Gambas pilpil

Alkukevät Andalusiassakin voi olla yhtä oikukas kuin nainen. PMS:n kourissa. Stockan Hulluilla Päivillä. 

Aamusta ilmassa väreilee lupaus kesästä: tuore ruoho ja muut sellaiset pään pyörälle saavat tuoksut, joita Suomessa saa odottaa vielä kesäkuun alkuun. Iltaa kohden ilmassa leijuvatkin puolestaan sellaiset haikeat hyvästit, jotka Suomessa täyttävät ilman elokuun lopun iltojen pimetessä.

Joten yhden päivän aikana on täysin mahdollista paitsi polttaa kasvonsa auringossa, myös sairastua nuhaan. Kuten allekirjoittanut sai tuossa taannoin kokea, hikoiltuaan yön aikana läpimäräksi niin pyjaman, Herrasmiehen aamutakin kuin paksun untuvapeitonkin, jonka alle oli eskimovarusteissaan palelua illalla paennut.

Ja tällaiseen oloonhan tarvitaan vähintäänkin chiliä. Ja valkosipulia. Eli gambas pilpil!

Tämä on etenkin täällä yksi tapasklassikoista ja yksi kestosuosikeistamme. Vähintäänkin yhtä tärkeä ainesosa tässä on noiden raakojen katkarapujen lisäksi iso kasa leipää, jolla viimeisetkin pisarat tuosta paistuneen valkosipulin ja chilin maustamasta öljystä mopata. Tämä onkin oiva tilaisuus kokeilla Kummisedästä mahdollisesti opittuja valkosipulin siivuttamistaitoja ohuenohuiksi viipaleiksi...

Laihduttajalle, heikkohermoiselle tai vampyyrinurasta Twilight- trilogian myötä haaveilevalle tämä ei ole. Mutta jos tästä jotain hyvää täytyy löytää, niin se on se maku. Aye caramba, että olikin hyvää! 

Eikä minusta olisi valkosipulia inhoavan kumppaniksi muutenkaan.

Ja koska olin kotona yksin, eikä tiedossa ollut kuumia kielipusuja... vedin näitä sitten kaksin käsin. Annoksesta riittää tapasina kahdelle. 

12 jättikatkarapua

4 isoa valkosipulinkynttä

4 pientä chiliä

2 rkl pimientoa tai muuta mietoa paprikajauhetta

2 reilua rkl voita

6 reilua rkl öljyä

suolaa, pippuria

Kuori jättikatkaravut. Taputtele kuiviksi, mausta reilusti suolalla ja pippurilla ja siirrä kylmään odottamaan ainakin puoleksi tunniksi.

Kuumenna öljy ja voi pannussa. Kun seos alkaa kuplia, lisää paprikajauhe, ohueksi siivutettu valkosipuli sekä chili. Sekoittele, ettei valkosipuli pala pohjaan, koska sitten maku on vain kitkerä.

Kun valkosipuli on saanut vähän väriä ja pehmennyt, heitä perään jättikatkat. Anna kypsyä välillä sekoittaen ja katkoja öljyssä kieritellen viitisen minuuttia. 

Nauti, leivän kanssa tai... joo ei, ehdottomasti leivän kanssa.

Normaalistihan nämä valmistettaisiin ja tarjoiltaisiin sellaisessa terrakotta-astiassa,
mutta sehän olisi ihan liian autenttista meidän skandinaaviseen makuumme...

Ja tulipahan (taas) kantapään kautta opittua, että ne kädet kannattaa sitten sen chilin käsittelyn jälkeen pestä todella hyvin. Eivät meinaan sormet tunnu kivoilta silmissä, nenässä tai muissa ruumiinaukoissa...