Fava-papuja ja Istanbulin ihmeitä

Istanbul on kyllä ihmeellinen paikka. Ja siellä pitää ihmisen ainakin kerran elämässään käydä.

Topkapi- palatsi, Galatasarayn matsi, risteily Bosphoruksen saarilla, Basilikan vesisäiliö, Hagia Sofia, Sininen Moskeija,  Suuri bazaari, maustebazaari... Näkemistä riittää.

Mutta joskus kannattaa uskoa siihen "jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta"- vaistoonsa. Se puolen kilon paaleissa järkyttävään halpaan hintaan myytävä sahrami ei useimmitenkaan todellakaan ole sahramia.

Turkin reissun "kaikkea pitää kokeilla"- teemaa toteutettiin myös ruokapöydässä. Lampaanaivoista ja minusta ei todennäköisesti koskaan tule ystäviä. Myöskään pötsiä en tule missään muodossaan kaipaamaan. Toinen toistaan makeampien baklavien ystäviä Turkki puolestaan hemmottelee niin, että se hammaslääkäriaika kannattaa varata jo ennen lähtöä...

Ruoan perässä matkustaville ehdoton osoite Istanbulissa on torien lisäksi kuitenkin Nevizade Sokak, pieni katu täpötäynnä meze-ravintoloita. Ja näiden makujen muistoissa mentiin tänään.  

Yksi suosikeistani turkkilaisissa meze-menuissa on börek, pinaatilla ja fetalla täytetty filotaikinarulla. Jossain Nevizaden syövereissä ihastuin myös favaan, härkäpavuista tehtyyn pateeseen, joka hämmensi tillinkäytöllään, mitä en olisi ihan heti turkkilaiseen keittiöön yhdistänyt. Sen kuuluu olla leikattavan jähmeää, mutta omani ei jähmettynyt. Siihen ei selvästikään kannata lisätä yhtään vettä soseutusvaiheessa. Joten siitä tuli siis dippiä. Yritämme tätä siis ehkä joku toinen kerta. Toisilla hermoilla...

Fava:

3,5 dl kypsiä ja kuorittuja härkäpapuja
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 tl sokeria
1 rkl öljyä
1,5 tl tilliä
0,5 tl valkosipulijauhetta
suolaa, valkopippuria

Löytämissäni ohjeissa käytettiin aina kuivattuja papuja- ehkä menin vikaan jo siinä? Itse käytin pakaste-altaasta löytyneitä papuja, jotka kuorin ja kiehautin  ja freesasin muiden ainesten kanssa. Sitten soseutin sen, lisäsin mausteet ja (ilmeisen virheellisesti) n. 1 dl keitinvettä saavuttaakseni tahnamaisen koostumuksen. Annoin sen levätä yli yön jääkaapissa, mutta ei siitä mitään pateeta tullut. Söin sitten leivän kanssa vähän oliiviöljyllä notkistettuna. Oli se kyllä sen makuista mitä muistinkin se olevan. Ja erityisen hyvää niiden  väärästä kuminasta tehtyjen näkkäreiden kanssa.  

Vinkki: koska papujen oma maku on niin hento eikä tässä muutenkaan käytetä niiden maun tyrmääviä, vahvoja mausteita, kannattaa tähän valita kevyemmän makuinen oliiviöljy. Myös sen liian ruohoinen tai vahva maku helposti tulee muuten liian hallitsevaksi.

Pide- Turkin vastaus pizzalle

Erityislahjakkuuksia minulle ei ole oikein siunaantunut. AIDSin parannuskeino jää minulta löytämättä, Euroviisut voittamatta ja tällä temperamentilla on turha odottaa Nobelin rauhanpalkintoakaan. 

Paikallisen ruoan löytämisessä olen sen sijaan aika haka. Muutaman tunnin sisällä Pamukkaleen saapumisesta tiesin jo, mistä saa parhaat lahmacunit. Istanbulissa puolestaan tiedän, mihin mennä piden perässä (Firuzagan alueelle).

Kyllä- siinä on nyt sitten sitä anatolialaista kilimiä!

Koska Lähi-iän maut muutenkin minuun kolahtavat, humahdin myös turkkilaiseen ruokaan. Pide on yksi suosikeistani. Se on pizzan kaltainen tekele, johon yleensä ei tule juustoa, vaan ennen uuniinmenoa sen päälle rikotaan kananmuna mehevyyttä antamaan. Tomaattikastikkeen sijaan siihen kuulemma yleensä käytetään auringossa kuivatuista paprikoista tehtyä tahnaa. 

Halutessaan voi toki käyttää normaalia pizzakastiketta. Soseutin piquillo-paprikoita, mutta tähän käyvät niin itse paahtamasi paprikat tai valmiina ostetut säilötyt paprikat- valmista kastiketta tarvitaan reilu 2 dl. Mikäli paahdat itse paprikasi kastiketta varten, ohjeet löytyvät täältä. Mausta  reilusti suolalla ja pippurilla (ja halutessasi esim. jeeralla, korianterinsiemenillä ja savupaprikalla), etenkin mikäli käyttämäsi makkarat eivät ole kovin mausteisia. 

Omani haluan ehdottomasti sujukilla, turkkilaisella mausteisella makkaralla. Myös pohjoisafrikkalainen merguez toimisi tähän mainiosti. Tähän käytin espanjalaista longanizaa, mutta haaveilen jo versiosta Hakaniemen hallin Hakkaraisen karitsamakkaralla...!

