torstai 28. heinäkuuta 2016

Jerezin Alcázar- linnoitus


* * * 

Muiden kaltaistensa lailla Jerezin Alcázar- linnoitus tarjoaa kiehtovan väläyksen Andalusian arabivalloittajien aikaan.

* * * 

Päätäni särkee. Valo sattuu silmiin vaikka kuinka yritän hautautua uuden Panamahattuni uumeniin. Toukokuinen Jerez on tukahduttavan kuuma, mutta valvottuni suurimman osan edellisestä yötä kykenemättä pitämään sisälläni vettäkään, en uskalla edes juoda, mikä ei varmastikaan ole omiaan parantamaan jo muutenkin karmeaa olotilaani. 

Minulle järjestetty opas hymyilee hyväntuulisesti ja nyökyttelee tietävästi. "Olet sitten jo sherryihin ehtinyt tutustumaan!" No enkäpäs. 

Yritän jäljittää oloni aiheuttajaa. Ei kai se edellispäivän lounaskaan voi olla - sehän oli niin viihtyisä paikka? Olisiko syyllinen sittenkin eilisen illallisen alkupala? Joku niistä kuudesta? 

Yritän parhaani mukaan syventyä oppaan kertomaan ja kuuliaisesti räpsiä niitä kuviakin. Kirjaimellisesti vasemmalla kädellä, ja sen kyllä huomaa. Hevosraukalta jää pää puuttumaan enkä jaksa edes murehtia asiaa. 


Jerez Alcazar 1


Edessä on kierros Jerezin Alcázar-linnoituksessa. Tai jossain vastaavassa. 

"Samaltahan ne kaikki näyttävät", huomaan ajattelevani itseänikin rasittavan tympääntyneenä. "Ihan sama ollaanko Sevillassa, Alhambrassa tai vaikka Córdobassa"

Tuijotan linnoitusta ympäröivää kivimuuria ja leikittelen hetken aikaa jopa ajatuksella siitä, että käyttäisinkin kuvituskuvina jotain muurinpätkää Jerusalemista

Sitä samaa vanhaa roskaahan ne kaikki ovat. Ei kai kukaan huomaisi eroa? Ei kai tätä kukaan edes lue?


Jerez Alcazar 2

Jerez Alcazar 3

Jerez Alcazar 4


Joo. Ja palmuja. Onpa eksoottista. Niitähän kukaan ei olekaan koskaan nähnyt missään. Vedän hattua syvemmälle silmille ja kartoitan alueen vessat hätäuloskäyntievakuointisuunnitelmaa silmälläpitäen. Mutta kun yksin reissaa, ei ole ketään muutakaan dokumentoimassa vierailua. 

Vähän niinkuin ei ole ketään pitämässä tukasta kiinni yön kuudennellatoista oksennuskerralla. Tai hakemassa lisää juotavaa. Tai etsimässä lähintä avoinna olevaa apteekkia. Mikä idea tässä yksinmatkustamisessakin oikein on? Ihan perseestä. 

Vihaan itseäni, elämääni, death metal-bändin desibelitasolla mouruavaa mahaani, historiaa, auringonpaistetta ja Andalusiaa. 


Jerez Alcazar 5

Jerez Alcazar 6

Jerez Alcazar 7


Mukana oleva linssikin osoittautuu ihan liian tiiviiksi näissä mittasuhteissa. Ja valoakin on ihan liikaa. Yritän korvata kamerani kännykällä, mutta eihän siitä(kään) mitään tule. 

Vihaan siis myös kameraani. Ja kännykkääni. Ja koomassaolevan lehmän raukeudella liikehtiviä turisteja, jotka aina kävelevät kuvaani vailla mitään kiirettä minnekään. 

(Miten niillä ei voi olla kiirettä minnekään? Missä ne luulevat oikein olevansa? Lomalla? Minullakin on loppupäivälle vielä kolme kohdetta kierrettävänä!)

