Kulinaristin Korfu - mitä syödä?

* * * 

For English please see here

* * * 

Tärkein tavoitteeni Kreikan-lomalla tuli täytettyä: söin mustekalaa ihan joka päivä. Ainakin kerran. Vaan tuli sitä syötyä paljon muutakin hyvää. Ja hei, harvoin sitä on parempaa syytä syöpötellä hyvällä halulla pitkin päivää kuin kansantalouden pelastaminen! 

Tässä muutamia tärppejä Korfun omaleimaiseen kulinaariseen kulttuuriin.

Mezejä:

Korfun ruokaperinteistä löytyy yhteyksiä manner-Kreikkaan, minkä ansiosta reissu täälläkin on mahtava mahdollisuus herkutella mm. täytetyillä viininlehtikääryleillä eli dolmadoilla, ihanista dipeistä (tsatsikia! Tapenadea! Taramasalataa! Skordaliaa!) ja keftedakioista eli kreikkalaisista lihapullista koostuvista mezeistä.

Sen kreikkalaisen salaatin, stifadon ja souvlakien eli lihavartaiden lisäksi kannattaa ehdottomasti kokeilla Korfun paikallisia erikoisuuksia.

Korfulaista maalaismakkaraa:

Alkuruokalistoilta löytyy usein myös spetsofai-niminen annos, joka sisältää paikallista maalaismakkaraa, yleensä paprikan ja sipulin kanssa haudutettuna. Makkara on lämpimän mausteista, mutta (kuten ruoka Korfulla muutenkin) ei tulista.

Pitkään haudutettuja lihapatoja:

Korfun perinneruoissa näkyvät myös saaren pitkän venetsialaishistorian vaikutteet. Niinpä yksi tyypillisimpiä ruokia on Pastitsada, lasagnea muistuttava liha-pastavuoka. 

Pitkään haudutetut lihapadat ovat muutenkin täällä ihan huikeita. Toinen (ja yhdeksi omista suosikeistani noussut) kokeilemisen arvoinen erikoisuus on Sofrito- persiljasta, valkosipulista ja valkoviinistä tehdyssä kastikkeessa hautunut naudan- tai vasikanpaisti.

Jos vastaan sattuu tulemaan tänne muualta Kreikasta kotiutunut Kaisserli (valkosipulissa ja jogurtissa marinoitua lammasta aprikoosien kanssa suussasulavan pehmeäksi haudutettuna), iso suositus myös sille.

Mustekalaa:

Ja koska kyse on saaresta, kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen tuoreen kalan ja äyriäisten tarjonta. Mustekalarakastajia saaren tarj0nta hemmottelee: sitä on saatavilla niin uppopaistettuna kalmarirenkaina, grillattuna kuin ehkä ihan parhaassa muodossaan: tursasta viinietikassa marinoituna (kuva ensimmäisenä). Jossain siitä oli tehty jopa stifadoa (!)

Viinit:

Viininviljelyllä on Korfulla pitkät perinteet. Alkuperäisrypäleisiin lukeutuvat mm. Kakotrygis, Petrokoritho ja Skopelitiko. Parhaat viinit tulevat kuitenkin kokemuksemme mukaan mantereelta. Kaupoissa myytävä viini on halpaa mutta ostoskokemus voi olla melko hämmentävä: viinit on niin ravintoloissa kuin kaupoissakin luokiteltu kuivaan, puolimakeaan ja makeaan. Monesti ne on vielä varustetttu kuvauksella "sopii ruokajuomaksi" sen kummemmin asiaa määrittelemättä.

Viinilöytöihimme ja tukikohtanamme toimineen Agios Stefanosin ravintoloihin löydät suositukset täällä.

Yksi paikallinen erikoisuus on Korfulle alunperin Kiinasta kotiutunut kumkvatti. Siitä tehdään hilloa, makeisia sekä makeaa likööriä, josta on tullut yksi Korfun tunnetuimmista tuotteista.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Juutalainen Korfu

* * * 

For English please see here

* * *

Korfun vanhasta kaupungista, lähellä sen uutta osaa, löytyy Evraiki- niminen naapurusto. Kaupungin linnoituksen muurin varjostaman Velissariou-kadun vierestä alkavan alueen nimi on kunnianosoitus tietylle väestönosalle ja muistuttaa sen pitkästä historiasta saarella sekä osallisuudesta Korfun puolustamiseen.

Enää tuosta nyt vain kymmenissä asukkaissa mitattavan ihmisryhmän läsnäolosta kertoo pelkästään muutamien katujen nimistö sekä yksi ainoa rakennus, jonka ohi helposti kävelee edes huomaamatta sen ovista ja ikkunoista löytyviä symboleja. Tervetuloa Evraikiin, juutalaiskaupunginosaan ja Korfun vanhaan ghettoon.

