Tukholman Suuri Synagoga

For English please see here

* * * 

Tukholman Suuri Synagoga tekee vaikutuksen jo arkkitehtuurillaan, mutta myös huikeilla tarinoillaan.

* * * 

Instagramissa taannoinen Ruotsinreissu sai ihan oman hashtaginsa: #datewithdestiny. Ja juuri niin järisyttäväksi se osoittautuikin: matkan jälkihuuruissa leijutaan täällä nimittäin yhä vieläkin...! 

Oaxenin lisäksi Tukholma oli täynnä muitakin mieleenpainuvia hetkiä. Sen kai se oikeanlainen seura takaa... Yksi niistä oli vierailu Tukholman Suuressa Synagogassa, joka vierailupäivänämme avasi kesän yleisökautensa. Englanninkielinen opaskierros on tarjolla maanantaista torstaihin klo 11 ja 12, perjantaisin vain klo 11. Lisää tietoa ja linkin ilmoittautumiseen löydät seurakunnan sivuilta täältä. Sisäänpääsy 15 €/ 20 $/ 150 SEK.

Wahrendorff-kadulta löytyvä synagoga on yksi Tukholman kolmesta synagogasta ja ainoa konservatiivisuuntausta edustava. St.Paulsgatanilla sijaitseva Adat Jisrael sekä Riddargatanin  Adat Jeschurun ovat ortodoksisynagogia. Näistä jälkimmäisen sisustus on muuten tuotu tänne Hampurista, Saksan ainoasta surullisekuuluisasta Kristalliyöstä selvinneestä synagogasta. 

Kuva: Wikipedia

950 hengen kapasiteetilla varustettu Suuri synagoga otettiin käyttöön syyskuussa 1870. Sen suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Fredrik Wilhem Scholander. Arkkitehtuuriltaan se edustaa orientaalista tyyliä ja paikoin sen koristeelliset yksityiskohdat ja taidokkaat puuleikkaukset tuovat mieleen jopa Alhambran ja Sevillan Alcazar-palatsin. Ero esimerkiksi Korfun synagogaan on huomattava. 

Synagoga on kaupungin suojelema historiallinen ja kulttuurinen kohde.

Tyylillisesti synagoga on saanut paikoin kotoisuudessaan varsin eriskummallisia vaikutteita myös Orientin ulkopuolelta. Päätyruusuke esimerkiksi on tyypillistä goottilaisille kirkoille, vierailupäivänämme sen käytävää reunustaneet koivut taas loivat ehtaa skandinaavista kevätjuhlatunnelmaa.

Yksi paikallinen erikoisuus ovat synagogasta löytyvät urut - ensimmäiset koskaan synagogassa näkemäni! Ulkomuodoltaan nekin tosin muistuttavat juutalaiskotien ovenpielestä löytyvää, tietyn Tooransäkeen sisäänsä kätkevää mezuzaa.

Niitä soitetaan sapattina ja pyhäpäivien palveluksissa.

Ikkunanpuitteet puolestaan henkivät ruotsalaista talonpoikaisromantiikkaa. 

Synagogan kahdeksanhaarainen hanukkamenorakynttelikkö lahjoitettiin yhteisölle vuonna 1792. Sen jalustan kiemuraiset G-kirjaimet ovat kunnianosoitus tuolloiselle hallitsijalle, lahjoituksen armollisesti hyväksyneelle Kuningas Kustaa III:lle.

Kuten yläkerran parveke kertoo, alunperin miehet ja naiset istuivat  täälläkin erillisissä osastoissaan: miehet alhaalla ja naiset salia kiertävällä lehterillä. Nykyään käytössä on myös erillinen perheosio.

Aron Hakodesh eli arkki on synagogan pyhin alue ja pitää sisällään palveluksissa esiinkannettavat Toorakääröt. Niitä synagogalla on 20. Vanhimmat näistä ovat peräisin 1800-luvulta, joskin osan hopeiset panssarit ovat jopa 1700-luvulta. 

