Vive la Tampere - 5 vinkkiä ranskalaiseen romantiikkaan Tampereella!

For English please see here

* * * 

Romanttinen miniloma Tampereella? Oui, oui! Tässä vinkit Tampereen ranskalaisimpiin paikkoihin!

* * *

Göteborgaren työ vie meidät säännöllisin väliajoin viettämään viikonloppulomia Tampereelle. 

Tampere ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen romantiikannälkäisen minilomakohteena- ei vaikka kuinka olisi sen englantilaisesta vastineesta Mansesterista tulevan jalkapallojoukkueen fani. 

Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta! 

Oui, oui!

Hermeshuivi hulmuten (minä) ja käsittämätöntä kurnutusta silmiään pyöritellen mongertaen (Göteborgare) suuntasimme siis lemmenlomalle Le Manseen. 

Vive La Tampere - tässä viisi vinkkiämme ranskalaisiin hetkiin Tampereella! 

Bon voyage!

1. Grand Hotel Tammer - dekadenssia ja menneen ajan glamouria

Ihan alkuun on bien sûr kiinnitettävä huomiota hotellivalintaan. 

S-hotelliketjun kansoittamassa työväenkaupungissa kaivatun kaltaista dekadenssia tarjoaa vain Grand Hotel Tammer (josta blogissa enemmän edellisessä postauksessa täällä). 

Hotellihuoneiden romanttisista irtopisteistä mainittakoon minibaarissa myytävät lemmenlukot (17€), jolla ikuisen rakkauden voi sinetöidä Tammerkosken sillalla. 

Oh, là là!

2. Kauppahallin 4 Vuodenaikaa - loistavaa lounasta pettämättömällä hinta-laatusuhteella

Ehkä kaupungin lyömättömimmän hinta-laatusuhteen omaava lounaspaikka on Neljä Vuodenaikaa Tampereen Kauppahallissa. 

Pöytävarauksia ei oteta, joten saavu siis hyvissä ajoin (tai juuri ennen keittiön sulkeutumista, jolloin saat tosin varautua siihen, että syöt sitä, mitä ei ole ehditty myydä loppuun- zut alors!)

Bouillabaisse on klassikko ja syystä. Kasvikset on jätetty sopivat al denteiksi ja ihastuttavan maukas liemi saa syvyyttä mm. tähtianiksesta. 

Kulhollinen tuota ranskalaiskalastajien antia maailmalle Chablis-lasillisen ja hurmaavan kesäisen sitruunapossetin kanssa 28,80 €. 

3. Wistub Alsace - Tarte Flambéeta ja Alsacen viinejä

Alsacelaista viinitupaa kai jäljittelevä Wistub Alsace ei juuri ulkomuodollaan krumeile. 

Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.

Viinilistalta löytyy kuriositeetteja (mm. bulgarialaista viiniä!), mutta erityisesti kannattaa pitää silmällä ravintolan itsensä maahantuomaa Alsacen antia. 

Juuri uusitun ravintolan ruokalista on täynnä perushyvää rustiikkista ranskalaisruokaa, joskin valkosipuli-timjamivoissa tarjoiltujen etanoiden (6 kpl/ 10€) suola oli sen verran tymäkkä, että jopa minua vähän hirvitti. 

Turhan tiukka suola oli myös kvinoan kanssa tarjoillun fasaaniannoksen portviinikastikkeessa (25 €), joskin fasaani oli kauniisti kypsennettyä. 

Se ehdoton ykkössyy, miksi tänne kannattaa suunnata onkin ihan absolument Tarte Flambée, ranskankermalla aateloitu Alsacen vastine pizzalle.

Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€). 

Illallinen (2 lasia Cremant d'Alsacea, etanat, iso Tarte Flambée, fasaaniannos, jälkiruoka kahvilla sekä pullo alsacelaista Pinot Noiria)  132,50€. 

4. Ravintola Tiiliholvi - klassista ranskalaista ruokaa pohjoismaisella twistillä

Myönnän, että ennakko-odotukset Ylioppilasteatterin viereisestä tiiliholvisesta kellarista löytyvää ravintola Tiiliholvea eivät olleet kummoiset, vaikka sisäänkäynti tuokin viehättävästi mieleen pariisilaisen metroaseman. 

