sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Verta, hikeä, kyyneleitä ja hitosti viiniä - millaista on tehdä keittokirja?



* * * 

Millaista on tehdä keittokirja? Uuvuttavaa, mutta ah, niin antoisaa. Tässä paljastuksia kulissien takaa!


* * * 

Kirjaprojektissa aletaan jo olla ollaan jo voiton puolella. Loppukiri häämöttää ja jääkaappiin jo hyvissä ajoin varattu palkintoshampanja odottaa jo avaamistaan. No ei, oikeasti sekin pullo on jo tullut matkan varrella juotua ja korvattua. Muutamaankin kertaan...

Kirjaprojektin omalla Facebook-sivulla (Tykkää! Seuraa! Jaa!) on hanketta päässyt seuraamaan reaaliajassa jo muutaman kuukauden, mutta laitetaan tännekin pieni osavuosikatsaus ja välitilinpäätös. Ihan vain jo senkin vuoksi, että humanistina tämä on todennäköisesti ainoa kerta, kun tulen koskaan käyttämään noita taloustieteen termejä ollen edes vähän kartalla siitä, mitä ne tarkoittavat. 




Kuluneisiin kuukausiin on mahtunut niin onnistumisen riemua ja ylpeyttä kuin epätoivoa ja turhautumista. Kyllä: verta,hikeä ja kyyneleitä on tullut vuodatettua ihan kirjaimellisesti. 

Muutama palovamma (koska kiehuva vesi ja/tai vähän huolimaton uppopaistaja), jokunen uusi arpi (olivat ne oikeassa: se mandoliini todella on terävä), pari ikuisiksi ajoiksi menetettyä lempipaitaa (koska kurkuma/ tomaatti/ kirsikka/ punajuuri. Eivät muuten lähde pesussa sitten millään...) ja jonkin verran ylimääräisiä kiloja. 

Kovin pieni hinta kaikesta tästä ilosta. Tai siltä se ainakin tässä vaiheessa tuntuu. Äkkiä se aika kultaakin muistot!




Tiskiainetta on kulunut varmaan tuhansia litroja (millaisella amishbloggarilla ei edes tiskikonetta ole?), samoin kuin viiniä. Kotiin on kannettu käsittämättömiltä tuntuneita määriä mausteita ja ihan liikaa tupakkaa (kyllä isä, luit oikein). 

Pa(r)h(a)impina päivinä kauppareissuja saattoi kertyä viisi, joista ensimmäinen aamuseitsemältä yhä pyjamissa. Ja Crocseissa. Voi olla, että minutkin nyt luokitellaan yhdeksi naapurustoni hulluista mummoista. Niitä meillä jostain syystä nimittäin riittää...




Vaikka olen aikaisemmin ollut mukana erinäisissä kirjaprojekteissa, on tämä ensimmäinen omani. Ja vielä ihan eri genreä kuin aikaisemmat hankkeeni. Lähdin mukaan innoissani, mutta autuaan tietämättömänä siitä, mitä kaikkea tie toisi vielä vastaan. 

Kustantajani WSOY:n idea ei olisi tosin voinut juuri enempää minua olla: matkoja minulle rakkaissa paikoissa, kuvia, jotka tuovat ne teidänkin luoksenne, mukaan tarttunutta reseptiikkaa, joka minua keittiössä innoittaa ja tarinoita ihmisistä niiden takaa. 

Jollain tapaa kirja on valmistuessaan jo vuosia jatkuneen matkan tulos - ehkä se onkin aina ollut sydämessäni odottamassa päivänvaloa?




Tein ohessa myös muita töitä ja sain pian huomata, ettei muilla ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea kirjan tekeminen (ainakin omalla kohdallani) piti sisällään.  Kerran sain eräältä toimeksiantajaltani kuulla yllättyneen kuuloisen lausahduksen "tuohan kuulostaa ihan oikeasti työltä!" 

No sitä se juuri on.

