keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Elämäni paras illallinen: Vincents

* * * 

For English please see here


* * * 


Kuten olette ehkä aikaisemmista postauksista huomanneet, oli Latvian-reissumme melkoista kulinaarista ilotulitusta. Hyvin tuli syötyä - vain yhtenä aamuna oli noin kolmen minuutin ajan epäilys siitä, että nälkä saattaisi olla tulossa.

Reissussa ollessa on käytettävissä oleva aika aina rajallinen. Niinpä sitä ottaa aina pienen riskin ravintoloiden ruokalistoja tutkiessaan ja illallisvarauksia tehdessään. Entä jos meneekin pieleen? Entä jos ravintola ei olekaan kaiken hypetyksen ja odotuksen arvoinen?





Tämäkään mielessä emme voineet jättää koko Latvian parhaaksi rankattua Vincents-ravintolaa väliin. Kuten arvata saattaa - iltaan kohdistuvat odotukset olivat todella kovat. Mutta voin kertoa, että kyynel oli tulla silmään vielä kuvia editoidessa ja iltaa muistellessa. Onnesta, tosin. 

Illallinen oli suorastaan sadunomainen spektaakkeli.




Art nouveau-tyliä edustavien rakennusten reunustamalla Elizabetes iela-kadulla sijaitseva Vincents hurmasi meidät jo palvelullaan. Olin jostain ennen reissua lukenut varoituksia Riikan tylystä asiakaspalvelukulttuurista, mutta itse emme törmänneet siihen missään - emme ravintoloissa emmekä toreilla.

Hurmaava oli myös ravintolan sisustus. Tässä vaiheessa vähän jo jänskätti (ja hävetti tuo kamera). 

Ravintola on perustettu vuonna 1994 ja sitä luotsaa mm. Iso-Britannian kuningashuonetta kestinnyt Martins Ritins. Niin, ja on täällä illastanut muuan Heston Blumenthalkin.







Iltamme alkoi proseccolla. Ja kuten arvata saattaa, erinomaisella sellaisella. Niin ja tuossa lasissa? No syötäviä oksia. Itsetarkoituksellista hifistelyä? Naurettavaa teatteria, jossa itse ruoka jää kaiken muun varjoon? Odottakaas vain...




Sitten alkoikin tapahtua. Pöytään saapui juttelemaan itse chef Ritins. Ja toi mukanaan keittiön tervehdyksen. Yöllä oli kuulemma satanut rakeita. Olivat napanneet niistä isoimmat. "Mutta kun on tämä ilmastonlämpeneminen", selitettiin meille... ja kaivettiin esiin kaasupoltin. 

Ja kah - sieltähän paljastui lohisashimia, luomuavokadoa, kombu-merilevää ja wasabinkukkia. Huikaisevan kauniisti esille pantu, herkkä annos. 





Tässä vaiheessa tuijotimme toisiamme epäuskoisina. Mitä kaikkea tulossa vielä olikaan!

Ja tässä vaiheessa kaikki alkoikin mennä alamäkeä. Muistatteko, kuinka postauksen alussa erikseen kehuin paikan asiakaspalvelua? Ja ensiluokkaisen diskreettiä salihenkilökunnan toiminta olikin: kaikki tapahtui kuin itsestään. Ilmeisesti homma ei kuitenkaan ihan tanssin lailla siellä keittiön puolella sujunut...

Seuraavaksi pöytäämme nimittäin talutettiin yksi kokeista. Päätään pyöritellen chef Ritins kantoi kädessään ryppyistä paperipussia ja pahoitteli tapahtunutta. Kokille oli annettu tehtäväksi valmistaa meille tonnikalatartar, mutta ei siitä ollut kuulemma mitään tullut. "En minä ymmärrä, missä se on kokkaamaan oppinut" puuskahti Ritins. "Vankilassa?"

Niinpä vuolaiden anteeksipyyntöjen myötä siitä paperikassista kaivettiin purkki riikalaista säilykekalaa. 

Mutta simsalabim mitä sieltä purkista löytyikään!




Raaka-aineista ei täällä tingitä. Menu vaihtuu Vincentsissä viikottain saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan jotka mahdollisuuksien mukaan hankitaan paikallisilta pieniltä luomutuottajilta.

Martins Ritins oli juuri palannut kahden viikon Japanin-matkalta ("ihan paras ruokamatkakohde!") ja sen vaikutukset näkyivät illan annissa. Tonnikalatartaria esimerkiksi saattelivat ponzu-kastike sekä tuoreena silmiemme edessä raastettu wasabi.

