* * *
Keskeinen sijainti, tyylikäs ilmapiiri, hyvä ruoka, kiitettävä asiakaspalvelu ja loistava hinta-laatusuhde - Restoran Cru on erinomainen ravintolavalinta Tallinnassa!
* * *
Ei meidän kahden päivän Tallinnanrupeamamme pelkkiin Noa Chef's Halliin ja Saltiin jäänyt.
Ehei.
Ehdimme mahduttaa aikatauluun myös Crun - eihän me tänne saakka herrajumala laihduttamaan tultu!
(Tilastotieteilijöille tiedoksi: tuorein White Guide on rankannut ravintolan Riben kanssa jaetulle seitsemännelle sijalle.)
Paikan keittiömestarina toimii Eestin Bocuse d'Or-kisaedustaja Dmitri Haljukov, joskin sen mainostaminen ulko-oven viereisellä liitutaululla vaikutti vähän... no, halvalta.
Tuota vaikutelmaa lisäsivät myös ruokalistan annoskuvat - moiset kikat kun ajavat ainakin omat ajatukseni heti turkkilaisiin turistirysiin.
Ravintolan hillityn tyylikäs ilmapiiri sekä erittäin ystävällinen ja asiantunteva asiakaspalvelu tekivät kuitenkin välittömästi vaikutuksen.
Aloitimme lounaamme lempeästi Cosmopolitaneilla (à 7€), jotka olen löytänyt 90-luvun loppuun sijoittuvan överikauden jälkeen taas uudestaan.
Kyllä se klassikko vain pintansa pitää.
Maut menivät seuralaisen; Lyhyenä Hetkenä- blogin Pian kanssa (taas) niin yksiin, että pöytä saatiin koreaksi.
(Kestättekö puujalkavitsin? Jos lupaan että se on postauksen ainoa? No tässä tulee. "Ja ihan hyvä niin, koska ei meistä kumpikaan olisi viroa puhunutkaan!")
Alkuun mm. viiriäisenmunan ja marinoitujen sienten kauniisti komppaamaa villisikasylttyä (12€), jonka rakenne oli kyllä enemmänkin rilletteä.
Hieno annos joka tapauksessa, jolle tarjoilija paritti hieman yllättäen shampanjaa (Ernest Rapenau Brut, 9€).
Shampanja toimi kuitenkin erinomaisesti myös ihastuttavan kesäisen mustekalacarpaccion (14€) kanssa (no enhän minä lempilonkeroistani olisi voinut sivuuttaa!), joskin annos olisi kaivannut enemmän jonkun hapokkaan elementin (kastikkeen?) tuomaa särmää ja kompleksisuutta - mustekala itsessään kun on varsin mitäänsanomatonta ja vihannekset taas maistuivat vain... vihanneksilta.
Oikein toimiva ruokajuomaparitus tälle oli myös no-kokeillaan-tuotakin-kaiken-varalta-Chablikseni (10€).
Seuralainen puolestaan aloitti iloittelunsa ehkä annoksista kiehtovimmalla: salaatin nimellä kulkeneella kuvankauniilla fetajuustokakulla (11€), jonka yleisvaikutelma tomaattikompotteineen oli jännästi liki jälkiruokamaisen makea.
Oijoi.
Pääruoka vei tunnelmaa vain eteen- ja ylöspäin.
Koska sisäelimiin allekirjoittaneen kaltaisella intohimolla suhtautuva seuralainen oli ehtinyt jo valita maksan, päädyin minä paahdettuihin islantilaisiin kampasimpukoihin hokkaidokurpitsalla ja aromatisoidulla (?) omenalla (21€).
Hieman jäi kyllä mieltä kaivelemaan, millaista olisi ollut niinikään listalta löytyvä "Vanha Lehmä" (19€) ?
Kömpelö käännöskukkanen vai vanhanpiian katkeruuteen kupsahtanut Metusalem-Mansikki?
Kampasimpukka-annos ihastutti lempeydellään ja eri tekstuureja onnistuneesti yhdistäneellä olomuodollaan.
Kepeää, mutta maanläheistä.
Kepeää, mutta maanläheistä.
Paahdetun sipuliconfitin ja kirsikka-kriek-kastikkeen kanssa tarjoiltu liekitetty hirvenmaksa (15€) oli himppusen liian raakaa kummankaan makuun.
Ihanan syvät ja lohdulliset maut sen sijaan olivat enemmän kuin kohdillaan.
(Ok, olin väärässä. Nyt tulee nimittäin toinen puujalka. Hyppää siis hyvällä omallatunnolla yli. "Ai että ei maksa vaivaa? No ei kyllä vaivaakaan. ")
Jälkiruokavalinta oli helppo kuin mikä. Sydämet sinkoilivat silmissä jo nimen nähdessäni.
Savupekonimarenki-créme brûlée (6€).
Ooooooh.
Ooooooh.
Ainoastaan suhteellisen aikaisen kellonajan muodollisesti edellyttämän yleisen säädyllisyyden velvoittamana en tilannut sitä vielä kolmeen kertaan uudestaan.
(Ja harmittelen sitä yhä vieläkin.)
Jos epäilette minun kykyäni objektiiviseen arvioon, tässä todistusaineistoa pöydän toiselta puolen.
Jep - juuri noin hyvää.
Yksi asia, jota virolaiset tuntuvat rakastavat vielä enemmän kuin kuorolaulantaa on paikallinen musta leipä. Jopa siinä määrin, että siitä tehdään jäätelöäkin. Vähempikin riittäisi.
Kirsikoiden ja pähkinäkreemin kanssa tarjoiltu mustaleipäjäätelö (6€) oli omaan makuuni aivan liian mämmimäinen, mutta seuralainen tykkäsi.
Nättihän se kyllä oli, ihan niinkuin kaikki muukin täällä. Esillepanoon on panostettu yhtä paljon kuin annosten muihinkin osa-alueisiin.
Jälkiruokaviinisuositukset (seuralaiselle Pedro Ximéneziä, minulle Sauternes; molemmat à 7€) olivat myöskin kohdillaan - kiitos tarjoilijalle näistäkin.
Oma osuuteni lounaasta (aperococktail, kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka; kaikki neljä ruokalajia viinisuosituksineen) oli 88.50€. Ei Cru siis ihan sieltä halvimmasta päästä ole, muttei kyllä missään nimessä kalliimmastakaan.
Toisaalta, jos etsisit Tallinnassa ravintolavinkkejä joko groteskiin keskiaikaisteemalarppaukseen, kiinalaiseen mättöbuffaan tai euron burgeriin, lukisit todennäköisesti tälläkin hetkellä jotain ihan muuta blogia?
Keskeisellä sijainnillaan ja hinta-laatusuhteellaan Cru on erinomainen valinta, jossa myös asiakaspalvelu hoituu ammattitaidolla ja tyylillä.
Onko Restoran Cru jo teille tuttu? Mitkä ovat teidän suosikkejanne Tallinnan vilkkaassa ravintolaskenessä?
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