Päiviin kuului niin kirjan rakenteen pohdintaa, kirjoittamista, kuvien valikoimista ja editointia, yhteistyökumppaneiden kanssa neuvotteluja, kuvausrekvisiitan metsästystä, kuvauslainojen kuljetusjärjestelyjä ja kuvien suunnittelua. 

Niin ja raaka-aineiden hankintaa, kokkausta, reseptiikan laadintaa ja hiomista, stailausta, kuvausta, editointia ja vielä vähän lisää kirjoittamista. 





Hyvin on tullut kyllä syötyä  ja ainakin toistaiseksi näytän mahtuvan vielä samoihin farkkuihinkin. Mitäs siitä, että boyfriend-farkuista onkin ehkä tullut skinny-malliset...

Välillä keittiössäni on huokailtu onnesta kun lopputulos on ollut jossain reissussa nautittua esikuvaansakin parempi. Välillä päätä on hakattu seinään ihan urakalla ja vasta neljännellä kerralla oivallettu, että miksi ne kolme aikaisempaa versiota eivät onnistuneet. 

Uskallan siis seistä kirjan reseptien takana ja luvata, että ne toimivat. Ihan jokainen. 





Joitain reseptejä putosi matkan varrella pois siksi, että perusespanjalaisina ne löytyvät todennäköisesti jo miljoonasta muustakin keittokirjasta. Tässä halusimme keskittyä nimenomaan Andalusian erikoisuuksiin. Toinen syy karsintaan oli Nanna Nuorgamista-  henkilö, jota ei ole olemassakaan, mutta joka on toiminut jokaisen reseptin tuomarina. 

Ei, en ole seonnut. Antakaas kun selitän.

Kaikki kirjan reseptit on pyritty laatimaan niin, että niiden raaka-aineet eivät ole saatavilla vain kantahelsinkiläiselle ruokaintoilijalle, vaan ne on toteutettavissa missä tahansa. Vaikka Nuorgamissa siellä Nannan keittiössä.

Ihan erityisen innoissani olen lisäksi Israelin ja Palestiinalaisalueiden keittiöiden erikoisuuksista, joita maailmalla ei vielä kovinkaan hyvin tunneta. 




Kirjan kuvien kanssa on itkua tuherrettu ehkä tuotakin enemmän. Ainahan minä niihin olen panostanut, mutta nyt niiden piti olla ihan erityisen toimivia. Mikä tarkoittaa kaltaiseni neuroottisen ylisuorittajan kyseessä ollessa sen riman asettamista jonnekin otsonikerroksen tietämille. 

Välillä on kiroiltu sadepäivien harmauden kanssa, väliin hälytetty apukäsiä varjostamaan liian kirkasta aurinkoa. 




Jossain vaiheessa iski totaalinen usko omiin kykyihin, jolloin mieleen palasivat synkästi kummittelemaan kirjadiilin julkitulon jälkeen muutamilta tutuilta kuvaajilta tulleet yhteydenotot, joissa he tarjosivat itseään kirjan kuvaajiksi. 

"Ehkä olisi pitänyt tajuta. Ehkä he olivat oikeassa. Ei minusta tähän ole. " Vaan perkele. Taisi sittenkin olla!




Korkeakoulututkinnoistani ja taustastani huolimatta alan olla jo ihan ok sen kanssa, etten tulekaan koskaan viemään rauhaa Lähi-itään. Tai tuomaan maalleni mainetta ja kunniaa tolkuttomalla olympiakultamitalisaaliillani. Tai voittamaan Nobelia... no, mistään.  Tai ylipäätään tekemään mitään oikeasti merkittävää.

Tämä kirja on suurinta, mitä olen koskaan tähänastisessa elämässäni saanut aikaiseksi. Voi hyvin olla, että se tulee sellaisena pysymäänkin. Uuvuttavaa se on ollut. Mutta myös ihan älyttömän palkitsevaa ja opettavaista. 




Katsoessani pöytäni ympärille reseptejä testaamaan kokoontuneita ystäviä ja kylänmiehiä muistin taas kerran, missä ruoanlaitossa ja kirjassani on kyse. Yhteiselle aterialle istuminen kun ei ole pelkästään ruoan jakamista; siinä jaetaan rakkautta. 

