La Cigarreran sherrybodega Sanlúcar de Barramedassa on koko Sherrymaan vanhin alkuperäistiloissaan toimiva sherrytalo. Yhtä hurmaava kuin se on pikkuriikkinenkin!
* * *
La Cigarrera - vanhin yhä alkuperäistiloissaan toimiva sherrybodega
Pysähdys Andalusian Sherrymaan kiertueemme viimeisessä kohteessa Sanlúcar de Barramedassa hemmottelee sherrymatkailijaa historiallisilla bodegoillaan.
Delgado Zuletan, koko Sherrymaan vanhimman sherrytalon lisäksi täältä löytyy myös La Cigarrera, Marco de Jerezin vanhin yhä alkuperäistiloissaan toimiva sherrytalo.
Delgado Zuletan La Goyan lailla talon nimi tekee kunniaa paikalliselle naiselle: La Cigarrera sai aikoinaan nimensä Cádizin alueen kaduilla tupakankaupustelijoilta.
Delgado Zuletan La Goyan lailla talon nimi tekee kunniaa paikalliselle naiselle: La Cigarrera sai aikoinaan nimensä Cádizin alueen kaduilla tupakankaupustelijoilta.
Tämä pikkuriikkinen talo on myös yksi alueen hurmaavimpia.
Sanan "pikkuriikkinen" käyttö ei ole tässä yhteydessä muuten lainkaan liioiteltua - todennäköisesti saisin kaikki bodegan tynnyreistä mahtumaan omaan asuntooni.
Ulkopuolinen häly, bodegasta toiseen juoksemisen aiheuttama hienoinen stressi ja Sanlúcarin vanhan kaupungin pikkukujille porottavan loppukevään auringon polttava paahde unohtuvat samantien astuessani paksujen seinien ympäröimän bodegan varjoon.
Henkäisen helpotuksesta. Vuorossa on päivän viimeinen bodega - nyt ehtii ehkä jo hieman nauttiakin!
Samalla La Cigarreran-kierroksella oleva kanadalaispariskunta seuraa vaivihkaa, kuinka tasapainottelen kahdella kädelläni kameraa, kuutta sherrylasillista, muistiinpanojani sekä puhelintani.
"Sinä taidatkin olla täällä työn puolesta?" he utelevat hyväntahtoisesti.
Hien valuessa pakottaudun hymyilemään takaisin jatkaen jonglööraustani.
Ruokabloggarille ei mikään ole mahdotonta...
...etenkään jos tietää viiniä olevan tulossa.
Suojaiselta sisäpihalta löytyvä ravintola on suosittu ja täyttyy etenkin kesäiltaisin talon viinejä ja paikallisia ruokaperinteitä yhdistelevän tavernan antimista nauttimaan kokoontuneista ihmisistä.
Ihan Atlantin rannikolla sijaitsevana Sanlúcar on merellistä suolaisuutta henkivän Manzanillansa lisäksi kuuluisa myös merenelävistään, etenkin langustiineistaan.
La Cigarrera - yhdeksännen sukupolven perheyritys
Muiden kierroksellamme koettujen sherrytalojen tapaan myös La Cigarreralla on takanaan pitkä ja vaikuttava historia.
Sen perusti vuonna 1758 tänne asettunut barcelonalaiskauppias Don Joseph Colóm Darbó.
Tänään perheyritystä johtaa jo yhdeksättä sukupolvea edustava Ignacio Hidalgo. Hän itse opiskeli lakimieheksi, mutta otti isänsä kuoltua firman hoidettavakseen.
"Sukumme on aina työskennellyt sherryn parissa", hän kertoo. La Gitana-sherryn takaa löytyy esimerkiksi hänen serkkunsa.
"Sherrytalot täällä ovat joko todella isoja tai todella pieniä", Ignacio selittää. "Välimuotoja ei ole".
Katsoessaan ympärilleen omassa, jälkimmäiseen kuuluvassa valtakunnassaan hän hymähtää. "Onhan tässä oma romantiikkansa".
Vierailijoille bodega avattiin 17 vuotta sitten. Kaikille avoimia kierroksia on päivittäin maanantaista torstaihin ja kolmen sherryn tastingin sisältävän kierroksen hinnaksi jää vain muutama euro.
