perjantai 26. kesäkuuta 2015

Taste of London vs Taste of Helsinki

* * * 

For English please see here

* * * 

Naapurinpoika on vähän... no, omanlaisensa. Joskus se unohtuu sinne omaan maailmaansa niin, ettei edes syödä muista. Mutta kun hän huhtikuussa unohti syntymäpäiväni, oli ymmärrykseni ymmärrettävän vähäistä.

Joten kun hänen syntymäpäivänsä koitti kesäkuussa, päätin näpäyttää poikaa. Kostoni olikin kaameudessaan vertaansa vailla: minä vein syntymäpäiväsankarin Lontooseen. 

Lontoo on hieno kaupunki. Mutta hintatasoltaan se on kyllä ihan omassa luokassaan ja on vain kallistunut siitä ajasta, kun itse siellä 10 vuotta sitten asuin. Niinpä jos suunnittelet pyrähdystä sinne, suosittelen laskemaan korkeimman mahdollisen budjetin, tuplaamaan sen, viemään sitten perintökalleudet kaniin, myymään muutaman elimen  ja ottamaan keskisuuren pankkilainan - sitten Lontoosta saa jo jotain irtikin.

Me satuimme kaupunkiin juuri Taste of Londonin aikaan. Taste of Helsingin muisto vielä lämpimänä mielessä, suuntasimme heti hotelliin saapumisen jälkeen Regent's Park- puistoon. 

Lontoon hintataso tuli ilmeiseksi jo ovella: pelkästä sisäänpääsystä olisi saanut maksaa £16 eli €24. Koska meillä oli pressipassit, säästimme onneksi tuon. Paikallinen festarivaluutta on Lontoossa kruunu, joita myytiin kymmenen kruunun lippuvihoissa. 




Annokset maksoivat 4-6 kruunua (eli 6-8€/ kpl), joskin ravintoloilla oli myös ns. icon dish, eli klassikkoannos, josta sai varautua pulittamaan 10-12 kruunun (15-18€) / annos.





Mukana oli noin 50 ravintolaa, joten oli selvää, ettemme missään nimessä kykenisi syömään koko festaritarjontaa läpi. Osa ravintoloista oli lisäksi paikalla vain tiettynä päivänä. Niinpä alkuperäinen suunnitelmamme oli keskittyä muutaman ravintolan menuun. Valinta ei ollut helppo, mutta päädyimme Michelin-tähdellä palkittuun L'autre Piediin, Theo Randall at The Intercontinentaliin sekä Michel Roux'n Roux at Parliament Square- ravintolaan

Aloitimme L'Autre Piedillä, josta otimme niin Cornish crab, bisque vinaigrette, tomato and parsley oil- annoksen, Roe deer compote with celeriac, juniper and cocoa- annoksen sekä paikan klassikkoannoksen: Scallop ceviche, cucumber, balsamic, crème fraîche and dill.







Parasta? Tuo klassikkoannoksen tarjoiluun käytetty simpukankuori. Toin sen mukanani. Hyvä etten käynyt roskiksesta dyykkaamassa muutaman lisääkin. 10 punnan hintaan se olisi ollut ihan oikeutettua. 

Aurinko paistoi ja puiston fiilis oli hyvä. Muutaman kylmän oluen rohkaisemana siirryimme uuteen yritykseen Theo Randallin tiskille, jossa oli hääräämässä itse mieskin. Vältin silti selfie-kiusauksen. 

Naapurinpoika oli viime aikojen sikailujen jälkeen esittänyt hienovaraisen pyynnön, ettei lautasilla kovin paljoa mitään hitaasti haudutettua possunmahaa näkyisi. Joten otin sitten Spiedino di Salsiccia- annoksen (orzo-kurkku-basilika ja dateling-tomaattisalaatin kera tarjoiltua hiiligrillattua italialaista makkaraa). 




Makkara oli hyvää ja salaattikin ihan kesäistä ja, no, ihan kivaa. Tähän saakka olimme keskittyneet syömään kohteliaan hiljaisuuden vallitessa, mutta nyt havahtui mietteistään jo seuralainenkin. 