Tehdessäni ruokia, joita en ollut syönyt vuosiin, sain myös äärimmäisen konkreettisen oppitunnin siitä, kuinka tärkeä osa kulttuuria ruoka on. Maistaessani nuo tutut maut kuljettivat ne minut hetkessä takaisin takaisin kaukaisiin maihin ja minulle niin rakkaiksi tulleiden ihmisten keittiöihin. 

Ruoka yhdistää meidät niin vahvasti muistoihin, miksi se on myös viimeinen lähtömaahan yhdistävä tekijä, joka maahanmuuttajilla viimeisenä kuolee. 

Joten...jos kirjani antaa teille sitä, mitä sen toivonkin: iloa ja inspiraatiota, niin ei sekään kyllä kauhean mitätön saavutus ole, eihän?




Loppumetreillä alkoi hymy hyytyä tajutessani, että vaikka oma työni onkin tulossa loppuun, on kirjan taival vasta aluillaan. Oivalsin ensimmäistä kertaa ihan konkreettisesti, että kohta se on valmis; kaupoissa ja toivottavasti teidän käsissänne. 

Kommentoitavana. Kauhisteltavana. Kritisoitavana (oi, tätä optimismia auvoisimmillaan...)

Entä jos se hukkuu tuohon maailmalle koko ajan suollettavien keittokirjojen tulvaan? Entä jos se ei kiinnostakaan? Entä jos siitä ei tykätä? 

Mutta saadakseen munakasta täytyy rikkoa munia. Eikä pidä lähteä leikkiin jos... jaa. Jos ei ole munaa?

Munat on nyt rikottu. Katsotaan, mitä te munakkaasta tykkäätte!

PS. Tältä se tulee näyttämään 




PS. Miltä tämä on näyttänyt lähipiirin silmin? Vastauksen löydät tästä Kissabloggarin aiheesta kirjoittamasta tekstistä!

__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


     sitruunarosmariinipiparit_joulukuusenkoriste


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

94 kommenttia :

  1. Olipa kiva lukea rehellisiä fiiliksiä projektista. Itse olen joskus keittokirjan tekemisestä haaveillut, mutta tosissani en ole harkinnut. Monestakin syystä, mutta silti se jossain takaraivossa aina silloin tällöin kutkuttelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itse en olisi uskaltanut moisesta edes haaveilla... mutta näin sitten kävikin. Olo on väsynyt, hämmentynyt, epäuskoinen... mutta pikkuhiljaa myös ihan älyttömän onnellinen ja ylpeä <3

      Poista
  2. Haha, nauran täällä ( hyväntahtoisesti )! Kuulostaa niin kovin tutulta! Se on työtä, verta hikeä ja kyyneliä. Se on hullun hommaa, se on tullut todettua jo monesti! Kun ne boyfriend malliset farkut on pureutuneena persvakoon ja tupakkaa tekee mieli ( vaikka en polta enää ) ja kiukuttaa! Mutta kuitenkin jotain kutkuttavaa ja antoisaa siinä on, pakkohan se on myöntää. Mutta tiedätkö mitä Erja! -Ensi kerralla se on jo helpompaa ;)

    VastaaPoista
  3. Upea kansi ja upeita kuvia Erja! Toivottavasti on pian kaupoissa, että saadaan käsiimme. On ollut kiva seurailla projektiasi, varmasti ollut kovaa työtä, verta ja hikeä - onneks hitosti sitä viiniäkin ;).

    VastaaPoista
  4. Erja-tyttäreni, olet tehnyt upeaa työtä ja innolla odotan saavani aidon kirjasi käteeni luettavakseni ja reseptejäsi testattavaksi ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :-) mulla on vähän sellainen fiilis, että saatat tykätä kirjan kiitospuheista...!