Suuren lukumäärän selittää se, että 1800-luvulla ympäri Ruotsia perustettujen pienempien juutalaisyhteisöjen kuihduttua niiden synagogat myytiin ja Toorakääröt palautettiin Tukholmaan - yleensä sillä ehdolla, että ne palautetaan jonain päivänä mahdollisesti perustettaviin uusiin yhteisöihin. 

Vaikka synagoga telee vaikutuksen puhtaasti esteettisillä  meriiteillään, antaa kierros asiantuntevan oppaansa ansiosta mielenkiintoisen väläyksen myös Ruotsin juutalaisyhteisön historiaan. 

Oppaanamme toiminut ihana Eva oli sen ikäinen, että on jo omana elinaikanaan todistanut monta merkittävää murrosta. Juutalaisten määrä on vähentynyt, jumalanpalveluksiin osallistuvien määrä samoin. Jiddish ei ole enää kenenkään kotikieli eikä häitä tanssita synagogassa enää läheskään entisen veroisesti. Antisemitismi on taas nousussa, minkä seurauksena yhä useampi juutalainen on katsonut paremmaksi muuttaa Israeliin. 

Ensimmäinen juutalainen, jolle Ruotsi myönsi luvan pysyvään oleskeluun oli saksalainen kauppias Aaron Isaac vuonna 1774. Kaukaa viisaana Isaac toi kuitenkin mukanaan riittävän määrän juutalaisia, jotta rukouksiin vaadittava minyan (10 Bar Mitsva-iän ylittänyttä miestä) saataisiin kokoon. 

Tuohon aikaan juutalaisiin kohdistui vielä paljon rajoituksia ja mm. heidän asuinpaikkansa oli tarkkaan rajattu, samoin kuin ammatit, joita heidän oli luvallista harjoittaa. 

Alunperin juutalaiset saivat asettua Tukholman lisäksi vain Göteborgiin ja Norrköpingiin. Täydet kansalaisoikeudet juutalaiset saivat vuonna 1870, missä vaiheessa juutalaisten määrä maassa oli kasvanut noin 3000.

Tänään Ruotsissa on juutalaisia noin 20 000, joista 12 000 Tukholmassa. Näistä kuitenkin vain noin 4400 on seurakunnan jäseniä. Suurimmat juutalaiset muuttoaallot tänne koettiin tsaarin vainojen ja toisen maailmansodan jälkeen. 

Sodan aikana Ruotsin juutalaisten tilanne oli monia muita maita parempi. Maa pysyi puolueettomana eikä missään vaiheessa edes katkaissut diplomaattisiteitään Natsi-Saksan kanssa. Sen sijaan Ruotsi kunnostautui niin Norjan kuin Tanskan juutalaisten pelastamisessa. Puolet Norjan 1000 hengen kokoisesta juutalaisyhteisöstä pelastettiin vunna 1940 Ruotsiin ja vuonna 1943 järjestettiin massiivinen, 7000 ihmisen hengen pelastanut pelastusoperaatio Tanskassa. 

Lisäksi Ruotsi ja etenkin tuolloin vasta 32-vuotias dipomaatti Raoul Wallenberg jää historiaan kymmenientuhansien unkarinjuutalaisten pelastamisesta Budapestistä. Unkarin juutalaisväestö oli turhaan anonut apua lähetystöiltä ympäri Euroopan, mutta vain Ruotsi tuli apuun myöntäen juutalaisille Schutzpassin nimellä tunnetun suojapassin, joka ilmoitti kantajansa olevan Ruotsin vallan alainen. 

Vain kivenheiton päässä synagogasta sijaitseekin Wallenberg-tori sekä Puna-armeijan vuonna 1945 vangitsemalle ja myöhemmin neuvostoliittolaisessa vankilassa kuolleelle Wallenbergille omistettu muistomerkki. 