"Niin... että siihen Taste of Helsinkiin verrattuna... tämähän ei ole mistään kotoisin", Naapurinpoika totesi harkiten. Ei kysymyksenä, vaan toteamuksena. Ja oikeassa oli. 

Ulkonäöltään oli tähänastisista annoksista säväyttänyt ainoastaan tuo kampasimpukka-annos, joka maun puolesta jäi todella vaisuksi. Rapu-annos oli sekin korkeintaan ihan kiva, vaikka mitään erityistä ei siitäkään löytynyt. Ylikypsäksi haudutettu metsäkauris oli ihan kivaa sekin (koska mikään nyhdettävä ei olisi?), mutta ei maussa kyllä syvyyttä ollut.

Hieman epäröiden siirryimme Michel Roux'n standille. Jos Monsieur Michel olisi ollut paikalla, olisin vaikka kahlinnut itseni miehen jalkaan kiinni saadakseni sen selfien (vaikka ihan vain päteäkseni Habanerokitchenin Instagram-feedin kadehdittavalle julkkisselfiesarjalle!), mutta ei näkynyt Micheliä. 

Sen sijaan täällä oli liittouduttu skottiviskin kanssa, jota oli sitten tungettu jossain muodossa ihan kaikkiin annoksiin. Otimme viskisprayllä viimeistellyn Balvenie and maple glazed pork belly on a brioche bun with hispi salad- annoksen ja Crab soup with spiced lollipop- annoksen. 





Rapukeitossa oli jo yritystäkin ja esiinpanossa jopa vähän wau-efektiäkin, mutta viski oli liian dominoiva. Burgeri oli hyvää. 

Koska en Lontoon festivaalia ennestään tunne, en osaa sanoa, mikä se näiden juttu on. Ovatko kaikki jotenkin vesitettyjä versioita ravintoloiden tarjonnasta? Vai johtaako volyymi kompromisseihin? 

Helsingin tarjonta on vuodesta toiseen erinomainen. Eivät ne kaikki hittejä ole, mutta kyllä siellä enemmän niitä on kuin huteja. Ja niiden hutienkin kohdalla on ihan tosissaan yritetty ja annokset antavat ihan oikeasti osviittaa siitä, mihin ravintolat pystyvät ja mitä sieltä voi odottaa ihan oikealla illallisella. Täällä taas mieleen jäi päällimmäisenä pettymys. Näiden annosten perusteella en menisi syömään mihinkään kokeilluista ravintoloista. 

Tässä vaiheessa halusimme vain päästä eroon lopuista kruunuista, jotka käytimme  Rokalla ja Aqua Kyotolla.

Rokalta otimme Black cod, crab and crayfish dumplings- annoksen. Nyt alkoi olla jo makua ja mielenkiintoakin. 




Aqua Kyotolta otimme Karage of stuffed chicken wings with spicy ginger lime mitsuba miso- annoksen. Varsin hyvää, etenkin tuo kastike. 




Kyllä tuli kotiin ikävä. Meillä on Helsingissä panostettu niin ulkonäköön kuin annosten tasoon ihan eri lailla. Meillä kyse on gourmet-ruokafestivaalista, täällä... en tiedä mistä.

Etnisiä ravintoloita Lontoosta (ja Taste of London-festareilta) löytyi huomattavasti Helsinkiä enemmän ja osa vaikutti todella hyviltäkin. 

Näytteilleasettajia oli reippaasti, samoin eri tapahtumia. Helsingistä tuttujen kokkikoulujen lisäksi oli tastingejä ja mm. Bloody Mary-workshoppeja.









Matkailu avartaa, väittävät. No, tämä reissu avarsi ainakin sen tajuamisessa, että meillä on kuulkaa Helsingissä ihan huikea ruokafestari jonka mahdollistavat kaksi asiaa: ensinnäkin tietysti mahtava McNamaran pariskunta, mutta myös meidän ravintolamme, jotka eivät todellakaan kalpene kansainvälisessäkään vertailussa.

