Minilomalla Tallinnassa

22 tunnin risteilymme saavuttua Tallinnaan oli aikaa maissaoloon neljä tuntia. Aamukahdeksalta sunnuntaina Tallinna, kuten suurin osa laivavieraistakin, tosin vasta heräilee...

Tallinnassa vietettiin vuotuisia meripäiviä ja sataman ympäristöön oli pystytetty tori, josta käsitöiden, korumyyjien ja eri kuriositeettien lisäksi löytyi myös ruokaa. 

Kalasta ne lahden toisella puolen tykkäävät kyllä ihan tosissaan. "Särkikalat nauttivat täällä huomattavaa arvostusta", pani matkaseuralainen varsin veikkohuovismaisesti merkille. Niinikään kuivattua kalaa löytyy vaikka missä muodossa. Jopa kuoretta, jota Naapurinpoika on herkeämättä hehkuttanut.

Viiniäkin täällä tarjoiltiin. Ilman järjestysmiehiä, byrokratia-OCD:tä, hysteriaa, erillisiä karsinoita, pimeässä hohtavia leimoja ja salaisia käsimerkkejä. Ja kaikki sujui häiriöttä. Miten sellainen voi olla mahdollista?

Niin, ja viiniäkin saa ruokakaupoista. Mitä se sellainen on? Miten täällä kuitenkin ainakin näennäisesti eletään ihan normaalielämää, käydään töissä, kasvatetaan perheitä, maksetaan veroja ja pyöritetään ilmeisen hyvin toimivaa yhteiskuntaa? Eihän sellainen voi olla mahdollista?

Muutenkin tulimme useampaankin otteeseen reissun aikana pohtineeksi Tallinnaa. Ja Helsinkiä. ja Tukholmaa. Ja Helsinkiä.

Siinä ne ovat, ihan naapurissa. Ja silti mentaliteetti ja elämänmeno on ihan toista. Tallinnan kohdalla se on jotenkin erityisen selvää. Siellä kuitenkin ollaan vasta hyvin vähän aikaa oltu vapaita tuosta itänaapurin rautanyrkin musertavasta ja elämänhalun näivettävästä painostuksesta (pahoitteluni, dosentti-ja-mielikuvitusvaltion-virallinen-edustaja Backman, en kai vain loukannut tunteitanne?) ja niin monessa asiassa ne kuitenkin tuntuvat ajaneen Suomen ohi jo aikaa sitten. Me täällä olemme nauttineet itsenäisyydestä ja vapaudestamme jo liki sadan vuoden ajan ja mitä me sillä vapaudella olemme oikein tehneet? Rakentaneet äärimmilleen viedystä byrokratiasta ja tervettä järkeä uhmaavasta sääntelyviidakosta sellaisen vankilan, jossa kellään ei ole kivaa. 

Peilistä takaisin irvistelevää täysin epäonnistunutta alkoholipolitiikkansa saavat päättäjät katsoa ja syyttää. Alkoholihaittojen torjuntaan (mitä se edes tarkoittaa?) käytetään kuulemma vuodessa 14 miljardia euroa, sosiaali-ja terveysministeriön koko vuosittaisen määrärahan ollessa vain 13 miljardia. Ihmiset tuovat - ja tulevat vastaisuudessakin tuomaan -  yhä useammin alkoholinsa ulkomailta; asia, jonka internet ja EU yhdessä ovat tehneet entistä helpommaksi ja kuluttajaystävällisemmäksi. Jos esimerkiksi Gourmondolta tilattuna tuotteet ovat kotiovelle kuljetettunakin halvempia kuin koto-Suomen lähi-Alkossa, niin missähän päässä se ongelma silloin on?

Tallinnan yleinen hintataso, ravintoloiden ja alkoholin ulkopuolellakin (olisiko ihan oikeasti aika tehdä asialle jotain? Miten ihmeessä Suomen verotus on perusteltua kenenkään mielestä?) mietitytti myös kummasti. Tässä on esimerkiksi tuore suomalainen hauki. Arvatkaas millä hinnalla sitä siellä Suomessa myydään?

Mutta ehdimme me toki elostamme ja olostamme nauttiakin. Tallinna on ruokarakastajalle aivan ihana minilomakohde (vinkkejä Tallinnaan täällä ja ravintoloihin täällä) ja ihan lyhyelläkin pysähdyksellä ehtii poiketa ainakin satama-alueella sijaitsevaan Sadama Turgin kauppahalliin. 

Sieltä löytyy niin tuoreita vihanneksia, leipää (nappasin mukaan aamiaiseksi georgialaisen erikoisuuden hatsapurin), pastoja, juustoja, erikoisjauhoja ja pähkinöitä (molempia irtomyynnissä!), astioita, käsitöitä, tekstiilejä ja tietenkin lihaa ja kalaa. Mm. hyytelöityjä ankeriaita (!) joihin olen tähän mennessä törmännyt ainoastaan Englannissa.

Me hamstrasimme mukaan lisää ruokatuliaisia (villisikaa! hirveä! peuramakkaraa! jänisterriiniä! strutsinlihaa! mungpapuvermiselliä!) ja ehdimme kanssamatkustajien lailla DNAllemme uskollisina myös piipahtaa viereisessä - yhdessä alueen lukuisista - alkoholimarketeista, josta mukaan tarttui paitsi Limoncelloa (€8.50), myös etelä-afrikkalaista Pinotagea kotona odottavan lampaan kaveriksi (€6.50) sekä palkittua argentiinalaista Pinot Noiria ihan huvin vuoksi ja vaikka noiden pateiden seuraksi (€4.50). Unohtamatta erinomaista eestiläistä jälkiruokaviiniä (€3,50).

Aah, Tallinna. Me armastame sind! Ja tulemme takaisin!

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?