* * *
For English please see here
* * *
Vajaan tunnin ajomatkan päässä Riikasta sijaitsevassa Ikškilessä meitä on vastassa vihreään haalariin pukeutunut mies, joka näyttää karanneen irlantilaisesta sadusta. Kihara tukka ei pysy paikalla hetkeäkään, ihan niinkuin ei mies itsekään. Koko vierailumme aikana hän ei taida lakata hymyilemästä kertaakaan.
Kello on aamuyhdeksän ja ensimmäiset lasit on juuri ojennettu käsiimme.
Latvia on hieno maa.
Latvia on hieno maa.
Mies on Linards Liberts, Libertu-viinitilan omistaja ja yksi Latvian-reissullamme tapaamistamme viinintekijöistä.
Jos Abavasin tarina ja tavoite kuulosti hullulta, niin sitä on tämäkin. Sellaisella hassunhauskalla Pelle Peloton-tavalla. Muutamalla kymmenenellä harppauksella isäntämme on kulkenut kotioveltaan pihan toisella puolen sijaitsevaan maakellariinsa, jossa hän valmistaa kuohuviiniä. Perinteisellä shampanjamenetelmällä. Koivunmahlasta (minähän sanoin - hulluja!)
Jos Abavasin tarina ja tavoite kuulosti hullulta, niin sitä on tämäkin. Sellaisella hassunhauskalla Pelle Peloton-tavalla. Muutamalla kymmenenellä harppauksella isäntämme on kulkenut kotioveltaan pihan toisella puolen sijaitsevaan maakellariinsa, jossa hän valmistaa kuohuviiniä. Perinteisellä shampanjamenetelmällä. Koivunmahlasta (minähän sanoin - hulluja!)
Linards on mies, jolla on intohimoinen suhde koivuihin. Aikaisemmin hän myi saunavastoja, mutta päätti kokeilla siipiään koivunmahlan jalostuksessa. Varsinaista viinintekokokemusta ei ollut hänelläkään, mutta se ei häntä hidasta. "Tuollahan on internet kaikenlaista ohjetta pullollaan!" mies virnistää.
Raaka-aineen hän kerää omista puistaan. Mahlaa tuottavat vain ihan pohjoisen koivut, joten ilmasto ei ole täällä Abavasin lailla ongelma.
Sesonki on lyhyt ja kaikki käytettävä mahla kerätään vain muutaman viikon aikana. Tarkka ajankohta vaihtelee vuosittain: tänä vuonna esimerkiksi oltiin vähän aikaisemmassa kuin viime vuonna. Sesongin aikana koivu tuottaa koosta riippuen 5-15 litraa mahlaa vuorokaudessa. Tuorein sato Linardsilla oli 37 000 litraa.
Suurin osa mahlasta on vettä, mutta se sisältää myös muun muassa sokereita (ksylitolia!), hedelmä- ja aminohappoja, proteiinia ja vitamiineja. Latviassa ja muissa alueen maissa mahla on kovassa arvossa ja sillä on suorastaan superfoodin maine. Keväisin ja kesäisin keskivertolatvialaisen kulutuksen kerrotaan olevan useita litroja päivässä.
Linards on hämmästynyt kuullessaan, etten ole koskaan mahlaa edes maistanut; minä, joka tulen koivujen maasta. Myös tuoreimmilla Matkamessuilla meidät positiivisesti yllättäneen suomalaisen Hermannin tilan kuohuviinit ovat hänelle tuttuja.
En ole varma, mitä odottaa, joten maku yllättää. Jostain syystä kuvittelin sen olevan paksumpaa ja siirappimaisempaa, mutta se onkin kirkasta ja raikasta. Kuin vettä, jossa on vain vähän freesimpi maku.
En ole varma, mitä odottaa, joten maku yllättää. Jostain syystä kuvittelin sen olevan paksumpaa ja siirappimaisempaa, mutta se onkin kirkasta ja raikasta. Kuin vettä, jossa on vain vähän freesimpi maku.
Säilyvyys ei tällä luonnon nektarilla ole kummoinen: tuore koivunmahla on käytettävä muutaman päivän kuluessa keruusta tai jatkokäsiteltävä esim. pastöroimalla tai pakastamalla.
Jos lasin jättää aamulla pöydälle, on fermentoituminen iltaan mennessä jo alkanut, kertoo Linards. Juuri kuukausia fermentoitu koivunmahlajuoma onkin Libertun ykköstuote, jota hän vie Taiwaniin konttilasteittain. Koivunmahlalla kun on suorastaan legendaarinen maine myös Aasiassa, etenkin Kiinassa.
Osa tuotannosta menee luonnonkosmetiikan (mm. suomalaisen Madaran) raaka-aineeksi, mutta se minua kiinnostavin osuus jalostuksesta on tässä: uinumassa holvikaarten suojissa maakellarin nurkasta kantautuvien klassisten sävelten tuudittamana.
