myös siinä, että viinit ovat pääasiassa blendejä, joissa muualta tuotuja rypäleitä yhdistetään natiivirypäleisiin. 

Dragomir Reserve-sarjasta löytyy 100% Rubin. Mavrudista puolestaan löytyy myös jälkiruokaversio, samoin kuin Dimyatista. 

Sarva-sarjasta taas löytyy Chardonnay-Dimyat- blend, Mavrud-Merlot-blend sekä Mavrud-Rubin-pohjainen rosé. 

Rosén suosio on lähtenyt viime vuosina Bulgariassakin kasvuun ja tuo viimeksi mainittu on palkittu peräti kuusi kertaa maan parhaana lajissaan. 

Omaan makuuni Dragomirin tyyli ei oikein istu: vaikka tuoksu lupailisikin monitahoisuutta ja aromikkuutta, jäävät ne minun mielestäni pelkästään juotuina hieman yksiulotteisiksi. Ruoan kanssa kokemus olisi epäilemättä ihan toinen. 

Jos aikaa on enemmältikin, löytyy Bulgarian sadoista viinitiloista toki paljon tämän kattauksen ulkopuolellekin jääviä, kiinnostavia tiloja.

Reissun aikana maisteltujen viinien perusteella muihin vierailun arvoisiin tuottajiin kuuluu ainakin Staroselistä pohjoiseen Karlovossa sijaitseva Chateau Copsa, josta löytyy myös eri viinilajikkeiden mukaisesti sisustettu butiikkihotelli (2 hh n. 60 €) sekä houkutteleva (ja todella edullinen!) ravintola. 

Toinen mielenkiintoinen (ja Napapiirin kasvatissa jo nimellään hienoista huvittuneisuutta herättänyt) tuttavuus oli Mustanmeren rannikolla päin Blaskovossa sijaitseva Salla Estate (huomio kaikki Varnan ja Burgasin matkaajat!)

Tastingit alkaen 10€/ hlö, yöpymisen aterioineen sisältävä paketti tilan guesthousessa 65€/ hlö).

Yksi asia, mikä kannattaa muistaa, on käteinen - osa viinitiloista ei ota kortteja vastaan. 

Miltä vaikutti? Tuliko jano ja heräsikö mielenkiinto? 

Alkon valikoimista ei mitään näistä kokeilemistani viineistä löydy, mutta mitäs sanotte: jos ihan täällä koto-Suomessa saataisiin aikaiseksi bulgarialaisten viinien tasting, jossa olisi samalla mahdollisuus myös tilata edullisesti kotiin omia suosikkeja, olisiko siellä kiinnostuneita liittymään seuraani?

* * * 

*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!