      Poista
  5. Arvostan Nuorgamin Nannan huomiointia! Vaikken itse ihan noin kaukana asukaan, tässäkin isossa kaupungissa on esim. etnisen kauppojen valikoima huomattavasti Helsinkiä niukempi. Odotan kaunista kirjaa entistä innokkaammin kun tiedän, että sitä oikeasti voi myös käyttää.
    K(eittok)irja ei tosiaan ole mikään mitätön saavutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kauniista sanoistasi <3 sumakki oli tosin sellainen, josta en voinut tinkiä :-)

      toivottavasti lopputulos on mieluinen - kyllä siinä iso pala sydäntäni on mukana!

      Poista
  6. Ihan uskomattoman mahtavaa Erja! Mä niin odotan, että saan sun kirjan painokoneen lämpöisenä käsiini <3

    VastaaPoista
  7. Olipa tunteisiinmenevä kirjoitus, ihanan avoin tilitys ja fiilistely kirjaprojektista <3 mieletöntä, olet kyllä saanut aikaiseksi jotain varmasti upeaa, herkullista ja veikkaanpa että palaute tulee olemaan hyvin positiivista. Onneksi olkoon!! :)

    ps. olen silti salaa kauhuissani että sulla ei ole TISKIKONETTA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos - toicon kovasti, että se löytää paljon rakastavia koteja :-)

      tiedän - en ymmärrä tätä tiskikoneettomuutta itsekään!

      Poista
  8. Ei vitsi, en malta millään odottaa, että kirja ilmestyy <3! Haluun kokata jokaisen reseptin sitte :) Mahtavan uskomaton kokemus varmasti, niin eloisasti kirjoitettu tästä taipaleesta! Eihän se näin kokemattoman ajatuksissa tunnu ehkä varsinaiselta työltä tehdä kirjaa ennen kuin niihin saappaisiin astuu! Ja hei, halusin vielä sanoa ihan muuten vaan. Mulla on semmonen älyttömän paksu mappi, johon oon vuosien saatossa printannut (ihan vanhan kunnon printannut, eikä pinterestiä) kaikki parhaimman kuuloiset reseptit. Enkä ole pelkkä reseptien keräilijä, vaan oikeesti myös lähestulkoon aina oikeesti myös teen ne. Kävin tätä mappia eilen läpi ja huomasin, että niistä aivan todella todella moni, suurin osa oikeastaan, oli sun kuvia, sun reseptejä, sun käsialaa ja niihin oli vielä kirjoitettu viereen sanoja kuin "tee uudestaan!" "tarjoaa vieraille" "superhyvää" "superhyvä!!" "<3 <3". Että halusinpas vaan kertoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no johan tässä olivatkin silmät ehtineet pysyä kuivina muutaman tunnin :-) suurkiitos kauniista sanoistasi - en tiedä, osaanko kertoa kuinka ne lämmittävät <3 <3 <3

      Poista
  9. Ihan vain pelkän ruokablogin pitämisen perusteella voin etäisesti kuvitella, mikä valtava määrä työtä kokonaisen kirjan suunnittelemiseen, kirjoittamiseen, reseptintestailemiseen, kokkailemiseen, kuvaamiseen ja editoimiseen mahtaakaan kulua. Nostan hattua sulle, vau! Näyttää todella hyvältä ja aihepiiri kuulostaa erittäin kiinnostavalta! Samaa kyllä hirvittelen kuin Anne: ei tiskikonetta??? Apua! Nostan siis itseasiassa kahta hattua, silleen vuorotellen :D Paljon onnea urakan loppuun saattamiselle! Kirjaa odotellessa, kippis ;) (ps. munakas on lempiruokiani)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joka kerta illallisvieraat kovasti mittailee keittiötä siihen malliin, että mihin sen tiskikoneen saisi mahtumaan, mutta eipä niitä lisäneliöitä vaan mistään ole maagisesti ilmaantunut :-)

      Poista
  10. Mä jaksa odottaa kevääseen, en vaan jaksa !
    Vierestä seuranneena mun on pakko sanoa, että sä todellakin tuotat vain priima. Kuvat, ruuat ja tekstit. Kaikki priimaa.
    Sä teitä tätä kirjaa tunteja säästämättä ja olit todella kovilla, varsinkin henkisesti, aika ajoin. Sä silti teit se, kuva, ruuat ja tekstit.

