keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Muutto muuttaa

Muuttaminen on kuulkaa juuri niin hirveää kuin muistelinkin. Ja yhteenmuuttaminen ihan erityisesti. Pojilla on ihan käsittämätön määrä sukkia. Joka on kummallista, koska keskimäärin niilläkin on vain kaksi jalkaa. Kauhun tasapainoa tosin ylläpitää se, että tytöillä on puolestaan ihan älytön määrä kenkiä. Ja niihin vielä sopivat laukut... 

Meidän tilannetta ei myöskään edesauta se, että toinen meistä on ruokabloggari ja omistaa noin 300 eriparilautasta ja arviolta 500 ruokailuvälinettä. Johon päälle tulee sitten ne kattilat ja pastakoneet ja lihamyllyt ja tehosekoittimet ja muffinsipellit ja uunivuoat ja tohottimet ja piirakkavuoat. Ja keittokirjat. Eikä sitä harmoniaa missään nimessä myöskään luo se, että se toinen on kirjallisuusharrastaja ja sen mukana tulee 3000 kiloa kirjoja. Ja tuo ei ollut edes liioittelua. Äkkiä siinä joutuu huomaamaan, että vaikka asumispinta-ala kuinka kasvaisi, niin jotenkin se neliöiden määrä on aina vakio: kesken ne loppuvat.




Jos ensi kerta vielä tulee, muutan yhteen jalattoman ja lukutaidottoman ihmisen kanssa. 

On tämä muutto toki muitakin elämän oppitunteja tarjonnut. Niinkuin sen, ettei kannata muuttaa asuntoon, jota ei ole koskaan nähnytkään. Kun on niitä asioita, jotka vain pitäisi muistaa ottaa huomioon. Niinkuin se valon määrä, joka ruokakuvaajalle on aika olennainen. Meillä kaikkia ikkunoita varjostaa kirkko. Eivätkä ne varmaan sitä suostu bloggaustani helpottaakseen purkamaan, vaikka kuinka pistäisin kansalaisaloitetta menemään? Ja ne ruudulliset asiat, joita en osaa tulkita ja joita pohjapiirroksiksi kutsutaan, ovat näköjään parhaimmillaankin vain suuntaa-antavia. Eivätkä kerro esimerkiksi sitä, että kylpyhuone on ihan liian pieni vasta muutama vuosi sitten ostetulle pesukoneelle. Tai että kaappitilaa on ainoastaan toisen asukkaan vaatteille. Yrityksessäni ratkaista monta ongelmaa kerralla ehdotin Naapurinpojalle, että ainahan se voisi ryhtyä nudistiksi! Vaan ei se ainakaan vielä ole oikein innostunut.




Onhan tässä toki positiivisiakin asioita. Niinkuin tuo uusi keittiö. Ja se, että koska vastapäätä sijaitseekin kirkko, ei meidän tarvitse olla huolissaan alastomista naapureista. Ja sitten on tuo Museokatu - nyt se on ihan naapurissa!

Mutta muutto, se muuttaa. Paitsi osoitetta, myös ihmistä. Omassa tapauksessani hysteeriseksi, spraykermavaahtoa suoraan purkista imeväksi stressisyöjäksi. Se muutto kun on aina jonkinlainen tilinpäätöksen hetki. Sitä koko maallista omaisuuttaan niihin loputtomilta tuntuviin laatikoihin pakatessaan kun pakkaa pois jotain vielä merkittävämpää: menneisyytensä. Samalla kun sitä hyvästelee niitä auttamattoman ahtaaksi käyneitä, mutta niin rakkaiksi muodostuneita neliöitään, sitä sanoo hyvästit niin monelle muullekin asialle. Niin monelle ihmiselle, tapahtumalle ja muistolle. Ja itselleen: kaikille niille persoonille, joita oletti olevansa ja joiksi toivoi tulevansa. 

Vaikka sen muutaman päivän urakan takana odottaakin ihan uusi elämä (ja toimintakykyinen, ihan oikeasti ruoantekemiseen tarkoitettu keittiö!) on sitä iloa ainakin omalla kohdallani himmentänyt se oman tilan menettäminen, joka viimeistään sitä avainta viimeisen kerran lukossa kääntäessä kristallisoituu. Entä jos tästä ei tulekaan mitään? Entä jos minä en osaakaan olla toisen ihmisen kanssa ihan koko ajan?