Linards on yksi vain kolmesta Latviassa shampanjamenetelmällä kuohuviiniä tekevistä viinintekijöistä.
Kaikkiaan prosessi kestää kaksi vuotta ja oppiminen on tapahtunut hyvinkin kantapään kautta. Viini hakee vielä muotoaan ja "jokainen erä maistuu hieman erilaiselta", Linards kertoo huolettomasti hymyillen.
Skumppa on hämmentävä, joskin positiivinen yllätys. Siitä puuttuu erinäisistä kuriositeetti-tilaviineistä usein löytyvä tympäännyttävä hiivainen tunkkaisuus. Sen sijaan sitä luonnehtii kuulas raikkaus, joskin itse maku on puhtaudessaan jopa kliininen ja siten vähän persoonaton. Vähän reippaammat kuplat saattaisivat hyvinkin edesauttaa yleisvaikutelmaa. Hapokkuus on viehättävä mutta melko maltillinen.
Englanti ei ole kuohuviinintuottajista se ihan ensimmäisenä mieleen tuleva maa, mutta siellä viime vuosikymmeninä koettu kehitys ja laadun parantuminen on valanut uskoa kaikkiin Latviassa tapaamiimme viinintekijöihin. Linards itse on käynyt oppimatkalla Dorsetissa sijaitsevalla Langham Winesien tilallakin.
Tuotanto on täälläkin vielä varsin pientä: vuosittain jäädään toistaiseksi 5000 pulloon. Venäjällä olisi tosin paljonkin kiinnostusta, mutta perheyrityksen resurssit eivät ainakaan tällä hetkellä riitä sinne suuntautuvan viennin vaatimiin lisäinvestointeihin.
"Ehkä joskus vielä", Linurds kohauttaa olkapäitään hymyillen.
Siihen asti hän jatkaa kokeilujaan. Tuorein on rosé-kuohuviini, joka saa värinsä kylmäpuristetuista karpaloista. Toinen uutuus on koivunmahlan jalostaminen vaahterasiirappia ja ruokohunajaa muistuttavaksi siirapiksi. Maku on todella intensiivinen, joskin itse prosessi on varsin työläs: 10 litrasta koivunmahlaa saadaan noin 1 dl siirappia.
Tännekin pääsee vierailulle ottamalla tuohon veijariin yhteyttä täällä, mutta on tuotteita myynnissä ympäri Latviaa. Myyntipisteet löydät täältä.
Tuota siirappia käyttää mm. koko Latvian paras ravintola Vincents, jossa nautin elämäni parhaan illallisen. Mennäänkö seuraavaksi sinne vai jatketaanko toiselle viinitilalle?
* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa*
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Mainitsemasi Hermanni olisi voinut myydä koko tuotansa Saudeihin, mutta kapasiteetti ei riittänyt siihen, valitettavasti. Kirjoittelin jokunen vuosi sitten kiinalaiselle ystävälleni uudesta innovatiivesta tuotteesta eli suomalaisesta koivunmahlakuohuviinistä sekä koivunmahlan perinteisestä käytöstä Suomessa. Sain vastauksenkin melko pian, jossa ystäni totesi, että Urumqissakin kasvaa koivuja ja koivunmahlan käytöllä on Xinjianissa vuosisataiset perinteet. Innostuksen huumassa kirjoitukselleni kävi samoin kuin Stevialle ja Gojimarjalle, kun sain tiedokseni, että Kiina on niiden suurin tuottajamaa maailmassa. Ystävyyden nimissä kerroin myös nauttineeni hyvää kiinalaista punaviiniä putelista, jonka olin ostanut paikallisesta Alkosta. Tähän punaviinimaisteluuni ystäväni vastasi, että hän on käynyt myös maistaisissa Kiinan vanhimman viinintuottajan viinitarhalla, joka sijaitsee Cobin autiomaan laidalla. Suureksi hämmästykseni paljastui äsken, että Alkon hyllyiltä ei
VastaaPoistalöydy enää kiinalaisia viinejä?! Israelilaisista viineistä puheenollen löysin Golanilla ollessani ihan naapuristä Golan winerystä (nimi ei ehkä ihan tarkka) kosher-luokan viiniä, jota toin ihastuksissani muutaman kerran kotisuomeenkin. Lisätietona on että meiltä Suomesta saakka tuetaan tämän alueen viinituotantoa, joten meidän Alkossa nämä viinit ovat olleet huomattavasi halvempia kuin USAssa, jossa kosherviinejä arvostetaan suuresti.Vähän ylempää Golanilta läytyi vieläkin parempaa viiniä kraaterijärven rannalla sijaisevalta viinitarhalta, jonka rypäleitä kehuttiin erityisen maukkaiksi, koska ne kasvavat lumihuippuisen Hermon-vuoren rinteellä. Tämä oli heidän myyntivalttinsa erityisolosuhteissa kasvaneesta rypäleestä ja sen antamasta intensiivestä maussa viinissä, eikä turhaan. Rohkeutta ja uskallusta tarvitaan jatkossakin :) "Raja hulluuden ja viisauden välillä on kuin veteen piirretty viiva" ... näin totesi SIS sairaalan ylilääkäri M. Rauramo avatessaan potilaiden ja hoitohenkökunnan yhteistä taidenäyttelyä, jokunen vuosi sitten. Somedays are golden and somedays are not so golden :)
onpas mielenkiintoista kuulla- Saudeista voisi kysyntää moisille kuriositeeteille löytyäkin. Hermannin tuotteista suurin osahan on kai tosin alkoholipitoista?
