lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kierros Kakolassa - karmiva mutta kiinnostava


* * * 

Kakola oli aikoinaan Suomen pahamaineisimpien vankien koti. Toiminnassa se ei ole ollut liki kymmeneen vuoteen, mutta kierros siellä karmiva kokemus yhä tänäänkin.

* * * 

Ehdin viime viikolla pyrähtämään Turkuun peräti kahdesti. Ja kyllä kaupunki tekemistä tarjoaa myös ruokakulttuurin ulkopuolella...!

Yksi omalaatuisimpia aktiviteetteja on epäilemättä juuri uudestaan aloitetut opastetut kierrokset Kakolassa eli  Turun entisessä keskusvankilassa. 





1800- luvun jälkipuoliskolla rakennetusta Kakolasta tuli Turun tuolloinen keskusvankila vuonna 1862. Toiminnassa se pysyi vuoteen 2007, jolloin Turkuun avattiin uusi Saramäen vankila. 

Vankila koostuu neljästä ilmansuuntiensa mukaan nimetystä sellistä: Itä-, Länsi-, Pohjois- ja Eteläsellistä. Pohjoisselliin sjoitettiin elinkautisvankeja, Itäselliin puolestaan ns. pelkääjiä, eli ilmiantajia tai muita erityisessä hengenvaarassa olevia. 




Sen verran hyvin Kakola on asukkaineen maineensa vakiinnuttanut, että jo sen nimen kuuleminen herättää pelon ja inhon väristyksiä asiaa sen kummemmin tuntemattomissakin.

350 vankipaikan Kakola oli Suomen pahamaineisimpien vankien koti, jonne sijoitettiin erityisen vaarallisia yksilöitä ja rikonksenuusijoita. 








Sellien lisäksi alueelta löytyy niin kappeli kuin vankien käytössä ollut saunakin. Saunassa kävivät tosin vain vangeista parempiosaisemmat: sen verran paljon siellä tapahtui lauteilta liukastumisen kaltaisia "tapaturmia", etteivät haavoittuvaisemmassa asemassa olevat vangit sinne uskaltautuneet.






Osa vankilasta on rakennettu kveekareiden kehittämän Auburn-tyylin mukaan, jossa vangit suljettiin omiin selleihinsä eristyksiin muista. Ajatuksena oli, että näin vangille ei jää muuta vaihetehtoa kuin tutkistella ja katua tekojaan. 






Toisenlaista ajattelua ilmentää puolestaan Yhdysvalloista (ja joka ikisestä vankilaleffasta sekä omasta lukiostani) tuttu Philadelphia-tyyli, jossa sellit on rakennettu keskeltä avoimen käytävän ympärille. 

Täällä tavoitteena oli vankien kuntouttaminen työnteon kautta, samoin kuin se, että näin vangit osallistuivat panoksellaan myös oman ylläpitonsa kustannuksiin. Töissä käytiin mm. kirjapainossa sekä puu- ja metallityöpajoissa. 






Entisissä vankiloissa on jotain samaa kuin keskitysleireissä ja KGB:n entisissä kidutuskeskuksissa. Järki kyllä sanoo, että ihmisen pystyttämä rakennushan tämä vain on; puuta ja kiveä, mutta jotain karmivaa näissä paikoissa leijuu vielä vuosikymmeniäkin niiden tyhjenemisen jälkeen. Pahuus. Sen vain aistii. 




Tuskin tänne syyttömiä on päätynytkään, mutta kyllä tämäkin paikka on varmasti ne viimeiset jäljellä olevat rippeet inhimillisyydestä riisunut.

Kuinka täälläkin on pelätty; mitä kauheita asioita näiden seinien sisälläkin on tapahtunut.

Kuinka peruuttamattomasti muuttuneina täältä on lähdetty? Miten ulkopuoliseen maailmaan pääsee enää kiinni?

Ja sitten on se kaikkein vaikein kysymys: onko kaikkia edes mahdollista kuntouttaa? Voiko ihminen olla läpeensä niin paha, että kaikkien kannalta on parempi sulkea hänet kokonaan pois maailmasta? 





Tänne on sopeuduttu...




... ja täällä on eletty.




Täällä on kaivattu...




... ja täällä on rakastettu. Tavattu omaisia, seurusteltu, menty naimisiinkin.




Täällä on sinnitelty ja täältä on päästy pois. 




Mutta mahtuu tänne se elämän kirjon nurjempikin puoli. 




Täällä on kuoltu - niin oman kuin toisenkin ihmisen käden kautta. 