Jonkin verran sitä on vielä toistaiseksi onnistunut säilyttämään jonkinlaista mysteeriä ja piilottamaan siltä toiselta ihmiseltä asioita, joista ei itsekään ole niin kovin ylpeä. Mutta mitäs sitten kun se kaikki paljastuukin? Se, että syön mätitahnaa suoraan tuubista? Se, että dippikastikkeen kulutukseni on ihan holtitonta (ja todellakin tarkoitan tuota: yhtä sipsipussia kohden minulla menee kuusi purkkia dippikastiketta)? Se, että aamuöisin katson elokuvia, joiden ainut tarkoitus on saada katsoja itkemään? Se, että ilman aamuisin kylpyhuoneessa vietettyä strategista puolta tuntia tukkani näyttää joltain Tim Burton-elokuvan hahmolta ? Se, että luen vain keittokirjoja? Se, että kokatessani luukutan iPodista täysillä israelilaista rap-musiikkia artistilta, jonka arvostus on kotimaassaan suunnilleen Raptorin luokkaa? Ja laulan mukana? Entäs jos kaikki tuo onkin liikaa sille toiselle?




Nyt, sata muuttolaatikkoa myöhemmin ollaan jo voiton puolella. Ja vain toiselta poksahti hommassa selkä. Tästä se uusi yhteinen elämä alkaa. Ensimmäisestä IKEA-reissustakin ollaan selvitty, ilman mitään draamaa. Maailmanrauhan sijaan haaveilen nykyään yöpöydistä ja olen pienessä pesänrakentaja-psykoosissani varma, että elämänlaatuni riippuu täysin siitä, koska saan kylpyhuoneen nurkkaan juuri oikeanlaisen pyyhehyllyn. 

Keittiö (ja tiskikone) on päässyt jo kovaan käyttöön ja onhan se nyt herranjumala jotain ihan jotain muuta kuin siellä puolessatoista neliössä turhaantuminen! Laukut odottavat vielä niille rakennettavaa omaa hyllyä ja taulut hakevat vielä paikkaansa. Mutta vaikka niitä neliöitä ei ihan vielä ihan tarpeeksi olekaan, niin rakkautta on senkin edestä. 




Minä olen tullut kotiin 


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


18 kommenttia :

  1. Ai, niitä sukkia on mahdottomasti kaikilla pojilla? Tuollaista seikkaa en ole tiennytkään, kun ei ole kokemusta muuta kuin tuosta aviopuolisosta. Sukkien määrää olen silti välillä hämmästellyt, kun itse pärjään yhdellä pienellä laatikollisella, ja toisella on kokonainen lipasto täynnä sukkapareja.:D Itse taidan tytöksi olla hieman poikkeava. En ole mikään kenkä- ja laukkufriikki. Laukkuja on vain pari hassua ja kenkiäkin juuri sen verran, että pärjää.;) Mutta kyllähän astioita ja kaikkea muuta sitten riittää kaiken muun edestä. Muuttaminen on todella rankkaa puuhaa. En oikein ymmärrä niitä, jotka viitsivät muuttaa tämän tästä.:) Eipä sitä oikein enää yhdessä asuessa pysty pitämään mysteereitä yllä eikä salaamaan huonojakaan puolia. Mutta ajattelehan, kuinka hienoa se sitten onkaan, kun se kanssa-asuja kaikesta siitä huolimatta rakastaa juuri sinua ja haluaa olla juuri sinun kanssasi. Mikään ei ole sen parempaa kuin se, että saa olla juuri sellainen kuin on, vikoineen päivineen, ja silti kelpaa sille toiselle.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt se on jo ehtinyt yllättää mut sieltä jääkaapilta, kalles kaviar- putkilolla aseistautuneena... :-) viimeinen lasti on just kannettu sisään, nyt on aika hengähtää. ja alkaa ihmetellä, että mitä sitä onkaan tullut tehtyä...!

