Purpur Helsinki - makumatka Georgiaan

For English please see here

* * * 

Ravintola Purpur tarjoaa hullunkurisen sisustuksen saatteleman maistuvan makumatkan Georgian ja Kaukasuksen keittiöihin.

* * * 

Kävin joku aika sitten juhlistamassa itänaapurissa supersuosioon nousseen näyttelijän; Kaukasusta pitkin ja poikin kulinaristiretkeilleen Ville Haapasalon syntymäpäiviä hänen Purpur-ravintolassaan.

Korkeavuorenkadun ja Richardinkadun kulmassa sijaitseva Purpur on hilpeä sekoitus eriparituoleja, muovihedelmiä, samovaareja, värejä ja hullunkurisia; iloisesti kitschin puolelle ryöpsähtäviä yksityiskohtia. 

Omistaja Ville Haapasalo on näkyvästi mukana paikan markkinoinnissa: miehen naama komeilee niin ravintolan nettisivuilla kuin seinille kehystetyissä valokuvissa. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään keulakuvana toimimisesta,vaan Haapasalo on aktiivisesti mukana koko operaatiossa ja löytyy yleensä Helsingissä ollessaan ihan paikan päältä. 

"Jos minä olen 15 vuotta omasta ravintolasta haaveillut, niin olisihan se kummallista etten olisi sen toiminnasta kiinnostunut", Haapasalo hymähtää. Haaveissa olisi kuulemma avata Helsinkiin muutakin Kaukasuksen kulinaarista antia esittelevä ravintola. 

(Oi, kunpa se olisi Uzbekistan!)

Haapasalon rempseä huumori rehevöittää myös ruokalistaa: esimerkiksi pelmenien kerrotaan olevan hänen keksintönsä, joka sai syntynsä miehen juostessa susia karkuun Siperiassa (!)

Viinilistan antimien pääpaino on viininviljelyssä pitkät perinteet omaavassa Georgiassa ja maan natiivirypäleissä, jotka molemmat ovat itselleni yhä varsin tuntemattomia. 

Valkoinen Tbilvino Rkatsiteli (7€/ 9€/ 39€) oli hennossa yrttisyydessään ja kuivassa mausteisuudessaan positiivinen uusi tuttavuus. Samalta; Kakhetin viinialueelta peräisin oleva punainen Askaneli Mukuzani (9€/ 11€/ 52€) puolestaan yllätti pehmeydellään. 

Varsin helposti juotavia lähestyttäviä molemmat.

Georgialaisen keittiön ehkä tunnetuinta antia (ja oma suosikkini) ovat khinkalit (12€), eli taikinakuoreen leivotut mausteiset lampaanjauhelihanyytit. 

Mehevää ja ah, niin hyvää. 

Toinen tunnettu georgialaisherkku on hatsapuri, eli juustoa tihkuva kuohkea leipä (12€). 

Hyvää hatsapuri on täälläkin, mutta koostumukseltaan kummallisen ohut eikä pärjää esimerkiksi Fredrikinkadun Pikku Georgian tuotoksille.  

Haapasalo myöntää, ettei ruoka välttämättä ihan autenttista olekaan,vaan heidän tulkintansa Villen lukuisista Georgiaan ja muualle Kaukasukselle suuntautuneista matkoista. Työlupavaikeuksista johtuen ei keittiöstä tällä hetkellä löydy esimerkiksi georgialaista henkilökuntaakaan. 

Tarjonta antaa joka tapauksessa mahdollisuuden tutustua makuihin ja ruokalajeihin, joihin Suomessa valitettavan harvoin törmää, kuten tsihirtmaan (12€), happamuudellaan hurmaavaan kanaliemeen, jonka maanläheinen mausteisuus on yllättävänkin lähellä Lähi-idän keittiön makumaailmaa.

Toinen omaperäisyydessään ihan ehdottomasti suositeltava annos on Kuchmachi (25€); niinikään Lähi-itää henkivä sisäelinpaistos. 

(Ruokalistalla kerrotaan, että Kaukasuksella uskotaan sisäelinten terveysvaikutuksiin niin voimallisesti, että ravintolan mielestä annoksesta pitäisi saada Kela-korvausta!) 

Jos muuten tykkää tästä, tulee rakastamaan kirjastani löytyvää reseptiä syyrialaisiin kananmaksoihin!

