Andalusian Auringossa

For English please see here

* * *

Ahvenanmaan eri saarilla on kaikilla ihan oma tunnelmansa. Niiltä löytyy historiaa, nähtävyyksiä, loistavia ihmisiä ja luovaa hulluutta.

* * *

Maarianhaminan ja Havsviddenin väliin jää paljon nähtävää, ja varsin pian käy selväksi, miksi Ahvenanmaa on niin suosittu kohde polkupyörämatkailijoille. Ensi kerralla hyppään pyörän selkään minäkin ja pistän viilettäen pitkin ja poikin Ahvenanmaan upeita maisemia. Aurinko kasvoja lämmittäen, tuulenvire hiuksissa tuivertaen. Eväskorin kanssa, tietenkin.

Jos oma pyörä ei sattunut mukaan, voi niitä vuokrata myös paikan päältä Ro-No Rentiltä Maarianhaminan Länsisatamasta (hinta alkaen 10€/ pvä tai 50€/vko). Hotelli Arkipelagissa yöpyvien on lisäksi mahdollista lainata pyörä hotellilta.

Ahvenanmaa hurmaa merellisillä maisemillaan, joiden ihasteluun pyöränselkä onkin ihan paras tapa.

Eri saarten ja luotojen välimatkat taittuvat nopeasti. Ne myös yllättävät persoonallisuudellaan: jokaisella on ihan oma vibansa.

Ja niitä yllätyksiä Ahvenanmaa on täynnä. Keskeltä ei-mitään löytyy mitä ihastuttavampia helmiä; niinkuin vaikka tämä Lemlandissa sijaitseva kahvila Stickstugan.

Toinen hykerryttävä tuttavuus oli Gölbystä löytyvä englantilaissyntyisen keraamikon verstas Judy's.

Antiikkiiliike? Työpaja? Käsityöpuoti? Vintagekauppa? Kahvila? Kyllä. Ja vielä vähän enemmän.

Juuri tämä ahvenanmaalaisissa on niin riemastuttavaa: joka puolella törmää intohimolla omaa juttuaan tekeviin luoviin ihmisiin. Vähän hulluihinkin. Niin sen tosin täytyy Stallhagenilla tapaamani Christianin, 17. polven ahvenanmaalaisen mukaan ollakin: "jos joku ei ole ainakin vähän hullua, ei sitä kannata tehdäkään!"

Itse mies on perustanut mm. rockfestivaalin pubinsa rantaan.

Ihan niinkuin sanoin: vähän hullujahan nuo ovat. Mutta sillä parhaalla mahdollisella tavalla.

Velvollisuudentunnosta katsoimme asiaksemme tutustua ruokakulttuurin lisäksi myös ihan oikeaan kulttuuriin historiallisten nähtävyyksien muodossa. Kuten Bomarsundin linnoitukseen Sundissa.

Kriminsodassa tuhoutunut, venäläisten etuvartiokseen rakennuttama Bomarsund oli aikoinaan koko Ahvenanmaan suurin rakennus. Sodan jälkeen Ahvenanmaa demilitarisoitiin, minkä jälkeen linnoituksia ei tänne ole enää pystytelty.

Osa linnoitusta ja sen ympärille rakentunutta kaupunkimaista yhteisöä on myös Notvikin torni, joka tykkeineen puolusti linnoituksen pohjoista sisääntuloväylää, jonka venäläiset luulivat olevan ainoa reitti, jota pitkin sotalaivat saattoivat Bomarsundiin hyökätä.

Vaan väärässä oli veli venäläinen: vihollinen saapuikin kaakosta Ängösundin väylän kautta.

Dasvidanija, dorkat!

Vierailu on paikallaan jo merelle ja saaristoon avautuvien hulppeiden näkymien vuoksi.

PS. Molempiin vapaa pääsy.

Ehkä ainut asia, jota kumpikaan meistä Ahvenanmaalta etukäteen tiesi oli Strömsö-sarjan myötä paatuneimmankin peräpohjolalaismörön hyväntuulisuudellaan hurmanneen Michael Björklundin Smakbyn.

Mutta koska sinnehän ne kaikki päätyvät, jatkoimme me pyrkimyksiämme osoittaa, että on Ahvenanmaalla muutakin nähtävää. Niinpä päätimme sinnikkäästi keskittyä siihen hengen ravintoon ja historiannälän tyydyttämiseen.

Siihen erinomainen kohde on Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Helsingin Seurasaaren tavoin se koostuu muualta (Ahvenanmaalta) tuoduista rakennuksista, joilla on pyritty luomaan 1800-luvun jälkipuoliskon talonpoikaistunnelmaa.

Vapaa pääsy tännekin, lisää tietoa museon sivuilta täältä.

Ihan sen vierestä löytyy toinen mielenkiintoinen kohde ja yksi Ahvenanmaan tunnetuimmista nähtävyyksistä: Kastelholman linna.

1300-luvun lopulla rakennetussa linnassa ovat asuneet Ruotsin kuninkaallisista niin Kustaa Vaasa, Suomen herttua Juhana III kuin Eerik XIV vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa - jälkimmäiset kaksi tosin Eerikin veljen vankina.

1619 tulipalo vaurioitti linnaa pahoin, mutta sitä tuolloin isännöinyt käskynhaltija yritti vielä kunnostaa linnan entistäkin ehompaan kuntoon.

