lauantai 2. toukokuuta 2015

KGB Corner House - Riikan karmivin osoite

* * * 

For English please see here

* * * 

Ruoka on matkoillani keskeisessä asemassa. Jo senkin takia, että ihmisen täytyy syödä (ja minä tykkään syödä!), mutta koska ruoka on kulttuuria sekin.

Se, mitä ja miten ihmiset syövät, kertoo niin paljon maan ja kansan historiasta. Esimerkiksi Japanissa liha oli pitkään yläluokan etuiokeus, eikä sitä vieläkään syödä maassa paljoa. Israelissa puolestaan pikkelöity kala eri muodoissaan on suosittua, joka kertoo maan perustajien, ashkenaasiväestön pohjois- ja itäeurooppalaisesta taustasta ja alueiden ilmaston asettamista haasteista ruoan säilymiselle. 

Eri maiden keittiöiden mausteet kertovat muinaisista kauppareiteistä; valmistustavat mm. paikallisesta ilmastosta. Tiettyjen ruokalajien ja vaikutteiden omaksuminen kertoo kontakteista muihin kulttuureihin ja useassa tapauksessa, kuten esimerkiksi juuri Andalusiassa, paikallinen ruoka kartoittaa vuosisataisia perinteitä ja vieraiden valloittajien aikakausia. 

Ruoka on rakkautta ja sen jakamista. Ruoka on myös jotain, joka yhdistää ihan kaikkia. Niinpä se luo turvallisen ja luontevan ilmapiirin tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. 

Mutta kyllä minä pyrin mahduttamaan matkoihini muunkinlaista kulttuuria ja historiaa. Latvian kohdalla ei voi sivuuttaa neuvostomiehityksen aikaa ja sitä, miten ajanjakson kauheudet nykyisyyteenkin vaikuttavat.

Suosittelun arvoinen kohde tähän on Corner Housen nimellä tunnettu, Brīvības iela- ja Stabu iela- katujen kulmassa sijaitseva entinen KGB:n päämaja. Nykyään miehitysajan museona toimiva talo kertoo varsin synkkiä tarinoita siitä, millaista on todellisuus vainoharhaisen yksinvaltiaan sorron alla: kun ihmishenki on halpaa, totuudesta on olemassa vain yksi, silmittömällä väkivallalla kansaan iskostettu versio ja vapaus tarkoittaa alistumista mielivaltaisen aivopesun kohteeksi.




Katkeraa ironiaa on se, että talon suunnitellut kuuluisa latvialainen arkkitehti Aleksandrs Vanags itse teloitettiin Latvian itsenäistymistä seuranneena vuonna 1919 Neuvostoliiton tukemien LSPR-joukkojen toimesta "liian länsimielisenä".






Rakennuksen kellarikerroksissa kidutettiin ja tapettiin. Tarkkaa määrää on mahdotonta vieläkään sanoa, mutta kaikenkaikkiaan lähemmäs 100 000 ihmistä menetti henkensä Neuvostoliiton vuosikymmeniä kestäneissä pedagogisissa pyrkimyksissä.

Käytävien ja sellien tunnelma on karmiva vielä tänäänkin.

Kuvittele, että sinut talutettaisiin alas näitä portaita...




...joiden päässä odottaisi tämä näkymä? Eksyin kierroksella kameroineni hetkeksi muusta ryhmästä ja voin kertoa, että juoksin portaat ylös - niin  kovaa kuin pystyin.








Museo on yksityinen ja lahjoitusvaroin ylläpidetty, mikä takaa sille itsenäisyyden ja poliittisen riippumattomuuden. 

Vierailu täällä on osa myös koulujen opetussuunnitelmaa. Menneisyyden tunteminen on avain nykyisyyden ymmärtämiseen ja tulevaisuuden ennakointiin. 

Eikä näihin vuosikymmeniin mahtuvien ihmiskohtaloiden soisi unohtuvankaan. Etenkään nyt, alueen tilanteen ollessa mikä on. 






Epäluuloa ja pelkoa kylvänyt neuvostoaika valjasti kansan palvelemaan brutaaleja tarkoitusperiään. Ihmisiä kannustettiin kääntymään toisiaan vastaan ja ilmiantamaan tuttaviaan ja epäilyksiä regiimin vastaisesta toiminnasta. Niinkuin vaikka vääränlaiseksi katsotun radiokanavan kuuntelusta. 

Tänne heitä sitten kutsuttiin ystävällismielisiin keskusteluihin siitä, mikä se ainoa oikea tapa ajatella olikaan. 

Suurinta osaa ei enää koskaan nähty.









