Juhannuskalenterin 6. luukku: When life gives you lemons...eli sitruunatartaletit

* * * 

For English please see here

* * * 

Ahdistaako viikonloppuna tulossa oleva Virallisesti Vuoden Romanttisin Päivä? Eikö sinulla ole ketään, jonka kanssa viettää se ylihinnoitellun, kahden kesken nautittavaksi suunnitellun ravintolamenun parissa todistaen ainakin kolmea kosintaa (joista yksikään ei ole sinulle)? Eikö Ryan Gosling ole vieläkään soittanut ja pyytänyt sinua treffeille? Oletko eronnut? Jätetty? Petetty? Yksin? Naama kuin olisit sitruunan syönyt? Älä huoli - tämä postaus on sinulle. Sinä et ole yksin. 

Vaikka aina väliin varomattomasti hehkutan rakkauden auvoa, ei se aina helppoa ole (vaikkei tietenkään mitään sinun tämänhetkiseen kurjuutesi verrattuna!) Niitä hyviä miehiä on olemassa. Eivätkä kaikki ole joko homoja, varattuja tai mielenvikaisia, kuten HBO-sarjat antavat ymmärtää. 

Mahtuuhan tämänkin blogin lyhyeen historiaan yksi verinen ero, joten tiedän mistä puhun. Usko pois - elämä voittaa. Tässä kuitenkin hieman odotettavissa olevaa aikajanaa:

Aika, joka menee siihen, että hiuksesi alkavat spontaanisti rastoittua, kun et enää suihkussakaan jaksa käydä (tai hiusharjan kaltaisiin yli-inhimillisiin ponnistuksiin ryhtyä): 3 päivää. Toisaalta, koska olet joka tapauksessa linnoittautunut kotiisi The Notebookin ja Celine Dionin "all by myself"- biisin äärelle etkä suostu puhelimeenkaan vastaamaan, eipä sitä ole kukaan kritisoimassakaan. Ja ainoa kontaktisi ulkomaailmaan on kuitenkin se pizzalähetti, joka ei koskaan valita siitä, miltä näytät (tai haiset).  Hei, maailmassa siis on miehiä joille sinä (ja Visa-korttisi PIN-koodi) kelpaa - juuri sellaisena kuin olet!

Aika, joka menee siihen, että se asuntosi muuttuu tyhjistä pizzalaatikoista, tupakka-askeista ja puoliksijuoduista viinipulloista koostuvaksi esteradaksi: viikko. Mutta niiden yli loikkiminen päästäksesi vessaan hakemaan lisää nenäliinoja (tai ulko-ovelle pizzalähettiä vastaan) käy jumpasta. Sinulla on siis kotona ihan oma kuntosali! Taas yksi syy olla lähtemättä ihmisten ilmoille (sen tukan lisäksi..)!

Aika, joka menee siihen, että sääresi alkavat ajelun puutteessa muistuttaa afgaanimattoa: kaksi viikkoa. Joka on tosin vain kätevää, jos olet eronnut keskellä talvea: ei ole tarvetta pitkille kalsareille, nääs. Ja tuolloinhan pyykkiäkin säästyy. Luonto kiittää! Kaikki voittaa!

Aika, joka menee siihen, ettei sinusta enää tunnu siltä että Universumi lähettää sinulle salaisia viestejä uutisotsikoiden kautta vakuuttaakseen sinua siitä, että te sittenkin kuulutte yhteen: muutama kuukausi. Tiedättehän se sen ajatuksenjuoksun? Uutinen siitä, että Iran on rakennuttanut kopion amerikkalaisesta miehittömästä lennokista saa sinut ajattelemaan kuinka sinun elämäsikin on miehittämätön vain koska se emotionaalinen kretiini hylkäsi sinut? Mutta ehkä jos Irankin kykenee tuollaiseen teknologiseen osaamiseen, on teilläkin vielä toivoa...? (Ja tuo on vielä sieltä rationaalisemmasta päästä...)

Aika, joka menee siihen, ettet enää haaveile siitä, että sinut jättänyt mies kokee aivoihin edenneen kupan aiheuttaman kivuliaan kuoleman, mutta viimeisenä selvänä hetkenään kuolinvuoteellaan (yksin, tottakai!) oivaltaa, että sinä olitkin hänen elämänsä suuri rakkaus ja päättää jättää kaiken omaisuutensa sinulle? No... kerron sitten kun noin käy.

