Ahvenanmaalla sielu lepää

For English please see here

* * *

Ahvenanmaa hellii sielua monipuolisuudellaan ja huikealla luonnollaan.

* * * 

Makaan kylvyssä, varpaat tuskin näkyen paksun vaahtokerroksen takaa. 

On ihan hiljaista. Silloin tällöin jostain kantautuu jonkun linnun viserrystä. On myös lämmintä. Todella lämmintä. Toukokuisen auringon säteet lämmittävät uskomattomalla voimalla, vaikka kello on liki kahdeksan illalla. 

Tuijotan kylpyammeeni viereisestä, avoinna olevasta ikkunasta avautuvaa maisemaa. Karuista kallioista läpipuskevien kitukasvuisten mäntyjen latvustoa, sinisenä hehkuvaa taivasta. Havahdun äkillisesti, melkein säikähtäen. 

Lapissako minä olen? 

Ympäröivä luonto muistuttaa karussa kauneudessaan hämmästyttävän paljon Lappia ja hetken verran olen hukassa minäkin. 

Sitten alhaalla humiseva meri palauttaa minut takaisin todellisuuteen. Saaristossahan minä. Ahvenanmaalla. 

Painan pääni takaisin ammeen päätyyn ja mietin taakse jääneitä päiviä sekä kaikkea niihin mahtunutta. 

Niinkuin tuo meri tuolla, minäkin olen matkalla. Nuo aallot, jotka tänään lipuvat lempeästi rantakallioita hyväillen Havsviddenin vierassatamaan... missä ne olivat eilen? Mihin ne suuntaavat huomenna? Niitä ei estä mikään, ne jatkavat matkaansa minne haluavat. Niillä on edessään koko maailma. 

Olen ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla, joka on yllättänyt minut monipuolisuudellaan. Joka saarella on oma persoonallisuutensa. Se on täynnä yllätyksiä.

Miten minulta on voinut kestää näin kauan löytää tämä paikka, joka jo nyt on tehnyt kodin sydämeeni? Se on voittanut minut puolelleen upealla luonnollaan, ihanilla ihmisillään ja sielun synkimpiäkin sopukoita hellivällä kauneudellaan. 

Intohimollaan ja itsepäisyydellään. Leppoisuudellaan ja luovuudellaan. Elämänilollaan.

Tajuan jotain. Ei se olekaan vain se  mustekala, jonka perässä matkustan. Se on se ilo, se valo, se elämänilo, jota Suomessa niin kaipaan. Löysin sen uudestaan Cadizissa, nyt täältä.

Sitten tajuan jotain muuta. Koko sen ajan, jonka olen laiskasti tuijottanut noita puunlatvoja ja taivasta olen ollut miettimättä mitään. Tekemättömiä asioita, lähetettäviä sähköposteja, päivittämistä odottavia somekanavia... en mitään. Olen vain ollut... läsnä. 

Tässä hetkessä. Tässä hetkessä, jota en vaihtaisi mihinkään. 

Olen vapaa kaikesta kaipuusta, kyseenalaistamisesta ja kilpajuoksusta. Juuri nyt en edes haluaisi olla missään muualla. Olen juuri siellä, missä minun pitääkin. 

Tätäkö se mindfulness on? 

Minä, joka olen etsinyt milloin mitäkin milloin mistäkin; minä, joka en oikein kuulu minnekään. Minä, joka olen eniten kotonani siellä, jossa ei ole minulle mitään. 

Lähimmäs tällaista pysähtymistä olen päässyt beduiinien kanssa aavikolla Egyptissä. 

Ja tässä minä nyt olen: tuijottaen sitä samaa sielunmaisemaa, josta kansakuntani on kautta historiansa etsinyt ja löytänyt sisäisen rauhansa. 

Metsää. 

Ajatus on absurdiudessaan niin koominen, että alan nauraa. Kukaan minut tunteva ei uskoisi, jos sanoisin tuon ääneen.

Mutta tässä ollaan. 

Minä olen tullut kotiin.

Mistä aloitetaan Ahvenanmaahan tutustuminen? Haluatteko kuulla lisää tästä paikasta vai aloitetaanko kierros Maarianhaminasta?

