Helsingin ravintolatarjontaa: Cholo

Pueblo Bar y Taquerian keskinkertaisuuden jättämää pahaa makua on ollut tarkoitus lääkitä siellä Patronassa, joka on kaikkien arvostelujen mukaan huomattavasti parempi. Kuuluisuutta Patrona on tosin saanut myös jokseenkin nyrpeästä asiakaspalveluasenteestaan. Sittemmin Patronan porukka on ehtinyt avaamaan myös lounastarpeisiin vastaavan Cholon, jonka tarjonnasta olen kuullut pelkkää hyvää. Ainoa kritiikinpoikanen oli tuttavalta saatu kommentti siitä, että palvelua, olkoonkin hyvää, saa vain englanniksi.

Ihan tuosta omilta nurkilta, Runeberginkadulla sijaitsevan Navy Jerryn edestä löytyy nykyään myös uusi meksikolaisen katuruoan yrittäjä, myös World bites- festareilla mukana ollut Tortilla Housen foodtruck. Mutta ei sekään kuulemma Chololle pärjää.

Tästä Lönnrotinkadulla sijaitsevasta pikkuriikkisestä kolosta onkin tullut niin suosittu, että ruokaa saa varautua odottelemaan parikymmentäkin minuuttia. Kovasti ja positiivisella asenteella paikan kaksi työntekijää lättyjä siellä paistavat. 

Konstailematon katuruoka heijastuu myös yhtä konstailemattomaan ulkomuotoon. Ruokailijan silmiä ruokkivat upeat valokuvat niin Meksikon kaduilta kuin niiden ruokatarjonnastakin.

Tarjonta on kompakti, mutta kattava. On vehnäburrito, maissijauhoista tehdyt street taco ja sen rapea versio tostada sekä salaatin muodossa tuleva naked burrito. Täytteitä löytyy viisi: kana, nauta-chorizo-peruna, hitaasti haudutettu possunvatsa ja kaksi vegevaihtoehtoa. Komeuden kruunaa kolme salsavaihtoehdoa: salsa verde, chile chipotle sekä chile habanero.  Varsin demokraattisesti kaikki kustantavat piirun verran alle kympin. 

Ja ne lätyt? No itsetehtyjä, tottakai!

Kana oli hyvää, mutta harvoinpa kana minussa mitään ylisanoja aikaan saakaan. Nauta oli maukasta, mutta vähän kuivahkoa. Chile chipotle yllätti mietoudellaan - ainakin itse saan siis mennä ihan suoraan salsoista stydeimpään: habaneroon. 

Carnita, paikan suosituin täyte oli jo ehtinyt loppua. Ottaen huomioon, kuinka monimutkainen suhteeni possunsyömiseen on menneisyydessä ollut, on se mm. Espanjassa vietetyn ajan ansiosta noussut nykyään aika tiukasti en-voi-elää-ilman- osastoon. Etenkin tuollaisessa pitkään haudutetussa, mehukkaanrasvaisessa olomuodossa. Niinpä minun oli tultava toisena päivänä takaisin. Ihan vain sitä saadakseni. 

Koska lounasaikaan en tänne saakka ehdi, oli tänne tultava uudestaan heti seuraavana lauantaina. Silloin paikka avataan puoleltapäivin, jossa vaiheessa ovella oli jo jonoa. Ja vaikka se ei ihan niin mehukasta ollut kuin odotin, niin kyllä sen possunmahan suosio on ihan itsestäänselvää. Korianterin tuomaa freesiyttä olisin henkilökohtaisesti kaivannut enemmän, mutta siitäkin huolimatta kyllä tämä onnellista muminaa synnytti. Muy bien.

Ja ehkä sitten kolmannella kerralla tajuan laittaa päälleni jotain muuta kuin valkoista...