Mutta kaikista tärkein on tämä: aika, jolloin se uusi (ja kenties jopa viimeinen!) elämäsi rakkaus kävelee elämääsi eikä pyydä muuta kuin sitä, että saisi rakastaa ja pitää huolta sinusta (ja ehkä harjata tukkasi ja taluttaa sinut suihkuun) ? Silloin kun sitä kaikista vähiten odottaa. 

Älä siis linnoittaudu lauantaina kotiisi. Iloitse sen sijaan vaikka upeista ystävistäsi kalastelemalla itsellesi kutsu illalliselle ruokabloggaribestiksesi luo (kai sinulla sellainen jo on? Se on sitä, mitä homobestis oli 90-luvulla). 

Jos kuitenkin päätät jäädä kotiin odottamaan sitä Ryanin soittoa, ilahduta itseäsi vaikka näillä. Näiden sitruunaherkkujen jälkeen on naamakin ihan uudessa uskossa (ja hei, eiköhän lauantai ole sellainen päivä jolloin sinäkään et halua uskoa niitä meemejä,joiden mukaan Ryan itkee, jos sinä syöt hiilareita?). Hey girl, you're worth it ♥

Reseptistä tulee koosta riippuen 20-24 tartalettia. Niin että niitä riittää tarjottavaksi vaikka Ryanillekin. Ja toisaalta, jos se ei kiireiltään (kun on noita romanttisia leffoja filmattavana ja vanhuksia kadun yli talutettavana ja kissoja puista pelastettavana...) ehdikään kyläilemään (edes sinä ainoana päivänä vuodesta jolla on ihan oikeasti väliä?!) niin jääpähän enemmän sinulle. 

Jos sinulla on tartalettivuokia, käytä ihmeessä niitä. Mutta jos ei, 12-koloinen muffinsivuoka käy ihan yhtä hyvin. Tartalettikuoret voi paistaa vaikka viikonkin etukäteen - säilytä ne silloin ilmatiiviissä rasiassa. Lemon curdiin löydät reseptin täältä, mutta saa sitä kaupastakin. Kuorrutteen voi tehdä hyvissä ajoin jääkaappiin jähmettymään.

Sitruunatartataletit
Taikina:

175 gr voita
1 1/4  dl sokeria
1/ 2 sitruunan mehu
1 sitruunan hienoksi raastettu kuori
3,5 dl jauhoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa, lisää joukkoon sitten sitruunamehu ja -kuoriraaste ja lopuksi jauhot murumaiseksi seokseksi. Painele yhteen tasaiseksi taikinaksi, kääri kelmuun ja anna jähmettyä kylmässä tunnin verran. Tai vaikka seuraavaan päivään. 

Jaa taikina neljään osaan (pidä muut osat aina peitettynä) ja kaulitse yksi osa kerrallaan jauhotetulla työtasolla noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Ota siitä pyöreällä, sopivan kokoisella muotilla (tai juomalasilla) pyörylöitä ja painele muffinssipellin pohjalle ja reunoille. Pistele ja anna jähmettyä tunti jääkaapissa ennen paistamista. 

Paista 180 asteessa kunnes kuoret ovat saaneet hieman väriä (uunista riippuen 6-8 minuuttia) ja anna jäähtyä koloissaan ennen niiden pois nostamista. Jos reunat ovat kovin valuneet ja pohja pullistellut, saa niitä tässä vaiheessa tasoitettua esim. huhmareella. Tai shottilasin pohjalla (älä edes yritä väittää ettei sinulla sellaista olisi?). 

Anna jäähtyä ja täytä.

Täyte:

400 gr maustamatonta tuorejuustoa
200 gr valkosuklaata
4-6 rkl lemon curdia (maun mukaan)
(muutama tippa keltaista elintarvikeväriä)

Lisäksi: 2 prk (á 340 gr) lemon curdia

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja lemon curd. Jos haluat keltaisemman vaahdon, lisää hieman elintarvikeväriä. Anna jähmettyä kylmässä. 

Täytä tartalettikuoret noin puolikkaalla ruokalusikallisella lemon curdia ja pursota päälle sitruunakreemi. Koristele vaikka marenkimuruilla, Turkinpippurirouheella, mustikoilla tai karamelisoiduilla sitruunankuorisuikaleilla. 

________________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?