Ensimmäiset maininnat juutalaisista Kreikassa ovat ajalta 300-250 eaa. Korfulla tiedetään olleen juutalaisia ainakin vuonna 1160. Lukumäärä: yksi.

Juutalaisten määrä saarella kääntyi kasvuun 1200- ja 1300- luvuilla mantereelta suuntautuneen muuttoliikkeen myötä. Uusia tulokkaita ei otettu avosylin vastaan, ja seuraavina vuosisatoina heihin kohdistui erinäistä vainoa ja syrjintää. Maan hankinta oli käytännössä kielletty ja 1400- luvulle tultaessa heitä vaadittiin käyttämään heidät juutalaisiksi identifioivaa (myöhempien historian käänteiden traagisen tutuksi tekemää), erityistä keltaista merkkiä.

Korfun juutalaisväestö koostui pääosin manner-Kreikasta saapuneista, kreikkaa puhuvista romanioottijuutalaisista sekä Etelä-Italiasta 1500- luvulla heihin kohdistuvia vainoja paenneista, italiaa puhuvista Apulian juutalaisista, jotka pian muodostivat enemmistön. 

1522 juutalaisia kotitalouksia oli 200, vuonna 1558 määrä oli tuplaantunut jo 400. Vuonna 1663 määrän kerrotaan olleen 500. 

Venetsialaishallinnon alla Korfun juutalaisten asema oli monessa suhteessa parempi kuin itse Venetsian juutalaisten. He kunnostautuivat osallistumalla saaren puolustamiseen etenkin ottomaanien hyökkäyksessä vuonna 1716.

Täydet kansalaisoikeudet juutalaisille myönnettiin Ranskan vallan aikana vuosien 1797-1799 sekä 1806-1815 välillä, mutta brittihallinnon alla vuodesta 1815 eteenpäin tilanne huononi jälleen.

1800-luvun lopulla juutalaisten määrän Korfulla arvioidaan olleen 7000. Vajaa sata vuotta myöhemmin luku oli kutistunut noin 2000. Syy tähän oli tapaus, joka voisi ihan yhtä hyvin olla peräisin suomalaisesta lehdistöstä vuodelta 2015.

Vuonna 1891 nuori juutalaistyttö löytyi murhattuna, mutta pian alkoi kiertää valheellisia huhupuheita, joiden mukaan tyttö olisikin itse asiassa ollut kristitty, joka oli tapettu juutalaisten veriuhrina. Faktojen tarkistus ja lähdekritiikki oli tuolloisilla korfulaisilla samaa tasoa kuin meidän MV-"lehdistöllä": ei olisi pajon vaadittu sen selvittämiseen, ettei juutalaisilla edes ole moisia rituaaleja.

Enemmistö juutalaisista ei enää kuitenkaan tuntenut oloaan turvalliseksi ja liki 5000 emigroitui mm. Egyptin Aleksandriaan ja muualle Eurooppaan.

Uusi tragedia koitti natsi-Saksan miehitettyä saaren syyskuussa 1943. Yli 90% Korfun juutalaisista karkotettiin saarelta, määränpäänään Auschwitz. Sodan päättyessä oli juutalaisia enää jäljellä 170. Vuonna 1968 luku oli jo alle 100.

2000-luvun alussa juutalaisten määrän arvioitiin olevan enää vain reilu 5o, tänään se on n. 60. Juutalaisia häitä tai brit milah-ympärileikkausseremoniaa ei ole synagogassa nähty sitten vuoden 1993.

Parhaimmillaan Korfussa toimi neljä synagogaa. Kolme näistä oli apulialaisten rakennuttamia ja sijaitsi muutaman kadun päästä löytyvältä Paleologou- kadulta. Ensimmäinen synagoga Korfuun rakennettiin vuonna 1550.

1700- luvulla rakennettu Velissariou-kadun venetsialaistyylinen synagoga on näistä uusin ja ainoa yhä toiminnassa oleva.

Viikottainen sapattipalvelus pidetään lauantai-aamuisin, muina päivänä paikka on avoin vierailijoille 10-16. Ei pääsymaksua, lahjoitukset tervetulleita.