Toinen asia (tai no, yksi monista), mistä ravintola tunnetaan, on sen erityisen onnistuneet viinisuositukset. Niiden takaa löytyy sommelier Raimonds Tomsons, joka on myös maan sommelieryhdistyksen puheenjohtaja. Viinilasilliset ovat kuitenkin maltillisen hintaisia - suurin osa kympin pintaan ja alle ja kalleinkin 14 euroa. Saman hinnan maksaa Suomessa jo Teatterin terassilla!

Kolmen ruokalajin illallinen maksaa kahdelta siis noin 250 euroa. Hintansa arvoinen? No tasan on.




Seuraava ruokalaji oli unelmanpehmeä parsakeitto villivalkosipulin lehdillä. Niin ja etanatempuralla ("no tottakai kun Ranskasta puhutaan!" huudahti tähän herra Ritins). Mais bien sûr!




Aikataulumme oli ollut varsin tapahtumarikas ja olimme odottaneen tätä illallista mahdollisuutena rauhoittua, olla kahdestaan ja viettää sitä laatuaikaa. Niinkuin vaikka puhumalla keskenämme. Mutta ei siitä mitään tullut - me vain virnistelimme toisillemme vajaamielisen lailla.

Leipien kanssa (oh, tuota fougassea!) tarjoiltiin kolmea erilaista voita, joista omaksi suosikikseni nousi merilevällä maustettu voi (Oi. Joi. Joi.) 

Opimme myös, että Planeta, tuo sisilialainen viinitalo, jonka Etna Rossoon olemme niin kovin ihastuneita, tekee myös oliiviöljyä.




Leipien jälkeen oli aika puhdistaa makuaisti. Jota varten limesorbettimassa pudotettiin nestemäiseen typpeen, ongittiin jäätelöpallomaiseksi jähmettyneenä ja hunnutettiin matchalla. Tiedättehän? Ihan niinkuin meillä kaikilla kotona...




Pääruoista valitsimme kalaa ja maitovasikka-confitia. En minä oikein pysty näistä vieläkään mitään järjellistä sanomaan. Hienoja annoksia. Ei, upeita.




Pökerryttävän kauniitakin vielä. Tuo tuossa edessä? Possunpääkroketti. Ruokataivas. 





Jälkiruokaviini hurmasi meidät molemmat. "Käy erityisen hyvin suklaan kanssa", vinkkasi sommelier...




... ja hetkeä myöhemmin pöytään saapui kondiittorin tervehdys: suklaakuorrutteinen pala taivasta.




Jälkiruoka oli täydellinen päätös illalle. Suklaata kylmänä ja kuumana, eri tekstuureilla ja vaaleusasteilla.




Mutta ei se ilta vielä ohi ollut. Pöytäämme kannettiin valtava laatikko. "Laskunmaksun aika", totesi tarjoilija vakavana. "Eikä se mikään pieni olekaan". 

Laatikosta paljastui kuitenkin soittorasia (iiiik) käsintehdyillä suklaakonvehdeilla täytettyinä (iiiiiiik). Kahvin kanssa nautittaviksi. 




Niin. No nyt ne pakolliset pohdinnat. 

Oliko ilta teennäistä sirkusta, jossa ruoka jäi alaviitteen asemaan? Ei. 
Oliko tämä sellaista piperrystä, jota nyt kuuluisi vihata? Oli. Mutta minä pidän piperryksestä!
Pitikö kuitenkin kurvata kotiin Mäkkärin kautta kun nälkä ei lähtenyt? Ei.
Pitääkö ravintolaillallisen olla elämys onnistuakseen? Kyllä. Minulle vastaus on kyllä. Ja siinä täällä onnistuttiin yli kaikkien odotusten.  

Lähtiessämme Martin Ritins tuli hyvästelemään meidät ja tässä vaiheessa olin kyynelissä jo minäkin. Ihan kaulaan kapsahdin. Elämäni paras illallinen. Ehdottomasti. Jotain, joka Riikassa täytyy kokea. 

Ruoka oli loistavaa, samoin kuin viinit. Siitä ei liene epäilystä kenelläkään. Päällimmäisenä illasta jäi kuitenkin mieleen sen henkilökohtaisuus ja luontevuus. Ei turhantärkeilyä, ei vaivaantunutta pönötystä. "Juuri sitä minä haluankin - että kaikki voivat olla omia itsejään!" huudahti chef Ritins.