Helsinki 6 - Lontoo 0.

Onko teillä kokemusta muista Taste of-festareista? Ovatko ne olleet millaisia kokemuksia?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


11 kommenttia :

  1. Olet NIIIIN oikeassa tuossa Lontoon hintatasossa. Meillä oli varaa asua erinomaisessa hotellissa, koska asuimme yli puolet ajasta ystäviemme nurkissa. Onneksi Oyster-card on järkevä ja säästäväinen tapa liikkua kaupungissa. Mutta joo, kyllä siellä helposti saa tilinsä tyhjäksi ja sihien päälle luottokortin vedettyä tappiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo-o, kyllä oli taas yllätys. Automaatilla sai olla koko ajan nostamassa lisää rahaa :-) Me asuttiin mun vanhoilla huudeilla Hilton Metropolessa jonka sijainti oli onneksi oikein onnistunut - jos yhtään haluaa Lontoosta nähdä muutakin kuin Leicester Squaren ja Oxford Circuksen, saa aika paljon aikaa varata siihen liikenneruuhkissa istumiseenkin...

      Poista
  2. Mekin mietittiin tuota Lontoon Tastea, mutta nyt ei ollenkaan harmita ettei tullut lähdetyksi.
    Kannatti dyykata kampasimpukan kuoria. Ne ovat Suomessa ihan törkeissä hinnoissa sikäli kun niitä joskus jostain sattuu löytämään. Minä hankin niitä Portugalissa ollessani, kun siellä kuoret tuli kampasimpukkapaketissa melkein samaan hintaan kuin pelkät kampasimpukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oltiin todella yllättyneitä tasosta. ehkä muualla on noissa festareissa vähän eri linja? Tai ehkä meillä on ihan poikkeuksellisen kova meininki?

      Poista
  3. Ni olipa kosto... Mulla on kokemusta Tel Avivin Taste of...., joka aljoi joskus yli 20 vuotta sitten ja loppui muutama vuosi sitten, jolloin kävin siellä. Tel Avuv taiskin olla ensummäinen paikka tuolla idealla. Tapahtuma paisui lopults liian isoksi, joten se tuli tiensä päätökseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onpa harmi :-/ toivottavasti meille ei käy noin :-)

      Poista
  4. Mä kävin toissasyksynä katsastamassa Taste of Melbournen, jonka tarjonta oli ihan jees, mutta kyllä Helsingin taso on siihenkin verrattuna kovempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. loistavaa! Mietittiin muutamaankin otteeseen ennen postauksen julkaisua että voiko se tosiaan olla näin, mutta kyllä oma maa vaan on mansikkainen :-)!

      Poista
  5. Pakko myöntää sama, että Helsinki voitti Lontoon kuus nolla. Odotukset Helsingin jälkeen olivat korkeella, varsinkin kun ravintoloita oli niin paljon tiedossa ja kaikkea muuta oheistapahtumaa. Tapahtumia tosiaan oli, samoin ravintoloita. Annokset joita söimme olivat ihan ok, mutta yksikään ei ollut todella mainitsemisen arvoista. Hinnat olivat vielä kohdillaan. Mutta kokemus tuokin, ei tarvitse enää uudelleen mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä piti vielä sanomani, että tuo lippuvihko oli siitä huono kun sai ostettua sen kymmenen kerralla. Piti vähän katsoa miten "tuhlaa". Toisaalta monissa paikoissa kävi korttikin. Sitä kyllä ihmettelin että tuolla ihmismäärällä jonoja ei pahemmin syntynyt, mikä on tietysti hyvä juttu.

      Poista
    2. ihan samoilla linjoilla mekin. Kyllä tosin etenkin noiden icon dish- annosten kohdalla hieman hintataso yskitti... mutta joo, kyllä mekin jätämme vastaisuudessa ihan suosiolla väliin ;-)

      Poista