Pohjoisen makuja Viking Linellä

Pohjoisen ruoka ja sen makujen sekä raaka-aineiden puhtaus on ollut nousevassa huudossa maailmalla jo jonkin aikaa. Niiden innoittamana Viking Linen keittiömestarit loivat  niille kunnianosoituksena uuden menun á la carte-ravintoloihinsa  - juuri nyt syksyllä kun tarjonta on parhaimmillaan: on marjoja, sieniä, riistaa ja tuoretta kalaa... lähiruokaa parhaimmillaan siis!

M/S Cinderellan Harry Ahlskogin, M/S Gracen Johan Sandbergin ja M/S Viking Gracen Jonas Sandbergin (kyllä, sen edellisen poika!) ideoima Pure Nordic Tastes- menu on tarjolla punaisilla laivoilla loka- ja marraskuun ajan. Kävin herkuttelemassa tarjonnalla jo hieman etukäteen.

Oli hauskaa päästä juttelemaan menun luomisen eri vaiheista itse tekijöiden kanssa. Ja onhan se nyt aika jännää päästä tutkailemaan millaista laivalla on kulissien takana; ilman niitä matkustajia. Kun paikkoja laitetaan kuntoon, tax-freetä siivotaan, pianistin harjoitellessa iltaa varten...

Mm. Kulosaaren Kasinolla ja Havis Amandassa aikasemmin toiminut Pentti Paukkuri kertoi uuden listan tarjonnasta, inspiraatiosta sen takana sekä sen myötä tehdyistä uusista investoinneista. 

Viking Linellä tehdään shampanjayhteistyötä Essi Avéllanin kanssa, minkä seurauksena listoilta (ja tax-freestä) löytyy sellaisia suoraan Champagnesta tuotuja shampanjoita, joita muualta ei saakaan.

Pure Nordic Tastes- menu, samoin kuin sen viinipaketti on varsin järkevästi hinnoiteltu (ruoat 38€, viinipaketti 22€). Menusta odotetaan menestystä - esim. Tom Björckin laivoille aikaisemmin suunniteltu menu osoittautui niin suosituksi, että risteilyjä varattiin kuulemma ihan vain sen vuoksi!

Niinikään nousussa oleva oluttrendi on myös huomioitu ja niinpä jokaiselle menun annokselle löytyy suositusviinin lisäksi myös suositusolut. Maissa oluen ja ruoan yhdistäminen ei ole mikään uusi juttu ja sitä tehtiin Bryggerin kaltaisten panimoravintoloiden lisäksi onnistuneesti aikoinaan jo Mechessä ja tälläkin hetkellä ainakin Passiossa. Myös oluissa on panostettu pohjoisen osaamiseen:ne tulevat maailman pohjoisimmasta panimosta Mackista Tromssasta.

Meidän makumatkamme alkoi lämpimällä kanttarellitoastilla ja savustetuilla poronkielicrispeillä. Ooh, mitä herkkua savustettu poronkieli onkaan! Ja todella onnistunut yhdistelmä Västerbotten-juustosta kermaista täyteläisyyttä saavien kanttarellien kanssa . Nuo joitain vuosia sitten ravintoloihin pesiytyneet liuskalautaset ovat nyt näköjään kotiutuneet myös merille...

Sitten tuli kevyesti paahdettua riimisuolattua turskanselkää. Ensin suolaliuoksessa uitettuna, sitten 49-asteiseksi uunissa haudutettuna, jäähdytettynä ja lopulta fenkolinsiemen-ja paprikakuorrutuksella hunnutettuna tohottimella pikaisesti paahdettuna. Ihanan lihaisaa, joskin itse kaipasin siihen enemmän suolaa. Tuon kurkkupaketin sisältä löytyy muuten Barentsin meren kuningasravuista tehtyä salaattia!

Suositusviini, Uuden Seelannin Marlborough'n Black Cottage Sauvignon Blanc toimi passion-hedelmän kaltaisessa hedelmäisessä hapokkuudessaan hienosti. Myös Gulmack-olut oli varsin hieno uusi tuttavuus.

Pääruoan riekonrinta tarjoiltiin unelmanohuen ja ihanan rapsakan silavalastun kera, joka oli niin hyvää että sitä olisi toivottu annokseen lisääkin (ei, en minä tällä kertaa!). Ruhonosista keitelty kastike sai hienoa särmää vadelmavinegretistä. Riekossa oli kaunis kypsyysaste, mutta saa sen kuulemma halutessaan kypsänäkin (Älä. Ota.)

Lisäke tarjoiltiin ihanista ranskalaisista pikkupadoista (vältin kiusauksen enkä vienyt ainoatakaan matkamuistoksi...). Juurespyttipannun juurekset olivat sopivan napakoiksi kypsennettyjä, mutta lisukkeessa oli ihanan kermainen risottomaisuus. Tykkäsin todella paljon. 

Suositusviini tälle oli Avignonesin Vino Nobile de Montepulciano. Suositusoluessa (Mack Bokøl) oli jännä, melkeinpä suklaisenpehmeä paahteisuus ja se kävisikin kuulemma myös jälkiruoille...!

Jälkiruoan mustikkaritari oli Ranskassa teetettyä ihanan voista briossileipää. Itse olisin ehkä toivonut siihen vähän enemmän köyhien ritareiden mehevyyttä. Puolukkajäätelöä ei oltu pilattu liialla sokerilla, vaan siihen oli uskallettu jättää marjan happamuutta. Oikein hyvää. Ihastusta herättivät lisäksi mesiangervokastike ja kuivatuista mustikoista tehty tomu.

Pohjoisen marjoja löytyi myös ihanista, Ahvenanmaalla käsityöntä tehdyistä suklaakonvehdeista. Ehdottomasti suosittelemisen arvoisia!

Jälkiruokaviini, Torresin chileläinen, jalohomeisista Riesling-rypäleistä tehty Nectaria oli myös uusi ja varsin tasapainoinen tuttavuus.

PS. Myös buffettien tarjontaa on muokattu teemaan sopivaksi. Ihanhan tässä alkaa laivamatkakuume nostaa taas päätään...!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?