maanantai 9. marraskuuta 2015

Bloggaus on sisällöntuotantoa, sisällöntuotanto on työtä

Tyhmähän sellaisesta maksaa, jonka saa ilmaiseksikin. Miksi bloggareiden sisällöntuotannosta siis tulisi maksaa? Koska se on työtä. 

* * * 

Olen pahoillani. Tänään oli tarkoitus pamauttaa teille se kauan lupailtu lammasdhansakin resepti, mutta jo sisällöntuottajat yhteen koonneesta Ping-seminaarista saakka kytenyt kipinä kirjoittaa sisällöntuottajien työn arvostuksesta nousi tänään Turun Sanomista bongaamani bloggarihaun myötä taas pintaansa. 

Varmasti monenkin bloggaajan mielenkiinnon herättäneen ilmoituksen todellinen luonto paljastui kokeneempaan silmään viimeistään tässä kohtaa. 

  • Jos sinut valitaan, saat näkyvyyttä Varsinais-Suomen suurimmassa mediassa. Valituille ilmoitamme henkilökohtaisesti.

Näkyvyys. Tuo taikavaluutta, jota kenelläkään on pokkaa heilutella vain bloggarien edessä. Jostain syystä näkyvyydellä ei ole kovinkaan kummoista ostovoimaa, kun pitää hankkia ja ylläpitää sitä kalustoa, jota blogin pitäminen vaatii: tietotekniikkaa, kuvauskalustoa ja reseptien raaka-aineita. Tai maksaa vuokraa, jotta bloggarilla olisi paikka, jossa sitä työtään tehdä. Jostain syystä noihin tarvitaan aina rahaa.

Kyllä siinä "yhteistyö"prosessissa näkyvyys vaihtaa omistajia, mutta se näkyvyys menee sille tuotteelle; tuotteelle, jonka "yhteistyö"kumppani saa vähentää tuotenäytteenä verotuksessaan. 


Kamera: 1950 €, linssi 400€, kuvankäsittelyohjelma 139€, kuvan astiat 18,90€, tausta löydetty, syömäpuikot pöllitty 


Mielessäni viistää nyt niin monta ajatusta ja punaista lankaa, etteivät näppäimistöäni takovat sormet meinaa perässä pysyä.

Bloggaus vie aikaa ja työtä. Bloggaus on sisälläntuotantoa. Sisällöntuotanto on työtä. Alatte jo ehkä oivaltaa, mikä noiden äskeisten lauseiden avainsana on? Työ. Ei missään muussa työssä odoteta ihmisten tekevän tuntikaupalla työtä vain näkyvyyden toivossa. 

Entistä raadollisemman  tilanteesta tekee se, että kyseinen (viime vuonna yli 23 prosentin liikevoittoprosentin saavuttanut) media on pistämässä YT-neuvotteluissaan pihalle talon omaa väkeä. Toki se varmasti säästöjä toisi: heille kun joutuu maksamaan sillä ainoalla valuutalla, jolla mitään kauppaa missään voi käydä: rahalla. 

Olen jo aikaisemmin törmännyt tilanteisiin, joissa olen kuullut toimittajien väheksyvän hyvinkin voimakkain sanankääntein bloggareita ja näiden ammattitaitoa.  Haluaisin (naiivisti?) uskoa, että molemmille ammattiryhmille on tilaa. Selvää on, ettei ole kenenkään edun mukaista, että ilmaiseksi teetetyillä blogeilla korvataan lehdessä palkattujen toimittajien tuottamaa sisältöä. 

Ei tosin toimittajan koulutuskaan automaattisesti mitään laatua takaa. Heidänkin joukostaan löytyy kieliopillisesti heikkolaatuista, mielenkiinnotonta ja lähdekritiikin tärkeyden unohtanutta tekstiä tuottavaa väkeä. Ymmärrän toki heidän kollektiivisen ahdinkonsa (mediakentän murros, jatkuva taistelu työpaikan ja toimeksiantojen jatkuvuudesta, alati kutistuvista resursseista kasvavat vaatimukset...) mutta ei se bloggareiden vika ole. 

