Sherrymatkalla Andalusiassa: Osborne, El Puerto de Santa Maria

For English please see here

* * *

El Puerto de Santa Maríassa sijaitsevan Osbornen sherrybodegan historia kietoutuu kiehtovasti koko Espanjan historian käänteisiin.

* * *

Osborne - kuin varkain tuttu sherrytalo

Jerezin ja Valdespinon jälkeen jatkuu sherrybodegakiertueemme El Puerto de Santa Maríassa ja Osbornen tilalla.

Osborne on niinikään perinteisyydessään mielenkiintoinen vierailukohde, sillä sen historia kietoutuu kiehtovasti osaksi koko Espanjan historiaa.

Väitänpä, että tässä on sherrytalo, johon sinäkin olet törmännyt, vaikka et sitä välttämättä tiedäkään.

Ai että mistä tiedän? No, näyttääkö tutulta? Aivan.

Mutta palataas tähän härkään vähän myöhemmin, ja aloitetaan tarina Osbornen kovin epäespanjalaisesta nimestä.

Englantilaisten ja sherryn pitkä yhteinen historia

Englanti on perinteisesti ollut sherryn suurimpia kuluttajamaita Espanjan ulkopuolella. Tämä ei suinkaan ole sattumaa, sillä englantilaiset ovat olleet olennainen osa sherryn monivuosisataista historiaa.

"Niin, englantilaisillahan on pitkät perinteet sherryntuonnissa jo vuodesta 1587", hymähtää Valdespinon Ignaciokin hurmaavan kuivaan tyyliinsä, jolle jää kakkoseksi talon tuottama finokin.

Heitto on viittaus Francis Drakeen; mieheen, jota englantilaiset pitävät ansioituneena amiraalina ja poliitikkona, espanjalaiset taas viheliäänä merirosvona.

Vuonna 1587 hän valtasi Cádizin sataman ja sai muun sotasaaliin lisäksi haltuunsa myös liki 3000 tynnyrillistä myöhemmin brittihovin iloksi päätynyttä sherryä.

”Espanjan kuninkaan parran käräyttämisenä” tunnettu nöyryytys hiersi maiden välejä muuten pitkään.

Duff Gordonista Osborneksi

Myös Osbornen tarina alkaa englantilaismiehestä.

Thomas Osborne Mann saapui Espanjaan 1700-luvun loppupuoliskolla ja lyöttäytyi liiketoimiin yhdessä Iso-Britannian Cádizin-konsulin Sir James Duffin kanssa.

Tuolloin Duff Gordonin nimellä myydyt tuotteet siirtyivät liki 100 vuotta myöhemmin kokonaan Osbornen perheen omistukseen, millä nimellä niitä on siitä saakka myyty.

Osborne onkin Jerezin alueen toiseksi vanhin rekisteröity ja yhä toiminnassa oleva sherrymerkki - vanhempi on vain Delgado Zuleta.

Myös Osborne herätti Euroopan hovien kiinnostuksen jo varsin varhaisessa vaiheessa: vuodelta 1845 säilynyt kirjeenvaihto osoittaa mm. Englannin kuninkaallisen perheen tehneen tilauksia täältä.

Vuodelta 1856 on peräisin dokumentteja Belgian kuninkaan tilauksesta ja innostuttiin näistä myös Pietarin Talvipalatsissa.

Heidän soleratynnyreitään on yhä nähtävillä perheen Sacristiassa.

Juan, yksi talon perustajan Thomasin kolmesta pojasta toimi diplomaattina ympäri Eurooppaa ja sai vuonna 1869 tuolloiselta paavilta arvonimen Conde de Osborne - Osbornen kreivi.

Tätä arvonimeä kunnioittaa talon Conde de Osborne, niinikään Solera-menetelmällä valmistettu Gran Reserva-brandy.

Brandyn aristokraattisuutta vain lisää se, että se kypsytetään aikaisemmin Pedro Ximénezin - tuon sherryjen kuninkaan - kypsyttämiseen käytetyissä tynnyreissä.

Vienti on Espanjan talouskriisin myötä noussut entistä merkittävämpään rooliin.

Yksi tärkeimmistä vientimaista on yhä Iso-Britannia, mutta viime vuosina mm. Kiinan vienti on lähtenyt huomattavaan kasvuun.

Sherrybodegassa aika pysähtyy

Aika on tuonut mukanaan monia koko Espanjan uusiksi laittaneita mullistuksia, mutta täällä bodegassa ei monikaan asia ole historian saatossa muuttunut.

