* * *
Bulgarian pääkaupunki Sofia on kirkkoja ja kontrasteja. Minua Sofia ei kuitenkaan hurmannut. Oliko vika kaupungissa... vai minussa?
* * *
Metroaseman tunnelissa kaikuvat harmonikan haikeat slaavilaissävelmät. Nappaan ohikulkiessani yhdestä sen leipomosta mukaan paperipussiin käärityn makkarapasteijan ja nousen katutasolle. Kadunkulmassa huivipäinen, arviolta noin satavuotias mummo myy kukkakimppuja. Ei näytä olevan hampaita tälläkään.
Tekstaan kaverin Whatsapp-viestiin vastaukseksi epähuomiossa terveiset Romaniasta, kunnes muistan, missä olen. Vaan ehkä täällä päin maailmaa kaikkialla näyttää tältä samalta?
Rähjäistä, rapistunutta ja rosoista.
Toisin kuin vaikka Plovdivin kohdalla, ei ensivaikutelmani Bulgarian pääkaupungista Sofiasta ole kovinkaan kummoinen.
Tässä vaiheessa Bulgarianreissua painaa jo tosin väsymyskin. Ja ikävä. Niin Kissabloggaria kuin Göteborgareakin. Ehkä yksinreissaamispäiväni ovat todellakin takana?
Tai ehkä kuluneiden päivien kolmen viinitilakierroksen päivätahti on sittenkin vähän turhan kunnianhimoista?
Kontrasteja täynnä kaupunki kyllä on. Vain muutaman kymmenen metrin päästä alkaa nimekkäitäkin butiikkeja pursuava ostoskatu Vitosha Bulevard.
Nimensä katu on saanut kaupunkia ympäröivästä Vitosha-vuoresta - halutessaan Sofiasta pääsisi siis hiihtämäänkin alle puolessa tunnissa.
Bulgaria on tunnettu kuumista mineraalilähteistään ja niinpä Sofia City Museum; yksi kaupungin arkkitehtuurin vaikuttavimmista maamerkeistä, olikin alkujaan kaupungin keskuskylpylä.
Pääasiassa Sofian arkkitehtoninen anti painottuu kuitenkin kirkkoihin ja katedraaleihin, jotka ovatkin sen tärkeimpiä nähtävyyksiä.
Niitä on liki 60 - yksi näistä (Sofian liepeiltä löytyvä keskiaikainen Boyanan kirkko) on jopa UNESCOn maailmanperintökohde.
Yksi näkyvimmistä on Sveta Nedelya; Pyhän Nedelyan bulgarialaisortodoksikirkko.
Toinen viehättävä yksilö on Pyhän Nikolain eli Ihmeidentekijän venäläisortodoksinen kirkko.
Mutta se kaikista suurin ja mahtavin on täälläkin - niinkuin näköjään kaikkialla täällä päin maailmaa - Aleksander Nevskin katedraali, jolle nimettyjä katedraaleja löytyy niin Tallinnasta, Moskovasta, Novosibirskistä kuin Pariisistakin (!)
Vaan kuka oli mies, jonka kunniaksi näitä kirkkoja on pystytetty? No hän oli 1200-luvulla elänyt; venäläisortodoksikirkon myöhemmin pyhimykseksi kanonisoima ruhtinas, joka muistetaan etenkin hänen uroteoistaan mm. ruotsalaisia valloittajia vastaan käydyssä Nevan taistelussa.
Kyseisestä taistelusta ei tosin ole säilynyt mitään mainintoja muissa kuin Aleksanderin omissa lähteissä (Aika Ennen Googlea, nääs...)
Seisoessani liikkennevaloissa yrittäen päättää, mihin ekskursiota jatkaa, kajahtaa yllätyksekseni vierestä ilmoille minareetin rukouskutsu.
Katseeni viipyy rukoilemaan kiiruhtavissa miehissä ja joudun taas hetken ajan muistuttamaan, missä olen - Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ulkopuolella kuin moiseen harvemmin matkaillessaan törmää. Edellinen kerta taisi olla Albaniassa ja yhtä yllättävältä ja oudolta se tuntui sielläkin.
Jos ihan raadollisen rehellisiä ollaan, niin viime vuosien tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että jopa minun punaviherkuplastaan muita kunnon ihmisiä suvakkiudellaan mädättävässä mielessäni tuo ääni herättää nykyään hienoista epämääräistä levottomuutta, vaikka sitä kuinka yrittäisi vastustella.
Jotain eri uskontojen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta (aiheesta lisää blogissa täällä) Bulgariassa tosin kertoo sekin, että vain kivenheiton päässä toisistaan Sofian keskustasta löytyy ortodoksikirkkojen ja moskeijan lisäksi niin katolinen kirkko...
