Kummallinen ilta G.W.Sundmansilla

* * * 

For English please see here

* * * 

Sain taannoin kutsun illalliselle G.W.Sundmansille, aikanaan jopa Michelin-tähteä pidelleeseen ravintolaan. Odotukset olivat korkealla - kyllähän tuollaisilla gastronomisilla ansioilla ja historiallisen rakennuksen upeilla puitteilla on syytä odottaa varsin onnistunutta ja tunnelmallista iltaa, eikö?

Ja tunnelmallinen ilta olikin. Joskin ihan eri syistä.

Taloudellinen taantuma on ajanut ravintola-alan ahtaalle ja etenkin fine dining-paikat ovat kilpaa pyrkineet luomaan itseään uudestaan. Osa, kuten Michelin-oppaassa tähditetyt Postres ja Luomo, heittivät hanskat kokonaan tiskiin, Sipuli taas päätti karistaa turhan kimalluksen ja omaksui uuden, rouheamman lähestymistavan.

Samoilla linjoilla on Sipulinkin omistavan Royal Ravintoloiden lippulaiva Sundmans, joka kevään ajan myös kokeilee rennompaa linjaa (ja hintatasoa). Uudistettu hinnoittelu koskee myös viinilistaa. Uutta virtaa on lisäksi haettu pop up-iltojen kaltaisesta ideoinnista.

Joka kuukauden viimeinen perjantai Etelärannan valtaa Son of a Punch- ja Soap Bar Squatin nimillä kulkeva pop up-sarja. Bakkanaalit aloitti tammikuussa yhteistyössä Liberty or  Death- cocktail-baarin kanssa toteutettu La Fee Vert- konsepti ja jotain jännittävää on odotettavissa taas huomenna. 

1800-luvun boheemista ja absintinhuuruisesta Pariisista inspiraationsa ammentanut ilta oli varsin hauska, joskin hämmentävä kokemus illallistajalle, joka ei tiennyt yhtään, mihin on joutumassa. Paksujen samettiverhojen varjoissa ovilla odottavat, ajan henkeen pukeutuneet miehet loivat salaperäistä tunnelmaa, joka jo itsessään sai pään pyörälle. 

Tervetuliaisdrinkkiä ilmeisesti oli kiittäminen myös loppuillan aistihavainnoista, joihin kuului mm. vihreitä keijukaisia (?)

Huolella toteutetun (mitä muuta Liberty or Deathin osaamisella voisi odottaakaan!) cocktail-listan lisäksi tarjolla oli myös illallista.

Jos oli hämmentävä koko tunnelma, sitä oli myös illallinen. Suurimman osan ajasta en edes tiennyt, mitä söin. Ei ruokalistastakaan paljoa apua ollut - se kun koostui pääosin hassuista anekdooteista.

Kummallisen elähdyttävä se kokemuksena kuitenkin oli (voi ei - onko tämä nyt sitä ärsyttävän itseriittoista performanssia jossa se ruoka onkin alaviitteen asemassa?) ja haastoi tutkailemaan annoksia ihan eri lailla. Joka myös synnytti keskustelua koko pöydän kanssa. 

Alkuun upeaa, suussasulavaa hanhenmaksaa ja ihanaa, voisen täyteläistä briossia. Ja shampanjaa, tietty.

Illallisen hauskoilla alaotsikoilla varustetut viinit tulivat ranskalaiselta Les Vigneronsilta ja niitä  oli tarjolla kahta sorttia: valkoista ja punaista.  Ei ollut pullo hinnalla pilattu.

Seuraavaksi oli vuorossa tämä ihastuneita huokauksia herättänyt kaunis ja kepeä  annos. 

Pääruoan saatesanat olivat "Napoleonin lempiruoka, mutta ilman silliä (?). Maissikanaa. Erinomainen annos, niin kuin kaikki muukin illan anti.

Jälkiruoka taisi olla koko pöydän suosikki ja tässä vaiheessa keskustelu lautasen sisällöstä kiihtyi jo varsin vilkkaaksi. Huutoäänestyksellä päätimme että annoksesta löytyi ainakin punajuurta. Upea päätös illalle. 

Palvelu pelasi erinomaisesti, ruoka oli erinomaista... kaikessa kummallisuudessan ilta todella oli onnistunut. Ja mitä on vuorossa huomenna? Kukaan ei tiedä. Sen verran hip ja underground koko operaatio on, että varmin tapa on mennä vain paikalle. Avoimin mielin ja tyhjin vatsoin...!

_________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?