sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Streat Helsinki 2014

Noin miljoonan muun kanssa olimme siellä mekin. Helsingissä ensimmäistä kertaa järjestetyillä, katuruokaa juhlistavalla Streat Helsinki-festareilla. Tätä oli odotettu. Yleisöä oli lämmitelty tunnelmaan jo Gastro 2014- messujen yhteydessä järjestetyllä seminaarilla torstaina sekä perjantai-illan avajaisbileillä Teurastamolla.




Ja kun lauantai-aamukin valkeni mitä täydellisen aurinkoisena, olivat fiilikset korkealla. Kartta oli tulostettu, tarjontaan tutustuttu ja suunnitelma laadittu.




(Elämysten)nälkäistä väentungosta oli ruokkimassa 37 eri pistettä. Osa Helsingistä tuttuja ravintoloita, osa muualta Suomesta saapuneita pientuottajia, osa mm. Ruotsista saapuneita yrittäjiä. Gastroenterologisen kapasiteetin rajallisuuden vuoksi (jopa ruokabloggarilla on vain yksi vatsa...) Street Gastron, Twisted Street Kitchenin, Cholon ja Fafa'sin kaltaiset vanhat suosikit jätimme väliin keskittyen uusiin tuttavuuksiin. 

Vaihtoehtoja oli niin Lähi-idän, Meksikon kuin Kaukoidänkin twistillä ja myös kasvissyöjät oli kaikkialla otettu huomioon. 




Aloitimme Liesikiesin hauki-jokirapu- sekä härkäslidereillä. Etenkin hauki-jokirapu oli ihanan freesi.





Suurta iloa herätti myös Saltin, yhden Tallinnan lempiravintolani, mukanaolo. Vasikkatäyteinen kaalikääryle oli Saltin tapaan samaan aikaan perinteinen mutta hienostunut, lohikevätrulla ihanan raikas. Jos Tallinnassa satutte liikkumaan, on tämä ravintola ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!





Suosikikseni nousi kuitenkin suomalaista tuotantoa liputtava Skibibi Bros & Co (miten en ole heistä aikaisemmin kuullutkaan?). Ihanan pehmeän karamelisoiduista sipuleista tehdyn kastikkeen saattelemat hiiligrillatut kanansydämet tarjoiltiin mm. lehtikaalista tehdyn kasvismyslin (!) kanssa. Annokset maut ja tekstuurit olivat niin kohdallaan! Myös Naapurinpoika oli suorastaan haltioitunut muikkutempurarieskastaan.





B-Smokery oli ihan ensimmäisten kokeiltavien listalle merkitty piste. Eikä pettänyt. Tahko Pihkalan nimellä kulkeneessa, 10 tuntia haudutetusta brisketistä kootussa leivässä oli makua ja kokoa.






Tapahtuma ei olisi voinut olla onnistuneempi. Keväisessä auringonpaisteessa paistatteleva Helsinki näytti taas parhaat kasvonsa. Niin kojujen myyjät kuin musiikki loivat hyvää fiilistä, joka ei voinut olla tarttumatta myös yleisöön. 

Niin mahtavaa kuin syömämme ruoka olikin, Streat Helsingin paras anti oli juuri tuossa fiiliksessä. Yhteisöllisyydessä. Järjestäjien tavoitteena oli ollut tuoda ihmisiä yhteen ja saada heidät innostumaan. Siinä oli onnistuttu. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja useampaankin otteeseen pääsimme todistamaan varsin epätyypillistä käyttäytymistä täysin ventovieraiden ihmisten aloittaessa juttelun keskenään!





Kaikki tapaamamme ihmiset olivat tyytyväisiä päivään joskin ei se skeptisyyskään täysin päässyt unohtumaan. "Eiköhän tähänkin joku viranomainen vielä jotain kieltoja ja rajoituksia keksi", muistutti eräskin mies. Sääli se kyllä olisi. Tämä oli yksi niitä päiviä, jolloin Helsinki oli parhaimmillaan. Eurooppalainen, hauska kaupunki, jossa ihmiset viihtyvät - juuri tällaista Suomeen kaivataan lisää!





