Lounaalla Cordobassa

Kuullessaan suunnitelmastamme mennä Cordobaan, antoi Yläkerran herra kaksi ohjetta: välttäkää aukioiden turistiravintoloita ja syökää häränhäntää. Ja näinhän toki teimme. 

Päädyimme Cordoban tunnetuimpaan ruokalajiin: salmorejoon. Tässä, kuten väristä näkyy, on huomattavasti enemmän leipää ja vähemmän tomaattisuutta kuin omassa versiossani. Ne, jotka eivät leipäkammosta kärsi, voivat tsekata päivitetyt vinkit täältä.

Lisäksi piti saada calamari a la planchaa, yrttiöljyllä ylevöityjä grillattuja mustekaloja. Yksinkertaista ja ah, niin hyvää.

Ja niitä croquetoja, claro que si... Näissä oli kinkkua. 

Yksi omista tapassuosikeistani täällä on Tortillitas de Camarones, joita minun pitää kyllä nyt ryhdistäytyä ihan itsekin tekemään.

Ja eihän se ateria olisi täydellinen ollut, ellemme olisi ottaneet sitä rabo de toroa, häränhäntääkin. Niin suusasulavaa, niin hyvää...

Historiansiipien havinaa Cordobassa

Mezquitan, Cordoban katedraalin lisäksi Cordobassa olisi niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä siihen mitenkään riitä. Etenkin jos on päätynyt kaupunkiin ex tempore ilman karttoja, suunnitelmia ja Excel-taulukoita (alatteko ymmärtää, kuinka rentouttavaa kanssani on lomailla...?) Joskin suurin osa kohteista on kirkkoja tai muita uskonnollisväritteisiä nähtävyyksiä.

Mezquitan ympäristössä myydään mm. "perinteistä andalusialaista keramiikkaa" joka näyttää hyvin samalta "perinteisen tunisialaisen/ hebronilaisen/ armenialaisen keramiikan" kanssa.

Ihan katedraalin kulmilta alkaa vanha juutalaisalue. Joskaan ei se erityisen juutalaiselta enään näytä, kuten jouduin myöntämään etsittyäni sitä kartan kanssa puoli tuntia ja huomatessani, että olin koko ajan ollut ihan sen ytimessä.

Cordoban vanha kaupunki on toiseksi suurin Euroopassa ja suurin UNESCOn maailmanperintökohteeksi julistettu kaupunkialue. Se onkin äärimmäisen kaunis ja levollinen ja sen kaduille on helppo kadottaa itsensä ja ajantajunsa. 

Vanhasta kaupungista, etenkin Mezquitan alueen pikkukujilta, löytyy hurmaavan vanhanaikaisia pensionaatteja, joissa ensi kerralla haluan ehdottomasti vierailuni päättää.

 

Historiaa täältä löytyy kirjaimellisesti ihan omalta takapihalta.

Kirkossa Cordobassa

Ikävä tosiasia on se, että yksi pieleenmennyt asia saattaa käynnistää kokonaisen epäonnistumisten sarjan. Kuten meille kävi. Kun herää liian myöhään, pääsee liikkeelle liian myöhään. Jolloin saapuu Benalmadenan juna-asemalle liian myöhään. Jolloin myöhästyy Malagaan menevästä junasta. Ja sen seurauksena myös siitä ainoasta päivittäisestä Malagasta El Chorroon menevästä junasta. Jolloin päätyy asemalle tuijottamaan junan takavaloja ja miettimään että mitäs sitä sitten päivällään oikein tekisi...

Tarkoituksenamme oli ollut mennä seuraavana viikonloppuna ferían aikaan Cordobaan, mutta suunnitelmiemme muututtua päätimmekin hypätä seuraavaan junaan sinne. Ja alle tunnissa olikin luotijuna meidät kiidättänyt tuonne muinaisen kalifaatin pääkaupunkiin.

Cordoba oli arabivalloittajien aikana merkittävä kaupunki ja kulttuurin ja oppineisuuden keskus. Monet merkittävät henkilöt, mm. Maimonides, yksi juutalaisuuden suurimmista auktoriteeteista opiskeli täällä. 900- luvulla kaupungin arvellaan olleen maailman väkirikkain kaupunki. 

Cordoban tunnetuin nähtävyys on katedraali. Alunperin paikalla sijaitsi kirkko, joka islamilaisella ajalla tuhottiin ja paikalle rakennettiin moskeija. Espanjan valloitettua Cordoban takaisin Reconquistassa kuningas Ferdinand III:n johdolla, pyhitettiin moskeija kristilliseen käyttöön. 