Aikaisemmin keväällä Ruotsi sai muuten historiansa toisen pyhimyksen (ensimmäinen 625 vuoteen) kun Paavi Franciscus kanonisoi ruotsalaisen nunnan Elisabeth Hesselbladin, jonka kerrotaan pelastaneen kymmeniä juutalaisia piilottelemalla heitä luostarissaan Roomassa.

Holokaustin uhreja ja sen hirvittävää perintöä ei ole unohdettu täälläkään. Synagogan ulkoseinään on kaiverrettu Ruotsissa sukulaisia omanneiden 8000 uhrin nimet ja pyyntö siitä, ettei heitä unohdettaisi. 

"Vain muistamalla menehtyneet voimme jatkaa taistelua rasismia, antisemitismiä ja suvaitsemattomuutta". kyltti muistuttaa. 

Yhtä lohdutonta näiden nimilistojen näkeminen on aina - oli kyseessä sitten Riikan juutalaisghetto, Tukholma tai mikä tahansa niistä sadoista ja tuhansista tämän käsittämättömän tragedian kärsineistä kylistä ja kaupungeista. 

Synagogan ulkopuolen kivetystö on tuotu Budapestin vanhasta juutalaisghetosta. 

Auschwitz, Dachau, Treblinka... Pelkkiä kirjaimiahan nuo ovat, mutta seinälaattoihin kaiverrettuihin paikannimiin kiteytyy niin karmiva määrä pahuutta. 

Kumpa me muistaisimme. Kumpa tällaista ei enää koskaan tapahtuisi. 

Pelottavinta on se, että olen eri kansanmurhia tutkineilta ihmisiltä kuullut hyvin surullisen muistutuksen siitä, etteivät nämäkään asiat tapahtuneet yhdessä yössä. Tämä oli vain se, mihin se kaikki päättyi; se tapahtumaketju, jonka ensimmäisiä askelia mantereellamme otetaan parasta aikaa.

Vihapuheen legitimisointi. Yhteiskunnan ongelmien sälyttäminen oikeistopopulistisessa retoriikassa syntipukiksi nostetun ihmisryhmän harteille. Ihmisarvon yhtäläisyydestä tinkiminen syntyperän perusteella. Kansanosien nostaminen toisiaan vastaan. 

Tästä se tuolloinkin lähti.

Ei Ruotsikaan tosin ihan täysiä pisteitä saa: uskonvapauslaki säädettiin maahan vasta 1951. Ennen tuota ei ruotsalaisilla ollut esimerkiksi oikeutta erota kirkosta muuten kuin liittyäkseen toiseen uskontoon, joka sekin oli kiellettyä vielä 1860.

Eivätkä ne vuonna 1870 myönnetyt täydet kansalaisoikedetkaan ihan täysiä olleet: juutalaiset sairaanhoitajat esimerkiksi saivat luvan työskennellä valtiollisissa sairaaloissa vasta uskonvapauslain jälkeisinä vuosina. 

Ovatko synagogat kenenkään muun matkakohteita? Onko kukaan vieraillut sellaisessa, joko täällä Helsingissä tai ulkomailla?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Djurgårdenin kesäparatiisi

For English please see here

* * *

Tukholman Djurgården on ruotsalainen kesäparatiisi parhaimmillaan, jossa riittää nähtävää ihan kaikille. Sen ravintolatarjonta hemmottelee myös vaativampaakin ruokamatkailijaa. 

* * * 

Jalkapalloihmisenä minun sydäntäni sykähdytti seurata, miten antaumuksella länsinaapurimme elivät EM-huumaansa... niin kauan, kuin sitä kesti. Islannin ihmetulemisen myötä he saivat tosin takaoven jatkaa huumaansa - maan valmentaja kun kuitenkin on noita Svenssoneita. 

Liverpool-legendan Bill Shanklyn mukaan "jotkut ovat sitä mieltä, että jalkapallo on elämän ja kuoleman kysymys, mutta usko pois, kyse on jostain paljon vakavammasta". Ruotsalaisten rakkaus tuohon pallopeleistä jaloimpaan lähentelee edellä kuvattua ja omaa jalkapallojoukkuetta kannatetaan viimeiseen hengenvetoon. 

