tiistai 9. huhtikuuta 2013

Helsingin ravintolatarjontaa: Pueblo Bar y Taqueria

Muistatteko, kuinka taannoin tuskailin sitä, kuinka Helsinkiin oli avattu niin monta uutta ja autenttista meksikolaisravintolaa joita en ollut vielä ehtinyt kokeilla? No samaa oli miettinyt myös nykyisin Tanskassa asuva ystäväni. Joten hänen viime reissullaan otimme asiaksemme asian korjata. 

Ystäväni oli kuullut suosituksia, muttei muistanut, mikä ravintolan nimi oli. Pikainen tutkimus tuotti kaksi vaihtoehtoa: Patronan ja Pueblon. Patrona vaikutti näistä houkuttelevammalta, mutta oli valitettavasti maanantaisin suljettu. 

Päädyimme siis Pueblo Bar y Taqueriaan Eerikinkadulle. Ja aika pian kävi selväksi, että tämä se suosituksia kerännyt ravintola ei ollut...

Emme halunneet antaa kalsean ulkokuoren hämätä, vaan olimme henkisesti valmiita nauttimaan meksikolaisen keittiön iloittelusta.

Alkuun otimme ceviche de camaronesin ja nachoja pico de gallon ja guacamolen kera. Minä olin siinä luulossa, että ceviche on limenmehun happoisuuden raakakypsyttämää kalaa tai äyriäistä. No, nämä eivät olleet. Nämä olivat ihan niitä tympeitä valmiiksi keitettyjä pakastekatkarapuja. Nachot olivat ihan ok, mutta... eivätkö ne aina ole? 

Pico de gallo ei myöskään vakuuttanut, vaan siinä, niinkuin muissakin lisukkeissa raaka sipuli oli turhan hallitseva ja (tässä vaiheessa vuotta) turhan kitkerä. Se puolestaan tappoi sen freesiyden, mitä lime ja korianteri (jota olisi saanut olla kaikessa paljon reilumminkin) olisi voinut annoksiin tuoda. Edes chili ei päässyt murtautumaan tuon sipulisuuden läpi. Guacamole oli ihan ok, mutta olisi kaivannut ainakin suolaa. 






Paikka tuntuu olevan ylpeä itsetehdyistä tacoistaan, ja allekirjoittanuthan ei voinut vastustaa carnitaa, jonka hitaasti kysytetty possunniska kuulosti todella hyvältä. Tällä viikolla jostain syystä carnita oli jotain ihan muuta, josta tarjoilija kylläkin muisti myös varoittaa. Kypsennystavan kerrottiin kyllä olevan sama, mutta varoitusten mukaisesti tämä eri osa possusta oli niin rasvatonta ja kuivaa, ettei sen tarjoilemisessa ollut kummankaan meidän mielestämme mitään mieltä. Syömättä jäi suurin osa. 

Seuralaisen camarones diabolan luvattiin sisältävän tulisia tiikerirapuja. Kai ne koon puolesta niitä olivatkin, mutta ainut pirullinen asia annoksessa oli turhautumisemme myös sen mitäänsanomattomuuteen. Myös pääruoat oli hukutettu raakaan sipuliin, joka ei tehnyt annoksista yhtään parempia. Syömättä jäi myös suurin osa näistä. Tacot olivat varmasti itsetehtyjä, mutta mauttomia ja jauhoisia. Mustapaputahna oli maultaan ihan ok, mutta oli seissyt nin kauan aikaa, että oli ehtinyt kehittää päälleen oman suojakalvonsa.




Tarjoilija oli kyllä ystävällinen, ja vaikka sitä Brunssipartion taannoisen kertomuksen innoittamana mietimmekin, me emme saaneet kerättyä rohkeutta pyytää rahojamme takaisin. Tympeä kokemus kuitenkin oli. En usko kummankaan meistä olevan sietämättömiä snobeja, mutta kun siitä ruoasta kuitenkin maksaa, olisi kiva saada jotain aidosti hyvää ja intohimolla tehtyä. Jotain, joka paitsi vie nälän, myös antaa ideoita. Ja iloa. Niinkuin vaikka Lähi-idän pikaruoalle samaa tekevä Fafa's. Sitä tämä paikka kuitenkaan ei ole. 

6 kommenttia :

  1. En todellakaan taida eksyä tuonne kesällä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. usko siihen, että uusia löytöjä lempparilistalle löytyy on kova :-)Seuraavaksi pitäisi löytää myös armotonta lihansyöjää tyydyttävä kasvisravintola Israelista tänne matkaavan kaverin iloksi... :-/

      Poista
  2. Eipä paljo kehuja tullu :) mikä tuo kivinen möykky on tuossa lautasella? Siis tuossa alimmassa kuvassa? Näyttää ihan karhunp.... No joo kyl sä tiedät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no sehän on sitä kuivunutta paputahnaa - bissen jälkeen ehti illan parasta antia :-)

      Poista
    2. Siinä tapauksessa en halua edes kuvitella sitä huonointa ;)

      Poista
  3. Jaahas, tuonne ei sitten ainakaan eksytä niinä harvoina kertoina, kun pääsemme "vapaalle" ja kotiravintolasta muualle syömään.

    VastaaPoista