    Mä tiedän, että tämä munakas on loistava <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muusani, kaikkeni <3 kiitollisuus sua kohtaan on pohjaton <3

      Poista
  11. Ihanaa! Hienoa, että rohkenit lähteä projektiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh ja huh. toivotaan että ruudun sillä puolella tykätään <3

      Poista
  12. Ihana postaus,ja kovaa työtä tosiaankin näyttää olevan tuo kirjasi teko.Varmaankin helpotus kun urakka on vihdoinkin melkein ohi:) Oikein odotan näkeväni sitten tuon kirjan ihan oikeasti motek:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Mullakaan ei ole tiskikonetta.....

      Poista
    2. mä niiiiiiiiiin toivon, että se tunnelma välittyy teille lukijoille <3

      Poista
    3. Eikä ?!?!??! SULLAKAAN?!?!?! APUA.... ;) 

      Poista
    4. mä lupaan ostaa sulle jotkut hienot uudet robottikädet sitten kun kaikki tuo tiskaaminen on kuluttanut sun alkuperäiset ihan tyniksi :-)

      Poista
  13. En uskalla edes kuvitella työmäärää, minkä oman keittokirjan eteen joutuu tekemään mutta nostan hattua! Ja erityisesti sen tiskikoneen puuttumisen vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo-o, kyllä sille tiskikoneelle käyttöä olisi...

      Poista
    2. Meillä oli onneksi tiskikoneet käytettävissä jokaisessa kuvauskeittiössä. Uh huh, voin vain kuvitella, kuinka raskasta se on ollut ilman. Odotan kirjaasi suurella mielenkiinnolla, näyttää hyvältä!

      Poista
  14. Tää on niin supermahtava juttu <3

    VastaaPoista
  15. Ennen loppurutistusta kunnon tuuletukset ovat ihan paikallaan. Kaikki matskuhan on ollut sinulla koko ajan repussa ja takaraivossa koottuna matkan varrelta ja kirjasi on upea tiivistelmä niistä tietysti. Parhaiden palojen niputtaminen yhteen kirjan kansien väliin ei onnistu kuitenkaan kuin raakaa työtä tekemällä. Ilmoitin jo hyvissä ajoin sinulle, että haluan juuri sinun kirjasi, jossa Lähi-Itä on nähtynä sinun silmiesi ja kokemustesi kautta. Olisihan se minulle myös matkaopas takaisin muistoihini, vaikka olinkin eri tehtävissä siellä ollessani. Se Nobelin muistoristi roikkuu muuten seinälläni kehyksissä palkintona tekemästäni humanitäärisestä työstä. Kirjasi olisi minulle myös ruokaraamattu, jonka avulla voisin fiilistellä takaisin myös omiin ruokamuistoihini ja tuoksujen maailmaan reseptiikkasi kautta. Ja ne kuvat ah ... yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ja sinä kerrot niissä tarinoissasi enemmän kuin tuhat kuvaa. Luomisen työ vaatii useinkin sitä viiniä. Minullakin sitä kului silloin, kun seisoin herkeämättä taulujeni edessä (kuvia Lähi-Idästä), joskus kellon ympäri. Tyttärenikin tokaisi kerran, että: "En minä tiennytkään, että maalaaminen vaatii noin paljon punaviiniä." Olen innokkaasti seuraillut sinua jo jonkin aikaa blogisi kautta ja maltan tuskin odottaa sitä hetkeä, kun saan kirjan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä nyt taas vallan kyynellyin!

      Toivon todellakin sydämeni pohjasta, että sinäkin löydät kirjan sivuilta niitä meille molemmille niin molemmille rakkaiksi tulleita tunnelmia, paikkoja ja muistoja!