PoistaKinassa,e tenkin maan pohjoisosissa on todella pitkät perinteet koivunmahlan hyödyntämisessä ja se on terveysvaikutustensa vuoksi ollut hyvin arvostettua.
Kiinan viinituotanto on itselleni varsin tuntematonta aluetta, mutta kyllähän se sellaisella vauhdilla ja volyymillä kasvaa, että varmasti sieltä ihan kunnollistakin kamaa löytyy? Alkon linja on nykyään varson armoton: jo päästäkseen valikoimaan käyvät viinit melkoisen karsinnan. Lisäksi ainakin tiettyjen sgmenttien osalta myyntitilastoja seurataan nykyään muistaakseni 3 kk sykleissä, eli jos myynti ei täytä odotuksia, tuote poistetaan.
Muistan ainakin Viking Linellä nähneeni joitain kiinalaisia punaisia, heillä kun on oma maahantuontinsa.
Israeliin jäi kyllä seuraaville reissuille vielä monta kiinnostavan kuuloista viinitilaa, Golan Winery itse asiassa näistä yksi. Tällä kertaa aika ei vain antanut myöten koukkaukseen niin pohjoisessa.
Kosher-sertifikaattihan ei sinänsä korreloi laatua mitenkään (pastöroinnin sisältävä mevushal-luokitus ehkä asia erikseen) ja laatua löytyy niistäkin laidasta laitaan. Kosher-sertifikaatti kertoo viljelyolosuhteista, menetelmistä ja siinä mukana olevista ihmisistä (täytyy olla uskonnollisia määräyksiä, kuten sapattia noudattavia juutalaisia)
Suomessa myytävissä muutamissa viineissä minua on vaivannut lähinnä niitä dominoiva rusinaisuus. USAssa tarjonta on varmasti huikeasti paljon suurempaa - kuluttajakuntaakin kun on siellä monisatakertaisesti :-)
Arabiaksi on olemassa sanonta "jom asal ve jom basal" jonka kännös on samoilla linjoilla tuon kommenttisi viimeisen lausen kanssa: yksi päivä on hunajaa, toinen sipulia :-)
Minua alkoi vaivata nuo serkkupojan puheet ja piti ihan tarkistaa asiaa, sillä hän oli aikoinaan Hermannin viiniedustajana ja osa syy oli siinä Kultakäkösessä. Tosiaankin, Hermannin viineissä on prosentteja, mutta Korpihillan Kuusenkerkkä kuohuviinistä ne puuttuvat ja se oli tuote, jonka tuotantovolyymi ei riittänyt saudeille, vaikka kuningasperheen jäsenet siihen tykästyivätkin ja olihan se alkoholitonta, kuten uskonnon puolesta heille pitääkin olla. Iisalmen Olvi osti koivumahlatuotantoa Ilomantsista ainakin yhtenä kesänä juomiinsa, mutta sekin taitaa olla jo historiaa. Ne Israelin viinimöt taisivat olla Golan Heights Winery ja Golan Heights Jardin silloisilta nimiltään, mutta aika tekee tepposia nimissä ja minun muistissanikin 30 vuodessa. Se kraaterijärvi on kuitenkin paikoillaan Hermonin juurella. Kiinalainen viini oli nimeltään Dynasty, mutta se katosi Alkon hyllyiltä, joko mainitsemasti syystä tai uudelleen hinnoittelun takia, joka on nykyisin pilvissä. Sen viimeisen lauseen tempaisin John Denverin piisistä muunneltuna, kun vietin 30 v-synttäreitäni Maryvillessä Tennesseessä inkkarisukulaisteni kanssa ja samalla ostin suomalaista Karpalovotkaa wirkkalan pullossa paikallisesta viinakaupasta. Kyllä mualima on sitten pyöree ja uluvottiin yhessä suluka piässä :)
Poista