Karitsanpotka andalusialaisittain

* * * 

For English please see here

* * * 

Karitsanviulu? Karitsankare? Karitsanpotkaa? Vai josko sittenkin karitsanlapaa? Jos lähestyvä pääsiäinen on saanut sinutkin hikoilemaan internetin ääressä etsiessäsi lammasreseptiä tämän vuoden pääsiäispöytään, voit huokaista helpotuksesta. Kaada itsellesi lasi viiniä ja rentoudu. Etsintä on ohi. Se on tässä. Vaikka miksi turhaan odottaa sinne saakka - pistä andalusialaiset karitsanpotkat hautumaan jo vaikka tänä viikonloppuna!

Lammas on meillä aika usein keittiössä nähty liha - Veikko Huovisen Lampaansyöjiin hurahtanut Naapurinpoika kun ei saa tarpeekseen sen hyveistä. Kahden hengen taloudessa harvemmin kokonaisille viuluille on tarvetta, joten pöydässämme nähdään sitä useammin lampaan karetta (tsekkaas nämä marokkolaiset kyljykset tai tämä persilladella kuorrutettu ja valkosipulisesta cashew-kastikkeesta täydellisen kaverin saava kyljysrivi) tai juuri lampaan potkaa, jota blogissakin on nähty punaviinissä haudutettuna ja nyhtöversiona.

Luineen kypsennettävästä potkasta ei makua ja mehukkuutta puutu. Kolme tuntia uunissa tekee tälle varsin mitäänsanomattoman näköiselle mötikälle ihmeitä ja tuloksena on luustaan jo ajatuksen voimalla putoava kasa lihaisenlohdullista unelmaa. 

Tämänkertainen resepti tekee kunniaa rakkaalle Andalusialleni: kastikkeesta löytyy sherryä, josta Jerezin seutu on kuuluisa, manteleita, joista Malaga puolestaan on tunnettu sekä lämpimänlempeitä mausteita, jotka kantavat mukanaan muistoja arabivalloittajien ajasta, jonka vaikutus paikallisessa ruokakulttuurissa elää yhä vieläkin, satoja vuosia heidän jälkeensäkin. 

Karitsanpotkat andalusialaisittain, por favore!

Kahdelle

Karitsanpotkat andalusialaisittain

2 karitsanpotkaa

öljyä paistamiseen

1 iso sipuli

2 isoa valkosipulinkynttä

1 tl pimentónia 

0,5 tl jeeraa

0,5 tl kanelia

1 rkl tomaattipyrettä

1,5 dl kuivahkoa sherryä (mieluiten Amontilladoa, mutta Olorosakin käy)

0,5 l riista/ lihalientä
(suolaa), pippuria

tarjoiluun: kourallinen paahdettuja mantelilastuja, kourallinen tuoretta persiljaa hienonnettuna

Ruskista potkiin kaunis väri öljyssä. Siirrä syrjään odottamaan. 

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Pehmitä ne pannussa/ padassa öljyssä miedolla lämmöllä kunnes ne ovat ihan pehmeitä ja alkavat saada hieman väriä (n. 15 minuuttia). Lisää pataan mausteet ja jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten tomaattipyre ja sherry. Sekoita hyvin pohjaa myöten.

Lisää pataan karitsanpotkat ja kaada päälle liemi. Kuumenna kunnes seos kiehahtaa ja siirrä sitten kypsymään 150-asteiseen uuniin peitettynä 2,5 tunniksi. Käännä potkat noin puolessavälissä.

2,5 tunnin jälkeen poista kansi ja jatka kypsentämistä vielä puoli tuntia. Nosta pata uunista ja nosta potkat (varovasti, etteivät hajoa) liemestä. Peitä foliolla ja jätä odottamaan. 

Siivilöi liemi (tämä tekee rasvan kuorimisesta helpompaa) kattilaan - älä kuitenkaan heitä sipuliseosta pois sillä siinä on mahtavasti makua. Kuori rasvakerros lusikalla ja lisää kattilaan sitten sipulisilppu. Redusoi lientä kovalla lämmöllä kunnes se tiivistyy halutun paksuiseksi kastikkeeksi. Tarkista maku (ainakaan suolalle ei pitäisi olla tarvetta) ja mausta tarvittaessa. 

Kaada kastike potkien päälle, ripottele päälle paahdetut mantelilastut ja hienonnettu persilja. 

Tarjoile keitetyn riisin, itkettävän hyvän perunamuusin, kermaisen juurespyttipannun, voipapusoseen, maa-artisokkapyreen tai hedelmäisen kuskusin kanssa. 

Perinteisellä Solera-menetelmällä valmistettava sherry on muuten mainettaan paljon monipuolisempi viini ja ansaitsee ehdottomasti laajemman yleisön kuin Emmerdalen eläkeläismummot. 

Kaikista kuivin fino-sherry on myös keveintä ja sitä juodaan Espanjassa ihan ruokajuomanakin mm. tapasten kanssa. Omiaan niin kinkun kuin äyriäisten kanssa. 

Kuivaa, mutta ryhdikkäämpää ja runsaampaa Olorosoa puolestaan on blogissa käytetty niin espanjalaisiin simpukoihin, pikkumustekalojen hauduttamiseen kuin Iberico-possunposkiinkin. Se käykin varsin laajasti monenlaisiin ruokiin äyriäisistä aina ankan ja hanhen kaltaisiin lintuihin ja jopa riistaan. 

Tällä kertaa vuorossa oli ikääntymisprosessinsa myötä pähkinäisempi ja hieman makeampi Amontillado. Sitä olen kuullut suositeltavan mm. rasvaiselle kalalle, mutta makeudesta riippuen se käy myös tuhdimmallekin lihalle. Kokeile sitä vaikka tämän lampaan kanssa! Kypsien juustojen kanssa tämä olisi myös omiaan. Sen verran korkea alkoholipitoisuus ja tuhti maku tässä on, ettei sitä kyllä samoissa määrin kannata juoda kuin "normaaliviiniä".

*Yhteistyössä Familia*

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?