Suomessa on blogeja jo kymmeniätuhansia. Niiden tason, yleisöjen ja kirjoittajien taustan kirjo on suurempi kuin usein tajutaankaan. Itse tunnen parhaiten oman genreni eli ruokablogit. Meistä löytyy niin valokuvaajia, viestintää ja kirjoittamista työkseen tekeviä, ravintola-alan ja monen muun bisneksen tinkimättömiä ammattilaisia. Yksi asia mikä meitä kaikkia kuitenkin yhdistää on intohimo. Ei, ei se tarjoa oikotietä onneen eikä osaamiseen kaikkien bloggareidenkaan kohdalla. Mutta kyllä meistä varsin vakuuttavia monialaosaajia löytyy.

Itse me hankimme raaka-aineet, testaamme reseptiikan, kokkaamme, kirjoitamme, oikoluemme, hankimme kuvaustarpeistoa, stailaamme, kuvaamme, jälkikäsittelemme, etsimme sopivat viiniparitukset ja hoidamme tulosten markkinoinnin sosiaalisen median kanavissamme. 

Kuten jo aikaisemmassa pohdinnassani samasta aiheesta kirjoitin, se on kuin perustaisi oman lehden, jossa sitten itse toimisi niin päätoimittajana, ruokatoimittajana, viinitoimittajana, henkilöstöpäällikkönä, kuvaajana, kuvaussuunnittelijana, jälkikäsittelijänä, graafikkona, kustantajana sekä markkinointi - ja myyntitiiminä.

Yhden postauksen tuottamiseen voi hyvinkin mennä kaikkinensa kahdeksankin tuntia. Kun asiaa miettii tätä vasten, kuinka reilua on odottaa bloggarin tekevän kaiken tuon ilmaiseksi? Kuinka moni jaksaisi innostua muutaman kymmenen euron lahjakortista käteen jäävästä tuntipalkasta?




Ihan puhtaasta intohimosta ja rakkaudesta lajiin tämä on ihan varmasti meillä kaikilla lähtenyt. Mutta bloggaus on kehittynyt paitsi meidän jokaisen omalla kohdalla, myös ilmiönä. Ja tähän ovat havahtuneet niin kustantajat kuin yritysmaailma. Yhteistyötarjouksia kyllä satelee, mutta pääsääntöisesti ne ovat niin huonosti mietittyjä ja bloggarien tekemää työtä suorastaan halventavia, etten suurimpaan osaan jaksa itse enää edes vastata. 

Turun Sanomat, ihan samoin kuin kuka tahansa Messukeskukselta omakustanteisesti noudettavalla juustonpalalla yhteistyötä kosiskeleva yritystaho tulee ihan varmasti löytämään halukkaita. Ikävä tosiasia on se, että aina löytyy joku, joka on sitä työtä ilmaiseksi valmis tekemään, mikä tekee siitä niin paljon vaikeampaa meille muille yrittää saada sitä markkinointipuolta tajuamaan tekemämme työn arvo. 

Tyhmähän siitä maksaa, mitä ilmaiseksikin saa. 

Pääsääntöisesti nuo bloggarit ovat näkyvyysdollarinkuvat silmissään jaksavia, aloittelevia bloggareita, jotka taatusti tulevat itsekin touhuun väsymään. Mutta siinä vaiheessa kun he siihen havahtuvat, on taas jostain siinnyt kaksikymmentä samoihin lupauksiin uskovaa uutta tulokasta. 

Vakiintuneilla blogeilla on vakiintuneet kävijämäärät. He tuottavat laadukasta sisältöä niin tekstin kuin kuviensa puolesta. He panostavat blogeihinsa tarjotakseen yleisölleen iloa ja inspiraatiota; viihdettä ja vinkkejä. Ennen kaikkea he tuntevat kohderyhmänsä: he tietävät, mitä se odottaa ja arvostaa. Heillä on suhde lukijoihinsa joka perustuu molemminpuoliseen arvostukseen ja luottamukseen. Asiansa osaava ja ammattitaitoinen bloggari tietää, ettei kumpaakaan ole varaa heilutella mainostamalla blogissa ihan mitä tahansa (omalta kohdaltani olen torjunut yhteistyöehdotukset mm. ateriankorvikejuoman, kielikurssin ja kasinoyrittäjien taholta).  