Etelän ja lounaisen suuntaan rakennetut bodegat saavat näin maksimaalisen hyödyn niiden läpi mereltä puhaltavista tuulista.

Päätähuimaava huonekorkeus takaa ilman riittävän kierron ja seinille vuosikymmenien saatossa kerääntyneet kerrostumat kertovat ilmankosteudesta, joka täällä pyörii liki 80 prosentissa.

El Puerto de Santa Marían sherryt - lämpöä, hedelmäisyttä ja pyöreyttä

Vaikka lämpötila kesäisin saattaa ulkona kivuta yli 40:ään, ei se täällä nouse koskaan yli 25 asteen. Talvisin se jää 10-15°c välille. 

Lämpötila bodegoissa on täällä muita sherrykaupunkeja hieman lämpimämpi, mikä johtuu kaupungin sijainnista käytännössä merenpinnan tasalla. Lämpö myös vaikuttaa omalta osaltaan täältä tulevien sherryjen hedelmäisyyteen ja pyöreyteen. 

Käytävien päässä korkealla katonrajassa sijaitsevia ikkunoita peittävät bodegoille tyypilliset ruokoverhot, jotka pitävät altistumisen luonnonvalolle minimissään.

Hengitän sisääni tuota viime päivinä niin tutuksi tullutta aromia ja annan nyt jo hämärään tottuneiden silmieni vaeltaa ylväiden holvikaarten alle levittäytyvissä botan nimellä kutsutuissa tynnyreissä.

Bodegan käytävillä kulkevat työläiset jatkavat kaikessa rauhassa askareitaan ja nyökkäävät ohi kävellessämme hiljaisen tervehdyksen, johon vastaan kuin itsestään.

"Buenos dias, señores".

Viileyden ja kosteuden lisäksi bodegan pilareiden yllä leijuu erikoinen... arvokkuuden ilmapiiri. 

Eihän tämä kaikki vain voi olla tekemättä vaikutusta.

Ylpeys ympärillämme avautuvasta suvun perinnöstä on ilmeinen myös oppaanani toimivan Carla Terry Osbornen silmissä.

Liki neljännesvuosituhantisella historiallaan Osborne on yksi maailman vanhimmista perheyrityksistä.

Osborne - perheyrityksestä monialaimperiumiksi

Melkoiseksi imperiumiksi kasvanut Osborne on yhä mitä suuremmassa määrin perheyritys. Osakkeenomistajia on nykyään jo 300, mutta säädösten mukaan heidän täytyy olla perheen jäseniä.

Yritystä johtaa jo kuudes Osbornen sukupolvi.

Carla itse nauraa suvunkin kasvaneen jo niin suureksi, etteivät yrityksen monet haaratkaan riitä työllistämään heitä kaikkia - hänkin joutui aikanaan käymään läpi monivaiheisen valintaprosessin.

Osborne - markkinoinnin edelläkävijä

Monipuolisuus ja varsin rohkeisiinkin uusiin hankkeisiin heittäytyminen ovat tehneet Osbornesta sen jättiläisen, jota se tänään on. 

Tätä on lisäksi siivittänyt ennakkoluulottomuus ja innovatiivisuus myös markkinoinnissa. Se onkin yksi merkittävimpiä brändäyksen edelläkävijöitä koko maassa.

"Julkisten liikennevälineiden kyljessä, talojen katoilla... ei sellaista julkista mainontaa oltu totuttu näkemään", Carla kertoo.

Oman osansa maineen kasvussa oli myös Osbornen varsin hyvin verkostoituneen perheen ystävillä, kuten eräällä Salvador Dalílla.

Miestä pyydettiin suunnittelemaan Conde de Osbornen juhlapainoksen pullo, johon Suuri Taiteilija suostuikin yhdellä ehdolla: että saisi tehdä myös mainoksen.

Niinpä hänen psykedeelinen persoonansa päätyi viiksineen tähdittämään talon Veterano-brandyn mainoskampanjaa.

Toro - brandymainoksesta kansalliseksi ikoniksi

Itse asiassa juuri Veterano-brandy laittoi Osbornen Espanjan ja koko maailman kartalle - kirjaimellisesti.

Osana sen mainoskampanjaa vuonna 1956 Osborne nimittäin lanseerasi tienvarsille pystytetyt härkänsä, joista voit lukea lisää blogista täältä.

Koko Espanjan symboliksi noussut Toro on näkyvästi esillä myös bodegan yhteydessä toimivassa mielenkiintoisessa; Osbornen historiaa kattavasti esittelevässä museossa.