Jerez Alcazar 8

Jerez Alcazar 9


Pian alan vihata myös opastani. Tähän saakka andalusialaisissa suuresti arvostama omanarvontunne ja kotiseuturakkaus alkavat saada harvinaisen ärsyttäviä piirteitä. Keskustelumme elämästäni omassa palasessani Andalusiaa saa miehen tuhahtamaan. 

"Benalmádena? Millä planeetalla se muka on?" Sutkautus on hänen mielestään kovinkin hauska - nyt kun ollaan Málagan sijaan Cádizin provinssissa; ihan omassa maailmassaan, joka hänen mukaansa on selvästi se kaikkein paras.  


Jerez Alcazar 10

Jerez Alcazar 11


Mitä pidempään hän vuodattaa pöyhkeitä ylisanoja Jerezin Alcázarista, sitä enemmän haluan repiä hänen kielensä irti tunkeakseni sen korviini. 

Eihän tämä ole kuin köyhän miehen versio Sevillasta! 

Puutarhan kohdalla kiusaus turvautua väkivaltaan alkaa käydä jo ylitsepääsemättömäksi. Eikö tuo ääliö ole koskaan kuullut Alhambrasta?!


Jerez Alcazar 12

Jerez Alcazar 13


Holvikaarten viilentävässä varjossa oloni vihdoin alkaa helpottaa. Silmätkin alkavat toimia sen sijaan, että pyörittäisivät siksak-kuvioista toisintoa Missonin syysnäytöksestä noin vuodelta 1973.

Henkäisen syvään, uskaltaudun juomaankin hieman ja päätän antaa linnoitukselle uuden mahdollisuuden. 


Jerez Alcazar 14

Jerez Alcazar 15

Jerez Alcazar 16

Jerez Alcazar 18


Nimenä Jerez juontaa juurensa jo foinikialaisajalle ja heidän käyttämään nimeen Xera. Asutusta täällä on ollut viimeistään neoliittiselta ajalta, joskin heidän etnisyytensä on epäselvä. Ensimmäinen suurempi yhteisö on täällä kuitenkin ollut jo kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Rooman valtakunnan kaaduttua aluetta hallitsivat vandaalit ja visigootit vuonna 711 alkaneeseen arabivalloittajien aikaan saakka. 

1000-luvulla Jerez oli itsenäinen alueensa kunnes se yhdistettiin Arcosiin. Molemmat liitettiin vuonna 1053 Sevillaan. Vuodesta 1145 Jerezin ja Arcosin alue oli hetken aikaa Granadan alaisuudessa, kunnes Almohadidynastia valloitti kaupungin. 

Tältä ajalta on peräisin myös Alcázarin linnoitus. 


Jerez Alcazar 19


Reconquista, eli Iberian niemimaan kristitty takaisinvaltaus ei suinkaan ole yhdessä yössä vuonna 1492 tapahtunut ilmiö, vaan vuosisatoja kestänyt köydenveto. Jerez esimerkiksi vallattiin takaisin jo vuonna 1264, jolloin Jerezin Alcázarista tuli ensimmäisten kristittyjen kaupunginisien valtaistuin.


Jerez Alcazar 20


Alcázarista löytyy viimeinen kaupungista aikoinaan sijainneesta 18 moskeijasta. Alfonso X:n aikaan siitä tehtiin kappeli, mutta minareetin vanha torni on yhä paikoillaan ristikoristeisen kirkontornin rinnalla. 


Jerez Alcazar 21


Monet hyvin säilyneet yksityiskohdat antavat väläyksen siitä, miten täällä vuosisatojen ajan elettiin. Jauhettiin jyvistä jauhoja, leivottiin leipää ja puristettiin oliiviöljyä. 

Vähän noinhan me itseäänkunnioittavat ruokabloggarit eletään tosin vieläkin. Niin, ja ne amishit.


Jerez Alcazar 22

Jerez Alcazar 23


Yksi kauneimpia detaljeja ovat Alcázarin tunnelmalliset holvikaaret, joiden alla aika pysähtyy. 