Ja voi, kuinka sydäntä lämmittikään seurata ihmisten innostusta. Kuka olisi odottanut, että helsinkiläisellä katuruokafestareilla pääsisi näkemään, kuinka ihmiset jonottavat ostereita? Ostereita!





Richard McCormick, yksi niistä helsinkiläisen foodieskenen sankareista,  joiden ansiosta Helsingissä päästään nauttimaan Taste Of Helsingin ja tämän kaltaisista tapahtumista oli Streat Helsingissä pistänyt pystyyn osteribaarin. Jossa ostereita avaamaan oli päässyt myös toinen helsinkiläisen ruokakulttuurin tehopakkaus, Ville Relander.




"Ennenkuulumatonta!" nauroi pöydässämme istunut ranskalainen. "Mitä Helsingille on oikein tapahtunut? Tässä se ranskalainen istuu syömässä fish & chipsejä kun suomalaiset jonottavat ostereita!" Jotain absolument mahtavaa, sanon minä. 




Ette kai te vain luulleet, että olisimme saaneet jo tarpeeksemme? Ehei. Vielä oli kokeiltava Richard Mccormickin Burger jointia, josta mukaan päätyi Lähi-idän makuja pursuava ankkaconfit-burger (ankkaconfit! Burgerissa!). Ooh.




Tässä vaiheessa raja tuli vastaa meilläkin. Joskin olisihan sieltä kokeiltavaa löytynyt lisääkin. Esimerkiksi lampaanpääburgereista emme olleet kuulleetkaan ennenkuin vasta kotiinpalattuamme ja muiden raportteja seuratessamme. Ensi vuonna taas, Helsinki, eikö vaan?


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



8 kommenttia :

  1. Vesi kielellä katselin kuviasi ja luin blogiasi. Hiukka harmitti kun olimme juuri täksi viikonlopuksi sopineet poissaolon pääkaupunkiseudulta, mutta toivossa eletään, että ensi vuonna olisi uusi kerta. Toivottavasti vaan tulisi tieto ennen kuin ehtii sopia jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli ihan täydellinen päivä kyllä :-) no mutta toivottavasti tämä raportti hieman lohdutti :-) toivottavasti ei ihan vuotta tarvitsisi odottaa - sen verran selkeä tilaus tuollaisille tempauksille täällä on!

      Poista
  2. Tungos oli kyllä valtaisa! Me uskalsimme jonottaa vain yhteen kertaan, sillä olimme menossa ravintolaan jo kahdelta, hyvä niin:) Kyllä aurinkoinen sää näytti tekevän ihmeitä meille suomalaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no oli. me oltiin ihan kärppinä siellä jo aamusta, mutta oma aikansa meni siinä, ennekuin myyjätkään saivat kojunsa myyntikuntoon. olisipa ollut teitäkin kiva nähdä - toivottavasti vielä joskus :-) jään odottamaan, mikä laatuestablishmentti teidät on vieraaksi saanutkaan... ;-)

      Poista
  3. Ei vitsi miten mukavan näköinen häppeninki, hyggelig suorastaan! Tuollaisia juurikin tarvittaisiin lisää. :) En tiedä miksi mutta jotenkin aina blogiasi lueskellessani huomaan olevani nälkäinen. (Jollen jo valmiiksi niin viimeistään kuvia katsellessa. Huhhei.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. det var helt enkelt hyggeligt :-) olisin viihtynyt vaikka toisenkin päivän! toivottavasti pian tulee revanssi - tällaista niin todellakin tarvitaan ja tahdotaan!!!

      Poista
  4. Mikä onni tuon sään kanssa.Ei vaan Helsingissä ollut mitään tuollaista kivaa kun vielä asuin siellä ei niin kauan sitten,, Mutta kauhiasti väkeä,jaksaisinkohan jonottaa noin paljon jonkun annoksen vuoksi:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kyllä oman kroonisen savlanutin puutteen vuoksi mekin saavuimme paikalle heti aamusta. Meillä kävi onni: jopa niissäkin paikoissa johon oli ehtinyt meidän sinne ehättäessämme muodostumaan jonoa, se jono veti suht sukkelaan. Ja sään kanssa kävi todellakin tuuri!

      Poista