Täällä on kapinoitu ja kostettu.




Täällä on rikottu lakia, jouduttu eristykseen, keitetty kiljua ja salakuljetettu kaikkea mahdollista huumeista aseisiin. 

Täältä on paettu ja tänne on päädytty takaisin. 




Väkivalta on ollut vahva osa vankilan elämää. 1900-luvun alussa yhä useampi oli täällä väkivaltarikosten vuoksi. Näistä 95 prosenttia oli murhia, tappoja tai kuolemantuottamuksia.

Vankien kesken vallitsi täälläkin oma hierarkiansa, johon vaikutti paitsi vangin asema siviilissä, myös hänen rikosuransa ja rikoksiensa laatu. Hierarkiassa ylempänä olevat pönkittivät omaa asemaansa niin henkisellä, ruumiillisella kuin seksuaalisellakin väkivallalla. 

Nurinkurisuudessaan on mielenkiintoista, että ihmiset, jotka eivät kykene noudattamaan heitä ympäröivän yhteiskunnan sääntöjä, luovat kuitenkin oman säännöstön määrittelemän maailmansa, jossa niistä säännöistä poikkeamista ei hyvällä katsota.

Kakolassa oli pitkään myös joukkosellejä, joihin päätyneiden tiedetään joutuneen mm. joukkoraiskausten uhreiksi. 




Kierros on poikkeuksellisen ympäristönsä ja asiantuntevien oppaidensa ansiosta äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta jotain sen karmivuudesta kertoo jo se, että sillä on 15 vuoden ikäraja. 

Pääsylippu kustantaa 30€/ hlö, aikataulut ja ilmoittautumiset löydät täältä

Kannattaa muuten olla ripeä, sillä alueella on odotettavissa paljon huimia muutoksia. Näistä voit lukea lisää täältä




Vankilan vierestä löytyy aikoinaan vankilan johtajan asuttama huvila, jonka senkään kohdalla ei voi välttyä rinnastuksilta keskitysleirien komentajien majapaikkoihin. 




Sen pihapiiristä löytyy puolestaan kahvila...




... joka toimii myös museona. 





Teemaan sopien kahvit tarjoillaan peltimukeista ja kakut viiloilla.




Kotiinviemisiksi kannattaa muuten ostaa Kakolan kakkoa, kaltereista innoituksensa saanutta, juureen leivottua leipää.




Onko Kakola teille tuttu? Vai oletteko kenties käyneet kierroksella jossain muissa vankiloissa? Millaiset fiilikset jäi?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


 TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

56 kommenttia :

  1. Kumma juttu, yli 20 vuotta virkauraa tehneenä en törmännyt selliosastojen joukossa eteläiseen osastoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa tiedoista on tarkistettu netistä - ehkä siis on niin, ettei Wikipedia pidäkään paikkaansa... :-/ Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Aika karmaisevaa! Kakolassa en ole käynyt, mutta muutamassa muussa vankilassa kyllä: Robben Island on ehdoton vankilavierailuideni huipentuma (blogista voi käydä kurkkaamassa!) ja Dublinissa on myös aika selkäpiissä tuntuva Kilmainham Gaol: täällä käytettiin "panoptikon"-nimistä rakentamismallia, jossa sellit rakennettiin pyöreästi kaartuvien käytävien ympärille niin että vartijalla oli yhdestä pisteestä näköyhteys jokaiseen selliin! Kävin myös Katajanokalla vankilahotellissa yöpymässä (tästäkin on blogissa) ja jäin miettimään, että varmastikaan todella "pahoista" vankiloista ei kyllä ehkä saisi miellyttävää hotellia, niin paljon kammottavia tapauksia muurien sisällä varmasti olisi... Mutta: pitääpä vierailla Kakolassa! Kiitos kuvista ja teksteistä! ***sateenmuru*** ***www.sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robben Island on kyllä ihan varmasti ollut mieleenpainuva kokemus!

