Helsingin ravintolatarjontaa: Limetree

Vietimme taannoin Naapurinpojan kanssa treffi-iltaa. Silleen laiskanrennosti. Niin laiskoja olimme, että ihan kotikulmillekin jäimme. Kamerankin jätin kotiin minkä vuoksi mitään kattavaa interiöörikatsausta ei ole aikaisempien arvostelujen tapaan tarjolla. 

Instagramiin hurahtaneena oli kännykkä kuitenkin mukana vaikka parhaani mukaan yritän itselleni luvata, ettei minusta tule sellaista jatkuvasti ruokapöydässäkin pakkomielteenomaisesti screeniä tökkivää addiktia.  Alkuruoan kohdalla kävi kuitenkin selväksi, että ihan oikean blogipostauksen paikka ansaitsee, joten iKuviin on sitten tyytyminen!

Ai että shampanja on rakkauden juoma...?

Aasialaiset ravintolat Helsingissä ovat vähän sellaisia, että ei niistä mitään hurjan erityisiä muistoja ole jäänyt ja ensimmäiset kerrat ovat pääsääntöisesti jääneet myös viimeisiksi. Suosikeiksi ovatkin nousseet mm. israelilaisin voimin pyöritettävä Twisted Street Kitchen ja supisuomalaisen Tom Björckin taidonnäyte Farang. 

Aikamme pähkäiltyämme päädyimme Töölöntorin reunalla sijaitsevaan, Malesiaan ja Thaimaaseen erikoistuneeseen aasialaisravintolaan Limetreehen. Olin jo aikaisemmin bongannut kyseisen paikan jostain Töölöläisestä, mutta en kovinkaan suurta painoa laita kaupunginosalehtien kulinaristisille näkemyksille. Tätä paikkaa kehuttiin kuitenkin "puhtaista ja autenttisista mauistaan sekä raikkaan modernista yleisilmeestään".

Raikas paikka onkin - suorastaan minimalistinen. Kaikki aasialaisravintoloiden kliseet on suosiolla unohdettu ja sistustus on yksinkertainen ja valoisa. Muutamalla puunorsulla, luonnollisesti. 

Lista on, niinkuin näissä paikoissa aina, pitkä. Mutta onneksi myös varsin lupaava.  Ja täysin natriumglutamaatiton. 

Alkuruoaksi Naapurinpoika otti tavoilleen uskollisena wonton-keiton (€7.50/€14) ja minä puolestaan Tom Kha Gain - mm. sitruunaruohosta ja chilistä potkua saavan paksuun kookosmaitoon tehdyn kanakeiton. Minä kun tykkään noista isoista mauista niin minun makuuni wonton-keitot tuppaavat olemaan vähän ohuenlaisia. Naapurinpoika sen sijaan tykkäsi kovastikin keitosta, joka sai hänet "näkemään sumuisia vuoristomaisemia". 

Tom Kha Gai (€7.50/€14) oli helposti parasta Suomessa koskaan syömääni. Todella tasapainoinen liemi. 

Pääruokaa piti miettiä hetki. Itsetehdyssä tähtianiskastikkeessa pitkään hautunut porsaanpotka kuulosti ihan jumalaiselta, mutta niin kuulosti myös rapeaksi paistettu ankka punaisessa currykastikkeessa (€19). Tarjoilijan suosituksesta päädyin lopulta ankkaan. Rapeaksi paistettua se ei ollut, mutta erinomaista joka tapauksessa. Ja kauniisti tarjoiltukin vielä.

Deitti otti nuudelikeiton merenelävillä (€16) ja oli myyty sen "kuulaudesta". Hyvää sekin toki oli (purkkisimpukoilla, tosin) mutta jos se Indiana Jonesin Viimeisen Ristiretken viimeinen temppeliherramaljanvartijaritari olisi ollut paikalla, olisin minä saanut sen hitaan, hyväksyvän nyökkäyksen: "you chose wisely". 

Ainakaan omaan makuuni eivät jälkiruoat ole koskaan aasialaisravintoloiden vahvinta aluetta. Ei sitä uppopaistettua banaaniakaan ihan loputtomiin jaksa syödä. Sen ja puolipakollisen jäätelöannoksen lisäksi listalta löytynyt "makeassa kookoskastikkeessa keitettyjä Thai-tapiokanuudeleita kookosjäätelöllä" kuitenkin kuulosti jo mielenkiintoiselta. Ja oli kuulostanut ilmeisesti myös muiden korvaan, sillä oli päässyt loppumaan. Joten otimme sitten sitä paistettua banaania kookosjäätelöllä. Eipä siinä, parasta koskaan syömäämme frittibanaania se olikin. 

Ruoat ja muutama Tsingtao per ruokailija kustansi 80,20 euroa. Ei jää muuten visiitti viimeiseksi - ensi kerran tilaus on jo valmiiksi mietitty (kyllä - sitä possua on saatava) !

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?