Kuinka paljon markkinointiassistentit ja viestintätoimistot haaskaavat rajallisia resurssejaan sillä, etteivät vaivaudu tekemään omaa pohjatyötään kunnolla? Kyllä hakuammuntaan saa aikaa kulumaan, mutta tuottaako se tuloksia? Onko järkevää pommittaa samalla geneerisellä yhteydenotolla kahtatuhatta täysin erityylistä blogia, joista ainoankaan linjaan tuote ei sovi? Vai onko kaukonäköisempää panostaa hieman enemmän tutkimukseen voidakseen kohdentaa viestin juuri sen oikean tavoiteryhmän tavoittaville blogeille?

Voisiko olla mahdollista, että itse asiassa tuleekin taloudellisemmaksi lähteä liikkeelle reilulla pelillä ja reilulla korvauksella? Se on nimittäin se keino, jolla herätetään sellaisten blogien mielenkiinto, joista yhteistyöpuolikumppanikin eniten hyötyy.

PS. Sama aihe oli kirvoittanut varsin topakan kannanoton aiheesta myös Pinkit Korkokengät- blogissa!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

37 kommenttia :

  1. Nyt tähän asiaan täytyy puuttua, näyttää, että tämä ei vaan enää saa suostua. Toivotaan, että bloggaajat tajuavat tuon lehden kohdalla, että kyse on hyväksikäytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiköhän meistä jokainen ole ihan yhtä hämmästynyt/ tyrmistynyt siitä, että sähköpostiin yhä tipahtelee sellaisia ehdotuksia mitä sinne tipahtelee. Yksi lemppareita on tosiaan tuo juustonpala, joka bloggarin olisi pitänyt itse käydä messuilta hakemassa. Taisi olla vielä niin, että maahantuoja halusi vielä tarkistaa blogipostauksenkin ennen julkaisemista.

      Poista
  2. Ikäviä juttuja, mutta jokapäiväisiä - tee juttu ja saat näkyvyyttä...
    Laina lyhenee aika hitaasti tuolla näkyvyydellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Jos laatua haluaa, joutuu siitä maksamaan, Ihan kaikkialla. Jos me teemme ilmaiseksi, mistäs me sitten se kulutusvoimamme hankimme jolla sitten tuemme vaikka... lehtibisnestä?

      Poista
  3. Jep, näitä tarjouksia tipahtelee sähköpostiin satunnaisesti muutamia vuodessa.

    Ilmeisesti ajatus on, että bloggari haluaa olla somessa julkkis ja saada paljon seuraajia. Vähän väärin arvattu. Lukijoiden määrä ei maksa vuokraa tai täytä jääkaappia. Syödä pitää joka päivä ja sen ihmeellisemmälle ideologialleni en ole omaani perustanut. Miksi maksaisin ruokani vähistä rahoistani ja antaisin kaiken ilmaiseksi kaupalliselle mediatalolle? Sehän olis sama kuin maksaisin niille tästä kyseenalaisesta kunniasta...

    Ihan saman tämä puuhastelu mulle maksaa, olipa lukijoita päivässä 1000 tai 10 000. Kustannus on sama, vaikka en kirjoittaisi ikinä riviäkään tai ottaisi yhtään kuvaa. Tämä on ainakin mulle harrastus ja sellaisena pysyy. Jos olis muuta tai tavoittelisin muuta, pitäisi jo ruokaa miettiessä pohtia, miltä se näyttää marraskuussa keinovalossa lautasella. Minä syön, mitä haluan miettimättä, millanen hirvitys kuva on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että jonkinlainen herääminen olisi toisella puolen aitaa jo tapahtunut, vaan väliin tuntuu, että tilanne menee itse asiassa koko ajan huonompaan suuntaan.

      Voihan niitä näytteitä toki lähetellä, mutta minimoidakseen vaivan & hukan ja maksimoidakseen sen hyödyn, kannattaisi ajatella, mikä on se ainoa keino, jolla voivat odottaa sitä näkyvyyttä omalle tuotteelleen. Se on maksamalla siitä. Niinhän he joutuisivat tekemään perinteisiäkin markkinointikanavia käytettäessä.

