* * *
Vaivattomalla eleganssillaan hurmaava Sicapelle on Porvoon kiistaton ravintolahelmi.
* * *
Vaikka seuralainen sai tahtonsa läpi illallispaikassa, en malttanut olla näyttämättä hänelle myös sitä Porvoon elegantimpaakin puolta. Niinpä ehdimme viime tipassa lounaalle myös samojen omistajien Sicapelleen.
Nykyisellään Porvoota olisi mahdotonta kuvitellakaan ilman Riku ja Johanna Stenroosia, joiden pienimuotoinen dynastia löytyy - no, mitäs sitä kiertelemään - kaikkien suosikkiosoitteideni takaa.
Heidän taianomainen tatsinsa ja intohimo elämysten tuottamiseen on tehnyt niin Meat Districtistä, Sicapellestä, suosikkihotellistani Pariisin Villestä sekä tämänkertaisesta majapaikastamme Hotelli Onnista sen, mitä ne ovat: persoonallisuudesta tinkimättömiä vetonauloja, joiden vuoksi Porvooseen kannattaa suosiolla unohtua vaikka koko viikonlopuksi.
Erityiskiitos myös siitä, nämä ravintolat ovat avoinna ympäri vuoden ilahduttamassa kaltaisiamme kulinaristiretkiretkeilijöitä myös sen kuumimman turistisesongin ulkopuolella.
Vain kuuden huoneen boutiquehotellin Hotelli Onnin kanssa samassa rakennuksessa sijaitseva Sicapelle on vietellyt minut omakseen jo aikaisemminkin - seuralaiselle kerta oli sen sijaan ensimmäinen.
Ehdimme paikalle ihan lounaan loppumetreillä, joten meillä oli koko paikka ihan vain itsellemme, mikä ei ainakaan haitannut lounaan intiimiä kokemusta.
Sicapellessä toimii ihan kaikki. Niin tyylikäs, mutta kuitenkaan pönöttämisen puolelle lipsahtamaton ilmapiiri, laadukkaat, lähellä tuotetut raaka-aineet sekä loistava henkilökunta.
Keittiömestari Simona Milazzon rakkaus paikallisiin tuotteisiin ja kasvisten oivaltavaan käyttöön on ilmeinen ja salihenkilökunnan asiakaspalvelualttius sekä asiantuntevuus mm. viinisuosituksissa on aina yhtä ilahduttavaa.
Kaikki tuudittaa asiakkaan sellaiseen ihastuttavaan hedonistiseen huumaan, että kuin itsestään on vastaus kaikkiin ehdotuksiin "kyllä, mikä ettei".
Saisiko olla vähä kuplivaa alkuun? "No mikä ettei!"
Pierre Paillardin Les Parcelles Bouzy Grad Cru (á 15 euroa) olikin mitä erinomaisin valinta, jonka elegantin paahteinen ja runsas koostumus (60% Pinot Noir, 40% Chardonnay) viritti mielen välittömästi nautinnollisille taajuuksille.
Tiedossa olisi ihana viikonloppu - se oli selvää jo tässä vaiheessa!
Koska aavistelin illalla odottavan Meat Districtin kokemuksen olevan tuhdinpuoleinen (vähänpä tiesin kuinka tuhdinpuoleinen...!), päädyimme neljän ruokalajin lounasmenun (39€) sijaan kolmeen annokseen (34€) - kahdella syöjällä kun pääsimme kuitenkin maistamaan molempia lounaslistan pääruokia.
Alkuun tuotiin lohiconfitia, fenkolia, tilliä ja piparjuurimajoneesia. Kepeää, selkeää ja ah, niin eleganttia.
Pääruoaksi kalaa rakastava göteborgilainen valitsi siikaa, perunoita ja tilliä sisältävän annoksen.
Kaviaarimaisen koostumuksen omaava porkkana ja upea kastike tekivät annoksesta ihanan kesäisen.
Omalle lautaselleni päätyi toinen päivän pääruoista: Iberico-possunposkia ja mukulaselleriä.
Possunposkia ei oltu haudutettu ihan niin pitkän kuin itse tykkään ja suolaa niissä olisi voinut olla hieman enemmänkin, mutta annoksen mahtava rakenne, paahdetun mukulasellerin ihana pähkinäisyys ja jumalaisen täyteläinen kastike nostivat sen silti selkeästi voiton puolelle.
Pääruokien kanssa nautitut viinisuositukset olivat niinikään napakymppejä - kiitos tarjoilijalle tästäkin.
Vaihtoehtoina klassisimmille valinnoille (artisaaniviinejä pääosin Euroopasta, pääpaino luomutuotannossa) on täälläkin kattava valikoima alkuviinejä, joita seuralaisen upea valkoinen burgundy (Domaine Fanny Sabre Bourgogne Blanc) edusti.
Omani oli klassinen Bordeaux-blend (Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot), joka vietteli vivahteikkaalla täyteläisyydellään.
Jälkiruoasta löytyi kookosmaitojäätelöä, limeä, marenkia ja kuivattua jogurttia. Yksinkertaisen kuuloista (kuten kaikki muukin täällä) mutta ah, miten upeaa.
Rakkauspöhnässämme kuvaamatta jäänyt jälkiruokaviini; upean kukkainen Muscat Grand Guilhem de Riversaltes oli sekin luonnollisesti tuotettua ja yllättävänkin onnistunut paritus jälkiruoalle.
Juuri tuossa näennäisessä yksinkertaisuudessa piilee syy, miksi Sicapelle on ruokarakastajan ykköskohde Porvoossa.
Joka aspektiin on panostettu, mutta niin, ettei siitä tehdä erikseen numeroa. Kaikesta huokuu vaivaton eleganssi, joka epäilyksettä pitää sisällään tinkimättömän ammattitaidon ja asialleen omistautuneen kovan työn.
Palvelu toimii kuin varkain - täällä on opittu hienovarainen taito saada asiakas haluamaan aina vain lisää. Tulokset ovat sen mukaisia.
Meidän lounaallemme esimerkiksi kertyi hintaa kahveineen ja tippeineen reilut 170 euroa. Toki halvemmallakin oli päässyt... mutta nauttimaanhan tänne tultiin! Ja sitä tuli myös tehtyä.
Kulinaariseksi analfabeetiksi itseään luonnehtiva Göteborgare oli niinikään vaikuttunut, mikä kertoo paljon sekin.
"Sun seurassa päätyy aina mahtaviin ravintoloihin", hän huokaisi - vihjaten siihen, että ihan niin analfabeettisiä tuskin ollaan enään pöydän silläkään puolella.
Mitäs sanotte? Kumpi teihin uppoaisi enemmän - Meat Districtin rentous vai Sicapellen eleganssi? Vai molempi parempi?
* * *
Sicapelle
Kirkkotori 3
06100 Porvoo
dinnerille@sicapelle.fi
* * *
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Sukujuuriltani karjalaisena olen yrittänyt opetella savolaisten murretta vuosikausia, mutta auttamattomasti olen välillä ihan pihalla. Tähän kohtaan osaisin kuitenkin sanoa, että: "Voihan herstellukakat ja kupetinmukulat." :)
VastaaPoistano nyt meni eksoottiseksi :-)
PoistaSicapelle, mun rakas <3 Sinne pitää päästä uudestaan ja uudestaan, ja aina on yhtä ihanaa! -Elina
VastaaPoista<3
Poista