      Poista
  16. Täytyy Erja myöntää, etten koskaan laita ruokaa enkä koskaan lue ruokablogeja. Paitsi Andalusian auringossa -blogia :) En ole vielä löytänyt sisäistä kokkia itsessäni, mutta ajattelin "rikkoa ne munat" ja ottaa sen ensimmäisen askeleen: ostaa nimittäin uuden kirjasi. Jostainhan se pitää aloittaa. Voipi olla, että viiniä tulee kulumaan. Perästä kuuluu, syntyikö mitään. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa tietäisit, millaisen liikutuksen vallassa tekstiäsi luen (nyt jo kolmatta kertaa) <3

      Kiitos, kiitos, kiitos. Teidän lukijoiden tsemppi on oikeasti se ihan kaikista paras palaute ja palkinto <3

      Poista
  17. Tuo on kyllä ihan mieletön projekti ja hieno saavutus! Aivan varmasti tulee kirja katoamaan hetkessä kauppojen hyllyiltä.
    Ja tuo Nuorgamin kaupoista raaka-aineiden saatavuus se vasta saavutus onkin. Olin ihan ällikällä lyöty kesällä Nuorgamin ruokavalikoimasta. Jauhelihaa sai vain tiskiltä, koska 400 gramman paketteja ei kannata myydä, kun keskiostos on lihatiskin sedän mukaan siinä viiden kilon paikkeilla. Kanaakaan emme juuri sinä päivänä saaneet maustamattomana. En muista muita kummallisuuksia, mutta ihan kuin olisi ulkomailla ollut, kun niin erilainen oli valikoima :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. rehellisyden nimissä ei minulla ole yhtään käsitystä siitä, että millaista Nuorgaissa edes on tai miksi paikaksi valikoitui juurikin Nuorgam :-) Mutta kyllähän tuo eksoottiselta kuulostaa...

      Poista
  18. Niin samat tunteen on tässä päällä, kun odottelen että saisin oman kolmannen reseptikirjani käsiini. Jännittynein tunnelmin kohti sitä hetkeä, että näkee uurastuksen kansien välissä. Koneen näytöllä reseptit ja kuvat ovat pyörineet pitkän aikaa, mutta se, että näkee sen lopputuloksen konkreettisena kirjana odotuttaa malttamattomana! Onnea kirjan julkaisuun ja loppuhetkiin ennen sen valmistumista!

    VastaaPoista
  19. Aivan ihana tarina todellisuudesta, en malta odottaa että saan haettua kaupasta oman kopioni :) Ihanaa, että kirjassa on huomioitu, että reseptien aineet on kaikkien saatavilla.

    VastaaPoista
  20. Mä tiedän että siitä tulee huippukirja, koska se on just sua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no sitä se varmaan on -siitä en tiedä,onko se aina niin hyvä asia :-)

      Poista
    2. Noh, noh :D Ihanat kuvat olet saanut kirjaasi ikuistettua ja reseptisi tietäen <3

      Poista
  21. ...entäpä jos sitä jaetaan piraattiversioina, mikä on tapahtunut kollegallesi Varpu Taville?
    Olet kyllä ottanut hirmuisen urakan tehdäksesi. Tuo muiston omista kultaisista hetkistäni. Paljon olen yrittänyt ja vielä enemmän mokannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ooh - tuossapa onkin kauhuskenaario johon en ollut yhtään varautunut :-) Lähinnä tässä on huolettanut se, että se ei kenellekään kelpaisi :-D

      Ei se mokaaminen, vaan se yrittäminen. Ilman yrittämistä kun ei voi menestyäkään <3

      Poista
  22. Kuulostaa huippukirjalta Erja. Itseäni ainakin kiinnostaa! Uskon että on järjettömän työn vaatinut, mutta toivottavasti se kaikki työ palkitaan! Onnea viime hetkille, eiköhän ne kyyneleet muutu kohta onnenkyyneleiksi :) Ja totta puhut, ruokamuistot on niitä asioita, mitä näin mamuna eniten kaipaa :)

    VastaaPoista
  23. Kuullostaa kivalta projektilta vaikka työtä tuossa tuntuu olevan yllin kyllin. Minua kokkaajana ja matkailijana kiinnostaa tämä hankkeesi kovasti. Kuvat ainakin näyttävät kauniilta. Olisiko järkevää tehdä kirjan kannesta sama sävytys kuin blogisikin? Olisi tunnistettavissa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tsempistäsi! kanteen täytyi tietty tulla ruokaa mutta halusinme siihen myös sellaista maurilaista ornamentiikkaa!