Sain kutsun tulla tutustumaan Purpurin uusittuun ruokalistaan ajan kanssa, joten tartuin tarjoukseen myös Georgiassa asuneen Göteborgaren kanssa. 

Ravintola on yleisönsä löytänyt: lauantai-iltana seitsemältä paikka oli ihan täynnä ja pöytien lomassa sukkuloi myös pipopäinen Haapasalo. 

Borjom, tuo georgialainen omaleimaisen täyteläinen mineraalivesi oli suureksi suruksemme päässyt loppumaan. Harmi. 

Virittäydyimme treffi-iltamme tunnelmaan Purpur-martinin (9 €) sekä Purpur-tonicin (11 €). Molempiin käytetyt yrtit antoivat niille vähän odotettua kitkerämmän twistin, mutta viihdyttivät kummasti seuratessamme aitiopaikalta naapuripöydän pariskunnan keskenään varsin eläväisellä retoriikalla toisilleen selostamaa kuvausta edellisen illan tapahtumista.

Ah, tuota nuorta rakkautta. 

Nostalgiahuuruissaan munakoisoon Georgianaikoinaan ihastunut seuralainen päätyi aloittamaan illallisen grillatulla munakoisolla, tomaatilla ja sulugunijuustolla (10€). 

Simppeliä ja hyvää. 

Oma valintani; kharcho (pitkään haudutettua naudan lapaa, riisiä ja vihreitä papuja; 13€/ 20€) oli mausteisessa täyteläisyydessään juuri sitä, mitä keuhkoputkentulehduksen raatelema kurkkuparkani kaipasikin. 

Seuralaisen pääruokavalinta oli ollut selvä jo ennen ravintolaan saapumista. "Kai siellä shashlikia saa"? tiedusteli jo hän menomatkalla. "Georgiassa syötiin aina shashlikia. Mihin tahansa menitkin, shashlikia. Kaikkialla shashlikia."  

Ehkä se on hieman autisti? Tai ehkä se vain tosissaan tykkää sanasta "shashlik"?

Ja olihan sitä; shashlikia. 

Otimme härkää (muut vaihtoehdot ovat possu, kana ja vege), joka olikin erinomaista (27€). Kaveriksi otimme niin pähkinäkastiketta , valkosipulijogurttikastiketta kuin mausteista tomaattikastiketta (kaikki kastikkeet á 3€). 

Plussaa reippaasta tuoreiden yrttien ja granaattiomenansiementen käytöstä, mutta illan isoin miinus kosahti lautasen reunalla kököttävästä "leivästä".

Ruokalistan mukaan se oli lavash-leipää (ympäri Kaukasusta syötävää, alunperin Armeniasta kotoisin olevaa pehmeää ohutleipää), mutta sen muovikelmumaisen rakenteen ja mitäänsanomattoman maun perusteella voisin pettymyksekseni vannoa sen olleen kaupan vakuumipakattuja valmistortilloita. Varsin tympeä yllätys.

Itse päädyin tarjoilijamme suosituksesta tefteleihin; yrttisessä tomaattikastikkeessa tarjoiltuihin lammaspalloihin (21€), joita seuralainenkin uskaltautui lopulta maistamaan, kunhan olin häntä tarpeeksi vakuutellut. 

"Lamb meatballs, not lamb balls".  

(Georgiassa kun ei voi kuulemma aina tietää, mitä lihaa siinä lautasella onkaan.)

Göteborgaren jälkiruoasta (10€) löytyi sultanahilloketta, jäätelöä ja uunissa paahdettua kvitteniä. 

"Ei liian makeaa. Maistuu ihan omenalta", oli seuralaisen arvio tuosta päärynän sukulaisesta. 

Oma jälkiruokani; saksanpähkinäpannacotta (11€) oli helposti yksi illan vahvimmista esityksistä. 

Koostumus vältti onnistuneesti pannacottia yleensä riivaavan turhan liivatteisuuden ja täyteläisyydestään huolimatta siinä oli pashan mieleen tuovaa raikasta happamuutta. 

Viineineen (pullo Mukuzania) illalliselle kertyi hintaa 173€. Kaiken kaikkiaan hauska uusi tuttavuus.

Onko Helsingin georgialaisravintoloiden anti jo teille tuttua? Mikä on oma suosikkinne? 

* * * 

Ravintola Purpur

Richardinkatu 4

00120 Helsinki

p. 010 229 4016

* * * 

* Yhteistyössä Ravintola Purpur * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!