      Poista
  3. Äh, tuli suorituspaineita, sillä lähden itse Kakolaan viikon päästä! Saa nähdä, minkälaiset tunnelmat se minulle välittää. Itsehän elin 15 vuotta sarjamurhaajan kanssa, tai hän itse sanoi olevansa sarjamurhaaja, mutta oli patologinen valehtelija, joten tiedä sitten. Asiaa paremmin tuntematta veikkaisin, että päihteet näyttelevät aika suurta osaa ineen päätymisessä. Sen lisäksi joku nainen on voinut ratkoa parisuhdeongelmansa keittiöveitsellä, kun on sitä ennen vuosia kidutettu, kiusattu ja raiskattu. Tällaiset tapahtumat voitaisiin ennaltaehkäistä jotenkin, jos tässä yhteiskunnassa riittäisi halua, mutta kovin vähän sitä on.
    Minut jo nuorena leimattiin sellaiseksi, että päätyisin joskus vankilaan. Vielä en ole ollut kuin viisi tuntia kerran putkassa. Sen sijaan sattuneesta syystä olin 15 vuotta lähellä, jos hienosti sanotaan, alamaailmaa ja jos mun mielipidettäni kysytään, hörhöjä. Selvisin siitä sillä, että minua kerran puukotettiin ja ikäni vihaan kyttiä. Tässä hörhö"yhteisössä" tapahtuu paljon erilaisia rikoksia toisia hörhöjä kohtaan, puolisoita ja tietenkin sivullisia kohtaan. Puolison ominaisuudessa huomasin, että meikäläinen on B-luokan kansalainen uhrina ja jos tai kun minuun kohdistui rikos, niin ne tulivat jalkoja laahaten paikalle. Jos taas minua epäiltiin vähäänkään jostain, niin ne olivat heti kärppänä hiillostamassa. Kun sitten tää virkavalta ei toimi, niin ihmiset ottavat oman käden oikeuden käyttöön ja siinä vaiheessa ne joutuvat ineen.
    Mä luen Jim Goadin kirjaa "Shit Magnet", jossa hän puhuu omasta keikasta omaan raakaan tyyliinsä. Ei hän puolustele tekoaan, mikä oli hänen vaimonsa pahoinpitely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voit lähettää laskun perässä katteettomista lupauksista :-)

      itse olen sellainen herkkis etten edes kauhuleffoja kestä katsoa...

      Poista
  4. Ei ole tuttu paikka, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Vankiloissa en ole muutenkaan käynyt. Yritys oli kova San Franciscon reissulla, mutta Alcatrazin kierrokset oli varattu loppuun jo viikkoa aiemmin. Mun oma yläasteeni oli myös tällaisella vankilatyylillä rakennettu ja siitä puhuttiinkin vanhana vankilana, mutta en tiedä, oliko vain huhupuhetta. Täytyisi tarkistaa tämänkin asian faktat. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no se Alcatraz olisi kyllä ihan pakko nähdä jos sinne suunnalle päätyy!

      Poista
  5. Minua ei tuonne kyllä saisi. Onneksi kukaan reissukaveri ei ole edes kiinnostunut vankilavierailuista tai muusta kauhu/jännitysmatkustamisesta. Vankilat on ihan hyvä lukea vain blogeista ja katsoa etäisyyden päästä kuvia. Oon hirveän herkkä kaikelle tällaiselle ja jäisin vatvomaan asioita öitä myöten enkä saisi nukkua. Mutta on varmasti tälle yleisöäkin!
    Kakola on varmasti ollut hirvittävä paikka, mutta mie ehkä etsisin reissultani mieluummin vaikka kukkatarhan :D Auschwitziin mua ei sais kirveelläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmärrän täysin, kyllä noista paikoista jää vähän sellainen varjo koo loppupäivän ympärille leijumaan...

      Itselläni on sen verran henkilökohtainen suhde holokaustiin ja olen sen kauheuksiin tutustunut sen verran läheisesti, että keskitysleiri tekisi todella tiukkaa. Luin kerran materiaalia yhtä tenttiä varten ja itkua väänsin ihan koko ajan.

      Puolassa olen käynyt, mutta Auschwitziin en yksinkertaisesti uskaltanut mennä, olisin romahtanut varmasti ihan totaalisesti...

      Poista
  6. En nyt ehkä olisi vankilakierroksista erityisen kiinnostunut, mutta Turussa syntyneenä voisin ehkä harkitakin tätä - jos sattuisi olemaan sopivasti aikaa ja tilaisuus, mutta voi olla, että tuo paikka on jo muuttunut toiseksi ennen kuin se aika ja tilaisuus osuu kohdalle ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itse olin tyytyväinen että tuli nähtyä tuokin paikka - kun rakennusprojekti on muuttanut alueen ihan toisenlaiseksi on tuokin mahdollisuus menetetty!

