* * *
For English please see here
* * *
Vaikka Israelin moderni viiniteollisuus on varsin nuorta, on muutamana viime vuosikymmenenä monopolin murenemisen jälkeen tapahtunut paljon. Butiikkitilojen määräksi arvellaan nykyään jo ainakin 250.
Taso vaihtelee paljon ja olen kuullut kritiikkiä mm. siitä, että niiden takaa löytyy muilla aloilla omaisuutensa tehneitä amatöörejä, jotka ovat päättäneet tehdä harrastuksestaan ammatin; vailla muodollista pätevyyttä tai pitkään perheessä olleen viinitilan tuomaa monisukupolvista kokemusta.
Taso vaihtelee paljon ja olen kuullut kritiikkiä mm. siitä, että niiden takaa löytyy muilla aloilla omaisuutensa tehneitä amatöörejä, jotka ovat päättäneet tehdä harrastuksestaan ammatin; vailla muodollista pätevyyttä tai pitkään perheessä olleen viinitilan tuomaa monisukupolvista kokemusta.
Itse olen kuitenkin iloinnut suuresti tavatessani moista luovaa hulluutta, rohkeutta heittäytyä ja intohimoonsa uskomista (asiaan vaikuttaa ehkä myös se, että bloggarina olen saanut oman osuuteni ammattikuntaamme kohdistuvasta vähättelystä ja vastaavanlaisesta kritiikistä...) - esimerkkinä tästä vaikka Latviassa tapaamani viinintekijät (lisää Pinot Noirista haaveilevasta hullusta täällä ja koivunmahlaskumppaa tehtailevasta menninkäisestä täällä).
Työ tekijäänsä opettaa ja oppia ikä kaikki. Latteudestaan huolimatta kyllä noihin hokemiin totuuden siemen kätkeytyy. Ei pelkällä intohimolla ja omistautuneisuudella huonosta viinistä hyvää saa, mutta saa niillä toisinaan aikaiseksi hyvääkin.
Yksi kätyreideni (kyllä, minulla on ihkaomia kätyreitä!) valmiiksi vakoilemista kokeilemisen arvoisista viinitiloista Israelissa oli Stern Winery, jonne onnekseni vierailu lopulta järjestyi matkallani Akkosta Nasaretiin.
Galileasta, vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä Karmielista sijaitsevasta Kibbutz Tuvalista löytyvä Stern on perustettu vasta reilut 10 vuotta sitten, mutta on kerännyt mittavan määrän palkintoja niin kansallisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa.
Viinien takaa löytyy Johnny Stern, viineihinsä intohimoisesti suhtautuva jättiläinen. (Kirjaimellisesti - mies on ehkä noin 2,5- metrinen)
Brasiliassa lapsuutensa viettäneen, puolalais-itävaltalaista syntyperää olevan Johnnyn olemus tuo mieleen lähinnä rugbynpelaajan. Rocktähtimäistä karismaa ei ainakaan himmennä kännykästä säännöllisin väliajoin ilmoille kajahtava soittoääni: Rolling Stonesin "Can't get no satisfaction".
Niin Johnnyä kuin hänen liikekumppaniaan Roni Landauta yhdistää rakkaus viineihin. Molempien tausta on kemianteollisuudessa, mutta viininteosta Johnnyllä on itse asiassa vuosikymmenten kokemus ja "tinkimätön huomio yksityiskohtiin", kuten Roni myöhemmin huomauttaa.
Johnny valitsee jokaiselle viinille oikeanlaisen hiivan (tällä hetkellä käytössä on kahdeksan eri hiivakantaa siinä missä butiikkitilat normaalisti käyttävät korkeintaan kahta tai kolmea) ja tammen (käytössä niin amerikkalaisia kuin ranskalaisia tynnyreitä). Kaikki punaiset Cabernet Sauvignon Reserveä lukuunottamatta käyvät läpi 13 kuukauden tammikypsytyksen.
Johnny valitsee jokaiselle viinille oikeanlaisen hiivan (tällä hetkellä käytössä on kahdeksan eri hiivakantaa siinä missä butiikkitilat normaalisti käyttävät korkeintaan kahta tai kolmea) ja tammen (käytössä niin amerikkalaisia kuin ranskalaisia tynnyreitä). Kaikki punaiset Cabernet Sauvignon Reserveä lukuunottamatta käyvät läpi 13 kuukauden tammikypsytyksen.