Taikinana voi huoletta käyttää mitä ikinä pizzataikinareseptiä. Itse sävelsin sen puutteessa tällaisen, joka aika hyvin jäljitteli sen lempipideni purutuntumaa. Kuivahiiva olisi epäilemättä käytännöllisempää, mutta espanjalaisen kuivahiivan ja allekirjoittaneen tutustumisyritykset ovat aina menneet jotenkin puihin...

Kaksi pideä (tai 4 pientä)

Pohja:

12.5 g tuorehiivaa (1/4 paketista)
1.25 dl vetä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
4.5 - 5 dl jauhoja 
1 rkl öljyä

Täyte:

n. 2 dl paahdetuista paprikoista tehtyä pyrettä
4 makkaraa (omani olivat kokoa n. 12 cm x 2 cm)
1/2 sipuli siivuiksi leikattuna
reilu kourallinen vihreää (suippo)paprikaa lohkottuna
2 kananmunaa (tai 4 jos teet pideistä pienempiä)
1 tomaatti ohuina siivuina

Voiteluun:

1/2 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl vettä

öljyä

Sekoita sokeri ja hiiva 37-asteiseen veteen. Anna levätä n. 15 minuuttia. Lisää sitten puolet jauhoista sekä suola. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput jauhot, kunnes taikina irtoaa käsistä ja kulhosta ja on sopivan elastista. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja laita kohoamaan öljyllä vuorattuun kulhoon noin tunniksi/ kunnes kaksinkertainen.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mikäli käytät pizzakiveä, laita kivi uuniin lämpiämään. Itsellä sellaista ei ole, joten jätin uunipellin kuumenemaan uuniin.

Jaa taikina kahtia, vaivaa ilmakuplat taikinasta ja kaulitse leivinpaperin päällä kahdeksi ohueksi, n. 30 cm x 20 cm kokoiseksi ovaaliksi (työstä toinen puolikas vasta kun ensimmäinen on jo uunissa). 

Levitä kastike taikinalle, sitten tomaatit, sitten sipulit ja paprikat ja viimeisenä makkarat. Itse puristin ne kuorestaan n. peukalonpään kokoisiksi palleroiksi, mutta tähän voi käyttää niin siivuttua makkaraa kuin ihan siivutettua, tulista leikkelettä. 

Käännä n. pari senttiä reunaa täytteen päälle ja käännä ovaalin päissä taikina muutaman kerran ympäri saavuttaaksesi piden venettä muistuttavan muodon. Siirrä sitten kuumalle uunipellille.

Voitele juuri ennen uuniinmenoa turkkilaisen jogurtin sekä veden seoksella ja riko keskelle venettä kananmuna.

Paista uunissa n. 10 minuuttia, kunnes kananmuna on asettunut ja reunat onvat kauniin ruskeat. Voitele reunat uunista tulon jälkeen oliiviöljyllä ja nauti. Turkkilaisella matolla tai ei.

Turkin-matkailua kuumailmapallossa

Edellisen kerran Espanjaan pyrkiessäni ja lentoja etsiessäni Herrasmiehen ehdottama halvin vaihtoehto olisi sisältänyt koneenvaihdon (ja 10 tunnin odotuksen keskellä yötä) Istanbulissa. Mikäs siinä- onhan Turkki hieno maa ja Istanbul ehdottomasti yksi lempikaupunkejani maailmassa mutta... ei se nyt ehkä ihan tuon arvoinen ole.

Muutama vuosi sitten ystäväni sai pelkäämämme diagnoosin: kyseessä oli sittenkin syöpä eikä mitään ollut enään tehtävissä. Se oli juuri sellainen oppitunti elämän lyhyydestä, joka pitäisi muistaa koko loppuelämänsä. Minä päätin tuolloin lopettaa asioiden lykkäämisen ja toteuttaa unelmani lentää kuumailmapallolla Kappadokiassa. 

Ensin piti tarkistaa Googlesta, että missä ihmeessä se Kappadokia sitten on. No Turkissahan se. Niinpä kiersin Turkkia muutaman viikon, teemana sanoa kyllä kaikelle (kohtuun rajoissa - valkoiseen orjakauppaan ja huumeiden salakuljetukseen ei vakaumukseni ihan olisi riitttänyt). 

Niinpä Istanbulin ihmeiden jälkeen matkasin kuumailmapalloilemaan Kappadokiaan,  joka benji-hyppyni jälkeen kehittämäni korkeanpaikankammon seurauksena oli vähintäänkin jännittävää.  Myös sen vuoksi, että vastuuvapautuslomakeen täytettyämme kuulin joltain toiselta juuri edellisellä viikola tapahtuneesta onnettomuudesta...

Sitten tie vei sukeltamaan Kusadasiin ja riippuliitämään Pamukkaleen. Reissu oli huikea ja täynnä hienoja muistoja, mutta se Kappadokia teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.

Petran lisäksi Kappadokia on sellainen paikka, jossa en ole voinut kuin ihmetellä, onko sitä enään planeetta Maan päällä laisinkaan- niin surrealistinen se paikka oli. Mutta suosittelen ehdottomasti, etenkin Göremen ympärystä.  Niille, joilla allekirjoittaneen lailla on tapana päätyä reissuiltaan kotiin matto kainalossaan, suosittelen kilimejä, jotka Turkissa ovat upeita.

Ja vaikka muuten välttelen kristinuskon kannalta merkittäviä nähtävyyksiä kuin ruttoa, niin Göremestä löytyvät kiveen kaiverretut kappelit ja mm. vainottujen kristittyjen piilopaikkoinaan käyttämät luolat ovat vaikuttavia.

Jotkut Kappadokian luolista ovat kuulemma pysyneet asuttuina vielä viime vuosisadalle. Sittemmin useista on kunnostettu hotelleja, joissa yöpyminen on ainutlaatuinen kokemus.