      Poista
  4. Mä myönnän, että olen oman bloggaaja urani aikana tehnyt jos jonkinlaista hommaa ihan ilmaiseksi, pieniä tuote lahjoituksia vastaan ja ihan vaan sen surullisen kuuluisan näkyvyyden vuoksi. Seitsemän vuoden askartelubloggaamisen jälkeen tulin tieni päähän ja tajusin, että jatkuva pyrkimys näkyvyyteen oli tappanut innon kokonaan. Saatu hyöty ei ollut missään suhteessa siihen kuinka paljon aikaa ja vaivaa olin kuluttanut blogiin. Aloitin uuden blogin kokonaan alusta. Olen tehnyt edelleen yhteistyötä, mutta nykyisin ihan eri lähtökohdista. En enää kaipaa sitä "näkyvyyttä" samalla lailla kuin ennen, enkä etenkään mitään ilmaista tavaraa. Olo on paljon vapaampi! Ja silti lukijoita on enemmän kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en ole kenenkään kohdalla kuullut että se lupailtu "näkyvyys" olisi oikeasti johtanut (etenkään pidemmällä ajanjaksolla) mihinkään kummoiseen kansanvaellukseen. Ikävä kuulla sun historiasta, mutta iso peukku nykyiselle ja tulevalle <3

      Poista
  5. Kyllä se (ainakin toivottavasti) alkaa olla jo niin, että tuotos eli näkyvyys on nykyään jo aika hyvin suhteessa panostukseen. Mikäli tarjoaa vain tuotenäytteen ja jotain pientä, saa liikkeelle pienen yleisön blogit - ja päinvastoin. Ehkä olen idealisti, mutta suuren yleisön omaavat, taitavat bloggaajat alkavat olla jo aika valveutuneita. Hyvä niin.
    Toki sitten on aina harrastelijoita pienellä yleisöllä, jotka lähtevät näytteen voimalla liikkelle (myönnän, kuulun aina välillä tuohon joukkoon, jos tuote kiinnostaa tosissaan - vaikka silloin voin jo vaikka ostaakin sen). Melkein jo kuitenkin kyseenalaistaisin sen viestintätoimiston ammatitaidon, joka asiakkaalleen tuota lähestymistapaa suuret lukijamäärät silmissä kuvastaen suosittelee. Välillä ihmetyttää, miten tulosta tuollaisissa kampanjoissa oikein mitataan. Artikkelimäärillä ? Vai yleisömäärillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaita asioitahan nämä on siinä mielessä, että jotkut kritisoi tätä näkemystä ja haluaa pitää sen bloginsa "pienenä puuhasteluna" (eivät minun sanojani vaan heiltä kuulemiani), mutta kyllähän se yhteydenotto kenelle tahansa kertoo, että silloin ollaan kiinnostuneita sisällöstä ja sen blogin yleisöstä, jolloin ei siitä ole minun mielestäni kohtuutonta myöskään asiallista korvausta odottaa.

      Eikä kukaan vakavissaan blogiaan tekevä mihin tahansa mukaan lähde. En minäkään mitä tahansa tuotetta blogiini laita enkä minkä tahansa ravintolan esittelyyn ala tuntitolkulla aikaani käyttämään (kyllä: tuntitolkulla. Siihen kun kuuluu tse tapahtuma, sen kuvaaminen, kuvien editointi, postauksen kirjoitus... tunteja siihen menee). Mitään sellaista blogiini ei päädy, jonka takana en itse seisoisi.

      Hyvä kysymys tosiaan tuo, että millä se onnistuminen sitten määritellään ja kuka se oikea (kiinnostuksen ja ostovoiman omaava) yleisö millekin on.

      Poista
  6. Jeeeeeees naiset! Puhutte Maijun kanssa asiaa molemmat! Mä oon lopettanut tuon "kynsilakkojen" arpomisen jo ajat sitten...