      Poista
  24. Täällä odotetaan kirjaa niin paljon ja tiedän miten järjettömän upea se on, niin kuvien, tarinoiden kuin reseptienkin puolesta. Huippua!!!!

    VastaaPoista
  25. Oho mikä projekti! Hyvältä se ainakin vaikuttaa, toivottavasti tästä tulee jymymenestys! Hienoja kuvia olet onnistunut nappaamaan ainakin :)

    VastaaPoista
  26. Kerrassaan upeaa, että ylipäätään uskalsit lähteä noin valtavaan projektiin. Jo se antaa aihetta tuulettaa ja taputtaa itseään selkään. Sun kuvat on niin upeita, että olen varma, että koko kirja on varsinainen visuaalinen ilotulitus, resepteistä puhumattakaan. Odotan innolla, että saan kirjan käsiini. Hyvä Sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, ihanainen <3 niin sitä pöljänä lähtee kun ei tiedä mikä odottaa :-)

      Poista
  27. Tästä postauksesta välittyi kyllä niin todentuntuinen kuva kirjan tekemisestä hyvine ja huonoine hetkineen, hienosti osasit välittää pelot ja toiveet! Reseptit kuullostavat ihanilta ja jos nämä kuvat antavat osviittaa, niin oijoi mitä herkkuja on tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos - toivon niin kovasti että te tykkäätte <3

      Poista
  28. Kansi on ainakin todella hieno että eiköhän sisältö jatka samaa linjaa! :) Itse olen juuri vastaavan urakan toteuttanut, mutta siellä toisessa päässä eli kuvittajana & taittajana, ja oli kyllä uskomaton fiilis kun yli se yli 500-sivuinen järkäle viimein tuli painosta omiin käsiin. Ja tunne on varmasti vielä hienompi kun sisältö on sataprosenttisesti omaa käsialaa! :)

    VastaaPoista
  29. Hurjan kuuloinen työmäärä! Millainen palautuminen tarvitaankaan, kun kirja on ulkona... ai niin mutta työhän jatkuu varmasti vielä pitkään senkin jälkeen, kun sehän tulee olemaan menestyskirja!

    Aivan mahtavaa, että Nanna Nuorgamista on seulonut kirjan. Vaikka asunkin Helsingissä, niin en todellakaan jaksa lähteä erikoiskauppohin etsimään tuotteita, joista en ole ikinä kuullutkaan. Hyvä, hyvä, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuuletellaan nyt Bulgariassa :-) Kyllähän tässä on vielä matkaa jäljellä... katsotaan miten tsemppi kantaa!

      Poista
  30. Siis VAU! Kuullostaa ja näyttää aivan mahtavalta prokkikselta! Haluan nähdä ehdottomasti lopputuloksen :)

    VastaaPoista
  31. Kuulostaa ja näyttää huikealta! Ihailen kykyäsi luoda sujuvaa ja kiinnostavaa tekstiä. Siis ihania kuvia!

    VastaaPoista
  32. Oon niin onnellinen sun puolesta!!! En voi kuvitella tuota urakkaa... mutta voin kuvitella tulevat lisäkilot, kunhan tuon käsiini saan :D Maltan tuskin odottaa, täällä ollaan lompakko levällään jo ;D -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no täällä niitä lisäkiloja nyt yrittetän raahata paikasta toiseen :-) kiitos kannustuksesta <3

      Poista
  33. Hanneli / duunireissaaja18. marraskuuta 2016 klo 21.56

    Mietinkin taannoin miten projekti on edennyt. Kiitos kun saimme kurkistuksen kulissien taakse. Ja kirja pitää saada heti, sen verran ihanilta ruoka-alueilta reseptit on kotoisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kauniista sanoistasi - teitä vartenhan tämä on toki tehtykin :-)