      Poista
  7. Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus (ja ihanan karmivat kuvat, by the way)! Syntyperäisenä satakuntalaisena Kakola on nimenä tuttu ihan pikkutytöstä asti. Se on ollut paikka, josta on väännetty vitsiä, mutta myös paikka, jolla on peloteltu. Koskaan en ole kuitenkaan käynyt siellä. Ainakaan vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :-) ilmeisesti osaltaan tuolle rakenuspaikallekin on ollut syynä se, että sieltä mäeltä näkyvissä olevana se toimii jo olemassaolollaan varoitavana esimerkkinä...

      Poista
  8. En ole tuolla käynyt, enkä itseasiassa muistanut koko paikan olemassaoloa. Tuollaisessa on kyllä ehdotonta, että on opas mukana - minulle siis ainakin. Muuten käynti menisi paikkojen katseluun ohimennen, enkä saisi vierailusta mitään irti. Kylttien ja vihkosten lukeminen ei jotenkin ole koskaan innostanut.

    Hienoja kuvia jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, kyllä se itsellekin yllätyksenä tuli että tuossa roolissaan on vielä olemassa. Sitäkin suuremmalla syyllä olen todella tyytyväinen että tuli käytyä!

      Opas oli meillä erinomainen: tietoa löytyi niin paljon että varmasti vain murto-osa on (kuvailujen lomassa...) ehtinyt mennä perille, mutta vielä niin viihdyttävällä tavalla asiansa esittänyt, että se ei tuntunut sellaiselta luennolta.

      Poista
  9. Vitsit miten mielenkiintoinen juttu, kiitos! Kävinkin hetimmiten tuolla tsekkaamassa aikatauluja, josko tässä vielä Turkuun saakka ennättäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Turku niin hieno kesäkaupunki on, että kyllä sinne kannattaa ennättää :-)

      Poista
  10. Tällaiset paikat on tosi mielenkiintoisia! Pääsee käymään paikoissa, joihin ei muuten koskaan (toivottavasti) joutuisi. Varmasti on ollut karua elo tuolla, kyllä se noista kuvista välittyy. Se on muuten jännä, miten jonkun paikan tunnelma vaan jää roikkumaan sinne, vaikka ihmiset sieltä poistuisivatkin. Innostuin jo hieman tuosta käynnistä, mutta hinta vaikuttaa varsin suolaiselta... No, ehkä vielä joskus raaskisi hommasta vähän pulittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta - eipä tuollaisten paikkojen kanssa kyllä (toivon mukaan) muuten tulisi koskaan tehtyä tuttavuutta...

      Hinta on kyllä aika kova, sen myönnän.

      Poista
  11. Tuonne on ehdottomasti päästävä! Kakola on nimenä ja maineena tuttu, hieman pelottavakin nimi esiintyy usein Reijo Mäen kirjoissa, jo senkin puolesta se olisi mielenkiintoinen. Ilmeisesti tällä hetkellä se on tyhjillään, onko sinne tulossa myös hotelli kuten Katajannokalle? Upeita kuvia :) Alcatraz olisi kyllä todella mielenkiintoinen nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, koko kompleksia laitetaan uusiksi: tulossa on niin asuntoja kuin muutakin aluetta elävöittävää. Ne asunnot olivat kyllä esitteiden perusteella niin upeita, että huh!

      Poista
  12. Mielenkiintoinen postaus. En ollut tietoinen, että tällaisia kierroksia järjestetään. Täytyypä laittaa mietintään jos kesäreissulla satumme kulmille :) Minua jäi mietityttämään tuo vihjaus siitä, että Kakolassa on muutoksia luvassa. Nettisivulta ei oikein paljastunut tarkkaan, että millaisia. Onko nämä kierrokset siis vain väliaikaisia, eli esim. ensi kesänä ei enää pääse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kierroksia järjestetään ainakin tämän vuoden loppuun. rakennusprojektin edetessä en enää tiedä kuinka paljon tuosta vanhasta jää jäljelle.

      Nyt rakennuksia kunnostetaan mm. asunnoiksi.

      Poista
  13. Minua kiinnostaa tällaiset ihan jo tulevan ammatinkin puolesta. Ei se vankilassa olo herkkua ole nykyäänkään (vaikka monet niin kuvittelevatkin), eikä se totisesti ole ollut sitä Kakolassakaan. Suomessa rikoksesta rangaistaan vapaudenmenetyksellä, ei nöyryytyksellä tai epäinhimissillä oloilla tai muulla sellaisella. Mutta ihan aiheellisesti sanoit tuossa, että tällaisilla paikoilla on revitty ne viimeisetkin inhimillisyyden rippeet ihmisistä.