Almacenista - sherryn kypsyttäjä ja varastoija
Sherryntuotantoa valvovan Conceil Reguladorin vanhat säädökset edellyttivät sherrytaloilta tiettyä minimivarastoa, minkä seurauksena pienet sherrytalot ovat toimineet pääasiassa almacenistoina.
Almacenista tarkoittaa käännettynä varastonpitäjää. Perinteisesti he ovat erikoistuneet sherryjen kypsyttämiseen ja varastointiin, myyden tuotteensa isommille bodegoille.
La Cigarrera aloitti omien tuotteidensa pullotuksen vuonna 1997.
Aikaisemmin perhe omisti omat viinitarhansakin, mutta nykyään he ostavat sobretablansa, eli ylimmän sherrycriaderan täyttämiseen käytettävän uusimman viinierän paikallisilta viljelmiltä.
Espanjan sherrymarkkinoilla isot talot voittavat
"Isoilla sherrytaloilla on helpompaa päästä ja pysyä Espanjan markkinoilla", Ignacio myöntää. "Suurimmalle osalle asiakaskunnasta kun se on se hinta, joka ratkaisee".
Kansainvälisillä markkinoilla pienemmillä taloilla on helpompaa, hän toteaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana viennin osuus on kasvanut, ja sen roolia Ignacio pitää ratkaisevana myös tulevaisuudessa.
Vanhat tottumukset istuvat kuitenkin tiukassa.
"Vaikka viineissä muuten trendi kehittyy koko ajan kuivempaa suosivaan suuntaan, ei esimerkiksi Hollannissa, yhdessä sherryn perinteisesti suurimmista vientimaista, ole vieläkään opittu juomaan mitään muuta kuin makeaa sherryä", Ignacio kertoo.
Manzanilla - La Cigarreran ylpeys
Ignacio itse suosii kuivia sherryjä ja hehkuttaa juuri Manzanillan, Finon ja Palo Cortadon monipuolisuutta. Hänen oma suosikkinsa on arvattavasti talon ylpeys Manzanilla.
Se muodostaakin 70% koko talon tuotannosta. Suurin osa siitä myydään suoraan ravintoloille "en rama"; jalostamattomana suoraan tynnyreistä eli pitkälti sellaisena, kuin Manzanilla on aikojen alusta ollut.
Sherry ei teineille kelpaa
Vaikka La Cigarreran myynti on onnistunut pysymään melko tasaisena, toivotaan sherryn suosion täälläkin kasvavan.
Toivonsa Ignacio laittaa yli kolmekymppiseen asiakaskuntaan. "Eivät teinit Espanjanssa mitään sherryä juo", hän nauraa. "Olut ja gini heille kyllä kelpaavat!".
Sherryn uutta tulemista seurataan täällä varovaisen innostuneena. Ignacion mukaan osansa on tässä on myös sillä, että Conceil Regulador on havahtunut panostamaan PR:ään ja markkinointiin ihan uudella lailla.
Keväisin Espanjassa alkavan feríakauden aikana sherryn myynti kasvaa aina räjähdysmäisesti, mutta tässäkin Ignacio huomauttaa isojen talojen olevan niitä voittajia: heillä kun on varaa myydä isojakin määriä vaikka tappiolla.
Jos bodega jo itsessään on pieni, niin sen Sacristia on suorastaan liikuttavan pittoreski eikä ole juuri kylpyhuonettani suurempi.
Sacristia - sherrybodegan pyhistä pyhin
Kierroksen muiden vierailijoiden vetäytyessä sisäpihalle sherrytastingiin, siirrymme me sacristian hämyisyyteen.
Päivän kiireet ovat tässä vaiheessa jo hälvenneet. Sormeni pyyhkäisee varovasti pölyistä pullorivistöä. Jännityksensekaisen odotuksen vallassa tuijotan ympärilleni ja tuttu hartaus valtaa taas mielen.
Oloni on syystäkin hyvin etuoikeutettu - eipä tännekään ihan kuka tahansa pääse.
Venencia herättää sherryn aromit
Tottuneesti Ignacio nappaa käteensä venencian; sherryn annosteluun perinteisesti käytetyn pitkävartisen työkalun ja suurieleisesti täyttää lasini.
Sanlúcar poikkeaa muusta Sherrymaasta tässäkin suhteessa: siinä, missä muualla käytetään metallista venenciaa, on sanlúcarilainen venencia veistetty yhdestä bambunkappaleesta.
