lauantai 19. lokakuuta 2013

Maailman parhaat cookiet

Lontoossa asuessani tykkäsin käydä hakemassa Sohon lähellä sijaitsevasta Millie's cookies- paikasta leffaevääksi paikan ihanan sitkoisia cookieita. Jotka sitten huuhdoin alas jostain minimarketista mukaan noukitulla maitopurkillisella. Ei tuo minun Sohoni kovin katu-uskottavalta kuulosta, myönnän, mutta ne cookiet olivat parhaita syömiäni. Ja makuvalikoima oli loputon. Popcornia, kuivattuja marjoja, pähkinöitä, inkivääriä, valkosuklaata, tummaa suklaata...

Bongasin onnekseni Masutoaitemu- blogista reseptin, joka oli houkuttelevasti otsikoitu nimellä "maailman parhaat cookiet". Ei tarvinnut ideaa minulle sen enempää myydä vaan kokeiluun menivät samantien.

Riitan (jo sinällään mukaillussa ohjeessa) käytettiin leipäjauhoja, jotka korvasin kaurahiutaleista jauhamillani kaurajauhoilla. Lisäksi käytin niistä trooppisista suklaista ylijääneitä kuivattuja, pehmeitä karpaloita joiden kaveriksi arvelin valkosuklaan toimivan tummaa paremmin. 

Minä kun olen jossain vaiheessa hävittänyt keittiövaakani, muuntelin noita grammamääräisiä ohjeita siten desilitroiksi. 

Ohjeessa paistoajaksi annettiin 15-20 minuuttia, mutta omilleni riitti reilu kymmenen. Tuohon kuin vaikuttaa niin unin temperamentti, taikinan koostumus, käytetyt raaka-aineet (kaurajauhoista tulee luonnostaan tietynlainen rapeus) ja keksien koko. Paista siis yksi testikeksi oman paistoaikasi laskelmoinniksi. Uunista tullessaan niiden kuuluu olla pehmeitä - ne jähmettyvät jäähtyessään. Uunissa pinta pullistuu, mutta kun ne ottaa sieltä pois, pinta laskeutuu ja tuloksena on tuollainen vähän repeilleen näköinen pinta, joka kertoo siitä sisällä odottavasta suloisesta sitkoisuudesta.

Näiden amerikkalaistyyppisten keksien juju kun on juuri siinä sitkoisuudessa, joka on seurausta kahdesta asiasta: tarpeeksi lyhyestä paistoajasta, jolloin ne eivät ehdi kuivua rapsakoiksi sekä kuulemma taikinan tarpeeksi pitkästä lepoajasta, jonka ansiosta kuivat ja märät aineet sekoittuvat yhteen. Kärsivällisyys tässä on siis koetuksella, mutta pakko kai se on hyväksyä: hinta tällaisilla helppudellaan ja nerokkailla lopputuloksillaan houkuttelevilla ohjeilla kun näyttää olevan juuri tuo aika. Ihan niinkuin sillä vaivaamattomalla leivälläkin

Isoja cookieta tulee kuulemma 20, noita golfpallon kokoisia noin 40 kpl

5 dl kaurajauhoja
2 3/4 dl vehnäjauhoja
285 gr voita
2 3/4 dl sokeria
3 1/4 dl ruokosokeria/ tummaa sokeria
2 kananmunaa
1 1/4 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl suolaa
1 dl kuivattuja karpaloita
200 gr valkoista suklaata

Vatkaa sokerit ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada ne sitten hitaasti vatkaten taikinan joukkoon. Lisää lopuksi karkeasti rouhittu suklaa ja karpalot. Peitä tiiviisti kelmulla (painele se ihan taikinaan kiinni) ja anna levätä jääkaapissa ainakin 24 tuntia. Mielellään 48. Mutta jopa 72 tuntia.

Leivontapäivänä lämmitä uuni 175 asteeseen. Pyörittele taikinasta golfpallon kokoisia palleroita ja levitä leivinpaperille uunipellin päälle tarpeeksi etäälle toisistaan. Normaalikokoiselle uunipellille viisi on kuulemma aika maksimi. Paista tarvittava aika ja anna jäähtyä. 

Taikinan voi paistaa myös osissa. Lopputaikinan voi myös pyöräyttää rullaksi ja pakastaa tiukasti kelmuun käärittynä. Tai sen voi syödä suoraan kulhosta. Jälkimmäistä vaihtoehtoa suosittelen tosin ainoastaan, mikäli kukaan muu ei sitä ole näkemässä. 




Viime aikoina blogissa niin kovin ahkeraan nähtyä lohturuokaa edustaa myös tämän kuukauden tunnustuspalkinto. Sticky bunsien ja näiden cookieiden hengessä kiitokseksi aina ilahduttavista kommenteista ja kannustuksesta Currykanelille lähtee Ameriikan herkkuja! Yhdeksän kuukautta bloggausta on nyt takana ja olen kiitollinen kaikille teille rakkaudenhedelmäni jakamisesta!




Liity seuraajaksi, kommentoi, tykkää blogin Facebook-sivusta, nosta meidät blogilistallesi - me kiitämme kaikesta ja jatkamme näiden palkintojen jakamista vastaisuudessakin! Te lukijat (isäni ja kaksi keski-ikäistä kissanomistajaa) olette ihania ja teidän palautteenne on aina tervetullutta!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        



6 kommenttia :

  1. Pikkuleipätaikinaa kannattaisi tehdä kerralla oikein iso satsi ja pakastaa osa pötkönä. Saisi sitten herkkunälkää helpotettua nopsasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se olisi - ellei se itsehillintä sitten olisi niin surkea kuin se allekirjoittaneella on... :-/

      Poista
  2. Nami nami,onpa ihanan herkullisia aineksia noissa pikkuleivissä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kovin on talvisiksi kääntymässä nuo makuvalinnat... ;-)

      Poista
  3. Voi, kiitos Andalusiana. Laitan viestiä. Ilolla olen blogiasi lukenut, lähes aina myös vesi kielellä =).

    VastaaPoista
  4. Voi, kiitos Andalusiana. Laitan viestiä. Ilolla olen blogiasi lukenut, lähes aina myös vesi kielellä =).

    VastaaPoista