Östermalmin kauppahallissa on kaikki vähän paremmin

* * * 

For English please see here

* * * 

Kuten blogin Instagram-, Twitter- ja Facebook-sivun seuraajat tietävätkin, tein viime viikolla päivän täsmäiskun Tukholmaan. 

Reissun kohokohta oli nuoria gastronomisia kykyjä (niin kokkeja kuin baarimikkojakin) juhlistava Linie Award- kisa, joka järjestettiin nyt  10. kerran. Kotiintuomisina tuli (Ladureen macaronien!) lisäksi varsin hyviä uutisia, sillä Ravintola Olon Taneli Myllyvirta selvityi kisan voittajaksi. Vahingoniloinenhan en ole... mutta in your face, te naapuripöydän ruotsalaiset! Johan loppuivat snapsilaulut!

Aikaa itse Tukholmankiertelylle jäi vain muutamia tunteja, mutta juuri sen verran, että muutama lempikohde tuli taas nähtyä. Niinkuin Östermalmin kauppahalli.

(Esimerkin siitä, miten ruokarakastaja voi tehokkaasti aikatauluttaa päivän ohjelmaan ihan kaiken, saa edelliseltä reissultamme täältä. 

PS. Ei heikkohermoisille. Tai ihmisille joiden täytyy käydä päivän aikana pissalla. Tai niille, joilla on tarve ehtiä hengittääkin...)

Östermalmin perinteikäs kauppahalli viettää tänä vuonna 125. juhlavuottaan. Ja kyllä se vain aina jaksaa sykähdyttää. 

Tiedättehän, kuinka Aamiainen Tiffanyllä- elokuvan päähenkilö menee huonoina päivinä Tiffanylle, koska "siellä ei voi tapahtua mitään pahaa?". Kauppahallit ovat minun sieluni laastari. 

(Tosin Naapurinpoika ja potentiaaliset salaiset ihailijat: en koskaan sanoisi "ei" Tiffanyllekään!)

Vähän paremman väen naapurustossa sijaitsevana on täällä kaikki lite bättre ja lite sötare.

Pastakin on kuin karkkia!

Ja ovathan ruotsalaiset jotenkin niin hellyttäviä siinä, miten hurmioissaan ruotsalaisuudestaan ovat. 

Vaikka kylläpä minäkin taas tuossa kuninkaallisten häiden aikaan kummasti löysin sisäisen ruotsalaiseni. Se muuten itkee aika paljon, se. Ilman tiaraakin. 

Kesää odotettiin täälläkin jo kovin ja se maistuu ihan siltä miltä meillä lahden itäpuolellakin. Mansikoilta, tilliltä, uusilta perunoilta...!

Olen jo aikaisemmin hehkuttanut, mikä aarreaitta kauppahalli on kalaa ja äyriäisiä rakastavalle. Jos aikaa on siis vain muutamaan herkkuun, nappaa mukaasi savustettuja katkarapuja ja tuoreita ostereita.

Ostereita myydään kappaleittain, ja yhden hinnaksi jää reilu euro. 

Seisoin kiltisti osteritiskillä ja valittelin, kun heillä ei ollut myynnissä viiniä. Myyjä osoitti iloisesti viereisen ravintolan tiskille ja kehotti hakemaan sieltä ja istuutumaan alas nauttimaan. 

Voi olla, että kaikki on omassa päässäni,  mutta köysillä rajattujen karsinoiden, anniskelupafasismin, viranomaisvalvonnan ja ketään palvelemattomien säädösten sinnikkään ylläpidon puute sai kyllä niin osterit kuin viinilasillisen (ja elämän!) maistumaan jotenkin entistäkin paremmalta!

Puoltapäivää lähestyessä valmistautuivat kauppahallin ravintolat jo lounaskattaukseen ja niin minäkin. Minun tieni vei tosin toisaalle, siitä seuraavaksi!

Mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne länsinaapurissa? Onko teillä jotain ihan ehdottomia lempiravintoloita, joita seuraavalla reissulla pitäisi katsastaa?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?