    VastaaPoista
  7. Olen bloggaava toimittaja, enkä voi olla muuta kuin iloinen kirjoituksestasi. Allekirjoitan väitteesi bloggaajien ja toimittajien tähän astisesta tietynlaisesta vastakkainasettelusta, ja kirjoituksesi on osoitus siitä, että lopulta me kaikki olemme samassa veneessä ja katsomme asioita samalta puolelta aitaa. Jos emme ymmärrä tät, olemme häviäjiä kaikki, kuten TS:n todella surkea esimerkki osoittaa.

    Kuten Pinkit korkokengät Maijun blogin puolelle ehdin jo vastatakin, härski ei ole enää se bloggaaja, joka rohkenee kieltäytyä ilmaisesta työstä vaan tulosta tahkoava (ja markkinointibudjetinkin omaava) yhteistyökumppani, joka silmiä räpäyttämättä julkeaa edes ehdottaa sitä.

    Sillä mikä palkkio ammattityöstä on näkyvyys, lukijakunnan laajentaminen tai julkaisualusta (jota olen kuullut sitäkin palkkioksi nimitettävän, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan...?).

    Se, joka näillä "palkkioilla" saa jonkun tekemään töitä, ei voi olla varma pitemmän päälle saamansa työn laadusta eikä oikein ammattitaidostakaan. Se on hiukan sama kuin pyytäisi ystäviä ja naapureita raksatalkoisiin, kun ei raaski maksaa ammattilaisille.

    Kyllä talkootkin hetken naurattavat, mutta jossain vaiheessa hymy hyytyy. Kun olut loppuu, talkoolaiset lyövät yksi kerrallaan rukkaset tiskiin. Ja sitä ennen on syntynyt pitkä pätkä suttaa ja sekundaa.

    No, TS:n tapauksessa kuraa taisi syntyä jo ennen kuin talkoot pääsivät edes käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kiitos, kiitos palautteestasi <3 on niin väsyttävää jatkuvasti joutua puolustelemaan näitä asioita ja kantoja. Itse on saanut muutenkin tottua siihen akateemisen ja ammatillisen historiani aikana, että kyllä sun työnjälkeen niin kauhean tyytyväisiä ollaan ja jaksetaan ihmetella ja ihastella energiaa ja lahjakkuutta ja tehokkuutta... kunnes se palkaton harjoittelu loppuu, ja siitä työstä pitäisi jotain maksaakin.

      Eihän sitä tietenkään palkatuksi tullut kun ovella oli jo seuraava kandidaatti uuden harjoitteluapurahan turvin tarjoamassa ilmaista työvoimaa.

      Bloggarit tarjoavat aikaisemmista poikkeavan markkinointikanavan, jossa perinteisiin markkinointikanaviin verrattuna ei samanmoista hävikkiä synny: sillä (hyvin suunnitelulla ja pohjustetulla) yhteistyöllä kun tavoittaa juuri sen oikean kohderyhmän. Se, että tätä ei tunnuta tajuavan/ haluta tajuta... Ja kuten aikaisemminkin jossain noissa kommenteissa sanottiin: pitäisi siitä mainostamisesta ja markkinoimisesta muuallakin maksaa.

      Poista
  8. Eikö tuon lehden sivuilla ollut joku vuosi sitten monta ruokablogia, jotka sitten lopettivat melkein kaikki, tai kaikki, kun lehden ruokatoimittajilta loppui työt? Vai muistanko väärin?

    No oli miten oli, olen sitä mieltä, että mikään muu ei tuo minun blogiini lukijoita kuin minä itse, se miten minä kirjoitan ja millaisia postauksia rustaan. Tai ei tule. Ei niitä lukijoita tule millään poppaskonsteilla eikä tuotepostauksilla. Enemmän ne taitavat viedä lukijoita, jos yhden jos toisen postauksen lopussa lukee mikroskooppisen pienellä, että tämä on tehty yhteistyössä sen tai tämän kanssa. Lukija tuntee itsensä huijatuksi, jos kirjoitan ummet ja lammet jostain paikasta tai tuotteesta ja vasta lopussa mainitsen hyvin huomaamattomasti, että ai niin, en itse maksanut tästä. Kun sanon sen heti kärkeen, voi lukija vielä halutessaan peruuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettelisi- ei näistä asioista tunnuta oppivan. Sinänsä tietty hienoa tuo bloggareiden solidaarisuus... vai vasta siinä vaiheessako heillekin valkenee, että saavat sen näkyvyytensä nimenomaan halvan hintansa eikä haluttavuutensa vuoksi?