Ronny itse on nallekarhumaisella lempeydellä varustettu tiimin hiljaisempi osapuoli, mutta yhdessä he muodostavat viihdyttävän parivaljakon, jonka tarinoita esimerkiksi heidän Château Margaux'n - vierailultaan kuuntelee vedet silmissä nauraen.
Pääpaino täälläkin on punaisissa, useastakin syystä. Käytetyt rypäleet ovat Cabernet Sauvignon, Syrah, Petit Verdot, Cabernet Franc sekä Merlot, jota käytetään vain sekoituksiin. "Kyllä me kerran kokeilimme 100-prosenttista Merlot'a", Johnny hymähtää. "Vaan ei me siitä tykätty."
Valkoisia rypäleitä on vaikea löytää, eikä niille ole juurikaan israelilaisten kuluttajien keskuudessa kysyntää, selittää Johnny. Ainoa Sternin valikoimasta löytyvä valkoinen on vasta 2012 markkinoille tuotu Sauvignon Blanc. Viini onkin varsin onnistunut Sauvignon Blanc: sen tuoksusta löytyy uuden maailman Rieslingejä henkivää kevyttä petrolisuutta ja raikkautta. Kokonaisuutena varsin tasapainoinen.
Viinitila on niin perheyritys kuin olla ja voi ja perheenjäsenet ystävineen ovat mukana mm. sadonkorjuussa.
Erityisen onnistuneet blendit (Yonatan, Peleg ja Rotem) on nimetty omistajakaksikon lasten ja lastenlasten mukaan (miksi minä en voinut syntyä viinintekijäperheeseen? Miksi? Nimeni olisi viinipullon kyljessä kuin kotonaan!)
Rotem on klassinen Bordeaux-sekoitus Cabernet Sauvignonia, Merlotia, Cabernet Francia ja Petit Verdotia (kokeilemassani 2012 vuosikerrassa 50%-36%-8%-6%). Se on myös yksi tilan palkituimmista viineistä.
Erityisen onnistuneet blendit (Yonatan, Peleg ja Rotem) on nimetty omistajakaksikon lasten ja lastenlasten mukaan (miksi minä en voinut syntyä viinintekijäperheeseen? Miksi? Nimeni olisi viinipullon kyljessä kuin kotonaan!)
Rotem on klassinen Bordeaux-sekoitus Cabernet Sauvignonia, Merlotia, Cabernet Francia ja Petit Verdotia (kokeilemassani 2012 vuosikerrassa 50%-36%-8%-6%). Se on myös yksi tilan palkituimmista viineistä.
Kypsää, tumma marjaisuutta, mutta tanniinisuutensa vuoksi melko kuiva jälkivaikutelma. Tykkäsin. Tästäkin. Muistiinpanoissani olen vielä varmuuden vuoksi alleviivannut sanan "tykkäsin".
Vuoden 2011 Pelegissä (40% Syrah, 35% Cabernet Sauvignon, 25% Merlot) oli lämpöä, ja lakritsaisiakin sävyjä - melko tiukoista tanniineista huolimatta varsin tasapainoinen kokonaisuus tämäkin.
Syrahin (87% Syrah, 13% Cabernet Sauvignon) tuoksussa oli siinäkin kypsää, pehmeää marjaisuutta, mutta odotettua kovemmat tanniinit. Myös hentoa pippurisuutta ja viilentävää minttuisuutta.
Kunnianhimoisesta tavoitteesta selviytyä reissusta pelkillä käsimatkatavaroilla oli tässä vaiheessa matkaa ja päivää enää turha haaveillakaan - niinpä kotiinviemisikseni lähtivät seuraavat, omiksi suosikikseini nousseet viinit.
Petit Verdot 2013
Aikaisemmat kokemukseni 100-prosenttisesta Petit Verdotista jäävät varmasti yhden käden sormin laskettaviksi. Tämä on Johnnyn oma suosikki ja myös tasting-seurueemme kakkoseksi kiilannut viini.