Toisinaan vähän sen jälkeenkin: missään muualla en ole nimittäin nähnyt ihmisten kuolinilmoituksissa uskonnollisten symbolien tilalla vainajan jalkapallojoukkueen logoa. Tuo tuntuu jopa minusta vähän kummalta ja minulla on sentään hautajaisiani varten valmiina jo uurna (Valioliigan pokaalin jäljennös) sekä siellä soitettava musiikki (Mestareiden liigan tunnari). 

Yksi suosituimmista joukkueista on Allsvenskanin, paikallisen Valioliigan mestaruuden 11 kertaa voittanut Djurgården IF. Joukkue tunnetaan mm. lempinimellä Stockholms stolthet (Tuholman ylpeys), joskin ehkä vähän paremmin tuon nimen lunastaa sen kotiseutu Djurgården, yksi Tukholman suosituimpia nähtävyyksiä ja ajanviettopaikkoja. 

Ihan Östermalmin kyljessä sijaitsevalle puistoalueelle pääsee joko kävellen Djurgårdsbron-siltaa pitkin, raitiovaunulla nro 7, busseilla 67, 69 ja 76 sekä muutamalla lauttareitillä. Lisää tietoa julkisesta liikenteestä aikatauluineen löydät täältä. 

Näkemistä ja tekemistä täältä löytyy ihan joka lähtöön. Lapsiperheiden ykköskohteita ovat tietysti Gröna Lundin huvipuisto sekä Astrid Lindgrenille omistettu elävä museo Junibacken. 

Djurgården onkin melkoinen museokeskittymä. Historiannälkä tyydyttyy takuuvarmasti maailman ainoan 1600-luvulta säilyneen laivan ympärille rakentuva Vasa-museossa. Taiteen ja kulttuurinharrastajien kannattaa puolestaan ottaa suunnaksi ruotsalaista kansanperinnettä esittelevä Nordiska Museet tai pohjoismaiseen taiteeseen erikoistuneet Waldemarsudden ja Thielska Galleriet.

Ruotsalaisten (ja minun!) rakastaman kuningasperheen historia on vahvasti läsnä Djurgårdenissa, joka sai aikoinaan nimensä kuningas Juhana III:n perustettua sen metsästyspuistokseen. 

Waldemarsudde puolestaan oli taiteille elämänsä omistaneen prinssi Eugenin (nykyisen kuninkaan isoisän isosetä) koti. Djurgårdenissa asuvat myös prinssi Carl Gustaf ja prinsessa Sofia - prinssi Bertililtä perimässään Villa Solbackenissa.  

Yksi alueen vaikuttavimmista rakennuksista on ehdottomasti kuningas Kaarle XIV Juhanan, ensimmäisen Bernadotte-suvun hallitsijan rakennuttama ja vuonna 1827 valmistunut Rosendalin palatsi, joka on kesäisin avoinna myös vierailijoille. 

Etenkin aurinkoisena päivänä Djurgårdenia idyllisempää kesäparatiisia saa hakea. Se onkin loistava päiväretkikohde vaikka piknikille...

... niin, ja kaikenlaiselle kesämökkipäiväunelmille. Itse tosin huomaan tuntevani vetoa tuollaisiin kovinkin kuninkaallishenkisiin  kiinteistöihin. 

Ehkä se on skotlantilaisen aatelistittelini tuoma velvoite? Tai ehkä olen vain suuruudenhullu (ja ammattiauttajan tarpeessa)?

Vähintäänkin yhtä hyvä idea on ruokailun ulkoistaminen, sillä täältä löytyy myös erinomaisia ravintoloita. Etenkin kalaan erikoistunut Ulla Winbladh on loistava valinta, jos sielu halajaa hyvin tehtyä ruotsalaista perinneruokaa husmanskostia. 