Jerez Alcazar 24


Linnoituksen vaikuttavin osa on epäilemättä se hammam, eli arabialainen kylpyläosasto tähtikoristeisine holvikattoineen. Hammamit olivat arabeille tärkeitä paitsi rituaalisen puhtauden, myös nautinnon välineinä. 

Andalusiasta löytyy muuten yhä yleisölle avoimia hammameja, joista yksi on täällä Jerezissä (sisäänpääsy 25€/ hlö/ 1,5 h visiitti). 

Lisäinformaatiota ja yhteystiedot löydät täältä.


Jerez Alcazar 28


Almohadien tyylille tyypillinen kahdeksankulmainen torni on yhä pystyssä sekin. Sieltä avautuvat näkymät yli linnoituksen...


Jerez Alcazar 30

Jerez Alcazar 31


...sen Paratiisia jäljittelemään suunnitellun puutarhan...


Jerez Alcazar 32


... ja Jerezin kaupungin. 

Joka ei kyllä vieläkään onnistunut säväyttämään minua niinkuin Cádiz. 


Jerez Alcazar 33


Helpottuneena ohi olevasta kierroksesta (ja itsekin sisukkuudestani yllättyneenä) mietin hetken jopa visiittiä viereiseen San Salvadorin katedraaliin. 

Tässä vaiheessa terve järki (ja järjetön nälkä) kuitenkin vievät voiton ja katedraali jää väliin. "Eihän se kuitenkaan ole muuta kuin köyhän miehen versio Sevillan katedraalista", päätän kyynisesti mielessäni ja jatkan uhkarohkeasti lounaalle. Joka on confitoitua ibericopossun vatsaa grillatulla mustekalalla.  

Eli käytännössä kaikki ruokaympyräni tärkeimmät elementit yhdessä annoksessa. 

Sisukkuus laskee kuitenkin samaa tahtia nousevan kuumeen kanssa ja lounas jää järkytyksekseni syömättä (!!!!!).

Hoipun kylmää hikea puskien vessan kautta takaisin Cádiziin enkä edes yritä liikahtaa sängynpohjalta. Ennen seuraavaa aamua - vuorossa on nimittäin El Puerto de Santa Maria ja reissun odotetuin ravintola...


Jerez Alcazar 34


* Matka toteutettu yhteistyössä Cadizin alueen matkailun kanssa *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

41 kommenttia :

  1. hah hah haa, anteeks mut mua naurattaa ja hymyilyttää. Siis onks todellista et sullakin voi olla huono päivä ja joku pirskatin loma pöpö mahassa. Oikeesti oon pahoillani ja voin vain kuvitella, miltä susta on tuntunut. Upeita kuvia olet kuitenkin taas tuottanut. Kiitos blogistasi, tätä on aina niin ihana lukea <3....ja aurinkoista kesän jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että viihdyit matkassa :-)

      Voi kyllä - näin pahasisuisella ja -suisella perimällä niitä pahoja päivä on useinkin :-D Kyllä tuostakin pöpöstä onneksi lopulta toivuttiin mutta kyllä se tympäisee ...!

      Poista
  2. Naurattaa ja säälittää samalla kertaa, tiedän tunteen hyvin. Tuohan kuulostaa siltä matkalta jolla mua oli kuulemma tarkoitus kosia, mutta kriittisellä hetkellä vinkaisin haluavani vessaan... Tauti paljastui sittemmin todella ärhäkäksi kampylobakteeriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikä :-) siinä on ollut sulholla ikimuistoinen kosiomatka :-)

      Poista
  3. No voi hitsi. Sairastaminen reissussa on kyllä tosi syvältä. Toivottavasti meni nopeasti ohi ja pääsit seuraavan päivän kierrokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä se on. Se vie voimat niin minimiin, mutta onneksi oli ohi yhtä nopeatsi kuin oli tullutkin!