Tant joli!

Paikka on kuitenkin iloinen yllätys, eikä lainkaan sellainen kahdenkymmenen vuoden takaisissa loiston päivissään jumittava; pippuripihviä hienostuneisuuden huippuna pitävä aikakone. 

Erinomainen palvelu, osaavat viinisuositukset sekä todella hyvää (ja yllättävänkin kepeän vaikutelman) jättävää ruokaa. 

Yllätysmenut 58€/ 69 € (4/6 ruokalajia), keittiömestarin tasting menu (8 ruokalajia) 80€. 

Meidän illallisemme koostui alkuun kauniista ja hyvin toteutetusta härkäcarpacciosta parmesaanikreemillä (13€) sekä siika-passionhedelmä-sitruunaverbena-annoksesta (14€). 

Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.

Pääruoaksi söimme (myös kevään odotetun parsakauden käyntiin tempaissutta) kevätkananpoikaa basilikalla ja limellä (30€) sekä häränkuvetta ankanmaksavoilla (Mon Dieu!), bataatilla ja valkosipulilla (31€).

Jälkkäriksi jaoimme ihastuttavan raikkaan pistaasia, vesimelonia ja raparperia kolmella tapaa sisältäneen annoksen kahden limoux'laisen Doux et Fruite Method Ancestrale- kuohuviinilasillisen (á 11,50 €) saattelemana. 

Aperogeeteillä, kahdella isolla viinilasillisella (erinomaisesti ruokiin mätsänneet itävaltalainen Grüner pour moi ja uusi-seelantilainen Pinot Noir hurmavaalle seuralaiselleni) sekä yhdellä kahvilla illallisen hinnaksi kertyi 189 €.

PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi! 

5. Café au lait? Jotain pientä makeaa?

Cafe La Famillen suljettua ovensa ei Tampereelta ihan tyylipuhdasta ranskalaiskahvilaa löydy, mutta hyvillä mielin voi suositella seuraavia osoitteita.

Kauppahallista löytyvän Leipomo Branderin houkuttelevasta valikoimasta löytyy kiusauksia myös gluteenittomaan herkutteluun. 

Niinikään kauppahallissa sijaitseva Mama's Corner suorastaan vaatii pysähtymään sen ihanien suklaiden äärelle.

Ståhlberg Home Bakery & Cafen sijainti Koskikeskuksen yläkerrassa ei ole se kaikkein romanttisin, mutta tunnelma ja valikoima ansaitsevat sille sijoituksen listallamme. 

Trés bien!

Kaiken sen sisuksia syövän intohimon ja sielua raastavan romantiikannälän kourissakaan emme voineet kuitenkaan olla huomaamatta muutamaa asiaa:

- ymmärrän ranskaa. Mutta vain silloin, kun kukaan muu ei.

- ranskaa on mahdotonta edes yrittää puhua ilman sitä Allô, Allô- parodian puolelle lipsahtavaa nasaalihonotusta.

- on asioita, joihin edes ranskalaisaksentti ja chansonsovitus ei tuo toivottua romantiikanripausta. Näitä on esimerkiksi Oasiksen Wonderwall. Ja kakkavitsit.

- mitä enemmän ranskalaista viiniä juo, sitä vähemmän muistaa mitään muita maan muulle maailmalle antamia suuruuksia.

Minä: Louis Vuitton, Thierry Hermès, Christian Dior, Coco Chanel, Louis-Ernest Ladurée, Dom Pierre Perignon, Voltaire, Claude Monet, Citroën DS, Eric Cantona, Sebastien Chabal, Vincent Cassel, Mathieu Kassowitz, Audrey Tautou, Edith Piaf, Catherine Deneuve...

Göteborgare: Marcel... joku. Se oli juutalainen. Hugo Boss?

Tämänkertainen Tampereenreissu oli tähänastisista onnistunein - Tampere, je t'aime!

Aikaisempia kokemuksia Tampereen ravintoloista löydät täältä:

- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa

Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sicapelle - Porvoon ravintolahelmi

For English please see here

* * * 

Vaivattomalla eleganssillaan hurmaava Sicapelle on Porvoon kiistaton ravintolahelmi.