Jostain syystä KGB jätti jälkeensä koko arkistonsa. Latviassa näistä tulee julkisia tutkimusten päätyttyä vuonna 2018 ja  ihmisillä on vihdoin mahdollisuus saada selville, mitä heidän ystävilleen ja perheenjäsenilleen noina kauhun vuosikymmeninä tapahtuikaan. 





Latvian saadessa itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991 oli maalla selvä suunnitelma tulevaisuudelleen. Maa oli turhan monta kertaa saanut karvaasti oppia, ettei Neuvostoliiton kanssa tehdyillä sopimuksilla mitään turvata; ei heillä ollut enää varaa elätellä illuusioita itänaapuristamme ja sen tavoitteista. Sen sijaan he tekivät selkeän pesäeron ja valitsivat lännen:  Naton ja Euroopan Unionin. Tätä tuodaan myös selkeästi esiin: "proud to be European" on slogan, johon ei voi olla törmäämättä.

Naapurinpoikaa lainaten: tänään Latvia on hyvissä käsissä. Latvialaisissa käsissä. 

Huh huh. Olipahan kokemus. Minkälaisia ajatuksia vierailu teissä herätti?

Luulenpa, että nyt on pienen tauon paikka - huomenna aukeaa juhannuskalenterin jo 17. luukku! Jatketaan kierrosta taas maanantaina, jooko? Aloitetaanko Riikan ravintolatarjonnan kartoitus vai jatketaanko historialla?






* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa* 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



34 kommenttia :

  1. Joskus sitä ei oikein pysty ymmärtämään ihmisen pahuuden määrää. Miten paljon ihmisiä onkaan kidutettu, pahoinpidelty tai tapettu vain politiikan tai uskonnon takia. Eikä loppua näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sepä se. ei taida löytyä ihmistä joka olisi niin viisas (paremman sanan putteessa) että sitä kykenisi ymmärtämään. Ja tuo viimeinen lauseesi onkin se kaikista lohduttomin: ei sitä loppua todellakaan näy :-/

      Poista
  2. Karut, mutta kauniit kuvat omalla tavallaan. Kyllä ne kertovat sitä ankeaa kieltä ja pahuutta mitä noiden seinien sisällä on tapahtunut. Varmaan mielenkiintoinen paikka vierailla ja koululuokkien myös käydä, mutta oppiiko ihmiskunta sittenkään...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin. etenkään sellaisissa tapauksissa, joissa valtion politiikka tuntuu jatkuvasti vain toistavan samaa, alistamiseen ja toisten itsenäisyyttä arvostamaan kykenemätöntä politiikkaa,on vaikea ymmärtää, miten sen saisi päättymään.

      Poista
  3. Kauniita ja karuja kuvia. Huh, puistattaa melkein pelkkä niiden katsominenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no arvaa vaan millainen tunnelma tuolla on ihan livenä... :-(

      Poista
  4. Huimia kuvia.

    Sitten jos vaikka syömään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huima oli paikkakin :-( vähän perspektiiviä tuo paikka kyllä antoi. ainakin tuohon itänaapurin touhuun...

      Poista
  5. Todella hyviä otoksia postauksessa, vaikka aihe onkin karmiva. Toisaalta paikka alkoi kiinnostamaan minua, Budapestissä on myös samantyyppinen kohde, muistaakseni KGB-museo sekin, eikä kovin siloiteltu sellainen...


    Seuraavaksi syömään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia :-) sen verran vilkkaita olivat nuo KGB:n kollit että kyllä heidän jäljiltään löytyy aika paljon noita targedioita ympäri muuta itäistä Eurooppaa... :-(

      Poista
  6. Kammottava paikka! Onneksi seinät eivät voi kertoa ihan kaikkea, hrrr... Hyvin toimii nämä mustavalkokuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli kyllä. Hyvä opas tuolla kyllä on ja asiansa osaa!

      Poista
  7. Kammottavan oloinen paikka, mutta vaikuttaa myös tosi mielenkiintoiselta. Itse olen tosin kiinnostunut vierailemaan tällaisissa synkemmissä paikoissa, en tosin tiedä miksi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Ihan niinkuin tällaset paikat nyt aina ovat.

      Kyllähän ne ihan eri lailla sivistävät. Ja opettavat. Ja auttavat käsittämään matkakohdetta, sen historiaa, kansaa, mentaliteettia... melko lailla kaikkea :-)!

      Israelissa tosin olen reissannut vuosikausia, mutten ole vieläkään rohkaistunut Yad Vashemiin...

      Poista
  8. En pysty aina käymään näissä museoissa, ne kun järkyttävä tmieltä niin kovasti.