Ravintola nostaa tosin husmanskostin ihan uudelle tasolle ja todella perusteellinen viinilista pistää kenet tahansa viinirakastajan sukat pyörimään (Château Petrusta kenellekään? Vai laitetaanko sittenkin Mouton Rotschildiä? Vai jotain paikan liki 20 shampanjasta?) 

Ei ihme, että paikka on noteerattu Michelin-oppaassa Bib Gourmand-maininnalla. Kolmen ruokalajin ateria (ilman ruokajuomia) n. 55€.

Koko Ruotsinreissun onnistuneimman iltapäivän vietin kuitenkin tämän, niinikään Bib Gourmandilla palkitun Oaxen Krog & Slip-ravintolan terassilla (voihan se olla, että seurallakin oli jotain tekemistä asian kanssa...?)

Pohjoismaisista ruokaperinteistä freesillä otteella ammentavaa bistroruokaa tarjoileva Slip on todella hyvä valinta juuri sellaiselle pitkäksi venähtävälle, ihanan nautinnolliselle lounaalle (3 ruokalajia ilman juomia n. 60€/ hlö).

Yläkerrasta löytyy puolestaan (vain illalliselle avautuva) kahden Michelin- tähden Krog (tasting menu 190€/ kuusi ruokalajia, 220 €/ 10 ruokalajia).

Jos muuten matkakuume pääsi yllättämään ja sinäkin haluat päästä ihastelemaan letkeää länsinaapuriamme, muista blogissa meneillään oleva arvonta, jossa voit voittaa ristelyn Tukholmaan! Vinkkaa kaverillekin, niin voittomahdollisuudet paranevat heti moninkertaisiksi!

Osallistumaan pääset täällä.

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Miksi valita laiva Tukholmaan?

For English please see here

* * * 

Miksi valita laiva Tukholmaan? Lentäen sinne pääsee nopeasti ja edullisestikin, mutta laivamatkailussa on silti monet erinomaiset puolensa. 

* * * 

Halpalentoyhtiöt, yhä tiukemmalla kädellä karsitut palvelut ja matkailijoiden alati kasvava määrä ovat pitäneet huolen siitä, että minkäänlaista glamouria matkustamiseen enää harvoin liittyy. Omissa nostalgianhuuruisissa haavekuvissani matkailun kulta-aika on ehdottomasti valtamerialusten aika huolella pakattuine matka-arkkuineen ja seitsemän ruokalajin illallisineen. 

On nissä halpalentoyhtöissä toki puolensakin: esimerkiksi länsinaapuriin suuntautuva matkailu on nykyään huomattavasti kätevämpää kun sinne lentää alle tunnissa ja parhaimmillaan vain muutamalla kympillä. Etenkin pidempiä matkoja varten on laivamatkailussa kuitenkin yhä puolensa, varsinkin jos valitsee laivansa, matkustusajankohtansa ja hyttinsä oikein. 

Itse olen jo pelkästään tämän kevään saaristolomailun myötä tehnyt hyvillä mielin (ja sanotaan se nyt ääneenkin: täysin noroviruksettomasti...!) tuttavuutta useammankin Viking Linen laivan kanssa. 

Tässä siis syitä, minkä vuoksi laivamatkailu on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen vaihtoehto Tukholmaan matkatessa. 

Ei pakkausrajoitteita

- koska matkatavarat kuuluvat aina lipun hintaan, ei ole tarvetta survoa kaikkea käsimatkatavaroihin, joiden kokoa lentoyhtiöt jatkuvasti kiristävät. Niinpä saat mukaan aina vielä yhden katseenkääntävän mekon, ne ihanan epäkäytännölliset (mutta ah, niin ihanat!)  korkokengät ja kaikki ne käsilaukut, joita ilman et vain voi elää.

