perjantai 13. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki 2014

Hesarissa oli juuri juttua siitä "toisenlaisesta Helsingistä". Siitä, joka on rosoinen ja rumakin; siitä, joka ei näytä matkailumainokselta. Sellaista näkemystä vasten se minun ruokafestareiden, bloggaripurjehdusten ja kivijalkakauppafiilistelyn täyttämä maailmankuvani tuntuu väliin kovinkin itseriittoisen hyväosaiselta. Mutta tajuan olla siitä myös kiitollinen enkä edes uneksisi sen ottamisesta itsestäänselvyytenä.

Juuri nyt minun Helsinkini on juurikin tuota, kiitos Taste of Helsinki- ruokafestivaalin, joka on vallannut kaupungin nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2012 ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali oli ensimmäinen lajissaan Pohjoismaissa - nyt omansa ovat perustaneet mm. normaalisti trendien edelläkävijöiden eturintamaa edustava Tukholma. 

Tänä vuonna Kansalaistorin isännöimää festivaalia juhlitaan sunnuntaihin saakka - liity siis joukkoon sinäkin! Streat Helsinki- katuruokafestivaalin tavoin tämäkin tekee Helsingistä hetkeksi taas pikkuisen mahtavamman paikan ja luo tunnelman, jossa täysin ventovieraat ihmiset viihtyvät ja intoutuvat puhumaan ja vaihtamaan mielipiteitään keskenään.

Tässä meidän otoksemme festivaalista.

Paikalle saavuttuamme kuivasi matkalaisten kurkkua jo sillä lailla (olimmehan taivaltaneet ainakin puoli kilometriä ja kellokin oli jo liki 12!), että aloitimme kuplivalla. Siihen hätään emme shampanjaa löytäneet, joten tyydyimme tähän Hesarin skumppatestin voittaneeseen (ja ensisuudelmaamme juhlistaneeseen!) cavaan.




Kuplien virkistämänä aloitimme urakkamme Hodarista & Hummerista, jonka Oskarin hodari (vasikkaa, valkoista parsaa ja jättikatkarapuja) sekä Kuninkaallinen hummeririsotto kävivät sen kylkeen varsin onnistuneesti.





Vaikka mekin olimme varustautuneet ankaralla pohjatyöllä ja toimintasuunnitelmalla, oli valinnan vaikeus melkoinen. Onneksi mukana oli kaksi mahaa. Yhdellä olisi varmaan räjähtänyt...




Seuraavaksi siirryimme Ravinteli Berthaan, josta nappasimme mukaan Turska, papu ja kampasimpukka- sekä Possunposki, soija ja selleri- annokset. Tuossapa oli taas se tämän(kin) päivän teema: jos possua löytyi, sitä myös otettiin...! Turskapallo oli vähän kuivahko ja sen papulisäke vähän mitäänsanomaton, mutta tuo kampasimpukkavaahto sen sijaan hyvä. Possunposkia saatelleessa varhaiskaalilisukkeessa oli possun mahtavaa lihaisuutta kauniisti komppaava sinappisuus.





Myös Emoon kohdistui taannoisen illallisen seurauksena melkoisia odotuksia...




..mutta myös Emon rapukakku oli vähän mitäänsanomaton. Seuralainen tosin tykkäsi ja suorastaan hullaantui korianterivaahdosta.




Viineistä siirryimme seuraavaksi Kung Fu Girliin, jonka kanssa esittelin Naapurinpojalle (ensikertalainen kun on) Farangin karkkipossun paahdetulla kookosdressingillä. Annos maistui myös karkkipossua muodossa jos toisessa kaikissa Björckin ravintoloissa nauttineelle ja olikin yksi Naapurinpojan koko päivän suosikeista.




Viime aikoina olemme kovinkin tutustuneet rosé-viineihin, ja tähän(kin) ihastuimme kovinkin: kevyt, mutta viehättävä ryhdikkyys.




Meidän kohdallamme päivän onnistunein viiniparitus oli kuitenkin tässä.




Tämä yhdistettynä Juuren jälkiruokaan (kuttujogurttijäädyke lakritsilla, vadelmalla ja fenkolilla) oli iiiiiiiiihana. Ihana!




Juuri oli muutenkin (odotetusti!) ehdoton suosikkini. Luomukyyttö nose to tail- annoksen kevätvihannesten ryydittämä Gobbas Gårdin kevätspelttirisotto oli unelmaisen täyteläinen. Aivan parhautta!




Demosta mukaan tarttui ihan kaikki tarjolla ollut. Hummerimakkara oli upeaa, mutta sahramirisotto omaan (juustovammaiseen) makuuni hieman liian parmesaanista.  Hodarin & Hummerin risotto vei tässä sodassa kirkkaan voiton!




Vasikanrinnasta, haudutetusta varhaiskaalista ja fermentoidusta soijapapukastikkeesta koostuva annos oli turhan suolainen.




Etukäteistastingien hehkuttaman ohjelmanumeron innoittamana otimme myös Space creamin. Joka oli ok. Yleisvaikutelmaltaan kuitenkin hieman kuiva.