Tunsimme itsemme niin tervetulleiksi. Ilta oli huikaiseva; jotain, jonka muisteleminen täyttää sydämen lämmöllä vielä pitkään. 

Etenkin madamen - minä sain mukaani vielä pienen rasian heidän marenkejaan, "sitten aamua varten". Oih.








* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa* 


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



37 kommenttia :

  1. Oli varmasti hintansa väärti. Todella upeita ruokakuvia. Tuli nälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no hyvä jos tykkäsit :-) sitten kameran kantaminen oli sen väärti myös :-)

      Poista
  2. Muo oikein itkettää, niin ihania ruokia ja kuvia niistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuon illallisen jälkeen sitä vain leijui koko matkan takaisin hotelliin <3

      Poista
  3. Iih...Tahtoo tuonne.

    Latvia on jäänyt korkkaamatta, ja nyt kesällä olisi ideana käydä siellä. Blogistanne voikin hyvin napata paikat missä syödä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kyllä. VOI KYLLÄ :-) aika kattavasti tuli kyllä kartoitettua etenkin Riikaa - ensi viikolla tiedossa ainakin yksi kokoelmapostaus ihan kaikesta. Vincents oli ihan tolkuttoman hieno kokemus.

      Poista
  4. Vau! Näyttää hyvältä ja hauskalta! Ei tosiaankaan tylsä menu. Ja upeesti heittäytyvä henkilökunta, selkeesti. :-)

    VastaaPoista
  5. Mitäs! Ihan mielettömän näköisiä ruokia. Huhh. Jokaisen kuvan kohdalla vaan huokailin täällä. Tämähän ravintola melkein täytyy laittaa muistiin, jos noilla kulmilla aikoo liikkua. Toi säilykepurkki on ihan huikee idea haha :D. En ole edes nälkäinen tällä hetkellä, mutta silti tulee väkisin vaan vesi kielelle, kun katselen näitä kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suosittelen. Ihan ehdoton kokemus jos Riikaan menee :-)

      Poista
  6. Herranjestas miten kauniita annoksia! Varmaan kauneimpia koskaan näkemiäni! Tämä täytyy kokea itse. Kiitos kun toit senkin meille muille tietoon :) Tuo soittorasia on upea idea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S tämä postaus ei jostain syystä näy Bloglovinissa :(

      Poista
    2. huikea elämys kertakaikkiaan :-)

      ps. oma ymmärrys ei riitä selittämään Bloglovinia... :-/

      Poista
  7. Tääh, ihan käsittämätöntä!! Menin ihan sanattomaksi pelkkää postausta lukiessani. Entäs sitten jos olisin paikan päällä..? Saattaisin minäkin muikeilla pikkasen vajaamielisen näköisenä. :D Jos suuntaan joskus Latviaan haluan ehdottomasti tänne syömään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Riikaan menee on tuonne ihan pakko mennä :-) Kaikki on niin kohdallaan - hulvatonta henkilökuntaa myöten <3

      Poista
  8. En oo ikinä syönyt noin "hienosti" :D Ai että näyttää hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tasokkain paikka itselläni on ollut kahden tähden Chez Dominique mutta ei päässyt kyllä lähellekään tätä <3

      Poista
  9. Ai, kuinka mahtavaa! Tällaisista kokemuksista maksaa mielellään, eikä noin upeita, ikimuistoisia elämyksiä oikein voi edes rahassa mitata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin on- kokemuksia ja elämyksiä ihan sieltä parhaasta päästä <3

      Poista
  10. Hei, tuttu paikka! Tänne tuli vähän vahingossa eksyttyä viime syksynä ;) Oli kyllä aivan mieletöntä settiä. Blogistamme muuten löytyy oma postaus Vincentsistä jos kiinnostaa. On kyllä sellainen elämys että kerran pitäisi kaikkien kokea tuo :) Riika muutenkin on oikein positiivinen ylläri matkakohteena.