      Poista
  4. Aika sitkeästi sä olet jaksanut kuitenkin kierrellä ympäriinsä vatsataudista huolimatta. Minut ainakin pieninkin pöpö vetää ihan kanveesiin ja päivä kuluu täysin sängyn pohjalla. Onneksi tauti osui kuitenkin tuollaiseen vähemmän sykähdyttävään paikkaan, jos nyt jotain hyvää haluaa tästä etsiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. veikkaan että se sykähdyttävyys kärsi tuosta omasta olotilasta myös... :-) mutta todella tympeää se on - ei pysty oikein keskittymään muuhun kuin vessojen kartoittamiseen, kuvotukseen ja siihen silmien auttamattomaan valoherkkyteen.

      Poista
  5. Auts, pystyin samaistumaan fiiliksiin! Ruokamyrkytykset ovat kyllä hirveitä, nimim. en enää ikinä pysty syömään etanoita, kun niistä kerran sain niin jäätävän huonon olon. Ja niin, olen tainnut aiemminkin kommentoida samaa, mutta blogisi perusteella pitäisi kyllä matkustaa enemmän Espanjassa (ja Andalusiassa), minä kun olen jämähtänyt tänne Pohjois-Espanjaan. Paljon on vielä näkemättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ihan samalla lailla se minäkin olen jämähtänyt tänne etelään :-)

      Joo, on mullakin muutama ruoka jäänyt huonojen kokemusten jälkeen ruokavaliosta kokonaan pois.

      Poista
  6. Huhhuh, aikamoinen sissi olet! Kuvistakin huokuu kuumuus ja polttava auringonpaiste, ja siihen kun lisää vielä vatsataudin, en mina kyllä olisi pystynyt samaan! Eikä ihmekään, että tuolloin on vähän ärsyttänyt kaikki... Toivottavasti tauti meni pian ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meni <3 Olis mennyt loppureissu muuten ihan harakoille...

      Poista
  7. Tässä päivässä pääsi kyllä myötäelämään mukana! :D Voin vaan kuvitella, miten rankkaa on ollut puskea helteessä ja kuinka kaikki mahdollinen on ärsyttänyt. Toivottavasti pääsit kuitenkin nauttimaan seuraavan päivän ravintolasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä :-) Oli reissun ykkösravintolalöytö <3

      Poista
  8. Oi Cádiz, oi Puerto… minä täällä huokailen. Ja sinun tekstisi virtaa taas niin kauniisti vaikka mollissa virtaakin. Jerez on kyllä kummallinen kaupunki… minä ainakaan en ole saanut siitä otetta. Cádiz taas pitää otteessaan aina ja ikuisesti. Ja yksi kesä Puertossa pysyy aina sydämessäni. Toivottavasti pöpösi asettui ennen Puertoa ja pääsit nauttimaan sinne meren eläviä - niitä kai söi, eihän siellä muuta voi. Paitsi on siellä ihana jäätelökahvila, jossa on taivaallista minttusuklaajäätelöä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla kuule ainoita, joilta olen tämän saman kuullut. Jerezille ei ole lämmennyt oikein kukaan, Cadiz sen sijaan tuntuu lumoavan kaikki <3

      Poista
  9. No olipahan retki ei voi muuta sanoa. Sitkeästi oli silti kamera laulanut. Tosiaan tarpeeksi monta linnoitusta kun näkee, alkaa ne väkisinkin muistuttamaan toisiaan halusi tai ei. Silloin erinomainen opas on poikaa, jotta kohteesta tulee mielenkiintoinen. Eipä silti, komea linnoitus on kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina tee kyllä kohteilleenkaan mitään palveluksia sillä, että pakkaa sen aikataulun ihan liian täyteen... :-/

      Poista
  10. Voi sinua. Sitkeästi kipeänä olet jaksanut loppuun asti kuitenkin. Nyt onkin kiva lukea seuraava juttusi eli onko tautisi ohitse seuraavaan retkeen mennessä?