Koska Naapurinpojan tunteet Michael Björklundia kohtaan ovat niin vahvat että hän lopetti Strömsön katselemisen miehen vaihduttua "siihen nenäänsä kaivelevaan nuoreen tärkeilevään kloppiin" (lue: allekirjoittaman huolella fanittamaan iki-ihanaan Paul Svenssoniin), oli seuraava pysäkkimme itseoikeutetusti Smakbyn.  Mutta oj då. Pitkään haudutettu ahvenanmaalainen lammas kermaisella kastikkeella ja Smakbyn lammasmakkaralla oli jotenkin kovin... litet unket, vet ni? Tunkkainen.




Aloimme jo hieman huolestua. Oliko nyt makeaa mahan täydeltä- hetki? Olimmeko saaneet liikaa hyvää niin, ettei mikään enää säväyttäisi? No emme. Sen vahvisti seuraava ravintola - yksi festareiden odotetuimmista: Ask.




Porsaankylki-varhaisperuna-sipuliannos oli kepeä ja rakenteiltaan tasapainoinen.




Mutta se jälkiruoka... (suolaheinää & valkosuklaata)... se oli päivän paras annos. "Tältä maistuu juhannusyö", huokaisi Naapurinpoika. 




Mutta eihän se pelkkä viinihifistely ja ruokamaraton meille riittänyt - allekirjoittanut päätyi Hannan Soppa- Hannan kanssa myös Electroluxin ja kokkimaajoukkueen edustajien isännöimään kokkikouluun!




Kameran taakse siirtyi tässä vaiheessa Naapurinpoika  - suoriutuen tehtävästään varsin kunniakkaasti. Tuossa on muuten mantraa itse kullekin...!




Alkuruoaksi teimme äyriäistartaria ja majoneesia. Toiset suuremmalla, toiset hieman vähäisemmällä menestyksellä...




Myöhemmin meidät käytiin Naapurinpojan kanssa pyytämässä vielä jälkiruokaworkshoppiinkin. Tässä se onnistuneempi tulos. 




Sää ei perjantaina oikein tapahtumaa suosinut...





Taste of Helsinki- oppaan mukaan annosten ja viinilasillisten maksaessa 5-6 markkaa per satsi, käyttää keskivertovierailija tapahtumassa noin 40 markkaa. Me emme taaskaan tyytyneet keskivertoon: meillä kului lippuihimme kuuluneiden markkojen (25 mk/ lippu) lisäksi vielä 95 markkaa (!) Mutta eipä jäänyt nälkä! 

Joskin... kotimatkalla pysähdyimme vielä fiilistelemään päivän antia töölöläisen ravintolan sisäpihalle proseccon äärelle... joka venähti pullolliseksi Pinot Grigiota... ja 6 ruokalajin lounaaksi. Jonka jälkeen olikin aika oikeutetusti siestan paikka! Mutta tuosta lisää myöhemmin!

_______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



8 kommenttia :

  1. Vau,tuo kokkikoulu vaikutti tosi mukavalta hommalta:)
    Tel Avivissahan oli 16 vuotta Taste of the City-tapahtuma,jota vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1996,samaan tyyliin eli ravintolat myyvät pieniä annoksiaan .VIimeisen kerran sitä vietettiin vuonna 2012 jolloin kirjoitinkin siitä.Sitä ideaa on sitten kai matkittu muualla,mutta ihan hyvä niinkin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olipahan kyllä kiva olla osa tuotakin tapahtumaa - ainahan se on kivaa ruokaa juhlistaa :-)!

      Poista
    2. Ja pahaksi onnekseni muutama päivä sen jälkeen kun tulen Suomeen,niin Tel Avivissa on uusi ihan mieletön ruokatapahtuma......

      Poista
    3. voi harmi :-( minkälaisen festivaalin ne nyt ovat keksineen:-)?

      Poista
    4. Sellaisen,että melkein itkettää etteivät voineet odotella pari päivää....3-päiväinen ruokatapahtuma Tel Avivin ihanalla vanhalla juna-semalla. Suuri ruokatori,jossa jokaisen foodien unelma-aineksia,ruoka.workshoppeja,joita pitävät maan parhaimmat kokit ja MasterChef-.voittajat,Ruoka-show-tapahtumia.Sivusolle voi ladata reseptejään ja ne näytetään sitten siellä valkokankaalla ja valitaan paras kuva/ohje. Helmikuussa täällä oli myös ihan loistava 3-pv foodie-tapahtuma ,Open Restaurants,jossa ihmiset pääsivät workshoppeihin tai tutustumaan mukana olleiden ravintoloitten keittiöön ja kokkeihin. Heräsin liian myöhään ja kaikki mielenkiintoiset workshopit täyttyivät hetkessä...

      Poista
    5. ooh, ymmärrän itkun täysin. Kuulostaa ihan mielettömältä! Kyllä teitä siellä hemmotellaan!

      Poista
  2. Oli tuo Askin jälkkäri kyllä vahva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no oli *huokaus* . kauhunsekaisella ihailulla luin taas raportteja jossa ihmiset olivat maistelleet ihan kaikki annokset läpi - ei ihan siihen kyllä oma kapasiteettu oliis venynyt... mutta ensi vuonna taas :-)!

      Poista