Tummanpuhuva väri on liki musta. Maanläheistä tuoksua seuraa eukalyptustakin henkivä raikkaus jättäen kepeähkön, ei kovinkaan tanniinisen yleisvaikutelman.
Tummanpuhuva väri on liki musta. Maanläheistä tuoksua seuraa eukalyptustakin henkivä raikkaus jättäen kepeähkön, ei kovinkaan tanniinisen yleisvaikutelman.
Cabernet Sauvignon Reserve 2012
Tämä on tilan ylivoimaisesti palkituin viini ja myös oman tastingimme selkeä voittaja. 15 kuukauden tammikypsytys ranskalaisessa tammessa on tuottanut maanläheisyyttä ja tummia marjoja henkivän viinin, josta sen hieman hengitettyä löytyy niin mausteisuutta, yrttisyyttä kuin eukalyptuksisuuttakin, päättyen suuta hienoisesti supistavaan jälkivaikutelmaan. Hieno, tasapainoinen kokonaisuus.
Cabernet Franc 2013
Tästä Israelin-reissusta tuli matka, jonka aikana löysin Cabernet Francin. Ihastuin siihen jo Tishbillä, mutta tämä, maan parhaanakin palkittu todella vei minut mukanaan. Stern on maan ensimmäinen 100-prosenttista Cabernet Francia tekevä viinitila.
Viinin tuoksussa on miellyttävää, puolukkamaista kirpeyttä, maussa taas paprikaa ja jopa nahkaista maanläheisyyttä. Mm. (paahdettua) paprikaa sisältävien ruokien kanssa tämä olisi omiaan, mutta Johnny vinkkasi itse suosittelevansa tätä vähän viilennettynä etenkin korianteria sisältävien kala- ja äyriäisruokien pariksi.
Viinin tuoksussa on miellyttävää, puolukkamaista kirpeyttä, maussa taas paprikaa ja jopa nahkaista maanläheisyyttä. Mm. (paahdettua) paprikaa sisältävien ruokien kanssa tämä olisi omiaan, mutta Johnny vinkkasi itse suosittelevansa tätä vähän viilennettynä etenkin korianteria sisältävien kala- ja äyriäisruokien pariksi.
Ruoan ja viinin yhdistäminen on myös Johnnyn intohimo ja tilalla järjestetäänkin illallisia, joihin mies itse kokkaa ruoat. Jouduin kutsusta huolimatta jättämään seuraavan illallisen väliin edessä häämöttäneen kotiinpaluun vuoksi. Nyt, pimeään pakkasiltaan tuijottaessa en keksi ainoatakaan syytä, miksi...
Hilpeän tastingin päätteeksi todistin ehkä koko reissun koomisinta keskustelua. Käydessämme läpi maisteltuja viinejä ja omia suosikkejamme, eräs seurueeseen kuulunut uskonnollinen juutalainen pahoitteli, ettei Sternin viineillä ole kosher- sertifikaattia. "Niinpä en voinut juoda", hän selitti meille muille. "Uskonnollisista syistä".
Seurueeseen niin ikään kuuluneet kaksi turkkilaista nyökyttelivät ymmärtäväisesti. "Emme mekään voi juoda - uskonnollisista syistä", he vastasivat, virnistäen huolettomasti ja kaataen itselleen vielä toiset lasilliset Cabernet Sauvignon Reserveä.
Käytetyt rypäleet tulevat kuudelta huolella valikoidulta; terra rossa- kalkkikivi- ja basalttimaaperän omaavilta viljelmiltä Ylä-Galileasta ja Golanilta.
Vuotuinen tuotanto on 25 000 pulloa, mutta operaation pienuuden todella tajuaa vasta tilan takahuoneessa. Vientiin ei mene mitään, vaan tuotanto myydään joko tilalla, viinikaupoissa ja Israelin huippuravintoloissa.
Jos et itse pääse paikalle, ainakin Haifan Wine Bar 107:stä löytyy kattava valikoima Sternin viinejä.
Laadulla on tosin hintansa - butiikkitilojen viinien hinnat lähtevät yleensä liki 30 eurosta.
Oikeassa olivat kätyrit - ehdottomasti visiitin arvoinen paikka ja yksi oman reissuni kohokohdista!
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Tykkäsitkö? Kerro kavereillekin!
