tiistai 6. elokuuta 2013

Onnen murusia

Ei päivä tuossa taannoin olisi juurikaan paremmin käynnistyä: lähettipoika ilmaantui ovelle kainalossaan vihannes.net- sivuston gazpacholla voitetun reseptikilpailun palkinto Murun keittokirja. Tiedossahan toki oli, että sydämentykytystä ja polvien heikkoutta  se tulisi aikaansaamaan, mutta voi sitä hykerrystä ja huokausten määrää. "Ooooh" ja "aaaah" olivat lähimpänä älyllistä kommunikaatiota, mihin tuota kirjaa selatessani ja kuvia sormella hivellessäni pääsin.

Poskia pakottavan hymistyksen määrää lisäsi epäilemättä entisestään vähän tuota ennen tullut vahvistus Jotain Maukasta- blogin Marilta: kauan kaipailemani pöytävaraus Muruun oli vihdoin varmistunut. Luit oikein. En ole vieläkään saanut aikaiseksi tutustumiskäyntiä tuohon Helsingin kuumimpaan ravintolaan. Jopa Ravintolakerhomme rovaniemeläinen etäjäsen oli tuossa onnistunut. Niin että jo oli aikakin!

Vaikka nythän on kaupungissa kuulemma toinen sheriffi: Nyt-litteen historiallisen viiden tähden arvostelun jälkeen puhelimet käyvät kuumina kaikkien yrittäessä saada varausta Tocaan

Vaan mitä siitä tulee, kun odotukset ovat valmiiksi noin korkealla? Jos osa alitajunnasta on sinnikkäästi päättänyt, että tästä tulee yksi lempiravintoloista? Ja jos se loppukin alitajunnasta tiedostaa, että mikäli tälle ravintolalle ei lämpenekään samalla tunteenpalolla kuin muu maailma, niin maastapakoa olisi parempi alkaa suunnitella samantien? Se on riskinä, kun lähtee perustamaan mutkatonta bistroa ja päätyykin isännöimään maan puhutuinta ravintolaa, jonne illallisvarausta saa jonottaa pidempään kuin Michelin-tähdellä koristeltuihin fine dining- paikkoihin. Vastaus tähän tulossa huomenna!

Itse kirja on onnistunut. Se on paitsi kokoelma innostusta herättäviä reseptejä, mutta myös huolella toteutettuja kuvia, joissa kaltaiseni kuvahifistelijän silmä ja sielu lepää. Mutta ennenkaikkea se on kurkistus ilmiöksi nousseen ravintolan takahuoneesen; harvoin avautuva tilaisuus olla se kärpänen siellä katossa ja nähdä, mitä kaikkea ravintolan pyörittämiseen kuuluukaan. Se maalaa kuvan tarinansa hahmoista kunnianhimoisina ja laadusta tinkimättöminä ammattilaisina, jotka tekevät työtä juuri niistä oikeista syistä; ihmisinä, jotka aidosti välittävät siitä, että heidän ovestaan sisään tulleet ruokailijat poistuvat paikalta iloisina ja hyvin syöneinä.

Linjaltaan Niko Bäckströmin kauniisti kuvittamat reseptit noudattelevat yleensä aika tuhtina pidettyä ranskalaista linjaa, joka on selkiytymässä olevien tulevaisuudensuunnitelmien valossa tulossa hyvinkin tutuksi - jääkää siis seuraamaan tilannetta! 

Ainakin jo muutenkin suunnitelmissa ollutta risotto neroa kampasimpukoilla tullaan meidän lautasillamme näkemään - siihen kun ainekset liki aina kotoa löytyvät. Myös pateeta on ihan pakko päästä kokeilemaan - sillä kun on ravintolassa aina tapana lautaselleni päätyä. Kirja myös herätti taas hetkeksi uinahtaneen rakkauden maksan, munuaisten ja kivipiiraankin kaltaisiin sisäelimiin. Vaikka ei ihan kokonaisiin ravintola-annoksiin kaikkine vaahtoineen ja glaseerauksineen alkaisikaan, saa kirjasta löytyvien kastikkeiden ja lisäkkeiden kaltaisilla yksittäisillä komponenteilla annettua varmasti ihan uuden säväyksen myös jo arsenaalista löytyville ruokalajeille. 

6 kommenttia :

  1. Toivottavasti Muru on odotuksiesi mukainen. Minä ihastuin siihen keväällä ihan valtavasti ja menen sinne uudelleen parin viikon päästä, tällä kertaa Kammenpyörittäjän kanssa. Pari kuukautta aikaisemmin tehty pöytävaraus kannattaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no näin toivotaan :-) on kai se epäkiitollista ravintolallekin seilata tuollaisessa (epärealististenkin) odotusten ristiaallokossa. pitäisi kai alkaa nyt sitten muiden perässähiihtäjien lailla rukoilemaan sitä varausta sinne Tocaan...

      Poista
  2. Onnea voitosta!:) Varmasti kirjasta saa taas paljon inspiraatiota ruoanlaittoon.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kyllä :-) jotenkin ranskalaista keittiötä on tottunut pitämään niin arvokkaana ja pömpöösinäkin, että ehkä sen vuoksi se kynnys lähteä niitä kokeilemaan tuntuu jotenkin korkeammalta. Mutta toisaalta jujuhan bistroruoassa on siinä konstailemattomuudessa, joten ehkäpä se kynnys sijaitseekin vaan ihan siellä omassa päässä (kaiken muun tarpeettoman rojun keskellä...)

      Poista
  3. ONnea voiton johdosta,hieno palkinto:) Ja toivottavasti Murussa on sitten unohtumaton ruokaelämys:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia - ihan sydän sykkyrällään sitä kirjaa on kyllä tullut ihasteltua :-) ja jos ei odotukset toteutuisikaan, niin ehkäpä sitä saa ihan omia pekkomielteiisä neurooseja syyttää ;-) aihan kuin tässä olisi johonkin avaruuten lähdössä... :-)!

      Poista