maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tukholman ravintolatarjontaa: Speceriet

* * * 

For English please see here


* * * 


Kyllä jää ihmiselle hyvä mieli kun hylkää toisen eineslihamakaronilaatikon kanssa kotiin ja selailee itse Tukholman Michelin-ravintolavalikoimaa oman Tukholman-ruokahassuttelupäivän lounaalleen...

Michelin-ravintoloita löytyy Tukholmasta huikaisevat kahdeksan kappaletta. Kahden tähden ravintoloita on kolme (Matias Dahlgren Matsalen, Frantzén ja Oaxen) ja yhden tähden paikkojakin viisi (Matias Dahlgren Matbaren, Gastrologik, Esperanto, Ekstedt, Operakällaren ja Volt). 

Matbarenia lukuunottamatta eivät ne kuitenkaan lounasta harrasta (toisin kuin minä!), mutta Gastrologikin bakficka, eli seinän takana sijaitseva vähän rennompi pikkusisko Speceriet oli onneksi avoinna ja voitti minut puolelleen rennolla lähestymistavallaan: varauksia ravintola ei esimerkiksi ota lainkaan. 




Vain parikymmentä asiakaspaikkaa käsittävä ravintola hurmaa vähäeleisellä tyylikkyydellään (voiko olla pohjoismaisempaa!)

Ja hei - voiko tuota kuparinväriä olla liikaa? (Ei.)





Lounas koostuu muutamasta vaihtoehdosta niin alkuruoan kuin pääruoan suhteen. Lisäksi on vähän husmanskostimpi versio, jota saa myös mukaan.





Alkuun otin parsaa aasialaisittain, joka oli niin hyvää, että sitä tehtiin heti kotiuduttua myös itse

Suositusviini Franck Milletin Vieilles Vignes Sancerre oli nappivalinta, jota kaadettiin mukisematta puolikas lasi.




Ja koska kerranhan sitä vain eletään, testasin myös toisen alkuruoan: härkätartarin. 

Tartar taitaa muuten juuri nyt olla melkoisen hothot - sitä on tullut tänä keväänä syötyä enemmän kuin koskaan: jo Latviassa muutamaan otteeseen ja Brödin Taste of Helsinki- maisteluissakin kahdesti. 

Tämä tartar oli saanut kaverikseen mm. kananmaksamoussea, jonka voisi kuvitella olevan liian raskasta ja rasvasta tartarin täyteläisyyteen. Annoksesta löytyi kuitenkin hapokkuutta tuovia elementtejä niin, että lopputulos ei olisi juuri täydellisempi voinut olla!

Samaa voi sanoa suositusviinistä: ranskalaisesta Joseph Burrierin Memoire de Terroir- Pinot Noirista, joka olisi kyllä saanut olla tarjoilulämpötilaltaan hieman viileämpää. Myös tästä viinistä ihan ehdotettiin puolikasta kaatoa, ja tarjous otettiin ilolla vastaan. 

(Ajatus Naapurinpojasta tursottamassa ketsuppia mikron jäljiltä puolikylmäksi jääneeseen lihamakaronilaatikkoonsa antoi asiaan vähän perspektiiviä. Ehkä muutamaa astetta liian lämpimän viinin kanssakin voi tulla toimeen...?)




Pääruokien kanavaihtoehto oli varmasti ihan hyvä, mutta toisesta pöydästä vakoiltuna näytti grillatulta kanalta salaatinlehtivuoren päällä. Otin siis lihaa. Suussasulava njurtapp (Kuve? Kulmapaisti?) oli upeaa, mutta vielä upeampaa oli sen kanssa tarjoiltu savustetusta ja sitten karamelisoiduista salottisipuleista tehty pyre.

Oijoi. Ja viinisuositus (Giuseppe Cortesen Langhe Nebbiolo) oli taas juuri kohdillaan. 




Jälkiruoan gräddbakelse oli jonkinlainen dekonstruoitu versio... no, jostain. Hyvää ja kesäistä. 




Kaksi alkuruokaa puolikkaine  viineineen, pääruoka viinilasillisella, jälkkäri ja espresso kustansivat 820 kruunua, eli eurooppalaisessa yhteisvaluutassa vähän vajaa 90 euroa.

Jolla siis saisi myös noin 37 lihamakaronilaatikkoakin. 

Palvelu pelasi, tunnelma oli viihtyisä, ruoka oli hyvää ja viinisuositukset onnistuneita - hyvä ruoka, parempi mieli!




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       



2 kommenttia :

  1. No olisin kyllä suostunut syömään. Mutten sitä makaronilaatikkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ensi kerralla testaan sen Matbarenin. Naapurinpojan kanssa :-)

      Poista