Arkkitehtuuriltaan se on yksi tuon ajan suurimpia taidonnäytteitä, johon jälkeenpäin rakennetut alttarit ja muut kristilliset elementit tuovat... no, oman pikantin lisänsä.

Moskeijan rakentaminen aloitettiin vuonna 785 ja laajennuksia tehtiin neljän hallitsijan aikana.  Nykyään se on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tuliko kellään muulla hillitön polkagris-himo?

Historiansa ja uljaan arkkitehtuurinsa ansiosta katedraali on suosittu nähtävyys niin kristittyjen ja muslimien keskuudessa.  Arkkitehtuurinsa ansiosta minäkin intouduin paikan katsastamaan, vaikka normaalisti uskonnollisia kohteita pyrin välttämään. 

En tunne oloani oikein mukavaksi räpsiessäni kuvia paikassa, jonne toiset tulevat ollakseen lähempänä jumalaansa. Intiassa tunsin olevani kauempana itseni löytämisestä kuin koskaan löytäessäni itseni jonottamasta matkamuistokauppaan temppelissä, jonne ihmiset olivat matkanneet toiselta puolen maailmaakin nähdäkseen Hänen Jumalallisen Armonsa A C Bhaktivedanta Sri Prabhupadan, Hare Krishnalaisuuden perustajan (kyllä, näin hänet. Enkä vieläkään tiedä oliko ukko unessa vai kuollut...)

Vierailijoiden seuraaminen pisti minut miettimän asioita, joiden poliittisesta korrektiudesta en ole itsekään ihan varma. Vaikka en kristitty olekaan, täytti vierailu Hagia Sofiaan Istanbulissa minut vaivaantuneisuudella - en oikein pitänyt ajatuksesta, että toiselle uskonnolle pyhä paikka olikin valjastettu toisen uskonnon jumalanpalvelukseen. Täällä puolestaan mietin, millaisia tunteita tämä moskeijasta kirkoksi muutettu monumentti esimerkiksi heissä herätti?

Rondan rundi

Ronda, yksi Andalusian kuuluisista valkoisista kylistä, on n. 35 000 asukkaan kylä Serranía de Rondan vuorilla. Ilman omaa autoa tänne pääsee myös junalla ja bussilla ainakin Malagasta, Córdobasta ja Algecirasista.  

Rondan kerrotaan olevan härkätaistelun syntypaikka. Siellä myös pidettiin vuonna 1918 andalusialaisten nationalistien ensimmäinen kokous, jossa mm. Andalusian vihreä-valkoinen lippu hyväksyttiin.

Vasemmalta oikealle: Andalusian, Espanjan ja Benalmadenan liput

Reconquistan, kristityn uudelleenvalloituksen seurauksena Espanjassa muuta uskontoa tunnustavat  joko karkotettiin tai pakotettiin kääntymään. Rondasta tuli tuolloin yksi paikoista, jonne muslimit vainoja pakenivat.

Ensimmäiset merkit asutuksesta sen ympärystästä löytyvät jo esihistorialliselta ajalta, mutta asutettu se on ollut ainakin 700- luvulta eaa. Nykyisen Rondan takana ovat kuitenkin roomalaiset (taas), jotka rakensivat sen linnoitukseksi toisen puunilaissodan aikana. Kovin olivat ehtivää porukkaa nuo roomalaiset...

Ronda on yrittänyt päästä myös UNESCOn maailmanperintölistalle, mutta toistaiseksi kunniaa vielä odotetaan. 

Merkittävin nähtävyys ovat Rondan sillat, joilta avautuva huikea näkymä saa polvet veteläksi. Ihailusta ja korkeanpaikankammosta. Tämän verran muistin myös ensimmäiseltä kerraltani muutaman vuoden takaa. Etsiessäni tällä kertaa sitä niistä vaikuttavinta kameranlinssini läpi olin kuitenkin ymmälläni.  "Mihin ne ovat sen siirtäneet?" Tässä kohtaa Herrasmies joutui (silmiään pyöritellen) avuliaasti huomauttamaan, että seisoin sen päällä. Tyhmästä päästä kärsii koko seurue...

Maisemat olivat upeat ja Ronda ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ja nyt kun sielu ja  silmät olivat tulleet ravituiksi oli vatsojemme vuoro- lounaalle siis!