Kiinnostaako juutalainen historia muualla Euroopassa? Kokemuksia Riikan ghetosta ja juutalaisten kohtaloista löydät täältä. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      

Mytologiaa ja matkamuistoja: kierros Korfun kaupungissa

* * * 

For English please see here

* * * 

Korfun saari on Joonianmeren saarista toiseksi suurin ja sen historia on kietoutunut syvälle kreikkalaisen mytologian koukeroihin. Tarun mukaan meren jumala Poseidon rakastui kauniiseen nymfiin Korkyraan, toi hänet tälle tuolloin vielä nimettömälle saarelle ja rakkauden huumassa nimesi paikan mielitiettynsä mukaan (miehet- ottakaa oppia. Tytöt tykkää tuollaisesta. Kyllä minullekin oma saari kelpaisi. Espoostakin. )

Asutusta saarella on ollut paleoliittiselta ajalta (70 000- 40 000 eaa) lähtien ja saari oli merkittävä kaupan ja talouden keskus jo ennen Troijan sotaa. 

Historiansa aikana Korfu on saanut osansa valloittajista ja sodistakin. Strategisen sijaintinsa vuoksi se oli Euroopan puolustuksen eturintamassa ottomaanivaltakunnan laajentuessa Adrianmeren alueelle ja oli yksi Euroopan linnoitetumpia paikkoja. 

Brittihallinnon alaisuuteen Korfu päätyi Napoleonin sotien aikaan ja vuonna 1864 se yhdistettiin osaksi muuta Kreikkaa. Saaren pääkaupunki on Korfu.

Tukikohtanamme toimineesta Agios Stefanosin kylästä ei ole Korfun kaupunkiin kuin vajaa 40 kilometriä, mutta vuoriston mutkaisilla ja kapeilla teillä matkaan uppoaa bussilla ainakin 1,5 tuntia. Bussilippu suuntaansa maksaa 4,50€. 

Viimeinen bussi Korfusta takaisin Agios Stefanokseen lähtee jo klo 16, joten jos tähtäät siihen, teroita kyynärpääsi varmistaaksesi istumapaikan. Taksi Korfusta Agios Stefanokseen maksaa arviolta n. 60€. 

Korfun arkkitehtuuri poikkeaa muusta Kreikasta. Syynä tähän on sen ainutlaatuinen historia. Vuosien 1386 ja 1797 välillä se kuului Venetsian tasavallan alaisuuteen ja heijastelee tuon ajan venetsialaista arkkitehtuuria kapeita kujia reunustavine, hempeänvärisine monikerroksisine taloineen. 

Italialaisvaikutteet näkyvät Korfulla muutenkin- vielä 1900- luvun puolivälin aikoihin täällä puhuttiin hyvin omaleimaista Veneto da marin nimellä tunnettua venetsialaiskieltä. Monet venetsian - ja italiankieliset lainasanat ovat kotiutuneet Korfulla puhuttuun kreikkaan. 

Vuonna 2007 Korfun vanha kaupunki lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle.

Ostoksille Korfun kaupungissa kannattaa suunnata Kapodistriou- ja Guilford-katujen väliin jääville pienille (ja varsin tiivistunnelmaisille!) poikkikaduille.

Erinäisten matkamuistojen (pimeässä hohtavalla Korfun kartalla varustettu shottilasisarja, anyone?) lisäksi täältä löytyy myös kaikkea pientä (ja nelinumeroisin hintalapun varustettua) kivaa silmänruokaa. Itse tyydyin ikkunaostoksiin, joskin 1,5-karaattinen, timantein kehystetty, princess- hiontainen akvamariinisormus olisi ollut kyllä ihan täydellinen matkamuisto. 

Alueelta löytyy myös lukuisia pikkukahviloita ja -tavernoita, joiden varjoisille terasseille voi parkkeerata itsensä nesteyttämään (ja suorittamaan kuumeisia laskelmia siitä, kuinka monta ei-niin-olennaista-elintä pitää mustassa pörssissä myydä, ennenkuin koossa on riittävästi rahaa... no, sanotaan vaikka 1,5-karaattiseen, timantein kehystettyyn, princess-hiontaiseen akvamariinisormukseen!)

Niihin perinteisempiin paikallisiin tuotteisiin lukeutuvat mm. luffa, eli luonnon oma pesusieni....

... ja oliivipuun tuotteet kaikissa muodoissaan. Oliivit, öljyt, öljystä tehdyt saippuat ja voiteet sekä sen puusta veistetyt esineet.

Rauhallisempaa tunnelmaa ja paikallisten suosimia tavernoita varten suosittelen kuitenkin hakeutumista Velissariou- ja Agia Sofia- katujen ympäristöön. 

Mm. Agia Sofia-kadun Pergolasta löytyy kattava valikoima mereneläviä, runsaita salaatteja ja paikallisia erikoisuuksia.

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?