    Karmivinta tässä on myös se, että näitä asioita tapahtuu edelleenkin ympäri maailmaa eikä kukaan tee asialle mitään. :/

    Olit onnistunut vangitsemaan tunnelman hienosti postaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :-)

      Oikeassa olet - sen valossa kuinka paljon mekin tiedämme ja historiaa tunnemme on käsittämätöntä, ettemme ole yhtään siitä oppineet...

      Poista
  9. Hei! Luin juttua Latviasta. Mahtava juttu. Todella mielenkiintoinen. Olen itse menossa kesällä Latviaan ja mielenkiinnolla luin mihin kannattaa mennä/syödä/olla. Tuo vankila on ykkönen. Kerron matkakumppaneille Tanskaan ja Ruotsiin (seuramatka) mitä tulemme siellä tekemään. Oliko tuolla vankilassa paha "karma", että riipikö se selkärantaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisää on tulossa :-) Kyllä tuolla kannattaa käydä - kyllä se sen verran avartava kokemus on.

      Karmiva fiilis siellä on, mutta kyllä siitä selviää x

      Poista
  10. Tuo on kyllä todella sellainen paikka jossa haluaisin päästä kameran kanssa käymään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on onneksi helppoa :-) viikonlopun hotelleineen ja lentoineen saa alle 150 eurolla eikä matka kestä tuntiakaan :-)

      Tarjoaa kyllä kameralle mielenkiintoisia näkymiä!

      Poista
  11. Upeita kuvia, jotka herättävät tämän karmivan historian eloon. Kiva lukea juttuja paikoista, jotka ovat niin lähellä mutta joihin jostain syystä tulee niin harvoin lähdettyä. Nyt laitan Latvian matkalistalleni. Pitääpä tutustua muihinkin Latvia-postauksiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tervetuloa mukaan :-) suosittelen ihan ehdottomasti - se on niin lähellä ja reissu sinne on vielä edullinenkin!

      Poista
  12. Hyvin kuvailtu, ihan kuin olisin itsekin ollut paikanpäällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tervetuloa matkaan :-) jatkettiiin reissua vähän valoisammissa tunnelmissa, mutta yksi samankaltainen museo on vielä tiedossa...!

      Poista
  13. Hyvin kyllä välittyi tunnelma kuvien ja tekstin osalta. Huh, mikä paikka.

    Olen syönyt Riikassa ravintolassa nimeltä Mr(s?).Robinson, joka oli muistaakseni intialainen. Tuosta on varmaan 10 vuotta tai enemmän aikaa, mutta muistan vieläkin sen ihanan leivän, jota paikassa söin, ja jota siskoni ei suostunut maistamaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no hyvä jos jotain hyvääkin tuosta paikasta on :-) en muista tuollaisesta mrs. Robinsonista edes kuulleni! Taisi vissiin olla hyväkin kokemus :-)?

      Poista
  14. Olipas erilainen ruokapostaus! Sanattomaksi vetää, mutta hienosti kerrottu. Ihmisen pahuutta on välillä vaikea ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pitkään mietin, että onko tämä nyt kuitenkin niin paljon normaalista linjasta poikkeava, ettei ihmisiä kiinnosta... mutta onhan se niin merkittävä osa tuota maata; sen historiaa ja nykyisyyttä, ettei sitä oikein voinut väliinkään jättää...?

      Poista
  15. Hui, olipas karu postaus. Kuvat on hienoja niiden synkkyydestä huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia. valoja ja varjoja, sitähän se elämä on :-)

      Poista
  16. Hui mikä paikka! Olen samoilla linjoilla kanssasi - ruoka on reissuilla suuressa osassa juoman (haha) kanssa, mutta pitäähän niihin reissuihin hieman historiaakin saada mukaan. Riikassa pyörittiin noilla kulmilla muttei käyty tuossa paikassa. Olisin käynyt jos aikataulu olisi antanut periksi mutta valitettavasti pari päivää on aivan liian vähän ko. kaupungissa :( Kivoja nämä reissujutut Riikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla - näin jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä miten me kunnianhimoisella aikataulullamme ehdimme reissun aikana edes hengittää :-)

      Poista
  17. Huh, onpa karmiva paikka… Kiinnostavaa, että se kuuluu koulujen opetussuunnitelmaan. Olen vieraillut useissa vastaavissa paikoissa ympäri maailmaa, ja vetää kyllä mielen matalaksi kun miettii millaisiin tekoihin olosuhteet ihmisiä ajavat.

    Asiasta toiseen: vastaan kysymykseen ehdottomasti että Riian ravintolatarjonnan kartoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo- kauheisiin tekoihin ovat ihmiset kautta maailman kyenneet... :-(

      Poista