Ei nestekiintiöitä

- yksi omaa matkustusmukavuuttani suuresti korreloiva tekijä on se, ettei minun tarvitse laskea mukanani kantamiani nesteitä millilitran tarkkuudella ja käyttää viimeisiä tunteja ennen matkaa pursottaessani hoitoainetta minikokoisiin tuubeihin (joista ne eivät suostu tuleman ulos...)  ja miettiessäni, kumpaa tarvitsen sittenkin enemmän: hiuskiinnettä vai suuvettä? Kuivashampoosuihketta vai kosteusvoidetta? No kaikkea, tietenkin!

Ei turvatarkastussirkusta

- tässä on toinen asia, josta en saa tarpeekseni. Vihaan lentokenttien turvatarkastuksia ja tapaa, jolla joudut luopumaan kengistäsi, vyöstäsi ja koruistasi, esittelemään käsilaukkusi sisältöä sekä kaivelemaan siitä kompaktisti pakatusta laukustasi elektroniikan ja minigrip-pussiin pakkaamasi kosmetiikan koko kansan nähtäväksi, takaraivossa toive, että muistat kerätä koko 17  tarjottimelle puretun omaisuutesi mukaan myös lähtiessäsi. 

Ja sitäpaitsi, päädyn aina jonoon juuri sen mitään lentokenttähenkilökunnan puhumaa kieltä osaamattoman ummikon taakse, joka on jotenkin onnistunut elämään viimeiset 15 vuotta vailla tietoa siitä, että sitä matkalaukkun pohjalle pakattua kokispulloa ei saakaan viedä koneeseen. 

Sen sijaan laivamatkailun hyviin puoliin lukeutuvat mm. seuraavat seikat:

Helppous

Toisin kuin kentokenttä, satama sijaitsee kävelymatkan päästä keskustasta, joten vältyt liki tunnin matkalta lentokentältä pois... ja takaisin. Kätevää kuin mikä!

Tasokkuus

Aluksesta riippuen on laivamatka yllättävänkin tasokas ja miellyttävä elämys. Oma suosikkini on Turusta liikennöivä MS Grace, joka on mullistanut käsitykseni laivamatkailusta kokonaan. 

Sen kylpyläosasto, laivan hillitty tunnelma, Seamore-shampanjabaarin valikoima ja mahtava henkilökunta, Oscar-ravintola... tämän lähemmäs ei sitä valtamerimatkailufantasiaa Suomessa pääse.

Oma rauha

Hyttiluokkaan satsattu pieni lisäpanostus maksaa itsensä takaisin samantien. Oman hytin rauha ja siellä hyvin nukuttu yö ovat niitä tärkeimpiä matkustusmiellyttävyyttä lisääviä tekijöitä. Laivamatkailu tarjoaa sitäpaitsi lentomatkailua huomattavasti matalamman kynnyksen itsensä hemmotteluun - esimerkiksi premium-luokan hytti jää business-luokan lentolippuja satoja euroja halvemmaksi.

Ja ihan erityisen miellyttävää on, jos hytissä sattuu vaikka olemaan oma parveke, jolla skoolata henkilökunnan hytin jääkaappiin varaamalla kuohuvalla...! 

Ravintolat

Koska kaikki on vaivattomasti saman katon alla, on laivalla olo jo itsessään parhaimmillaan kuin miniloma, saariston upeiden maisemien lipuessa ohi. Aperitiivit tuolla, alkuruoka vaikka tässä ravintolassa, pääruoalle vaikka tuonne... Eikä tarvitse pelätä sääolosuhteiden muuttumista kesken illan ravintolahyppelyn- kaikkialle kävelee muutamassa minuutissa! 

Ja hei, jos ihastut illallisella johonkin tiettyyn viiniin, on sitä mahdollista ostaa suoraan ravintolasta mukaan kotiinviemisiksi. 

Tax Free

Olen jo aikaisemminkin hehkuttanut Viking Linen omaa viinimaahantuontia, joka jo yksistään on syy lähteä laivalle. Valikoimista löytyy erikoisuuksia, joita maista ei edes saa, ja ihan erityisen hyvä mahdollisuus tämä on shampanjavarastojen täydentämiseen. 

