torstai 27. elokuuta 2015

Kreikan herkkuja valkosipulin rakastajalle: skordalia

* * * 

For English please see here


* * * 



Välimerelliset meze-pöydät ovat täynnä toinen toistaan ihanampia tahnoja. Hummusta, baba ghannoushia, muhammaraa... Samoin on Kreikassa. Mutta unohda tsatsiki ja anna taramasalatalle vapaapäivä, sillä tämä herkku se vasta makuhermoja hemmotteleekin. Etenkin jos olet valkosipulin ystävä. Skordalia, olkaa hyvä!

Muutaman vuoden takaisella Turkin turneellani tutustuin heti koneen laskeuduttua varsin vallattomaan italialaiseen veikkoon, jonka spontaanius oli ihan omaa luokkaansa. Niin oli tosin hänen hiemen arveluttava arvostelukykynsä: heti ensimmäisenä iltana hän otti asiakseen lähteä kyselemään täysin ventovierailta ihmisiltä huumeita ("tuo mies näyttää siltä, että se voisi ainakin tuntea jonkun, jolta niitä löytyisi!") Muutaman päivän jälkeen oli Fulvio päättänyt jäädä asumaan Istanbuliin ja oli löytänyt sieltä jo asunnonkin. 

"Mutta kun se naapurusto on täynnä poliiseja", hän valitteli illallisella Nevizade Sokakin, Istanbulin keskustasta löytyvän, ravintoloita kuhisevan pikkukadun katoilla. "Tiedättehän, koska koko talo on täynnä rantoja". Katsoimme matkaseurakseni löytyneen amerikkalaistytön kanssa kysyvästi toisiamme ja yritimme löytää asialle käypää selitystä. "You know, beaches!" Ei, emme tajunneet. 

"Ah, ehkä hän tarkoittaa pyökkejä?" (beech= pyökki), ehdotimme me etymologian ekspertit toisillemme, joskaan emme ihan täysin oivaltaneet, minkälaiset anarkistipuut valtailevat niin estottomasti kokonaisia asuintaloja, että poliisillekin löytyy käyttöä. "No, beaches!!!"", intti italialainen tuskissaan. Sitten meillä klikkasi. "Bitches?" Italialaisen ilme kirkastui: "yes, yes, beaches!"Poika oli sitten päätynyt asumaan paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. 

No, nyt minulla on asunto täynnä niitä rantoja. Matkalaukkujen purkaminen tuotti ylimääräisinä kotiintuomisina ainakin yhden uimarannallisen verran hiekkaa, josta eroon pääseminen on seuraavana to do-listalla. Heti pyykinpesumaratonin ja kuvien editointiurakan jatkona. Mutta sitä ennen ehdin pitkästä aikaa keittiöönkin. 

Skordalia, eli valkosipulinen perunadippi on nopea, halpa ja huisin hyvä. Krusifikseillekään ei ole tämän jälkeen tarvetta - vampyyrit pysyvät takuulla kaukana...!

Tahna vaatii vain muutaman aineksen ja on vielä gluteenitonkin. Lisäksi sen voi huoletta valmistaa jääkaappiin etukäteen vaikka edellisenä päivänä. Syö sellaisenaan esim. paahdetun pitaleivän kanssa, tarjoile dippinä vihannesten kanssa tai lisukkeena kalalle. Tai lihalle. Tai vaikka grillimakkaralle!





Skordalia

500 gr perunoita
4-6 valkosipulinkynttä (mausta ja koosta riippuen!)
1,5 dl perunoiden keitinvettä
1,5 dl (oliivi)öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1-1,5 tl suolaa (riippuen kuinka paljon suolaa keitinvedessä on)

Kuori perunat ja keitä vähässä (suolatussa) vedessä täysin kypsiksi. Valuta ja säästä vesi.

Mittaa tehosekoittimeen skordalian ainekset suolaa ja perunoita lukuunottamatta. Aloita neljällä valkosipulinkynnellä ja lisää tarvittaessa oman makusi mukaan. Surauta ainekset tasaiseksi. Lisää joukkoon sitten perunat ja sekoita samettiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja mausta suolalla. 

Jäähdytä ja tarjoile. 

Jos haluat pehmeämmän valkosipulin maun, käytä paahdettuja valkosipulinkynsiä (ohje täällä) tai keitä valkosipulinkynsiä maidossa viitisen minuuttia ennen soseuttamista.





PS. Reseptin itsetehtyihin pitaleipiin löydät täältä!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


13 kommenttia :

  1. Nam,mä rakastan valkosipulia:) Ja hyvä tarina ja ihanaa nähdä täällä taas ruokapostaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko ja kaikki se ihana ruoka teki kyllä ihmeitä - kyllä tästä taas virkistytään <3!

      Poista
  2. Valkosipuli ON niin hyvää. Kivan kuuloinen ohje, jota pitääkin kokeilla. Kiva nähdä kuvia reissustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulossa on. Ihan niinkuin normaali elämäkin <3 kiitos teille kaikille että saitte minut takaisin jaloilleni xoxo

      Poista
  3. Nam, valkosipulia ei vielä ole ollut koskaan liikaa :)

    VastaaPoista
  4. Höh! Miten multa on tämä(kin) herkku mennyt ohi vaikka olen oman osani Kreikassa pyörinyt... Onnistuuko hyvin kesäperunoista vai pitäiskö olla jauhoisempaa lajiketta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tohon niin jää koukkuun :-) niin käytetty perunalajike kuin oliiviöljy vaikuttaa lopputulokseen, mutta muusi/ yleisperuna toimii parhaiten, Kesäperunalla en ole kokeillut.

      Poista
  5. Taas naksahti eli muistini lokeroista tulvii esiin mielikuva, että olen syönyt jotain tuollaista Kerbalassa Irakissa, joskus vuonna -80, kun oli ensin tullut kierrettyä moskeijan kultainen kupoli ja sitten vasta ruokapaikkaan. Kiertosääntönä kirkot ulkoa ja kapakat sisältä. Meinasin kuitenkin oikaista vähän tässä reseptissä, kun paikallisesta Lidlistä saa aivan erinomaista Harvest-perunamuusijauhetta (ei siis mitään mummon muusia), mutta muuten valmistan ohjeen mukaan, heti ensi tilassa, tätä herkkua, vannoutuneena valkosipulin ystävänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. monet noista ruokalajeista on kyllä kiertäneet läpi koko itäisen Välimeren alueen ja saneet välillä vain ihan uusia nimiä, joten voi hyvinkin olla, että olet vanhana tuttuun törmännyt jossain ihan uudessa paikassa ihan uuden nimen alla.

      PS. Tuo sun kiertosääntö kuulostaa oikein toimivalta konseptilta :-)

      Poista
  6. Olet ihan oikeassa Erja, sillä onhan ne ihmiset ennenkin liikkuneet paikasta toiseen ja kolmanteenkin, varsinkin kauppiaat ja valmistustapaan tulee uusia mausteita mukaan matkan varrelta. Joskus kiertosääntö toimmii, mutta täytyy tunnustaa, että olenhan minä joitan kirkkoja ja moskeijoita ihastellut sisältäkin päin. Joteskin alkaa tuntua siltä, että meillä vois olla paljonkin keskusteltavaa keskenämme?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sen verran samoja reittejä on elämä kuljettanut että ihan varmasti :-)

      Poista
    2. OK, ystävälle kotini ovet ovat avoinna milloin vain. hannu.raty@kolumbus.fi

      Poista