Viinan perkele

Koska suuret tunteet eivät välttämättä täysin välity hyvinkään kirjoitetun ja argumentoidun tekstin kautta, korostan tätä asiaa nyt vielä ihan erikseen. Tämä teksti on kirjoitettu raivostuneena. Suorastaan pöyristyneenä siitä, mihin suuntaan tätä maata sen alkoholipolitiikan ja -lainsäädännön kautta ollaan viemässä. Ja ihan tietoisesti. 

Näistä viineistä ei ole maksettu. Eikä kaikista edes tykätty.

Suomi on taantumassa pelottavaa vauhtia tasolle, jota ainakin oma ja muutama edellinenkin sukupolvi on perinteisesti oppinut pitämään huolestuttavana. Ei kai kukaan (jotain satunnaista Helsingin yliopistossakin myötähäpeää aiheuttavaa dosenttia tai Uuden Suomen Vapaavuoro-palstalla sananvapaudellaan iloittelevaa harhaista höyrypäätä lukuunottamatta) pidä Venäjän, Kiinan, Pohjois-Korean tai sittemmin jo omaan mahdottomuuteensa kaatuneen Itä-Saksan yhteiskuntia toimivina esimerkkeinä siitä, miten kansaa tulisi hallita? Ja silti, maailmassa jossa me ainakin näennäisesti pyrimme eurooppalaistumaan ja profiloitumaan länsimaisen, yksilönvapaudelle perustuvan demokratian hyvinvoivana mallimaana, on tuo meidän tulkintamme demokratiasta saamassa koko ajan sairaampia piirteitä. 

Terveessä demokratiassa kansaa johtamaan valittu elin, kansanedustuslaitos, tekee juuri tuota: edustaa kansan tahtoa eikä pyri sitä kansan tahtoa yksinvaltaisesti määräämään. Sananvapaus on niitä demokratian olennaisimpia osa-alueita, jossa sen toimivuus ja hallinnolle ratkaisevan tärkeä läpinäkyvyys viime kädessä mitataan. Ja juuri tuohon Suomessa yhä räikeämmin puututaan. 

Olen toki vain ruokabloggari, mutta koska tämä internet ja sosiaalinen media antaa minullekin foorumin, jossa mielipiteitäni julki tuoda ja saattaa jonkinlaisen yleisön tietoisuuteen, niin olisihan se hölmöä olla sitä käyttämättä.

Viini on minulle tärkeä asia ja suuri nautinnon lähde. Se on saanut enenevässä määrin näkyvyyttä myös blogissa, kun olen päässyt oppimaan lisää tuosta jalosta juomasta; niin eri illallisten, tastingien, tuotenäytteiden kuin kirjojen kautta. Se on avannut kokonaan uuden maailman, josta riittää opittavaa varmasti koko loppuelämäksi. Olen näistä mahdollisuuksista ollut kiitollinen, ja näitä ahaa-elämyksiä olen pyrkinyt jakamaan myös lukijoideni kanssa. 

Viiniä, likööriä, vodkaa. Ja vettä. JA RUOKAA.

Ja kyllä, käytin juuri alkoholin yhteydessä verbiä "nauttia". Koska niin saa tehdä. Ja niin on tehty kautta ihmiskunnan historian. Minun kohdallani kyse on nimenomaan hyvän ruoan ja viinin yhdistämisestä tavalla, joka tuo viinistä esiin uusia ulottuvuuksia ja nostaa itse ruoankin ihan uudelle tasolle. 

Enkä ole tässä yksin. Jo meitä ruokabloggareita on tuhansia. Lisäksi on olemassa huikean ammattitaitoisia, eri juomiin erikoistuneita bloggareita; niin viinin, oluen kuin viskinkin tuntijoita. Ja nähdäkseni me kaikki tuomme esiin varsin vastuullista tapaa nauttia alkoholia. Ruokabloggari tuo sitä esiin ateriaa täydentävänä elementtinä, viinibloggari taas tekee enologisia ekskursioita mm. siihen, miten erilaisia tuloksia sama rypäle saa aikaan eri puolilla maailmaa erilaisissa maaperissä ja kasvuolosuhteissa. Olutbloggari tekee kunniaa juoman vuosituhantiselle historialle ennakkoluulottomasti esittelemällä erikoisuuksia ympäri maailmaa. 