Maan johtavan shampanja-asiantuntijan Essi Avellanin kuratoima valikoima on aina taatusti ainakin neljänneksen maahintoja halvempi ja esimerkiksi Viini-lehden vuoden shampanjaksi valitsema Charles Heidsieck Brut Réserve lähtee mukaan alle 30 eurolla. Viime syksynä julkaistua Dom Perignon 2006 puolestaan on Viking Linen laivoilla tarjolla maailman edullisimpaan hintaan (107,95 €, Alkon hinta 159,90 €). 

Tuorein laivamatkani vei minut Tukholmaan vain muutama kuukausi sitten pitkällisestä remontistaan kuoriutuneen MS Gabriellan kyydissä. Ihan Gracen vertainen se ei ole, mutta huomattava parannus edelliseen ihan ehdottomasti. 

Risteily on paikallaan jo sen uusitun ravintolatarjonnankin vuoksi. 

Itse söin tieni läpi pohjoista koivumetsää henkivän No Name- ravintolan seitsemän ruokalajin tastingmenun, joka oli kesäisessä keveydessään todella positiivinen yllätys. Pääpaino on kauden kasviksissa ja kalassa, mutta saatavilla on myös kasvissyöjille soveltuva versio.

Oivaltavaa, kaunista ja todella hyvää. Tuon oikeassa alareunassa olevan hirssirisoton huikaisevan syvän makuinen sipuliliemi saa minut vieläkin huokailemaan. 

Kotimaisten tuotteiden juhlistaminen sekä vähän harvinaisempienkin raaka-aineiden hyödyntäminen (yllä oikealla esimerkiksi ankan kivipiiraa!) oli ihan erityisen mieltälämmittävää.

Yksi illan suosikkiannoksista oli tuossa alhaalla vasemmalla komeileva perunajäätelö.  Yhtä mahtavaa kuin kummallistakin. 

Jos tastingmenu ei houkuttele, ovat kokeilemisen arvoisia myös aikaisemmin testaamani Bistrotek sekä Grill. 

Aloita kulinaariset karkelosi vaikka äyriäisiin erikoistuneen Bistrotekin grillatulla mustekala-escabechellä romescokastikkeella (tai Viking Linen legendaarisella äyriäisvadilla!) ja jatka Grillin avokeittiössä valmistuvalla sirloinilla ja upealla chimichurrilla tai suussasulavalla ibericopossulla. 

Paluumatkani tein puolestaan MS Mariellalla, jonka ravintolat ovat niin ikään käyneet läpi melkoisen muutoksen. 

Rennon rouheasti (lautasliinarenkaan virkaa esimerkiksi toimittavat isot mutterit) sisustettu Plate-ravintola tarjoaa myöskin joko seitsemän tai yhdeksän ruokalajin tastingmenua (42€/ 49€). 

Tarjoilu oli jopa No Namea sujuvampaa ja juomapaketin valinnat olivat toinen toistaan erinomaisempia.  Etenkin tuota australialaista, kypsällä hedelmäisyydellään kielen vievää Wild Yeast Chardonnaytä (16,90€/ plo) kannattaa ihan ehdottomasti lähtiessä napata muutama pullo kainaloonkin. 

Eikä kannata antaa vaatimattomuuden hämätä: ehkä  koko illan mieliinpainuvin annos oli oikean alanurkan mm. kylmäsavuporolla aateloitu ihanan kuohkea suolainen mannapuuro. 

Ja minä en edes pidä mannapuurosta!

Ihana tarjoilijani ehti tarjoilun lomassa kertomaan myös ikkunasta avautuvista saarista ja keskustelemaan menun viiniparitusten toimivuudesta, mikä yksinmatkustavaa ilahdutti suuresti.

Asiakaspalvelu laivoilla toimi muutenkin - henkilökunta tervehti iloisesti, mihin sitten menikin.

Kannattaa muuten muistaa, että etukäteen varattuna ruokailuissakin säästää!