    Jii / Herneetkin rokkaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikä! täytyypä mennä heti tonkimaan :-)! Riika oli ihan älyttömän positiivinen yllätys - takaisin on päästävä.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Riika osoittautui kyllä varsin mainioksi foodie- kohteeksi - paljon jäi meilläkin velä ensi kertaan :-)

      Poista
  12. Huh, voi luoja mikä illallinen! Ehkä mä sittenkin lähden tänne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ISO suositus :-) Niin Riikalle kuin Vincentsille :-)

      Poista
  13. Siis vau! Vau ruoalle, paikalle sekä hinnalle! Mä olin todella yllättynyt positiivisesti Latvian ruoista kun siellä olin. Tykkäsin niistä perinteisist paikoista ja sitten myös näistä hieman paremmista, Suomessa kun ne yleensä maksavat maltaita. :) Vanhojen lentokonehallien markkinat ja Lido-ruokalat oli suosikkejani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri oikeat sanat valitsist- vau oli niin illan teema ;-) muista käydä jättämässä kommenttisi tänne niin osallistut arvontaankin ;-)

      http://www.andalusianauringossa.com/2015/05/vinkit-riikaan-matkaaville.html

      Poista
  14. No huh tosiaan, aivan huikea paikka! Ja todella upeita kuvia. Tuonne on päästävä.

    VastaaPoista
  15. Tuo ei ihan minun paikkani olisi, kun jätän nuo "hienot" ravintolat yleensä väliin, mutta aivan upeita annoksia nuo ovat ehdottomasti. Selvästi olet viihtynyt tuolla erinomaisesti, mahtava juttu! Riikassa ja Latviassa ylipäätään on kaikenlaista mielenkiintoista tarjolla. Olen käynyt vain kerran, mutta matkasta jäi hienot muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. emme oikein tienneet mitä Latvialta odottaa, mutta uusi kierros on ihan selkeästi tehtävä - niin paljon jäi vielä näkemättäkin!

      Poista
  16. Kuulostaa täyden kympin ravintolalta! Mukavan palvelun pitäisi olla itsestäänselvyys ravintolassa kuin ravintolassa, mutta hauska lukea, millaista se voi olla parhaimmillaan :) Itse en opiskelijana pysty kovin kalliissa ravintoloissa syömään, mutta reissatessa olen huomannut, että välillä on kiva maksaa hieman extraa siitä, että saa vähän parempaa ruokaa. Koska hyvä ruoka, parempi mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan totta :-) Kyllä meilläkin on kotona elelty vähän aikaa ihan karjalanpiirakoilla ;-) mutta hyvä ruoka, niiiiiiiiiin paljon parempi mieli :-)

      Poista
  17. Vau mitä kekseliäisyyttä ja leikkisyyttä! Ja ilmeisesti myös maut oli kohdallaan :) Pitääpä laittaa talteen tämä ravintolavinkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ylitti kaikki odotukset - todellakin suosituksen arvoinen <3

      Poista
  18. Onkohan ruoka ja tarjoilu samanlaista myös niille, jotka eivät koko ajan kuvaa tapahtumaa eivätkä kirjoita siitä blokia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymille. Siihen minä en tietenkään voi vaikuttaa - se on ravintolan vastuulla.

      Ravintolaillalline on toki subjektiivinen kokemus, jota jokainen arvioi omasta vinkkelistään. Toiset eivät oloaan kokisi tuolla varmasti luontevaksi (ja pahimmassa tapauksessa vain kitisisivät seuralaisilleen annoskoista tai hinnoista, kuten olen joskus ravintoloissa nähnyt tehtävän...!) - jotkut taas vaatisivat kaiken nähneen elämyksennälkänsä tyydyttämiseksi jotain vieläkin huimempaa.

      Hyvässä ravintolassa on kuitenkin kunnia-asia, että kaikkia asiakkaita kohdellaan samanarvoisena niin, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi ja arvostetuiksi. Ravintolahan siinä itse kärsii, jos asiakas saapuu paikalle kuultuaan hyvää paikan ruoan ja asiakaspalvelun tasosta ja poistuisi tuntien, että on tullut kohdelluksi B-luokan asiakkaana.

      Nykyään ihmiset ovat sen verran aktiivisia somessa ja puhelinkameroiden laadun kehityttyä jo varsin päteviksi ottavat muutenkin kuvia enemmän etenkin lomareissuillaan, että suurimmalla osalla on jossain vaiheessa iltaa se kamera/ puhelin kädessä. Salihenkilökunnalle on siis melkoisen mahdotonta arvioida, onko joku bloggari vai mihin kuvat päätyvät.

      Eikä sen, kuten sanoinkin,pitäisi asiakkaan saaman palvelun tai illallisen tasoon vaikuttaakaan.

      Poista