maanantai 5. tammikuuta 2015

Helppoa kuin heinänteko - yhden raaka-aineen parmesaanikeksit

For English, please click here

* * * 


Nämä helppoakin helpommat yhden raaka-aineen parmesaanikeksit valmistuvat hetkessä! Täydellistä juhlatarjottavaa siis!


* * * 

Blogivuoden ensimmäinen resepti ei voisi helpompi ja nopeampi olla: siihen kun sisältyy vain yksi (tai halutessaan kaksi) raaka-aine. Ja kaikista maailman asioista se on vielä juusto!

Paitsi helppoja ja nopeita, ovat nämä myös oiva ensiapu vaikka juhlatarjoiluihin: nämä kun käyvät keksien ja muiden sensellaisten korvikkeesta myös keliaakikoille. Kosheria viettäville nämä eivät tosin suurta ilosanomaa heidän ruokavaliorajoitteisiinsa tuo, sillä Ainoa Oikea Parmesaani on Parmiggiano Reggianoa ja tulee siis tietyltä Emilio Romagnan alueelta Italiasta (ihan niinkuin Ainoa Oikea Shampanja tulee Champagnesta - luulivat amerikkalaiset sitten mitä tahansa!) ja kosher-parmesaania ei maailmasta enää Fanticinin perheen eläköidyttyä juustotehtailusta saa. 




Oma juustovammaisuuteni on jo kaikkien lukijoiden tiedossa ja siltikin olen sitä mieltä, että ostakaa mieluummin sitä oikeaa parmesaania sen "parmesaanina" myytävän muovipussitavaran sijaan. Se voi kuulostaa hifistelyltä, mutta ei se sitä ole. Todennäköisesti sitäpaitsi huomaatte, että kun ostaa sitä juustotiskiltä juuri sen tarvittavan määrän, ei se tule edes kalliimmaksi kuin se näennäisedullinen sahanpuru, josta suurin osa ehtii homehtua ennen seuraavaa esiinottoaan. 

On siinä eroja. Elettyäni vakiintuneissa parisuhteissa jo monen monta vuotta, elän Tsatsikimestarin kautta sinkkuelämän sattumuksia, suurella uteliaisuudella noita ihmisyyden ilmiöitä seuraten. "Ei se olisi voinut toimia sen miehen kanssa", uskoutui hän kerrankin. "Se oli niitä ihmisiä, joilla on jääkapissa muovipussijuustoa". 

200 gramman palasta tulee raastettuna tarpeeksi koosta rippuuen 24-30 keksiin

Parmesaani-rosmariinikeksit:


200 gr pala parmesaania
hienonnettua tuoretta rosmariinia tai (mustia) seesaminsiemeniä

Raasta parmesaani kulhoon. Lusikoi leivinpaperille noin ruokalusikallisen verran juustoa ja tasoita halkaisijaltaan 5-6 senttiä oleviksi levyiksi. Ripottele päälle joko rosmariinia tai seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 5-6 minuuttia, kunnes juusto on sulanut, muttei ottanut vielä juurikaan väriä (liikaa paistuessaan näihin tulee kitkerä, liian paahtunut maku).

Anna jäähtyä ja tarjoile. Joko sellaisenaan drinksujen kanssa naposteltavina tai päällystä haluamallasi lailla. Esim. rucolanlehdillä, tryffelimajoneesilla ja carpacciosiivuilla, kuten meillä uutenavuotena. 

Juuri uunista tultuaan ovat nämä vielä pehmeitä, mikä tarkoittaa, että ne ovat kauralastujen lailla muotoiltavissa; esim. tyllan ympärillä pieniksi tuuteiksi, tangonmuotoisen esineen ympärille putkenmuotoisiksi tai esim. minimuffinsivuoan pohjien päällä pieniksi annoskupeiksi. Jo jäähtyneet lastut voi lämmittää pikaisesti uunissa tai mikrossa.




PS. Ei sitä juustonkannikkaakaan kannata hukkaan heittää! Parmesaaninkannikoiden hyötykäyttöönkin löytyy blogimaailman viisailta kollegoilta kokemusta; Suvi Sur Le Vif opettaa sen antavan syvyyttä mm. minestroneen, Perunabluussia-blogissa sillä loihdittiin lihakeittoon uutta ulottuvuutta ja Heleen's Hobbies-blogissa on sitä niinikään käytetty niin keitoissa kuin kastikkeissa!

PPS. Lisää helppoja ja nopeita reseptejä arjen iloksi löydät täältä Pöytään puolessa tunnissa- osiosta!

___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


         



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

12 kommenttia :

  1. Oi, jostain kumman syystä yli kilon palakin "oikeaa" parmesaania on meidän huushollissamme juuri oikea määrä.Koskaan ei ole mennyt murustakaan hukkaan. Asiaa auttaa tietysti tosi hyvä säilyvyys, mutta kyllä osansa on myös siinä, että parmesaani sopii aika lailla joka paikkaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä se jotain kyseisestä juustosta kertoo jos minunkin kaltainen juustofoobikko sille alkaa ihan tosissaan lämmetä... ;-)

      Poista
  2. Tää on niin hyvä suolanhimoruoka!

    VastaaPoista
  3. Minä laitan parmesaanikannat aina maustamaan risottoriisiä kypsennysvaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mulla olikin sellainen fiilis että olin teilläkin törmännyt johonkin vinkkilöiseen :-)

      Poista
  4. Onnittelut!Taidat olla entinen juustovammainen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja täällä parmesaanikannat menee Bambin suuhun;D

      Poista
    2. vai on se niiiiiiiin gourmet se teidän koira :-)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tuli niin ärsyttävä kirjoitusvirhe edelliseen, että se oli poistettava ;)

    Parmesaanin voi muuten pakastaa. Italiainen kaverini aina pilkkoo isosta jöötistä pakkaseen pienempiä paloja.
    Mustahan alkaa tulemaan pieni aloitteleva elintarvikeoraakkeli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no harvemmin sitä tulee mitään kokonaista hyrrää silmien iloksi ostettua (en uskalla edes ajatella, kuinka paljon sille hintaakin Suomessa tulisi!) ja hei, oraakkeleille on aina kysyntää - viimeistään meidän lattialla :-)

      Poista