... kuin synagogakin.
Vaikuttavasta arkkitehtuuristaan (ja Bulgarian yllättävästä holokaustinaikaisesta historiasta) huolimatta joudun jättämään niin synagogan kuin sen vieressä toimivan juutalaismuseon väliin, sillä satun olemaan kaupungissa sapattina.
Suuntaan siis kuvaustarvikelöytöjen toivossa Aleksander Nevskin katedraalin kupeesta löytyvälle antiikkitorille.
Tai no, antiikkia ja antiikkia. Tarjonta on lähinnä sitä tympeiden myyjien pöydilleen levittämää samaa väsynyttä neuvostoajan krääsää, jota Suomeen on kannettu lahden toiselta puolen Mustamäen torilta jo vuosikymmeniä.
Muutamin koomisin lisäyksin, tosin....
Vetäydyn viinilasilliselle (jonka hinta jää muutamaan euroon - jotain hyvää sanottavaa kaupungista siis löytyy!) pohtimaan seuraavaa kohdetta.
Vältän kiusauksen ottaa vielä toinenkin lasillinen (viinibaarista kun löytyy myös WiFi!) ja otan lopulta suunnaksi ihan synagogan takaa löytyvän kauppahallin - siellähän ruokamatkailijan sielua aina hemmotellaan, eikö niin?
No ei.
Alunperin vunna 1911 avattu kauppahalli kunnostettiin 1980--luvun lopulla israelilaisrahoituksella (mikä selittää sen pohjakerroksesta löytyvän suihkulähteen Daavidin tähden muodon).
Lopputulos on siisti, mutta... hengetön.
Yllättävänkin pienestä hallista löytyy toki kaikkea, mitä odottaisikin: paikallista ruokaa, leivonnaisia, kukkia, meripihkaa ja matkamuistoja...
... mutta jotenkin täältä puuttuu se tunnelma, jonka vuoksi viihdyn esimerkiksi Riian kauppahallissa niin hyvin.
Mutta jos tänne päädyt, niin mitä täältä kannattaa napata mukaansa? No bulgarialaista salamia nyt ainakin - siihen olen hullaantunut oiken antaumuksella.
Tarjolla on ihanan lämpimänmausteista makkaraa niin possusta, naudasta kuin hevosestakin. Ja pateita ja sitä paikallista Elena-kinkkua.
Toinen suuri ruokarakkauteni Bulgariassa on lyutenitsa, mm. paahdetusta paprikasta valmistettu tahna.
Kyllä - tulette saamaan reseptin vielä tähänkin!
Myös bulgarialainen viini on yllättänyt positiivisesti - suurimmaksi yllättäjäksi nousivat odottamattomasti paikalliset rosét.
Kierros paikallisilla viinitiloilla on tulossa blogiin vielä erikseen, mutta silmällä kannattaa pitää ainakin Villa Yustinan, Medi Valleyn, Dragomirin sekä Salla Estaten viinejä.
Toinen asia, jonka tuotannossa Bulgarialla on pitkät perinteet on ruusuöljy: maa tuottaa peräti 85% koko maailman ruusuöljystä.
Etenkin kosmetiikka- ja parfyymiteollisuudessa käytetyn ruusun sadonkorjuu ajoittuu touko-kesäkuulle eikä todellakaan ole sitä helpointa hommaa: työ tehdään öisin, sillä terälehtien sisältämät eteeriset öljyt ehtivät haihtua aamuun mennessä.
Kovaa työtä se on muutenkin, sillä 1 litraan ruusuöljyä vaaditaan peräti 4000 kiloa ruusuja. Kova on tosin hintakin: litra valmista ruusuöljyä maksaa noin 5000 euroa.
Bulgaria on myös tunnettu teestään, joka on yksi maan talouden kasvavia segmenttejä.
Suosittua on myös hunaja, josta löytyy mitä mielikuvituksellisempia variaatioita eri yrtein, kukin sekä jopa viinein aromatisoituna.
Aleksander Nevskin kirpputorin tavoin myös täällä myyjät huitovat äkäisenä kameraani siirtymään. Luovutan. Ehkä Sofia vain ei ole minulle?
Koska kauppahallikaan ei saanut minua hullaantumaan Sofiaan, päätän lohduttautua lounaalla. Ja hyvä niin, sillä tulossa on koko reissun paras ravintolakokemus.
Onko Sofia muuten teille tuttu? Minkälaiset fiilikset se teille jätti? Mitä siellä ihan ehdottomasti tulisi nähdä?
*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa *
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