    Ne, jotka kannattavat suunnilleen jotain kidutusrangaistuksia ja epäinhimillisiä oloja, voivat miettiä, että millaisia ihmisiä sieltä sitten halutaan yhteiskuntaan takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. erinomaisia pointteja sinulla <3

      ei se todellakaan varmasti herkkua ole. Onneksi oma kosketuspinta tuohon elämän rajoittuu vain tällaisiin kierroksiin... vankilasarjat ja -elokuvat maalaavat kyllä ihan hirvittävän kuvan...

      Poista
  14. Kävin Kakolassa viime syksynä, kun siellä järjestettiin teemakierroksia. Paikalle oli tuotu rekvisiittaa ja näyttelijöitä näyttelemään vankeja. Kierros oli pimeän aikaan ja kuljettiin hämärässä rakennuksessa taskulamppujen kanssa, eli aika karmaiseva kierros ja jäi takuulla mieleen! Olisi mielenkiintoista käydä myös tällaisella kierroksella ja tutustua historiaan tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyi kauhea - sellaiselle en uskaltautuisi kyllä ikinä :-)

      Poista
  15. Onpa mielenkiintoinen postaus! En ole edes ajatellut tätä kohteena mutta mieli tekisi tämän jälkeen käydä! Pelkästään teksti saa kylmät väreet liikkumaan pitkin selkää ja varsinkin nuo mustavalkoiset kuvat oikein tehostaa tuota karmivuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, aika monelle tuntuu tulleen yllätyksenä, että sinne pääsee nyt ihan lainkuuliainen yleisökin :-)

      Poista
  16. Erittäin mielenkiintoinen postaus! Huhhuh, en ihmettele, miksi kierroksen ikäraja on 15 vuotta. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä käymään tuolla itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuon ikärajan kuulin itse asiassa vasta jälkeenpäin - eipä tullut mieleenkään, että tuollaisissa paikoissa voisi ikärajoja olla. Mutta onhan se kyllä hyvä asia - sen verran rankkoja asioita tuollakin esiin tulee...!

      Poista
  17. Kuukauden päästä menossa myös Kakolan kierrokselle. Paikalla on synkkä surullinen menneisyys. Kai se on niin että tapahtumat menneet vaan aistii, kuten itse Seilistä. Musta valkoiset kuvat tekee vielä enemmän vaikutusta stooriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, hyvää kierrosta! Joo, Seilillä on kyllä melkoinen historia - itselle tuli yllätyksenä, että Suomestakin moista löytyy...!

      Poista
  18. Kakolasta (vai olisko ollut Lääninvankilan puolella, en tiedä niiden eroa) kokemuksia yhden musiikkiprojektin tiimoilta. Karmaisi pyöriä siellä käytävillä...konserttiharjoituksemme olivat kirkossa, missä oli kuuma ja huono ilma. Ja minua ällötti olla siellä sisällä kauniina elokuun päivinä...vaikuttava kokemus, mutta ei mikään miellyttävä. Hienot kuvat ja mielenkiintoinen kertomus, mutta luulen, että vaikka se on tuossa vieressä, en halua mennä sinne uudestaan. Vannomatta paras :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmärrän täysin - en minäkään kierrosta miellyttäväksi kutsuisi :-)

      Poista
  19. Olet ihan oikeassa, että jo pelkkä nimi 'Kakola' aiheuttaa puistatuksia! Menisin ehdottomasti käymään täällä, jos olisin Turkuun menossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja kyllä kannattaakin :-) kyllä tuo elämyson... vaikkei toki sieltä hauskimmasta päästä :-)

      Poista
  20. Todella mielenkiintoinen teksti! Itseä kyllä kiehtovat tällaiset hieman mysteeriset ja / tai historialliset paikat. Fiilis ei välttämättä ole niin iloinen sen jälkeen kun tämmöisissä vierailee, mutta tarviiko sen koko ajan ollakaan. Hieman suuri hinta, mutta muuten vierailu kiinnostaisi.

    VastaaPoista
  21. Hanneli / duunireissaaja8. kesäkuuta 2016 klo 16.57

    Kiinnostaisi todellakin. Auschwitzissä kävimme niin ettemme tienneet mille keskitysleirille menimme. Olin siihen asti luullut, että kaikki tunnetuimmat olivat Saksassa ja puolaksi nimi ei sanonut mitään. Siellä oli pahuus jäänyt kiinni seiniin, mutta kauheinta oli ne uusnatsit, jotka kävivät paikassa hieman toisesta syystä kuin me muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten joku ei Auschwitziä tiedä :-)? No mutta hyvä että tuli käytyä... Etenkin keskitysleirien kaltaisten paikkojen on pysyttävä pystyssä ja avoinna jotta mahdollisimman monelle selviäisi, kuinka kauheista teooista on kyse. Vaikka eivätpä ne tunnu varoittavina esimerkkeinä oikein toimivan - ihmiskunta vaikuttaa ihan yhtä tyhmältä ja murhanhimoiselta tänäkin päivänä.

