perjantai 5. syyskuuta 2014

Fiskars, otto 2

Kyllä me Fiskarsiin Wärdshusin ja illallisenkin lisäksi vähän lisää reissullamme ihastuimme. 

Historiaa ja nähtäväähän alueelta löytyy - Fiskarsin Ruukki viettää tänä vuonna peräti 365. syntymäpäiväänsä!






Sää ei meitä myöhäisiä kesälomailijoita tosin juuri hemmotellut. Vettä satoi joko kaatamalla tai monsuuninomaisesti, mutta aina välillä tuli pilkahduksia, jolloin kylää uskaltautui tutkailemaan ihan oikeankin kameran kanssa. 




Fiskars on perinteisesti ollut taiteen ja käsityöläisyyden keskus. Ja luonto, sitähän tuolta myös löytyy. Varsin kaunista sellaista. 






Tulipahan nähtyä ensimmäinen syksyn merkkikin. Jokohan tuolla saisi sen Tero Vaaran radiossa hiljaiseksi? Ei, enää ei ole kesää jäljellä.




Luonnollisesti kaikenlainen ulkoilmassa reippailu on vain syy käydä ravitsemassa siitä seuraavaa energiavajetta. Päätimmekin pistäytyä lounaalla Kaislikossa suhisee- tarinoiden Englantia henkivällä sijainnilla varustetussa Ravintola Kuparipajassa




Juuri edellisen sadekuuron jäljiltä valjennut taivas sekä ihan terassin vieressä avautuva koskinäkymä houkuttelivat meitä jäämään ulos, mutta sehän ei tarjoilijalle käynyt. Vakuuttaessamme, ettei pieni sateen mahdollisuus meitä haittaisi (olihan terassi katettu kookkain varjoin), saimme vastaukseksi ylenkatseellisen "no entäs minä!"- huudahduksen. Anteeksi kun vaivasimme.  

Kun meidät sitten rehtorinpuhuttelumaisesti ohjattiin yläkerran kanttiinimaiseen ympäristöön, kutistui mielenkiintomme lounasta (ja paikkaa) kohtaan  kahdeksi pikaiseksi olueksi ja silakkalautaseksi. Silakkalautanen oli hyvä. Perunat olivat erinomaisia ja etenkin tervasilakka oli oikein onnistunutta. Paljon parempaa kuin asiakaspalvelualttius. Meidän lisäksemme salissa istui vain yksi toinen pariskunta, joten toivottavasti he saivat sitä jakamattomasti. 

Saattaahan ruoka tuolla muutenkin hyvää olla, mutta jos ravintolaehdotuksia minulta Fiskarsiin kysyttäisi, niin epäilemättä Wärdshusia kallistuisin suosittelemaan. 




Petri's Chocolate Room on Fiskarsissa ihan itseoikeutettu kohde jälkiruoalle (niin, Töölöössähän meidän on vaivauduttava liki 50 metrin päähän siihen Museokadulle näiden herkkujen takia...) Ja makoisille tuliaisille. Sikäli kun selviävät määränpäähänsä...







Ei tuo aikaisempi muuten mitään markkinapuhetta ollut: Fiskarsissa ihan oikeasti tapahtuu. Viime viikonloppuna siellä vietettiin pientuottajien herkkuja esittelevää Maan Maut- tapahtumaa. Tänä viikonloppuna (6.9.2014) järjestetään siellä ensimmäistä kertaa perinteiset Highland Games (kyllä - juuri sellaiset, missä miehet ruutuhameissaan kilpailevat naisten suosiosta sillä, kuka saa heitettyä puhelintolpan kauimmaksi!) ja lokakuun lopulla on luvassa Slow Food Festivaali (!)


___________________



SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       
   


2 kommenttia :