(Olisiko muuten pikkuisen päheä titteli tuo käskynhaltija? "Hei, olen Erja, käskynhaltija ja ruokabloggari. Hauska tavata." Mitenhän sellaiseksi pääsee? Niin, ja olisiko käskynhaltijalla kätyreitä? Olen aina halunnut itselleni sellaisia!)

Seuraava tulipalo vuonna 1745 tuhosi linnan liki kokonaan.

Eri ikäiset vierailijat on otettu huomioon - pikkuväki esimerkiksi pääsee pukeutumaan prinsessaleikkeihin. Me, hiukan päälle 120-senttiset saimme tyytyä vain ihailemaan niitä, vaikka tiaratkin meillä olisi ollut omasta takaa.

(Tuo ei muuten ole vitsi: siinä missä muilla on ehkä vieraspyyhkeitä, on Kissabloggarilla luonani oma vierastiara.)

Hienot ovat näkymät täältäkin...

...viereiselle joelle ja ympärillä kumpuileville vehreille maalasmaisemille...

... ja kappas vain: sinne Smakbyhyn.

No, ehkä tämän rupeaman jälkeen oli jo ihan oikeutettua omistautua sille, minkä osaamme parhaiten: kulinaristiretkeilylle. Ja kyllähän tässä vaiheessa päivää alkoi ruumiskin sitä ravintoa kaivata.

Smakbyn sijainti ei siis voisi juuri otollisempi olla. Ja onhan se ruokamatkailijalle ihan ehdoton ykköskohde. Paitsi paikan päällä tislatuille alkoholeille rakentuvien cocktailiensa vuoksi...

...myös erinomaisen, konstailemattoman ruokansa ansiosta.

Ei muuten kannata antaa sen Micken lupsakkuuden hämätä: mies on alansa huippua. Vuonna 2011 hän edusti Suomea Bocuse d'Or-kisoissa kisaten komeasti Suomen tuohonastisen historian parhaimpaan sijoitukseen sijalle viisi.

Paremmaksi on pistänyt tuonkaan jälkeen vain viime vuonna neljänneksi rankattu Matti Jämsén.

Niin, ja jos tarvitsee lisää syitä suunnata tänne, niin onhan niillä vielä se tislaamo, jonne pääsee myös tutustumaan.

Mukaanviemisiksihän ei tuotteita voi ostaa (koska Suomi...), mutta tiistaista lauantaihin järjestetään täällä drop in-tastingejä (25€/ hlö).

Ei täältä toki tyhjin käsin (tai vatsoin) täydy lähteä - ravintolan yhteydestä löytyy nimittäin myös ihastuttava, paikallisia tuotteita myyvä puoti.

Ja pian täältä ei tarvitse poistua lainkaan: Smakby on kuulemma avaamassa myös omaa majataloaan.

Oma majatalo on suunnitteilla myös toisessa ruokamatkailijan unelmakohteessa: Stallhagenin panimolla.

Panimon yhteydessä toimii myös nose to tail- ajattelua noudattava gastropubi ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat juuri ruokamatkailijoille suunnatut kierrokset, joilla tutustutaan ravintolan raaka-aineiden takaa löytyviin tuottajiin ja kokataan yhdessä huippukokkien kanssa.

"Niin no, eihän meistä kumpikaan oikein olutta juo", yritimme vastustella, kun sitä meille tarjottiin. No eipä!

Vastaan ei tullut ainoatakaan olutta, josta emme olisi tykänneet. Voin kertoa, että nyt sitä tulee tilattua aina, kun sitä vastaan tulee. Mantereelta Stallhagenia löytyy reilusta 50 ravintolasta 18 paikkakunnalta.

Uutuuksia, paikoin varsin veikeänkinkuuloisia tuodaan markkinoille mutaman kuukauden välein. Me ihastuimme mm. vadelmastoutiin ja mustikka-aleen.

Ehkä suurimmaksi suosikiksemme nousi kuitenkin hedelmäisellä pehmeydellään ja raikkaudellaan yllättänyt Historic Beer 1843, joka hurmaa myös tarinallaan.

Sen resepti on rekonstruoitu maailman vanhimman säilyneen oluen pohjalta, joka löydettiin shampanjalastistaan kuuluisuuteen nousseesta, Silverskärin edustalta löytyneestä hylystä.

Drick mindre, drick bättre.

"Juo vähemmän, mutta juo parempaa", muistuttaa Stallhagenin portin teksti lähtiessämme. Hyvä pointti. Tuo, niinkuin moni muukin Ahvenanmaalla oppimamme tulee jäämään mieliimme vielä pitkäksi aikaa.

Ahvenanmaa on löytänyt paikkansa sydämissämme enkä malta odottaa, että pääsemme palaamaan tänne.

Toivottavasti nautitte Ahvenanmaan kierroksesta yhtä paljon kuin mekin? Mikä oli teidän mielestänne sen parasta antia? Ahvenanmaan sielua hellivät maisemat? Maarianhaminan puuhuvilat? Pääkaupungin nähtävyydet ja ravintolat? Vai sittenkin Havsviddenin hulppea luksusmökkiloma?

Kommentoimalla tätä postausta osallistut reseptejä ja iloa 30 ahvenanmaalaisravintolasta tarjoilevan Matglädje på Åland-kirjan arvontaan, joten muistathan liittää kommenttiisi myös yhteystietosi. Arvonta suoritetaan 11.9.2016.