* * * 

Vaikka seuralainen sai tahtonsa läpi illallispaikassa, en malttanut olla näyttämättä hänelle myös sitä Porvoon elegantimpaakin puolta. Niinpä ehdimme viime tipassa lounaalle myös samojen omistajien Sicapelleen.

Nykyisellään Porvoota olisi mahdotonta kuvitellakaan ilman Riku ja Johanna Stenroosia, joiden pienimuotoinen dynastia löytyy - no, mitäs sitä kiertelemään -  kaikkien suosikkiosoitteideni takaa. 

Heidän taianomainen tatsinsa ja intohimo elämysten tuottamiseen on tehnyt niin Meat Districtistä, Sicapellestä, suosikkihotellistani Pariisin Villestä sekä tämänkertaisesta majapaikastamme Hotelli Onnista sen, mitä ne ovat: persoonallisuudesta tinkimättömiä vetonauloja, joiden vuoksi Porvooseen kannattaa suosiolla unohtua vaikka koko viikonlopuksi.

Erityiskiitos myös siitä, nämä ravintolat ovat avoinna ympäri vuoden ilahduttamassa kaltaisiamme kulinaristiretkiretkeilijöitä myös sen kuumimman turistisesongin ulkopuolella. 

Vain kuuden huoneen boutiquehotellin Hotelli Onnin kanssa samassa rakennuksessa sijaitseva Sicapelle on vietellyt minut omakseen jo aikaisemminkin - seuralaiselle kerta oli sen sijaan ensimmäinen. 

Ehdimme paikalle ihan lounaan loppumetreillä, joten meillä oli koko paikka ihan vain itsellemme, mikä ei ainakaan haitannut lounaan intiimiä kokemusta. 

Sicapellessä toimii ihan kaikki. Niin tyylikäs, mutta kuitenkaan pönöttämisen puolelle lipsahtamaton ilmapiiri, laadukkaat, lähellä tuotetut raaka-aineet sekä loistava henkilökunta. 

Keittiömestari Simona Milazzon rakkaus paikallisiin tuotteisiin ja kasvisten oivaltavaan käyttöön on ilmeinen ja salihenkilökunnan asiakaspalvelualttius sekä asiantuntevuus mm. viinisuosituksissa on aina yhtä ilahduttavaa. 

Kaikki tuudittaa asiakkaan sellaiseen ihastuttavaan hedonistiseen huumaan, että kuin itsestään on vastaus kaikkiin ehdotuksiin "kyllä, mikä ettei". 

Saisiko olla vähä kuplivaa alkuun? "No mikä ettei!"

Pierre Paillardin Les Parcelles Bouzy Grad Cru (á 15 euroa) olikin mitä erinomaisin valinta, jonka elegantin paahteinen ja runsas koostumus (60% Pinot Noir, 40% Chardonnay) viritti mielen välittömästi nautinnollisille taajuuksille. 

Tiedossa olisi ihana viikonloppu - se oli selvää jo tässä vaiheessa!

Koska aavistelin illalla odottavan Meat Districtin kokemuksen olevan tuhdinpuoleinen (vähänpä tiesin kuinka tuhdinpuoleinen...!), päädyimme neljän ruokalajin lounasmenun (39€) sijaan kolmeen annokseen (34€) - kahdella syöjällä kun pääsimme kuitenkin maistamaan molempia lounaslistan pääruokia. 

Alkuun tuotiin lohiconfitia, fenkolia, tilliä ja piparjuurimajoneesia.  Kepeää, selkeää ja ah, niin eleganttia. 

Pääruoaksi kalaa rakastava göteborgilainen valitsi siikaa, perunoita ja tilliä sisältävän annoksen. 

Kaviaarimaisen koostumuksen omaava porkkana ja upea kastike tekivät annoksesta ihanan kesäisen. 

Omalle lautaselleni päätyi toinen päivän pääruoista: Iberico-possunposkia ja mukulaselleriä. 

Possunposkia ei oltu haudutettu ihan niin pitkän kuin itse tykkään ja suolaa niissä olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta annoksen mahtava rakenne, paahdetun mukulasellerin ihana pähkinäisyys ja jumalaisen täyteläinen kastike nostivat sen silti selkeästi voiton puolelle. 

