Andalusian Auringossa: Landella Latviassa - Abavas-laakso, Sabile ja Pure

* * *

For English please see here

* * *

Lienee jo selvää, että Latvian pääkaupunki Riika hurmasi meidät ihan totaalisesti Vanhan Euroopan charmillaan. Ja kansainvälisyydellään: täältä löytyy sellaisia (luksus)merkkejä myyviä ostosparatiiseja, joita ei Helsingissäkään näy. Vähääkään maan historiaa tunteva ei voi kuin äimistellä, miten paljon maassa on saatu aikaan vain muutaman vuosikymmenen aikana.

Ei tosin tarvitse mennä kovinkaan paljoa Riikan ulkopuolelle, kun siellä jo levittäytyy eteen varsin toisenlainen näkymä. Heitteille jäänyttä maata niin kauas kuin silmä kantaa, tuskin pystyssä pysyviä taloja; kokonaisia kyliä, jotka aika näyttää unohtaneen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Latviassa jaettiin maata niille, jotka sitä halusivat viljellä. Neuvostoaikana maat otettiin valtion käyttöön ja siinä vaiheessa, kun maita miehityksen jälkeen palautettiin takaisin alkuperäisille omistajilleen, ei osaamista enää oikein ollut, eikä maatalous ole noista ajoista oikein elpynyt.

Juuri tuollainen on myös Latvian luoteisosasta löytyvän Sabilen pikkukylän ympäristö - autioita peltoja toisensa perään.

Abavas-joen laaksossa sijaitsevan kylän historia ulottuu 1200-luvulle. Toiseen maailmansotaan saakka täällä eli suuri juutalaisyhteisö ja tuo vaaleanpunainen rakennus onkin vanha synagoga. Sodan jälkeen ei ollut enää tarvetta synagogalle, kun ei ollut niitä juutalaisiakaan. Nykyään se toimii taidekeskuksena. Myös romaniväestöllä on alueella pitkät perinteet.

Kaikkein tunnetuin Sabilen kylä on, kummallista kyllä, viinistään. Täällä on tehty viiniä jo 1300- luvulla! Kylän suurin nähtävyys, Viinimäki, on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman pohjoisimpana viinitarhana. Puolentoista hehtaarin alueelta löytyy 650 ainakin 15 eri lajiketta edustavaa viiniköynnöstä. Suurin osa näistä on Latviassa kehitettyjä hybridilajikkeita, joista tunnetuin lienee Zilga.

Toscanassa? No ei sinne päinkään!

Etenkin turistisesongin ulkopuolella on kylä varsin hiljainen...

... vaikka löytyy täällä toinenkin, vähintään yhtä kummallinen nähtävyys: Latvian suurin olkinukkepuisto (?!).

En kyllä osaa mennä sanomaan, kuinka suurin se toiseksi suurin sitten on. Tai onko sellaista edes. Ja jos on, niin miksi.

Paikallinen nainen (joka istuu autossaan nukketarhan kulmassa...) päätti vähän elävöittää kuihtuvaa kylää ja pystytti pihalleen 200 oljella täytettyä ja mitä erikoisimpiin vaatteisiin puettua nukkea.

Ei yhtään karmivaa. Ei niin yhtään.

Ette kai te kuitenkaan luulleet, että me ihan vain toimettomaksi jäänyttä säilyketehdasta tuotiin teidät tänne ihmettelemään? Ehei.

Jos jostain syystä satut olemaan liikkeellä täällä päin, niin noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä löytyy Puren kylä. Kylästä puolestaan löytyy suklaatehdas. Ja -museo.

Ja heti siitä museon vierestä löytyy oivallinen ravintola: lounasseuranamme olleen paikallisen viinitilallisen mukaan "paras ainakin sadan kilometrin säteellä".

Terase on pieni ja yllättävänkin moderni ravintola hienoilla joenvarsinäkymillä. Avatessaan oli ravintolalla kunnianhimoinen tavoite tarjota Riikan tasoista ruokaa, mutta murto-osalla Riikan hinnoista.

Siinä on myös onnistuttu: kolmen hengen neljästä alkuruoasta (en voinut valita!), yhdestä pääruoasta ja viini- sekä olutlasillisesta koostunut lounaamme jäi noin neljäänkymppiin. En olisi todellakaan uskonut törmääväni tällaiseen ruokalistaan (keittiön tervehdyksineen!): tarjolla on mm. strutsitartaria, jänisravioleja, lampaanmaksaa...