Tunnettuja taiteilijoita (kuten yksi omista suosikeistani Keith Haring) on vuosien saatossa kutsuttu antamaan Torolle uusi ilme ja firman PR-taitoiselle historialle uskollisena sille on lanseerattu kokonainen oheistuoteimperiumi vaatteista lähtien.

Osborne - alati kasvava ja kehittyvä brändi

Vuosien saatossa Osborne on laajentanut valikoimaansa muihinkin kuin sherryihin.

Vuonna 1973 se hankki omistukseensa Riojan kolmanneksi vanhimman viinitilan Bodega Montecillon ja vuonna 1975 perinteikkään; jo 1800-luvulla perustetun anisviinabrändin Anís del Monon. 

Vuonna 2000 toiminta laajentui Toledon alueella viljeltäviin viineihin, tuorein aluevaltaus ovat artisaanioluet.

Ei Osbornen osaaminen tosin pelkästään alkoholiin rajoitu - nykyään he ovat myös rakastamani kinkkubrändin Cinco Jotasin (5J) omistaja ja firma löytyy niin ikään useiden nimekkäiden ravintoloiden (mm. Berliinin KaDeWe, Pariisin Galeries Lafayette, Lontoon Harrods...) takaa.

Suomessa niin Cinco Jotasin Bellotakinkkua kuin Osbornen viinejä löytyy Viking Linen valikoimista.

Osbornen sherryt

Osbornen sherryportfolio koostuu 15 artikkelista, joiden nimessä esiintyvä vuosiluku viittaa vuoteen, jolloin alkuperäinen Solera sai alkunsa.

Fino Quinta (100% Palomino)

Coquinero (Amontillado)

Bailen (kuiva Oloroso)

10RF (keskikuiva Oloroso; Palomino & Pedro Ximénez)

Sibarita: Fundacíon Solera 1792 (Very Old Rare Oloroso; 98% Palomino, 2% PX)

Venerable: Fundacíon Solera 1902 (100% PX)

Amontillado Solera AOS: Solera de 1903 (100% Palomino)

Palo Cortado Solera PAP: Solera de 1911 (Palomino & PX)

Oloroso Solera BC 200: Solera de 1864 (Palomino & PX)

Oloroso Solera India: Solera de 1922 (Palomino & PX)

Pedro Ximénez Viejo (VORS): Solera de 1905 (100% PX)

Tasalaatuisuus - sherryn vahvuus

Itse sherryn myynnissä viime vuosikymmeninä tapahtunut notkahdus ei talon monialaisuudesta johtuen ole Osbornelle ollut samanlainen uhka kuin monelle pienemmälle sherrytalolle.

Tosin myös Carla kertoo myynnin lähteneen viime vuonna kasvuun sherryn löytäneen nuoremman sukupolven ansiosta. Yksi Osbornella suosiotaan kasvattava artikkeli on (ehkä hieman yllättäenkin) Palo Cortado.

Carla kertoo huvittuneena myös hänen oman tuttavapiirinsä löytäneen sherryn - kuulemma täysin vailla hänen painostustaan.

Ystäväjoukon ykkösvalinnaksi on noussut myös Carlan oma suosikki Oloroso, jota hän pitääkin sherryistä kaikkein monipuolisimpana mm. ruoan kanssa yhdisteltävyyden suhteen.

Mikä sitten on sherryn vahvuus alati uusia elämyksiä ja trendejä haistelevilla markkinoilla? Carlan ei tarvitse miettiä vastausta pitkään: tasalaatuisuus.

"Toisin kuin muissa viineissä, sen taso ei vaihtele vuodesta toiseen esimerkiksi kyseisen kesän huonon ilman vuoksi. Sherryn kohdalla tiedät aina, mitä saat".

Jos muuten haluat lukea tarkemmin Osbornen sherryjen tastingista, tsekkaa myös Reseptitaivaan raportti paikan päältä!

* * *

Osborne

Calle Fernán Caballero 7

11500 El Puerto de Santa María

tel. +34 956 86 90 00

www.osborne.es

visitas.bodegas@osborne.es

* * *

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

           

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Ruokamatkailijan vinkit Cádiziin ja muualle Andalusian sherrymaahan

For English please see here

* * * 

Ruokaturistia Andalusian sherrymaa hemmottelee - nappaa tästä talteen lounaisen Andalusian parhaat osoitteet ruokamatkailijalle!

