Soppasunnuntai: Vichyssoise

Andalusian auringossa on kuumaa. Niiiiiiiiiin kuumaa. 

Tukan liimautuessa rastoja muistuttavaksi pesäksi ja kasvojen hikoillessa sellaisissa purppuran sävyissä ettei niitä löydy edes Tikkurilan värikartasta huomaan miettiväni, mihin se vaaleaihoisen naisen viehätys noissa eteläisissä maissa oikein perustuu. 

Ainakaan oman Schengen-viisumini tuoksu ei ole niin vastustamaton että onnistuisi peittämään heti ammukymmeneltä pettäneen Rexonan... (eiiiiiiii - minusta on tullut se ihminen jota vihaan lentokoneessa!)

Ennen ensimmäistä Israelinreissuani silloinen hepreanopettajani epäili minun olevan hullu. Hän kun israelilaisena ei olisi sinne heinäkuun hellelukemiin lähtenyt ei sitten millään. Ja melkoinen koettelemus se toki olikin. Mutta aina vain veri vetää sinne takaisin. 

En tiedä alkaako ikä sitten jo painaa, mutta en muista aikaisemmin näin paljon elokuun mittarilukemia tuskastelleeni. Herrasmies täällä toistaiseksi kokotoimisesti asuvana on onnistunut akklimatisoitumaan kenialaisen maratoonarin tasolle. "Mitä - eihän täällä ole kuin 34 astetta!" 

Niin. Varjossa. Ainut lohtu tässä on, että kyllä tässä paisteessa rusketuksen saa hankittua. Vaikka ei sitä Suomeen palattua varmaan villapaidoissa pääsekään erityisemmin esittelemään. Ja ihosyöpäänhän sekin johtaa.

Positiviisen ajattelun lisäksi tämä kuumuus on hetkellisesti tappanut innostuksen keittiössä. Niinpä on aika vetäistä hihasta vielä yksi kylmä keitto: vichyssoise, se niistä kaikista klassisin. Se kun valmistuu ihan itsestään ja säilyy kylmässä hyvin, odottelusta vain parantuen. 

Joissain resepteissä näkee kermaa käytettävän yhtä paljon kuin kanalientäkin, mutta minulle se oli vähän liikaa. Kun kuitenkin pitäisi yrittää bikineissä edes jotenkinpäin siedettävältä näyttää... Talven varalle muistutus: keiton voi myös tarjota kuumana. Jolloin sen seuraksi on vaikea keksiä mitään houkuttelevampaa kuin rapsakaksi paahdettu pekoni...

Kahdelle (pienempänä alkuruoka-annoksena neljälle)

3 reilua rkl voita

2 purjoa

3 pienehköä perunaa (jos ne ovat isohkoja, kaksikin riittää)

1/2 l kanalientä

1 timjaminoksa

2 dl kermaa

ripaus muskottia

suolaa, pippuria

kourallinen ruohosipulia
1 keltainen omena

Halkaise ja huuhtele purjo ja leikkaa suikaleiksi. Kuori ja kuutioi perunat pieniksi. Kuullota purjosilppu voissa, mutta varo ettei se saa väriä. Lisää sitten perunat ja timjaminoksa ja pyörittele niitä noin minuutin ajan. Kaada sitten perään kanaliemi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä - kuutioiden koosta riippuen 30-35 minuuttia. Poista timjaminoksa ja soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna. Mausta muskotilla (varoen, tosin. Liika muskotti saa keiton maistumaan saippuaiselta. Vielä enemmän sekoittaa pään sairaalakuntoon) suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä (vaikka seuraavaan päivään) ja tarjoile ruohosipulisilpun kera.

Valkoisen gazpachon hedelmäisyydestä innostuneena itse tykkään ennen tarjoilua sekoittaa keittoon yhden, blenderissä soseuttamani omenan, joka tuo keittoon hieman hapokkuutta ja raikkautta. Koska omenat tummuvat nopeasti, ei tätä kannata kuitenkaan kovin paljon etukäteen tehdä.