      Poista
  2. Punaisten muuttolaatikoiden näkeminen jopa valokuvassa tuottaa ahdistuksen tunteen, niin on muistoissa vielä viime muuttomme. Mutta kyllä ne tavarat sitten loppujen lopuksi paikkansa löysivät (meni siihen kyllä viikkoja). Muutoissa on sentään se hyvä puoli, että on lähes pakko käydä suurin osa kamoista läpi ja tulee laitettua tavaraa kierrätykseen tai sitten ihan vaan puolirikkinäisiä heitettyä pois. Luulen lukevani riviesi välistä että olet aika rakastunut ja onnellinen. Mikä ihana olotila näin alkavaan kesään! Toivottavasti ehditte muuttorupeamassa nauttimaan vapusta hieman myös. Meillä aletaan kohta munkin paistoon. Tosin nuo ikkunatkin odottaisivat vielä pesijäänsä, huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä täällä ollaan kovin rakastuneita ja onnellisia :-) unelmissa siintää jo nyt isompi kämppä jossa ihan kaikelle on oma paikkansa (onko sellaisia edes olemassa? eikö se tavaramääräkin kasva niiden neliöiden myötä...?) mutta ihan vähään aikaan ei meillä todellakaan tuohon ponnistukseen uudestaan aleta. Naapurinpoika hoiti osuutensa (ja suuren osan munkin osuutta) kyllä niin supersankarimaisesti että eihän sitä voi olla rakastamatta :-) vappu jää kyllä tänä vuonna niiiiiiiiiiiiiiiin väliin... :-/

      Poista
  3. Ihanaa yhteiselämää uudessa kodissa! Muutto on kyllä kauhean stresssaavaa mutta sen jälkeen kun on saanut kaikki tavarat paikoilleen ja eroon turhista kamoista niin on se kyllä helpotus. Tuo muuttaminen on mulle tuttua kun on tullut muutettua ihan maittenkin välillä joitakin kertoja.Ja ihanaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia! kyllä siihen vielä aikaa menee, että kaiken saa paikoilleen ja onnistuu löytämään Juuri Sen Oikean Sohvan esimerkiksi, mutta ehkä se kärsivällisyys (jota mulla ei ole siis lainkaan!) vielä jossain vaiheessa palkitaan... ;-)

      Poista
  4. Hei mäkin syön mätitahnaa suoraaan tuubista ja just tänään ostin uuden tuubin;onneksi sitä saa täälläkin;D

    VastaaPoista
  5. Onnea uuteen kotiin! Jos mietit miten naapurinpoika suhtautuu niihin asioihin, joita olet "piilotellut", niin mietippä kuinka paljon hän myös miettii omia "omituisuuksiaan". Ja mä luulen, että koskaan ei ole tarpeeksi nelijöitä. Puolisoni kanssa asuttiin kuusi vuotta 35 neliön yksiössä ja nyt meillä kahdella on 88 neliötä ja on liian vähän :D. Mietittiin just, että jos muutetaisiin pienempään, niin puolisoni joutuisi luopmaan muutamasta hyllyllisestä keittokirjoja ja minä aika kasasta kenkiä ja laukkuja :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitä aina muuton yhteydessä tekee kaikenlaisia katteettomia lupauksia siitä, kuinka sitä ei enää hanki niin paljon vaatteita/ kenkiä/laukkuja/kirjoja/astioita mutta eihän se kyllä noin tule todellakaan menemään :-)

      Poista
  6. Voi ihanuutta! Teillä tulee varmasti menemään upeasti! <3 Onnea uuteen yhteiseen kotiin!

    VastaaPoista
  7. Eilen vähän vakoilin dösässä, että missä kohtaa se teidän cribs oikein on kun huristelin ohi ;) Onnea teille molemmille, muruset <3 Nähdään pian?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ihan varmasti :-) ja kylään tuut heti kun olen saanut yöpöydät ja yöpöydän lamput ja päiväpeitot ja kaikki ne muut ihmisarvoisen elämän nesessiteetit asianmukaiseen hallintaan <3

      Poista
    2. Kato nyt mitä ihmeitä sä puhut ;) Mä olin jo sohvan ostosta ihan kiemuralla onnesta - teillä on nyt koti jonne mahtuu KAIKKI NOI <3

      Poista
  8. Onnea uuteen kotiin ! Laatikot sentään jo asunnossa , voiton puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt odotellaan, että kyseinen (ei-enää-niin-nimeltämainitsematon) muutoliike saisi haettua ne tyhjät poiskin. Apinan raivolla niitä on tyhjennetty, mutta eipä vain näkynyt muuttomiehiä sovittuna aikana niitä pois hakemassa...

      Poista
  9. Oivoi ! Muuttaminen on ihan kamalaa. Muutin itse juuri viikonloppuna ja vaikka erilleen muutossa on se hyvä puoli että vaan noin puolet kamoista lähtee mukaan niin kamalaa se vaan on :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih - no ei se ole elo mitään piknikkiä sullakaan... :-/

      Poista