Olin jo ennen reissua ladannut puhelimeeni Viking Linen uuden sovelluksen, jonka avulla paitsi pysyy perässä laivan tapahtumista, palveluista ja aukioloajoista, myös kätevästi suunnittelee vaikka  tax free-ostoslistansa valmiiksi. 

Eikä ollut kuulkaa riemulla rajaa, kun kävin läpi laivojeni valikoimaa...!

Itseoikeutetusti ensimmäinen ostoslistalle päätynyt shampanja oli blogissa aikaisemminkin nautiskeltu Piper Heidsieckin Rare Millessime 2002. Viking Linen tax free-kuvasto luonnehtii tätä kertaalleen jopa maailman parhaaksi valittua shampanjaa mm. monumentaaliseksi ja upeaksi. 

Se onkin ehdottomasti hintansa arvoinen jo siksi, että monesta ulkomaisesta verkkokaupasta on tämä harvinaisuus päässyt jo loppumaan. Hintakin oli edellisestä reissustani laskenut 99 euroon, joten mukaan lähti heti useampi. 

Kuka sitä tietää, millaisia juhlan aiheita tässä on vielä tulossa...! Ja sen verran upea tämä shampanja on, että jo sen avaaminen on juhla ihan itsessään. 

Toinen suosittelemisen arvoinen ostos on paahteisuudellaan ja aromikkuudellaan suosikkiroséshampanjakseni noussut Henriot (53,90€) , jota sitäkään ei maista edes saa. Vuotta 2005 ei taida enää laivoiltakaan löytyä mistään, mutta 2008 on onnistunut valinta sekin. Erinomainen myös ruokajuomaksi!

Toinen hyvä (ja Kissabloggarin omaksi suosikiksi noussut shampanja) on talon Demi-Sec (29,90€).

Elegantista kepeydestään tunnetut Taittingerin shampanjat ovat aina hyvä ostos ja nimenomaan pehmeä Nocturne (31,90€) on hurmaavan keimaileva  juoma juhlaan kuin juhlaan. 

Gracen valikoimista taas kannattaa puolestaan napata mukaan useampikin pullo tätä erinomaisella hinta-laatusuhteella varustettua kalifornialaista Syrahia (12,90€) - maista kun ei tätäkään saa.  Samettisen pehmeätanniininen ja monikäyttöinen viini.

Tax free-ostoksilla saa muuten heittäytyä hulvattomaksi ihan hyvällä omallatunnolla, sillä yli 100€:n ostoksista palkkioksi pamahtaa uusi risteily täynnä uusia elämyksiä. Nyt ei siis ole aika pihistellä!

Ja seuraavalle aamulle on vaikea keksiä parempaa aloitusta kuin Food Gardenin runsas aamiainen (17,50€, ennakkoon ostettuna 16€) sen rauhallisessa tunnelmassa.  

Niin, ja saisiko olla lasi kuohuvaa alkuun...?

Ja sitten onkin aika ottaa haltuun Tukholma! Blogin vinkit tuohon tuohon länsinaapurin helmeen löydät täältä. 

* * * 

Ja koska minä sitten heittäydyin hulvattomaksi siellä tax freessä, on minulla nyt arvottavana yksi 2-4 hengen risteilylahjakortti Helsinki-Tukholma-välille! Arvontaan pääset osallistumaan tätä postausta kommentoimalla. 

Mikä sinusta on laivamatkailussa parasta? ja kenen kanssa lähtisit saaristoa valloittamaan?

Osallistumisaikaa on ensi viikon tiistaihin. Voittaja arvotaan 5.7.2016 - muistathan siis jättää kommenttiin myös yhteystietosi!

* * *

* Yhteistyössä Viking Line *

* * * 

PS. Jos muuten kokemukset laivamatkailusta lapsiperheen näkökulmasta kiinnostavat, kannattaa tsekata Pienen punaisen keittiön ihanaisen Peggyn tuore matkaraportti!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!