Pääruokien kanssa nautitut viinisuositukset olivat niinikään napakymppejä - kiitos tarjoilijalle tästäkin. 

Vaihtoehtoina  klassisimmille valinnoille (artisaaniviinejä pääosin Euroopasta, pääpaino luomutuotannossa) on täälläkin kattava valikoima alkuviinejä, joita seuralaisen upea valkoinen burgundy (Domaine Fanny Sabre Bourgogne Blanc) edusti.

Omani oli klassinen Bordeaux-blend (Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot), joka vietteli vivahteikkaalla täyteläisyydellään. 

Jälkiruoasta löytyi kookosmaitojäätelöä, limeä, marenkia ja kuivattua jogurttia. Yksinkertaisen kuuloista (kuten kaikki muukin täällä) mutta ah, miten upeaa. 

Rakkauspöhnässämme kuvaamatta jäänyt jälkiruokaviini; upean kukkainen Muscat Grand Guilhem de Riversaltes oli sekin luonnollisesti tuotettua ja yllättävänkin onnistunut paritus jälkiruoalle. 

Juuri tuossa näennäisessä yksinkertaisuudessa piilee syy, miksi Sicapelle on ruokarakastajan ykköskohde Porvoossa. 

Joka aspektiin on panostettu, mutta niin, ettei siitä tehdä erikseen numeroa. Kaikesta huokuu vaivaton eleganssi, joka epäilyksettä pitää sisällään tinkimättömän ammattitaidon ja asialleen omistautuneen kovan työn.

Palvelu toimii kuin varkain - täällä on opittu hienovarainen taito saada asiakas haluamaan aina vain lisää. Tulokset ovat sen mukaisia. 

Meidän lounaallemme esimerkiksi kertyi hintaa kahveineen ja tippeineen reilut 170 euroa. Toki halvemmallakin oli päässyt... mutta nauttimaanhan tänne tultiin! Ja sitä tuli myös tehtyä.

Kulinaariseksi analfabeetiksi itseään luonnehtiva Göteborgare oli niinikään vaikuttunut, mikä kertoo paljon sekin. 

"Sun seurassa päätyy aina mahtaviin ravintoloihin", hän huokaisi - vihjaten siihen, että ihan niin analfabeettisiä tuskin ollaan enään pöydän silläkään puolella. 

Mitäs sanotte? Kumpi teihin uppoaisi enemmän - Meat Districtin rentous vai Sicapellen eleganssi? Vai molempi parempi?

* * * 

Sicapelle

Kirkkotori 3

06100 Porvoo

+358 (0) 40 1479 933

dinnerille@sicapelle.fi

* * * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Meat District Porvoo - lihansyöjän märkä uni

For English please see here

* * * 

Porvoon Meat District hemmottelee lihansyöjää ja tekee vaikutuksen myös viineillään. 

* * * 

Kriisi on selätetty ja itkut (ainakin vähäksi aikaa) itketty.

Vietin nimittäin viikonlopun Porvoossa. 

Treffeillä. 

Göteborgaren kanssa. 

Jalat alkavat pikkuhiljaa palaamaan maanpinnalle niin, että sormet kykenevät suoltamaan jo muutakin kuin rakkaudentäyteistä sydäsilmäemojihöttöä. 

Mutta sanotaan nyt kuitenkin että härreguuud, miten ihana se on. 

Suunnitellessani viikonlopun ohjelmaa tulin kysyneeksi seuralaiselta, kiinnostaisiko enemmän fine dining vai lihansyöjän märkä uni. Vastaus tuli nopeammin kuin raketti Gazasta: "lihaa". 

Meat Districtiin, siis!

Lyhyessä ajassa paikkansa Porvoon monipuolisessa ravintolaskenessä vakiinnuttanut Meat District ei trendejä kumartele vaan keskittyy anteeksipyytelemättä lihaan. Lähellä tuotettuun ja luomusellaiseen. 

Jos pöytään on katettu tuollaisen kokoinen pihviveitsi, niin tietää, että hyvää settiä on tulossa (ja nälkä kyllä lähtee). 