Otteet ovat itsevarmat, mutta pilke, joka hänen silmissään on ennen operaatiota kertoo, että hän tietää tuon lukemattomia kertoja esitetyn; näennäisen huolettomalta vaikuttavan kaadon tekevän vaikutuksen tälläkin kertaa.
"No, saitkos sen kameralle?" hän hymyilee ilkikurisesti.
Ja sainhan minä.
Kyse ei ole vain silmäniloa tarjoavasta show'sta, vaan venencian kerrotaan auttavan vapauttamaan sherryn aromeita ennen tarjoilua.
Taito vaatii pitkällistä harjaantumista ja sille on olemassa kokonainen oma ammattikuntansa: venenciadoret, jotka esittelevät taitojaan mm. feríoiden kaltaisissa tapahtumissa.
Venenciadoreille järjestetään jopa kansainvälisiä kilpailuja.
Jotenkin minua ei yllätä lainkaan, että tämä taito on ottanut tuulta alleen nimenomaan Japanissa.
La Cigarrera sherrytasting
Manzanilla
Rapsakka; merellisyytensä ansiosta selkeästi Manzanillaksi tunnistettava viini. Hyvin kuiva, muttei kovinkaan aromaattinen.
Amontillado
Paahteisuutta, pähkinää, toffeeta. Yllättävänkin pehmeä, mutta merellisyyttä löytyy tästäkin.
Oloroso
Paahteisuutta ja rusinaa, mutta Sanlúcarille leimallinen erikoinen suolainen häivähdys on esillä tässäkin.
Cream
Huoh. Upea viini, jonka appelsiininkuorisuus antaa sen makeutta tasapainottavaa terävyyttä.
Moscatel
Jo tuoksu on todella konsentroitunut ja johdattelee monitahoiseen pitkään makuun, josta löytyy niin kuivaa marjametsää, mämmisyyttä, viikunaa kuin hentoa paahteisuuttakin.
(Tässä vaiheessa olen itsekin vaikuttunut omien muistiinpanojeni ammattimaisuudesta kunnes huomaan arvion päättävän seuraavan lauseen)
"Makeaa, mutta ei överiäklöä."
(aaaand the pissis is back.)
Viimeiseksi Ignacio kuopaisee sacristian aarteiden uumenista lasillisen jotain todella tummaa. Keskittynyt ilme on entistäkin keskittyneempi eikä pisaaraakaan mene hukkaan.
Hyvä niin, sillä lasiin päätyy yli 70-vuotiasta Pedro Ximeneziä - vaikka en minä sitä vielä tässä vaiheessa saa kuulla.
Hän ojentaa lasin minulle ja jää tiukasti seuraamaan reaktiotani.
Nuuskaisen.
Maistan.
Silmäni leviävät ja epäuskoinen katseeni nousee lasista kohtaamaan Ignacion kysyvät kasvot.
"Increíble", kykenen kuiskaamaan. "Uskomatonta".
Jo tuoksu huumaa. Uskomattoman syvä konsentroituneisuus pitää sisällään rusinaista kuivahedelmäisyyttä ja paahteista karamellisuutta. Pitkä maku jää hellimään koko suuta.
Ignacion ilme sulaa leveäksi hymyksi hänen nyökkäillessään hitaasti ja hyväksyvästi, liikutukseni merkille pannen.
"Tuota ei ole moni päässyt edes maistamaan", hän sanoo. "Olet aika onnekas!"
Ja sen kyllä tiedän.
La Cigarrera jää kierrokseni viimeiseksi bodegaksi. Pinnistelen miettiessäni kaikkea kokemaani ja maistamaani.
Eri kaupunkien olosuhteet todella antavat yllättävänkin selkeät ominaispiirteet sherryilleen. Mieleen palaavat Reseptitaivaan Osborne-jutusta bongaamani vanha paikallinen sanonta:
"Manzanilla Sanlúcarista, Fino El Puertosta ja Oloroso Jerezistä!"
Andalusian sherrybodegakierroksen aikaisemmat pysähdykset löydät blogista täältä:
Mikä oli teidän suosikkinne? Fiini Fino? Merellinen Manzanilla? Oivallinen Oloroso? Vaiko pehmeänpyöreä Pedro Ximénez?
* * *
Bodegas La Cigarrera
Plaza Madre de Dios s/n (Junto Plaza de Abastos)
11540 Sanlúcar de Barrameda
tel. +34 956 381 285
visitas@bodegaslacigarrera.com
* * *
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