*Yhteistyössä VisitÅland *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

       

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Mytologiaa ja matkamuistoja: kierros Korfun kaupungissa

* * * 

For English please see here

* * * 

Korfun saari on Joonianmeren saarista toiseksi suurin ja sen historia on kietoutunut syvälle kreikkalaisen mytologian koukeroihin. Tarun mukaan meren jumala Poseidon rakastui kauniiseen nymfiin Korkyraan, toi hänet tälle tuolloin vielä nimettömälle saarelle ja rakkauden huumassa nimesi paikan mielitiettynsä mukaan (miehet- ottakaa oppia. Tytöt tykkää tuollaisesta. Kyllä minullekin oma saari kelpaisi. Espoostakin. )

Asutusta saarella on ollut paleoliittiselta ajalta (70 000- 40 000 eaa) lähtien ja saari oli merkittävä kaupan ja talouden keskus jo ennen Troijan sotaa. 

Historiansa aikana Korfu on saanut osansa valloittajista ja sodistakin. Strategisen sijaintinsa vuoksi se oli Euroopan puolustuksen eturintamassa ottomaanivaltakunnan laajentuessa Adrianmeren alueelle ja oli yksi Euroopan linnoitetumpia paikkoja. 

Brittihallinnon alaisuuteen Korfu päätyi Napoleonin sotien aikaan ja vuonna 1864 se yhdistettiin osaksi muuta Kreikkaa. Saaren pääkaupunki on Korfu.

Tukikohtanamme toimineesta Agios Stefanosin kylästä ei ole Korfun kaupunkiin kuin vajaa 40 kilometriä, mutta vuoriston mutkaisilla ja kapeilla teillä matkaan uppoaa bussilla ainakin 1,5 tuntia. Bussilippu suuntaansa maksaa 4,50€. 

Viimeinen bussi Korfusta takaisin Agios Stefanokseen lähtee jo klo 16, joten jos tähtäät siihen, teroita kyynärpääsi varmistaaksesi istumapaikan. Taksi Korfusta Agios Stefanokseen maksaa arviolta n. 60€. 

Korfun arkkitehtuuri poikkeaa muusta Kreikasta. Syynä tähän on sen ainutlaatuinen historia. Vuosien 1386 ja 1797 välillä se kuului Venetsian tasavallan alaisuuteen ja heijastelee tuon ajan venetsialaista arkkitehtuuria kapeita kujia reunustavine, hempeänvärisine monikerroksisine taloineen. 

Italialaisvaikutteet näkyvät Korfulla muutenkin- vielä 1900- luvun puolivälin aikoihin täällä puhuttiin hyvin omaleimaista Veneto da marin nimellä tunnettua venetsialaiskieltä. Monet venetsian - ja italiankieliset lainasanat ovat kotiutuneet Korfulla puhuttuun kreikkaan. 

Vuonna 2007 Korfun vanha kaupunki lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle.

Ostoksille Korfun kaupungissa kannattaa suunnata Kapodistriou- ja Guilford-katujen väliin jääville pienille (ja varsin tiivistunnelmaisille!) poikkikaduille.

Erinäisten matkamuistojen (pimeässä hohtavalla Korfun kartalla varustettu shottilasisarja, anyone?) lisäksi täältä löytyy myös kaikkea pientä (ja nelinumeroisin hintalapun varustettua) kivaa silmänruokaa. Itse tyydyin ikkunaostoksiin, joskin 1,5-karaattinen, timantein kehystetty, princess- hiontainen akvamariinisormus olisi ollut kyllä ihan täydellinen matkamuisto. 

Alueelta löytyy myös lukuisia pikkukahviloita ja -tavernoita, joiden varjoisille terasseille voi parkkeerata itsensä nesteyttämään (ja suorittamaan kuumeisia laskelmia siitä, kuinka monta ei-niin-olennaista-elintä pitää mustassa pörssissä myydä, ennenkuin koossa on riittävästi rahaa... no, sanotaan vaikka 1,5-karaattiseen, timantein kehystettyyn, princess-hiontaiseen akvamariinisormukseen!)

Niihin perinteisempiin paikallisiin tuotteisiin lukeutuvat mm. luffa, eli luonnon oma pesusieni....

... ja oliivipuun tuotteet kaikissa muodoissaan. Oliivit, öljyt, öljystä tehdyt saippuat ja voiteet sekä sen puusta veistetyt esineet.

Rauhallisempaa tunnelmaa ja paikallisten suosimia tavernoita varten suosittelen kuitenkin hakeutumista Velissariou- ja Agia Sofia- katujen ympäristöön. 

Mm. Agia Sofia-kadun Pergolasta löytyy kattava valikoima mereneläviä, runsaita salaatteja ja paikallisia erikoisuuksia.

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?