Nettisivujensa mukaan menut ovat saatavilla myös kasvissyöjille soveltuvina, mutta nimenomaan lihan takia tänne tullaan. 

Enkä osaa kuvitella kenenkään eteerisen vegaaniaktivistin erityisemmin nauttivan vaikka ravintolan sisustuksen kiintopisteestä: koko seinän levyisestä lihan riiputuskaapista. 

Me sen sijaan emme saaneet siitä tarpeeksemme. Kyllä siinä silmä lepää!

Aloitimme toiset ekatreffimme Hendricksin G&T:illä (11.50 €). 

Jos mahdollista, tuijotimme toisiamme lumoutuneina ja hymystä soikeina jopa niitä alkuperäisiä ekatreffejäkin enemmän. 

Poskiin sattuu vähän vieläkin. 

Tarjolla on kahdeksan ruokalajin menu MD All In (79€)  sekä neljän ruokalajin Half In (59€). Molemmille on saatavilla myös sommelierin parittama, alkuviinejä ja klassisempia valintoja yhdistelevä viinipaketti (32€/ 46€).

Siinä vaiheessa kun kuulimme dry aged beef for two-annoksen (84€) olevan entrecôtea, oli meidän valintamme selvä. 

Karnivoorikarnevaalit potkaistiin käyntiin leikkelevalikoimalla (19€) sekä jo SMAKU-kierrokselta tutulla Bosgårdin tartarilla (14.90€).

Olihan muuten erinomaista. Pata Negra suorastaan suli suuhun. 

Pääruoan saapuessa pöytään kävi varsin ilmeiseksi, että kaikkea kohtuudella-periaatteen käyttöönotto jäisi kohdallamme taas johonkin toiseen päivään. 

Entrecôten kaveriksi katettiin grillattua salaattia, uuniperunaa, Bearnaisea sekä marinoitua punakaalta, jonka hapokkuus tasapainotti kiitettävästi lihan tuhtiutta ja kastikkeen täyteläisyyttä.

Tuo Mibrasan puuhiiligrillistä upean paistopinnan ja savuisan aromin saanut entrecôte saa minut vieläkin hieman herkistymään. 

Siinä oli köntsällä kuulkaa kokoa, näköä ja makua. 

Sitä kuvittelisi, että kun vaappuu takaisin hotellille vatsassaan noin puolikas kuollut lehmä, olisi romantiikka kaukana. Mutta eipä vain ole. 

Sitä myös luulisi, ettei vähän aikaan tekisi lihaa mieli, mutta seuraavana päivänä lounasaikaan Porvoon kujilla leijaillut grillintuoksu sai taas kummasti vatsan kurnimaan. 

Omistajiensa toisen ravintolan Sicapellen tavoin täällä ollaan innostuttu alkuviineistä. 

Me taas emme, joten päädyimme sommelierin suosittelemaan etelä-italialaiseen Taurasi de Falcoon (69 €), jonka täyteläisyys ja savuisuuteenkin notkahtava aromikkuus olikin oikein toimiva valinta. 

Yhdestä Vanhan Porvoon hurmaavissa puutaloista löytyvän Meat Districtin rennossa tunnelmassa ei voi olla viihtymättä. 

Jälkiruoalle ei vatsoistamme todellakaan löytynyt kapasiteettia, mutta sen sijaan unohduimme nauttimaan toistemme seurasta, kahveista ja muutamasta (ok, viidestä...) cocktailista niin, että havahduimme lopulta siihen, että olimme ravintolan viimeiset asiakkaat. 

Ihan pirun onnistuneet tokat ekatreffit siis. 

Kaikkineen illalliselle kertyi hintaa 262€. Göteborgare istumassa siinä pöydän toisella puolen, kädestäni pitäen, hymyillen sitä hymyään, jota olin kaivannut kuukausia... priceless. 

Kaikkeen muuhun onkin sitten se Mastercard.

Onko Meat District jo teille tuttu? Mitä muita Porvoon ravintoloita suosittelette?

* * * 

Meat District

Gabriel Hagertin kuja

06100 Porvoo

+358 (0)20 7705 390

info@meatdistrict.fi

* * * 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!