Kastanja ♥ pekoni ♥ ruusukaali

Yksi joulunajan saapumisen merkeistä Helsingissä on se Stockan eteen pajansa pystyttävä kastanjamies. Eikä siinä mitään, kastanjoista minä tykkään. Niiden paahtamisesta syntyvässä tuoksussa on jotain talvista. Ja... lohdullista. 

Kastanjat ovatkin mahtava raaka-aine: niistä kun saa niin suolaisia kuin makeita herkkuja. Niistä tehty tahna crème de marron on Bretagnessa suosikkitäytteeni paikallisille crêpeille, täyteyille ohukaisille. Mutta vähintäänkin yhtä paljon tykkään niistä lisukkeena: etenkin Ranskassa niitä tarjoiltiin paljon riistaruokien lisukkeena. (Pekoninkaltaisten) lardon-kuutioiden kanssa paistettuna, bien sûr. 

Niissä on ihanan pähkinäinen, hieman perunaa muistuttava maku maku ja rakenne. Ja kyllähän minä niitä mielelläni enemmänkin söisin. Mutta en syö. 

Ainakin Etelä-Euroopassa näitä on saatavilla valmiiksi paahdettuina ja kuorittuina. Voin luvata, että ette kovin usein kuule minun huutelevan vakuumipakattujen valmistuotteiden perään (etenkään nyt kun kastanjoita saa tuoreina liki mistä tahansa kulmakaupasta), mutta näiden kohdalla en tunne siitä edes huonoa omaatuntoa. Sen verran pirullisia paskiaisia nämä nimittäin ovat.

Itse paahtaminen ei ole kummoinenkaan juttu: Leikataan siihen pulleaan sivuun terävällä veitsellä ristiviilto, laitetaan uunipellille viiltopuoli ylöspäin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi ja sitten kuoritaan. Mutta kun koskaan ei ole takeita siitä, mitä siellä sisällä piileskelee. 

Voin kertoa, että kun on kolme päivää paahtanut ja kynnenaluset verillä kuumia kastanjoita kilotolkulla kuorinut saadakseen kokoon edes muutaman sadan gramman edestä valmiita yksilöitä, niin naistenlehtien ohjeet "vinkki: hyvälaatuisista , tarpeeksi viileässä säilytetyistä kastanjoista kuori irtoaa helposti" eivät kauheasti henkistä harmoniaa synnytä. Minulla kun on aika rajalliset resurssit vaikuttaa siihen, kuinka vanhoja, huonolaatuisia ja väärin säilytettyjä ne S-marketin mollukat ovat.

En tiedä voiko yhdellä ihmisellä olla noin huono kastanjakarma (voi), mutta joka ikisellä kerralla kun olen kastanjoita itse Suomessa paahtanut, on suurin osa ollut joko homeisia, jo valmiiksi liian kuivia tai muuten vain pilalla. Joten jos paahdat kastanjasi itse, osta suosiolla enemmän kuin kuvittelet tarvitsevasi. Saadakseni kokoon allaolevan reseptin 250 grammaa valmiita kastanjoita tarvittiin kolme kauppareissua, kaksi raivokohtausta ja 1,5 kiloa kastanjoita. 

Älä kuitenkaan lannistu (ainahan ne voi ostaa valmiina siltä Stockan mieheltä!) - sen verran hyvä tämä lisuke on.  Luonnollisesti kastanja sai minun käsissäni kaverikseen pekonia, mutta näin joulunaikaan myös niinikään sesonkiaan viettävää ruusukaalia. Ja ikinä en ole näin hyvää ruusukaaliruokaa syönyt. Ehkäpä sitä tulee vastaisuudessa syötyä useamminkin kuin...kerran vuodessa?

Lisukkeena neljälle

1 pkt (140 gr) pekonia tai pancettaa

1,5 rkl voita

400 gr ruusukaalia

1 tl valkosipulijauhetta

250 gr paahdettuja, kuorittuja kastanjoita

suolaa, pippuria

tarjoiluun: 1/2 sitruunan kuori raastettuna

Jos paahdat kastanjat itse (huokaus), valitse kiinteitä, muttei liian kovia yksilöitä. Leikkaa terävällä (sahalaitaisella) veitsellä ristiviilto sen pulleaan sivuun. On leikattava tarpeeksi syvälle, jotta se viilto menee niin sen puisen ulkokuoren kuin sen karvaisen sisäkuorenkin läpi, mutta mahdollisimman vähän itse kastanjaan. 

Aseta viillellyt kastanjat uunipellille viiltopuoli ylöspäin ja paahda 200 asteessa 15-20 minuuttia. 15 minuutin kohdalla ensimmäiset ovat jo valmiita. Tämän tunnistaa siitä, että viiltokohta on avautunut, ja kastanjoista nousee paahteinen, makeahko tuoksu mutta ne eivät ole vielä kärähtäneet.

Anna jäähtyä muutaman minuutin kunnes sormesi kestävät käsitellä niitä - lämpiminä kuoriminen on helpointa. Kuori kastanjat vetämällä ulkokuori viiltokohdista poispäin ja irrota sitten myös se ruskea (mahdollisesti karvainen) sisäkuori niin että tuloksena on se vaaleankeltainen kastanja sieltä sisältä. Halkaise kahtia.

Paahda sillä välin kuutioitu pekoni pannulla. Aloita kylmällä pannulla nostaen lämpöä niin että ne alkavat irrottaa rasvaansa ja rapeutuvat. Kun pekoni on valmista, nosta ne reikäkauhalla odottamaan. Pekonirasvan määrästä riippuen lisää pannulle tarvittava määrä voita ja paista siinä halkaistut ruusukaalit leikkuupuoli alaspäin. Lisää valkosipulijauhe. Kun ruusukaalit ovat saaneet hieman väriä, lisää pannulle kastanjat ja pyörittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä uuninkestävässä vuoassa 200-asteiseen uuniin. N. 15 minuutin jälkeen lisää vuokaan pekonimurut ja jatka paistamista viitisen minuuttia kunnes ruusukaalit ovat valmiita. 

Tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa ja ripottele päälle sitruunankuori. Tarjoile esim.paistin kanssa. Ja valkosipulisen cashewpähkinäkastikkeen...!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?