Pieni, suuri Cartajima

Niiden smurffien tapaan Júzcar on pikkuriikkinen, eikä siellä juurikaan ole vaihtoehtoja lounaspaikan suhteen. Kylän pienen smurffiteemaisen hotellin yhteydessä toimii yksi ravintola, mutta meidän lapsenmielisyytemme ei riittänyt ajatukseen smurffiteemahampurilaisista. Joten suuntasimme Cartajimaan, läheiseen toiseen pikkukylään, jonka Los Castanos- hotellin olimme kuulleet tarjoavan vähän vakuuttavampia ja alueelliseen tuotantoon erikoistuneita elämyksiä.

Cartajima itsessään on yksi Serrania de Rondan vuoriston lukuisista muutaman sadan asukkaan pienistä ja vaatimattomista pikkukylistä. Mutta senkin juuret johtavat kauas historiaan ja maurilaisajalle. Sen alkujaan arabiankielinen nimi on peräisin Aljaiman maalaistaloa tarkoittavasta nimestä. Ensimmäiset kristityt tekstit antavat sille nimen Xaritalxime.

1400-luvun lopun Reconquistan yhteydessä muslimiasutus häädettiin, jonka myötä useat alueen kylät katosivat kartalta kokonaan. Vuosien 1808-1814 Itsenäisyyssodassa kylä ylpeilee olleensa ratkaisevassa asemassa Napoleonin joukkojen  kärsimässä tappiossa. 

Alue oli aikanaan tunnettu viinintuotannostaan, mutta 1800- luvun loppupuolen viinikirvaepidemia tuhosi tämän täysin. Nyt se on jo onneksi elpymässä.

Nykyään kylä muistuttaa monella tapaa niitä pohjoisessa hidasta kuolemaa tekeviä ja vuosi vuodelta autioituvampia kyliä. Kyläbaari kituu, huoltoasemakin on suljettu, töitä ei ole. Väki vanhenee ja nuoriso muuttaa töiden ja paremman elämän perässä etelän suurkaupunkeihin.

Myös täällä oli juuri vietetty feríaa. Tässä siellä juhlittu suojelupyhimys.

Tässä vaiheessa oli jopa uskontotietelijällä pää pyörällä. Ovatko nämä kaikki vain vaihtoehtoisia nimityksiä katolisessa maailmassa kaikkialla supersuosiota nauttivalle Neitsyt Marialle vai onko joka kylään ihan oikeasti riittänyt oma neitsyt? Ja perustuuko heidän ihmeitätekevä statuksensa millekään muulle kuin sille, että he onnistuivat välttämään Kallen torstai-illan kiusaukset?

Vain kujien yllä yhä iltapäivän tuulessa liehuvat viirit kertoivat täällä olleen minkäänlaista elämää. Kadut olivat autiot, eikä ihmisiä näkynyt missään. Pimenevää iltaa juhlistaneet lyhdytkin oli jo kerätty pölyyntymään kaupungintalon nurkkaan. Vain tupakkakaupan takahuoneesta kantautui lounaalleen kokoontuvan perheen vaimeita ääniä.

Ja se kylän hotelli? Cerrado. Kiinni.

Júzcarin sininen smurffikylä

For English please see here

* * * 

Valkoisista kylistään kuuluisasta Andalusiasta löytyy myös kokonaan sininen kylä: Júzcar. Syy siihen on yhtä kummallinen kuin kyläkin.

* * * 

Andalusia on tunnettu niistä Benalmadenan ja Ardalesin kaltaisista vuorenrinteitä täplittävistä valkoisista kylistä. Sitten on Júzcar. Serrania de Rondan vuoristossa, noin 22 kilometrin päässä Rondasta ja reilun 100 kilometrin päässä Malagasta sijaitseva sininen kylä.

Keväällä 2011 Sony maalautti kylän kaikki rakennukset (kyllä, mukaanlukien kirkon JA hautakivet) sinisiksi osana Smurffit-elokuvan maailmanlaajuista mainoskampanjaa. Tuolloin kylän vuotuisen vierailijamäärän arvioitiin jääneen kolmeensataan. Siniseksimaalaamista seuraavina kuutena kuukautena vierailijamäärä oli kasvanut yli kahdeksaankymmeneentuhanteen. 

Saman vuoden joulukuussa Sony tarjoutui palauttamaan kylän alkuperäiseen valkoiseen asuunsa. Vaan mitä tekivät kyläläiset? Äänestivät sinisenä pysymisen puolesta. Elanto kun näissä pikkukylissä on etenkin tämänhetkisessä tilanteessa otettava sieltä mistä se tulee. On sen väri sitten mikä hyvänsä...