Kaikkia heitä yhdistää yksi asia: terve suhtautuminen ja arvostus aiheeseensa. Toiminta ei ole humalahakuista. Tavoitteena ei ole absurdin ja suhteettoman alkoholiverotuksen ansiosta monopolimarketin halvimman pöytäviinapullon kumoamisella hankittu örvelökänni, jossa perhe ajetaan kirveen kanssa lumihankeen, turvakotiin ja sosiaalitoimiston luukulle. 

Eikä noita blogeja lukemalla kukaan alkoholisoidu ja syrjäydy työkyvyttömäksi hyvinvointiyhteiskuntaa rasittavaksi moniongelmikoksi. Päinvastoin: ne nimenomaan luovat sitä tervettä, iloista ja oikeaa suhdetta alkoholiin, jota tehtäväänsä täysin soveltumattoman henkilön tällä hetkellä luotsaaman sisäministeriönkin tulisi peräänkuuluttaa. 

Ei, tällaiselta ei näytä edes meidän kaapeissamme.

Rohkenen epäillä, että jos joku jossain avaa vuosikertashampanjan kertoen asiasta kiinnostuneille, miten se on vuosien saatossa kehittynyt, ei se juurikaan itähelsinkiläisen Alkon Leijona-viinan myyntiin vaikuta - suuntaan tai toiseen. Jos joku punnitsee turpeisuuden tuomaa aromaattista lisäarvoa satasen skottiviskissä, ei se saa teiniä pulloon tarttumaan. Etenkään siihen Islayhin. Se, että joku jossain ihastelee pienpanimoiden rohkeutta luoda uudenlaista olutperinnettä (jossain muualla kuin Suomessa, tietenkin), saattaa se kyllä herättää jonkun mielenkiinnon antaa mahdollisuus sen tavanomaisen pohjoisenglantilaista jalkapallojoukkuetta sponsoroivan lagerlitkun sijaan jollekin vähän persoonallisemmalle. Mutta ei se mitään kokonaisen kansaryhmän joukkopakoa alkoholismiin käynnistä.

Ja silti viimeisimmässä käänteessä tässä farssissa Valvira ja aluehallintovirasto ovat onnistuneet löytämään resursseja ottaa juuri blogit silmätikuikseen. Valviran ohjeistuksen mukaan muutaman viikon kuluttua järjestettävä Olut & Viski Expo Finland on joutunut poistamaan nimestään sanan "viski". Myös muutama tapahtumasta kirjoittanut bloggaaja on joutunut viraston syyniin, koska heidän yksityishenkilöinä henkilökohtaisissa blogeissaan julkaisemat, asiallista ja lukijoita palvelevat, informaatiota levittävät kirjoitukset tapahtumasta on tulkittu virkaintoisten vahtikoirien silmissä mainostamiseksi. 

Ja ettei kustannuksiltaan pullataikinan lailla kestämättömäksi paisutetulta julkishallinnolta loppuisi mielekäs tekeminen tulevaisuudessakaan, on vuodenvaihteessa voimaan tulossa uusi lainsäädäntö, joka säätelee sananvapautta entisestään. Ravintolat eivät sen myötä voi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tiedottaa asiakkailleen valikoimiin saapuneista uutuuksista, harvinaisuuksista tai erikoisuuksista. Valmistajat ja maahantuojat puolestaan eivät myöskään voi näistä omilla sivuillaan tiedottaa. Yksityishenkilöitä lainsäädäntö estää antamasta sosiaalisessa mediassa palautetta hyvistä tuotteista, onnistuneesta valikoimasta tai toimivasta palvelusta ravintoloiden tai muiden alan toimijoiden sivuilla. Ja (ilmeisen selkärangattomina tai vailla mitään etiikkaa tai ammattiylpeyttä olevina pidettyjä) bloggareita (joiden kai epäillään hukkuvan teinijuoppouteen kansaa syöksevien korruptionhimoisten maahantuojien viinalähetyksiin) se kieltää jakamasta tietoa, suosituksia tai vinkkejä hyväksi havaituista tuotteista mikäli niitä ei ole omalla rahalla sieltä monopolimarketista ostettu.