    VastaaPoista
  11. Hanneli / duunireissaaja1. elokuuta 2016 klo 20.39

    Hyvin sait tunnelman tekstiin, ja oikeastaan alkoi mietityttämään kuinka hieno paikka oikeasti olikaan, kun se sai kamalasta olosta huolimatta mielen kääntymään. Sillä eikö se niin mene, että jos ruoka ei maistu, sitä on tosi kipeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos minulle ei ibericopossu ja mustekala maistu niin silloin on tosi kyseessä :-)

      Poista
  12. Rankkaahan se on, turistina oleminen, kun tauti iskee. Meillä haasteena on se, että matkat ovat usein kiertomatkoja ja paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu tasan tiettynä päivänä, joten "lintsatakaan" ei oikein voi. Syömättä ja juomatta voi sitten olla, mutta veteläksi (ja innottomaksi) se kyllä vetää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no näinhän se on. eipä tuollakaan reissulla mitään joustonvaraa ollut, joten pako oli sinnitellä...

      Poista
  13. Heh, näitä sattuu, ja vaikka sillä hetkellä varmasti ei kauheasti naurattanut niin ainakin hauskan tarinan sait tästä kerrottavaksi :) Ja tosiaan sitkeä sissi olet ollut, en usko että itse olisin saanut edes kuvaa puolikkaasta hevosen päästä. Reissussa on kurjaa olla kipeänä, ollaan just itse lähdössä flunssassa reissuun huomenaamuna, toivottavasti helpottaa nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivottavasti olo helpottaa ja reissusta tulee antoisa!

      Poista
  14. Sairastuminen reissussa on ikävää, varsinkin jos on yksin matkalla. Hauskan tarinan kerroit, vaikkei tilanne varmasti hauskalta tuntunut.
    Mutta kaikesta huolimatta mukavan näköinen paikka :)

    VastaaPoista
  15. Aauts... Hauskasti kirjoitettu kärsimyksestä, sillä reissussa ei todellakaan kaipaa vatsapöpöjä pilaamaan suunnitelmia. Välistä niitäkin vaan tulee ja sitähän se on, elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneksi tosin harvoin :-) kyllä ne aika tehokkaasti mielen vetävät mollin puolelle...

      Poista
    2. onneksi tosin harvoin :-) kyllä ne aika tehokkaasti mielen vetävät mollin puolelle...

      Poista
  16. Hahhah, anteeksi kun kääntyi suupielet väkisinkin hymyyn tätä lukiessa, vaikka olo on varmasti ollut kurja! Hienoja kuvia kuitenkin, vaikka "vasemmalla kädellä" onkin otettu.
    Ja Lumon kommentista tuolla ylempänä tuli tosiaan mieleen kun minua kosittiin. Olin juuri päässyt Shanghain koneesta kotiin, jossa olin nukkunut kahden viltin alla kuumehorkassa koko kymmenen tunnin lennon. Ja siinä kotona sitten kesken sormuksen ihailun pitikin poistua pikimmiten vessaan. Jäi sillä kertaa kuohuviinit ja mansikat nauttimatta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kovinpa on dramaattisissa tunnelmissa näitä suuren rakkauden suuria hetkiä siellä lukijoiden parissa koettu :-) Miksi ihmeessä tuo oma vasen nimettömäni on yhä noinkin tyhjä...

      Poista
  17. Hah, voi ei - sori, muakin naurattaa tätä lukiessa vähän ja sitäkin enemmän samaistuttaa...Välillä reissaaminen on tällaista :D

    VastaaPoista
  18. Virkistävän erilainen matkapostaus. Mä ihan näin sut tuskaisena ja ärsyyntyneenä siellä (mikä ei tietysti ole naurun asia, mutta näin jälkeenpäin...).

    VastaaPoista
  19. Upeita kuvia ja tekstin perusteella niin helppo samaistua tuohon olotilaan. Kipeenä ei jaksa kiinnostaa mikään, lemppariruoka ei maistu ja muutekin ahdistaa.. Tuttu juttu, mutta onneksi näistä on aina selvitty. Onpahan sitten ainakin joku syy matkustaa takaisin kokemaan se, mitä jäi kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vieläkin päässä heittää, kun mieitn kuinka huono olo tuona päivänä oli... :-/

      Poista