Kenties tämä toimi innoituksena toisen andalusialaiskylän idealle. Eräs yrittäjä sai ajatuksen maalata kaikki Moclinejon 300 taloa pinkiksi, nimetä kylän kadut uudestaan tunnettujen homoartistien mukaan ja jopa rakentaa kylään kruisailulle (ei, tällä ei ole mitään tekemistä autojen kanssa...!) omistettu puisto. Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaaan ole toistaiseksi tullut mitään...

Rondan rundi

Ronda, yksi Andalusian kuuluisista valkoisista kylistä, on n. 35 000 asukkaan kylä Serranía de Rondan vuorilla. Ilman omaa autoa tänne pääsee myös junalla ja bussilla ainakin Malagasta, Córdobasta ja Algecirasista.  

Rondan kerrotaan olevan härkätaistelun syntypaikka. Siellä myös pidettiin vuonna 1918 andalusialaisten nationalistien ensimmäinen kokous, jossa mm. Andalusian vihreä-valkoinen lippu hyväksyttiin.

Vasemmalta oikealle: Andalusian, Espanjan ja Benalmadenan liput

Reconquistan, kristityn uudelleenvalloituksen seurauksena Espanjassa muuta uskontoa tunnustavat  joko karkotettiin tai pakotettiin kääntymään. Rondasta tuli tuolloin yksi paikoista, jonne muslimit vainoja pakenivat.

Ensimmäiset merkit asutuksesta sen ympärystästä löytyvät jo esihistorialliselta ajalta, mutta asutettu se on ollut ainakin 700- luvulta eaa. Nykyisen Rondan takana ovat kuitenkin roomalaiset (taas), jotka rakensivat sen linnoitukseksi toisen puunilaissodan aikana. Kovin olivat ehtivää porukkaa nuo roomalaiset...

Ronda on yrittänyt päästä myös UNESCOn maailmanperintölistalle, mutta toistaiseksi kunniaa vielä odotetaan. 

Merkittävin nähtävyys ovat Rondan sillat, joilta avautuva huikea näkymä saa polvet veteläksi. Ihailusta ja korkeanpaikankammosta. Tämän verran muistin myös ensimmäiseltä kerraltani muutaman vuoden takaa. Etsiessäni tällä kertaa sitä niistä vaikuttavinta kameranlinssini läpi olin kuitenkin ymmälläni.  "Mihin ne ovat sen siirtäneet?" Tässä kohtaa Herrasmies joutui (silmiään pyöritellen) avuliaasti huomauttamaan, että seisoin sen päällä. Tyhmästä päästä kärsii koko seurue...

Maisemat olivat upeat ja Ronda ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ja nyt kun sielu ja  silmät olivat tulleet ravituiksi oli vatsojemme vuoro- lounaalle siis!

Vuoriston vaaroja

Rondan suuntaan Serranía de Rondan vuoristossa kiemurteleva A397- tie tarjoaa matkustajalleen varsin huikeat maisemat. Ennenkuin noustaan sellaisiin korkeuksiin, etteivät siellä enää kasva puutkaan, muistuttavat maisemat sypressipuiden ympäröimine huviloineen Toscanaa.

EI, tämä ei ole meidän talomme. Vielä ainakaan...

Väliin, etenkin illan hämärtyessä vuorenhuippujen taakse, voisi puolestaan kuvitella olevansa Afrikassa tai jopa Kaukoidässä.

Näkymät ovat, etenkin viikonloppuisin, myös moottoripyöräilijöiden suosiossa. Siellä täällä tienvarteen tuodut kukkakimput muistuttavat vaaroista, joita tällä serpentiinitiellä vaanii. 

Maisemilla on oma, varsin voimakas kielensä, jolla on kyky palauttaa mieleen muistoja kovinkin erilaisista paikoista. 

Herrasmies näki vuoristossa omaa kotiseutuaan; Derbyshireä ja Yorkshireä, kun taas minua näköalapaikat muistuttivat entisen kotini lähellä sijaitsevasta puistosta Jerusalemissa. Hieman myöhemmin yhä karummaksi muuttuva maa toi sydäntävihlaisevalla tavalla mieleen Länsirannalla tutuksi tulleet beduiinikylät.

Rondaan päästäessä ollaan jo liki kilometrin korkeudella merenpinnasta ja sen tuntee ja näkee. Muutaman tunnin ajomatkan aikana lämpötila laskee liki kymmenen astetta. 

Varoitusmerkit eivät enää täällä varoittele lehmälaumoista. Talvisin täällä, kuten Granadaa ja Alhambraa ympäröivillä Sierra Nevadan vuorilla näkee jopa lunta.