Sosiaalisesta mediasta, koko ajan asemaansa kasvattavasta viestintäkanavasta, tehdään nyt ihan samanlaista mörköä kuin itse alkoholistakin. Se, että Carelian Facebook-sivulta huomaan, että heidän vertaansa vailla olevasta, erinäisiä harvinaisuuksia sisältävästä kellaristaan on avattu Château d'Yquem, jota minulla on mahdollista päästä ostamaan koko pullon (muutama tuhat euroa) sijaan senteittäin on harvinaisuudessaan todennäköisesti ainutkertainen, once in a lifetime- tilaisuus. Niin se, että kuulen Groteskin huolella mietityn viinilistan uutuuksista kuin se, että luen Murun tarjoavan lempishampanjaani laseittain, ovat asioita, jotka minä koen hyväksi asiakaspalveluksi ja sitä kautta tervetulleiksi, yrittäjyyttä ja ahtaalle ajettua ravintola-alaa elvyttäviksi toimenpiteiksi.

Näistä laseista ei nautittu muumilimsaa. Jonka sisältämä sokeri on muuten merkittävässä roolissa globaalissa ylipainoepidemiassa. 

En jaksa nyt mennä tilastoihin ja lukuihin, joita sisäministeriön toimista, sosiaali- ja terveysministeriön budjeteista ja kyseisten tahojen pyrkimysten edellytyksistä on kyllä internetissä viitseliäimmille informaation helpon saatavuuden nimissä olemassa. Minä en epäuskoltani yksinkertaisesti jaksa. 

Sen sijaan voin tehdä jo tässä vaiheessa teille varhaisen uudenvuodenlupauksen. Minä aion jatkaa juomista. Pääsääntöisesti vastuullisesti, mutta aina kuitenkin nautiskellen. Eri nyansseja arvostaen ja uusia elämyksiä etsien. Aion jatkaa matkaani ruoan ja viinin yhdistämisen antoisalla tiellä, virheistä oppien ja onnistumisia kanssanne jakaen. Minä koen tekeväni sillä palveluksen paitsi lukijoilleni, myös yhteiskunnalle. 

Tähänkin viiniin löytyy blogista testattuja ja toimiviksi havaittuja ruokasuosituksia. Ja lisää on tulossa. 

Ehkä vielä jonain päivänä meidän ei enää tarvitse vain leikkiä eurooppalaista vaan olemme ihan oikeasti onnistuneet luomaan itsemme uudelleen; terveen alkoholisuhteen omaavina, täysi-ikäisten autonomiaa kunnioittavana, sanan- ja yksilönvapautta aidosti arvostavana kansakuntana johon kuulumisesta voimme olla isosti ylpeitä. Ja kohottaa sille vaikka maljankin. Avoimesti, ilman tehtävään varattuja karsinoita, järjestysmiehiä, anniskeluluparulettia ja byrokratianperkelettä. 

Mutta ei tuo itsestään tapahdu. Jos nyt ollaan jo tässä vaiheessa, voidaan vain pelätä, miltä tulevaisuus näyttää. Ilmiö on jo tällaisenaan hälyttävä. Pitäkää siis ääntä. Pitäkää huoli, että tahtonne tulee kuulluksi. Ottakaa oma elämänne ja sosiaalinen media haltuunne - vaikka sitten liittymällä tähän Facebook-liikkeeseen. Jakakaa tätä kirjoitusta. Retwiitatkaa. Levittäkää linkkiä. Kirjoittakaa oma kannanottonne.  

Ja jos olette täysi-ikäisiä ja kykeneviä kantamaan vastuun omista teoistanne ja selaushistoriastanne, tässä suosittelemisen arvoisia, alkoholin nautinnoista kertovia blogeja:

Aromipaja

Hellan ja viinilasin välissä

Viinipiru

Blanc de Blancs

Viinihullun päiväkirja

Viinikartta

Voihan vinetto!

Reittausblogi

Tuopillinen

Jaskan kaljat

Olutkellari

Lisää valloittavia viiniblogeja löydät täältä ja oivallisia olutblogeja puolestaan täältä.

Minä menen nyt avaamaan pullon viiniä. Ihan vain koska se on työssäkäyvän ja verorahoillaan tätä älyttömyyttä ylläpitävän yksilön ansaittu oikeus. Ja alan siitä väistämättömästi seuraavassa, kaiken harkintakyvyn sumentavassa viinanhimossani laskea päiviä Viinipiru Arto Koskelon isännöimään viiniristeilyyn Viking Gracella. Ja suunnittelemaan päivän kulkua sen jälkeisillä Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä 2014- messuilla. Cin cin! 

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?