      Poista
  34. Juuri Israelista palanneena odottelen kovasti niitä reseptejä. On todellakin fiksua jättää ne jo sataan kertaan kaikissa keittokirjoittaa olleet Espanjalaiset perussuosikit pois kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä sieltä saattaa muutama klassikko löytyä... ;-) esimerkksi churroreseptini on tuotekehittelyvaiheensa jälkeen sellainen, että se oli ihan pakko saada mukaan <3

      Poista
  35. Tämä projektihan kuulostaa ihan bloggaamiselta – ennen kuin itse aloitat sen, pidät sitä helppona nakkina. Ja kohta huomaat, että se vastaa jo kokopäivätyötä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täällä sitä kuule taas niillä legendaarisilla ilmaismatkoilla paistatellaan ja yritetään pitää blogakin hieman pinnalla kun on muutaman minuutin breikki aikataulussa :-) joo - ihan vasemmalla kädellähän tämä...

      Poista
  36. Ihan mahtavaa! Varmasti huikea ja väsyttäväkin projekti, onnittelut loppusuoralle pääsystä!

    VastaaPoista
  37. Todella mielenkiintoinen ja valaiseva kertomus ruokakirjan teosta!! Rakastan kauniita reseptikirjoja, ja minulla onkin niitä hylly pullollaan, vaikka käytettyä tulee ehkä murto-osaa... Olen enemmän kallellaan Etelä- ja Itä-Aasian herkkuihin, joten Espanja-Lähi-Itä -akseli on minulle melko vieras - mihin voisikin olla kiva tutustua sinun kirjasi avulla! Odotan innolla kirjan näkemistä kaupoissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ne ovat ne omat rakkaat paikkani maailmassa - toivottavasti edes osa niistä syistä välittyy kirjan sivuilta teillekin <3

      Poista
  38. Voi että, täytyy kyllä kirjaan tutustua! Vesi tuli taas kielelle kun vain kuvittelenkin, mitä ihania reseptejä sieltä tulee löytymään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos -onhan tuo melkoinen napakymppi minun kaltaiselleni reissaajalle <3

      Poista
  39. Oli hyvä, ettet antanut kuvausta kenenkään muun käsiin, vaikka duunia onkin rutkasti. Ja kuten joku muukin jo totesi, ensi kerralla kaikki on helpompaa, homma tuttua jne. jne.

    VastaaPoista
  40. Oho, mikä projekti! Ei varmasti ole sieltä helpoimmasta päästä. Onnea kovasti, kohta voi poksauttaa shampanjan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos - vähän oudplta ja perin epäsuomalaiseltahan se tuntuu nostaa sitä omaa häntää, mutta sitä suuremmalla syyllä ajattelin, että tällaiset kulissien takaa-tyyppiset rehelliset paljastukset voisivat olla paikallaan :-)

      Poista
  41. Mutta sä kuitenkin TEET! Ja hyvin, tiedän sen!

    VastaaPoista
  42. Vaikka en ole kohdeyleisöä ruuanlaiton suhteen, niin mielenkiinnosta aion lukea ainakin osan kirjasta ja katsella upeat kuvat :-)Andalucia ja tässä tapauksessa itse kirjailija kiinnostaa ;-)

    VastaaPoista
  43. Mä en saanut edes sitä viiniä kun kuvasin kirjaa maha pystyssä :D *katkera* Joo, ei siinä ruokakirjan tekemisessä yksin mitään järkeä ole, hullun hommaa. Mutta huikeahan se fiilis tulee olemaan kun vihdoin saat opuksen käteen. SINÄ TEIT SEN! Onnea, kirjan on varmasti upea!

    VastaaPoista
  44. Voi että mikä projekti ja työmäärä! Aivan varmasti kirjastasi tykätään, sitä en epäile hetkeäkään! Iso hatunnosto tälle aikaansaannokselle!

    VastaaPoista