      Nuo uusnatsit saavat minut kyllä salaliittoteorioinnillaan, typeryydellään ja yleisellä tietämättömyden tasollaan minut sanattomaksi. Raivosta.

      Poista
  22. Olen käynyt muutamissa vankilamuseoissa, pysäyttäviä ja tietysti epämiellyttäviä ja synkeitä kaikki, mutta en koskaan ole ajatellut, että niitä on Suomessakin ;) Aina sitä oppii :)

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoinen postaus. Oon itse vieraillut aikoinaan Konnunsuon vankilassa ja Melbournen vanhassa vankilassa, jossa teloitettiin kuuluisa Ned Kelly. Katsoin vähän aikaa sitten Pohjantähden Alla -sarjan vankilajakson, ja se kyllä pisti ajattelemaan. On sellaisia, jotka katuu tekojaan, ja on vaan tehneet virheitä nuoruudessa huonoissa olosuhteissa. Sitten on sellaisia, jotka eivät kadu, ja joita ei mielestäni tarvitsisi koskaan päästää ulos. Jos vankilassa on ihan hirveät oltavat, se ei välttämättä valmista vankia ulkomaailmaan palaamiseen kovin hyvin vaan katkeroittaa. Toisaalta jos siellä on liian hyvät oltavat, niin eipä siinä välttämättä ole tarpeeksi kannustinta kokeilla rehtiä elämää. Vaikeita asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voihan sitä varmasti suurin osa meistä päätyä tilanteeseen, jossa tosiaan vaikka vuosikausia kestäneen väkivaltaisen suhteen jälkeen joku napsahtaa päässä arvaamattomin seurauksin... onneksi suurin osa ei koskaan kuitenkaan joudu moisiin tilanteisiin...

      Poista
  24. Olen vieraillut monessa vankilassa, mutta koskaan en ole saanut kiinni ajatuksesta, että olisi huono asia, jos vankila on epämiellyttävä vangituille. Päinvastoin, useasti tulee mieleen, että vangeilla on liiankin hyvä oltavat nykyisissä vankiloissa, Siis Suomessa ym. valtioissa, missä vankeja kohdellaan paremmin kuin vanhuksia.

    VastaaPoista
  25. Vankila on nimenä tuttu, mutta muutoin ei. Jotenkin aika karmivaa luettavaa, eli hyvin olit saanut kierroksen tunteet tähän postaukseen. Olen käynyt Alcatrazissa ja siellä oli hyytävät ne äänikierrokset, jolloin kuuli ääniä ja juttuja oikeilta vangeilta.
    Omaan makuun lipun hinta (30e) tuntuu jotenkin aika hintavalta, mutta toisaalta ei se Amerikan versio yhtään sen edukkaampi tainnut olla. Oisko tämä nyt sitten Suomen Alcatraz?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä on ihan varmasti Suomen Alcatraz :-) Täältä on tosin onnistuttu pakenemaankin, toisin kuin sieltä Ameriikan Kakolasta...!

      Poista
  26. Todella mielenkiintoista! Ja tietysti myös karmeaa, etenkin kun ottaa huomioon, että tilastojen valossa on hyvinkin todennäköistä, että myös tuonne on päätynyt syyttömiä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivon mukaan oikeusjärjestelmä ja poliisien tutkimusmetodit ja muut työkalut ovat sen verran kehittyneet, että tuo määrä on koko ajan vain pienempi... niinhän sitä tosin on vamkiladokkareistakin oppinut, että syyttömiähän ne kaikki väittävät olevansa..

      Poista
  27. Mielenkiintoinen kierros. Olisi ollut mahdollisuus jo käydä, mutta ei sopinut sitten päivä aikatauluun. Täytyy käydä kesälomalla, sen verran tämä kiinnostaa :-)

    VastaaPoista
  28. Minua tälläiset vanhat vankilat jostain syystä kiehtoo. Mielenkiintoinen postaus vaikkakin aika karmiva paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei ihme - kiitos että olit mukana näin virtuaalisesti!

      Poista