* * * 

No nälkäähän ei taannoisella Sherrymaan, eli Cádizin, Jerezin, El Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan reissulla todellakaan täytynyt nähdä. Joku oli kommentoinut reissun Instagram-feediäni vähän varovaisesti että "oletko sinä mitään muuta ehtinyt tehdä kuin syödä?" No enpä juurikaan.Vaan eipä ollut tarkoituskaan!

Koska matka kuljetti läpi Andalusian lounaisrannikon, ei myöskään tarvinnut pelätä, että vastaan olisi tullut mustekalaton päivä. Ehei - tuota suurta rakkauttani vetelin taas huoletta koko loppuvuodenkin tarpeisiin. Niin, ja sitä Ibericopossua. Heti brekkisbocadillosta lähtien. 

Voi Andalusia. Kyllä minä sinua vain niin rakastan.

Aloitetaan kierros Cádizista, joka reissun aikana tuli kaikista tutuimmaksi!

Cádiz:

Suurin osa vierailun arvoisista tapasbaareista sijaitsee Cádizin vanhan kaupungin "kämmenen" alueella. Yksi perinteisempiä on Taberna Casa Manteca, joka ei juuri kliseisempi retrompi voisi olla. 

Saavu aikaisin, sillä paikka on paikallisten keskuudessa todella suosittu ja täyttyy nopeasti. 

Toinen suosittelun arvoinen paikka naapurustossa on muutama vuosi sitten avattu La Tabernita. Pikkuriikkisessä, omistajansa Rafan piirroksin sisustetussa ravintolassa on jo vähän enemmän särmää ja ruokansa lisäksi se on kerännyt mainetta huolella rakennetun viinilistansa ansiosta. 

Lista on pieni, mutta kaikki on hyvää - Cádizin erikoisuus tortillitas de camarones ihan erityisen hyvää, samoin kuin suussasulavat mustekalapyörykät albondigas de choco. Laadun takaa keittiöstä löytyvä huippukokki... Rafan mama.

PS. Minun reseptini noihin pyöryköihin löydät blogista täältä, tortillitas de camaroneihin puolestaan täältä. 

Yksi naapuruston maineikkaimmista ravintoloista on El Faro (tasting menut alkaen 40€). Mitään kovinkaan innovatiivista täältäkään on turha hakea, mutta perinteisen keittiön ystäviä tämä hemmottelee. 

Ravintolaakin suuremman suosituksen saa kuitenkin sen tapaksia tarjoileva baari. 

Toiselta puolen kaupunkia sijaitsevasta Balandrosta löytyy jo vähän modernimpaakin otetta. Lista yhdistelee niin espanjalaisia perinteitä kuin aasialaisia ja Lähi-idän vaikutteita. Paikan briossipohjainen köyhä ritari Iberico Bellotalla, hanhenmaksalla ja omenakompotilla on juuri niin syntisen hyvää miltä se kuulostaakin. 

Plussaa myös mielenkiintoisesta viini- ja sherryvalikoimasta. 

Toinen freesimpää ja nykyaikaisempaa otetta edustava ravintola on Bib Gourmandillakin palkittu Sopranis (tastingmenut 50€). 

Jos sinunkin suhteesi Ibericopossuun on intohimoinen, ei missään nimessä kannata ohittaa Meson Cumbres Mayoresia. Saavu ajoissa tai tee mielellään pöytävaraus. Baarin  puolen tapaslistan antimia saattaa hyvällä tuurilla mahtua maistelemaan ilmankin. 

Ei halvimmasta päästä (joskin menut alkaen 30€), mutta Dios Mios, miten hyvää!

Saman kadun varrelta löytyy myös monia hyviä äyriäisiin erikoistuneita tapasravintoloita. Yksi hyvä valinta on vastapäinen, yli satavuotias Cerveceria la Gaditana, jonka äyriäislajitelma (18€) tekee päivästä heti paremman.

Äyriäisrakastajalle ehdoton osoite on myös blogissa jo aikaisemmin syvien ihastuksenhuokausten saattelemana esitelty Cádizin keskustori, jolta saa kerättyä ainekset ex tempore-piknikille.  

Kannattaa tsekata myös sisäpihan ravintolatarjonta, josta löytyy jokaiselle jotakin. 

Toinen vaihtoehto on kerätä kalatorin valikoimasta mieleisensä (niinkuin vaikka noita kyynärpään kokoisia jättikatkoja...!) ja viedä päivän saalis johonkin kauppahallin ympäristöstä löytyvään ravintolaan, jotka kokkaavat sen pientä korvausta vastaan haluamallasi tavalla.

Yksi näistä ravintoloista on Taberna La Bombilla, jonne eksyin useampaankin otteeseen. 

