Streat Helsinki 2014

Noin miljoonan muun kanssa olimme siellä mekin. Helsingissä ensimmäistä kertaa järjestetyillä, katuruokaa juhlistavalla Streat Helsinki-festareilla. Tätä oli odotettu. Yleisöä oli lämmitelty tunnelmaan jo Gastro 2014- messujen yhteydessä järjestetyllä seminaarilla torstaina sekä perjantai-illan avajaisbileillä Teurastamolla.

Ja kun lauantai-aamukin valkeni mitä täydellisen aurinkoisena, olivat fiilikset korkealla. Kartta oli tulostettu, tarjontaan tutustuttu ja suunnitelma laadittu.

(Elämysten)nälkäistä väentungosta oli ruokkimassa 37 eri pistettä. Osa Helsingistä tuttuja ravintoloita, osa muualta Suomesta saapuneita pientuottajia, osa mm. Ruotsista saapuneita yrittäjiä. Gastroenterologisen kapasiteetin rajallisuuden vuoksi (jopa ruokabloggarilla on vain yksi vatsa...) Street Gastron, Twisted Street Kitchenin, Cholon ja Fafa'sin kaltaiset vanhat suosikit jätimme väliin keskittyen uusiin tuttavuuksiin. 

Vaihtoehtoja oli niin Lähi-idän, Meksikon kuin Kaukoidänkin twistillä ja myös kasvissyöjät oli kaikkialla otettu huomioon. 

Aloitimme Liesikiesin hauki-jokirapu- sekä härkäslidereillä. Etenkin hauki-jokirapu oli ihanan freesi.

Suurta iloa herätti myös Saltin, yhden Tallinnan lempiravintolani, mukanaolo. Vasikkatäyteinen kaalikääryle oli Saltin tapaan samaan aikaan perinteinen mutta hienostunut, lohikevätrulla ihanan raikas. Jos Tallinnassa satutte liikkumaan, on tämä ravintola ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Suosikikseni nousi kuitenkin suomalaista tuotantoa liputtava Skibibi Bros & Co (miten en ole heistä aikaisemmin kuullutkaan?). Ihanan pehmeän karamelisoiduista sipuleista tehdyn kastikkeen saattelemat hiiligrillatut kanansydämet tarjoiltiin mm. lehtikaalista tehdyn kasvismyslin (!) kanssa. Annokset maut ja tekstuurit olivat niin kohdallaan! Myös Naapurinpoika oli suorastaan haltioitunut muikkutempurarieskastaan.

B-Smokery oli ihan ensimmäisten kokeiltavien listalle merkitty piste. Eikä pettänyt. Tahko Pihkalan nimellä kulkeneessa, 10 tuntia haudutetusta brisketistä kootussa leivässä oli makua ja kokoa.

Tapahtuma ei olisi voinut olla onnistuneempi. Keväisessä auringonpaisteessa paistatteleva Helsinki näytti taas parhaat kasvonsa. Niin kojujen myyjät kuin musiikki loivat hyvää fiilistä, joka ei voinut olla tarttumatta myös yleisöön. 

Niin mahtavaa kuin syömämme ruoka olikin, Streat Helsingin paras anti oli juuri tuossa fiiliksessä. Yhteisöllisyydessä. Järjestäjien tavoitteena oli ollut tuoda ihmisiä yhteen ja saada heidät innostumaan. Siinä oli onnistuttu. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja useampaankin otteeseen pääsimme todistamaan varsin epätyypillistä käyttäytymistä täysin ventovieraiden ihmisten aloittaessa juttelun keskenään!

Kaikki tapaamamme ihmiset olivat tyytyväisiä päivään joskin ei se skeptisyyskään täysin päässyt unohtumaan. "Eiköhän tähänkin joku viranomainen vielä jotain kieltoja ja rajoituksia keksi", muistutti eräskin mies. Sääli se kyllä olisi. Tämä oli yksi niitä päiviä, jolloin Helsinki oli parhaimmillaan. Eurooppalainen, hauska kaupunki, jossa ihmiset viihtyvät - juuri tällaista Suomeen kaivataan lisää!

Ja voi, kuinka sydäntä lämmittikään seurata ihmisten innostusta. Kuka olisi odottanut, että helsinkiläisellä katuruokafestareilla pääsisi näkemään, kuinka ihmiset jonottavat ostereita? Ostereita!

Richard McCormick, yksi niistä helsinkiläisen foodieskenen sankareista,  joiden ansiosta Helsingissä päästään nauttimaan Taste Of Helsingin ja tämän kaltaisista tapahtumista oli Streat Helsingissä pistänyt pystyyn osteribaarin. Jossa ostereita avaamaan oli päässyt myös toinen helsinkiläisen ruokakulttuurin tehopakkaus, Ville Relander.

"Ennenkuulumatonta!" nauroi pöydässämme istunut ranskalainen. "Mitä Helsingille on oikein tapahtunut? Tässä se ranskalainen istuu syömässä fish & chipsejä kun suomalaiset jonottavat ostereita!" Jotain absolument mahtavaa, sanon minä. 

Ette kai te vain luulleet, että olisimme saaneet jo tarpeeksemme? Ehei. Vielä oli kokeiltava Richard Mccormickin Burger jointia, josta mukaan päätyi Lähi-idän makuja pursuava ankkaconfit-burger (ankkaconfit! Burgerissa!). Ooh.

Tässä vaiheessa raja tuli vastaa meilläkin. Joskin olisihan sieltä kokeiltavaa löytynyt lisääkin. Esimerkiksi lampaanpääburgereista emme olleet kuulleetkaan ennenkuin vasta kotiinpalattuamme ja muiden raportteja seuratessamme. Ensi vuonna taas, Helsinki, eikö vaan?

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?