Paikka yllätti myös sillä, että löysin ensimmäistä kertaa elämässäni merenelävän, jolle en lämmennyt lainkaan. Ortiguilla on eteläisen Andalusian erikoisuus: rapeaksi friteeratun kuoren alta löytyvä tympeähkönmakuinen, räkää muistuttavalla koostumuksella varustettu olio. Että piti minunkin joutua kokemaan päivä, jolloin ruokaa ei saada pelastettua edes uppopaistamalla...

Ensipuraisun aikaansaamat reaktiot löydät muuten tuoreeltaan blogin Twitter-feedistä täältä.

Toinen Cádizin alueelle tyypillinen herkku ovat tortillita de camaronesin raaka-aine camarones; pienenpienet katkaravut, joita myydään kaduilla valmiina naposteluannoksina. Paikoitellen jopa elävinä.

Kauppahallin ympäristö on myös täynnä kahviloita, jotka etenkin viikonloppuaamuisin täyttyvät äärimmilleen ihmisten kerääntyessä churro-aamiaiaisille. 

Churrot noudetaan hallin viereiseltä aukiolta löytyvästä churrokärrystä ja sitten ne viedään kahvilaan ihanan paksun kaakaon kanssa nautittavaksi. Ooh ja aah. Muista olla liikenteessä ajoissa ettet jää ilman. 

Rautatie- ja linja-autoaseman läheisyydessä sijaitsevan Plaza de Ayuntamienton reunalta löytyy upea jamóneria/deli El Chicuco, jonka ibericovalikoima tuli reissun aikana varsin tutuksi. 

Loistopaikka tuliaisostoksille. Iltaisin sen yhteydessä on myös pieni tapasravintola.

Aukion toiselta puolen, Calle Nuevalta löytyy puolestaan toinen reissuni vakio-osoitteista: argentiinalaisista empanadoistaan kuuluisa La Vaca Atada. 

Kannattaa myös jättää tilaa paikan överi-ihanille leivonnaisille, joissa ei ole dulce de lechessä, eli kondensoidusta maidosta keitetyssä kinuskissa säästelty. 

Ja koska Andalusiassa rakastetaan uppopaistamista, kannattaa pitää silmällä freidurioita, eli friteerattuihin mereneläviin erikoistuneita ravintoloita. Yksi hyvä sijaitsee kauppahallin aukiosta seuraavalla kukkatorilla, Plaza de Las Floresilla.

Jerez de la Frontera:

Sherrybodegavierailujen lomassa kannattaa pitää huoli myös kiinteän ravinnon riittävästä saannista. Siihen Jerezistä löytyy muutamakin todella hyvä paikka. 

El Bichero on kuuluista kalastaan ja äyriäisistään. Ja hyvästä sherryvalikoimasta. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisikaan...!

Jerezin kuninkaallisen ratsastuskoulun (niiden tanssivien hevosten kodin) vierestä löytyvä Israel Ramosin Restaurante Albalá hurmaa tyylikkäällä ilmapiirillään ja freesillä otteellaan paikallisiin ruokaperinteisiin. Erinomainen viinilista. 

Viininystävälle ehdoton suositus on entiseen sherrybodegaan tunnelmallisesti rakennettu, Bib Gourmandilla varustettu La Carboná. Erityisesti sherrylle paritettu tasting menu 32€.

Tapasbaarihyppelyyn kannattaa etsiä käsiinsä esimerkiksi El Bigote tai El Almacen.

El Puerto de Santa María:

Jos budjetti ei veny ihan kahden Michelin-tähden Aponienteen (tastingmenut ilman viinejä alkaen 165€), on Cádizista löytyvän El Faro-ravintolan omistajien El Faro de El Puerto liki yhtä onnistunut valinta. Erinomainen hinta-laatusuhde ja mielenkiintoinen, mutta edullinen viinilista.

Yhdeksän ruokalajin tastingmenu  (viineineen!) 58€. Kokemuksia blogissä täällä. 

Sanlúcar de Barrameda:

Kattavan ja edullisen ruokalistan omaava Casa Balbino on erinomainen valinta tapasövereihin. 

Muista suosituksen arvoisia ovat Bar Barbiana ja Mirador Doñana.

Mitäs sanotte? Lähtikö nälkä? 

Seuraavaksi jatketaan ruokamatkaa vähän lähempänä kotia - vuorossa on nimittäin juuri Porvooseen tehdyn täsmäiskun tuloksia! 

* Matka toteutettu yhteistyössä Cadizin alueen matkailun kanssa *

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!