      Jossain luin, että tutun bloggarin seuraaminen on jatkuvaa vuoropuhelua ja jatkuva matka. Sitä se sun kanssa kyllä onkin ja juuri siihen se viehätys perustuu <3

      Poista
  9. Kun blogien sisältö muuttuu sisällöntuottamiseksi, muuttuu iso osa blogeista samalla tylsiksi tai muuten vaan mielenkiinnottomiksi. Seuraan enää hyvin harvaa niistä blogeista, joihin ihastuin silloin samoihin aikoihin kuin aloitin itsekin.

    Joillekin blogin pitäminen on oikeasti harrastus, jossa ei lasketa kustannuksia eikä raaka-aineiden hintaa. Osalla näistä on ihan kohtuullisesti seuraajiakin, jatkuvasti. Oikeasti, on ilo välittää tietoa, jakaa kokemuksia ja auttaa muita arkisessa elämässä.Ilman sisällöntuottamista, yhteistyötä tai rahaa. Tiedän että olemme vähemmistöä, mutta meitä(kin) tarvitaan ja meistä(kin) tykätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, kyllä, elä sinä säikähdä :-) <3 Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa mielipiteitä myös bloggaajien keskuudessa. Jakamisen ilosta me kaikki tätä varmasti teemme, ei tässä millään rahan perässä juoksemisella kellään riittäisi intoa.

      Lähinnä peräänkuulutankin tässä lähinnä noiden yhteistyötä ja näkyvyyttä tarjoavien tahojen pokkaa: sen työn kun näissä hteistöissä lähes poikkeuksetta tekee se bloggari sen näkyvyyden jäädessä mainostajalle. Ei se epäsuhta minusta oikein ookoo ole. Ja välillä ne yhteydenotot ovat hyvinkin röyhkeitä.

      Harrastuksenahan tämä toki monella tulee pysymäänkin, mutta on se minusta missä tahansa harrastuksessä vähän härskiä yrittää sitten kaupallisen toimijan siitä hyötyä.

      Ai että harrastat pyöräilyä? No käytkö heittämässä tämän paketin Kirkkonummelle, niin multa säästyy kuriirimaksut. Ai että tanssit? No tuutko pitämään esityksen meidän firman pikkujouluihin niin ei tarvitse niille Hunkseille maksaa?

      Ei se oikein ookoo ole.

      Poista
  10. Älä huoli, kyllä mä maltan sitä lammasreseptiä odottaa :)
    Kiitos kirjoituksesta, on helppo olla sun kanssa samaa mieltä. Suurin osa yhteistyöehdotuksista menee nopean vilkaisun jälkeen roskakoriin. Ei vaan jaksa enää useamman vuoden bloggaamisen jälkeen innostua näkyvyyspalkkioista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin uskon käyvän kaikille niille bloggareille, jotka jaksavat vielä alkuun niistä innostua. kun se näkyvyys on aina niin yksipuolista. Jos kuvat ja reseptiikka ovat vapaasti saatavilla "yhteistyö"kumppanin omissa kanavissa ja sivuilla, miten se muka mitään liikennettä edes blogiin kasvattaisi?

      Käsittääkseni somessa linkit ovat täysin vapaata riistaa, mutta siihen vedän rajan. Jos tarkoitus on tuottaa sisältöä firman omalle nettisivulle ja kanaviin, on kyseessä nimensä mukaisesti sisällön tuottaminen, Ja se on ihan oikeaa työtä. Kyllä ne firmat ovat aika muutamalla sormella laskettavissa, joilla on markkinointiin varattu 0 euroa. Se, miten fiksusti sen budjettinsa käyttä, on sitten toinen asia.

      Oma suosikkiesimerkkini siitä, miten pohjatyöhön ei selvästikään oltu uhrattu yhtään aikaa on tapaus, jossa minua lähestyttiin ateriankorvausjuomalla. Siis lähestymistapa oli "tuote ihmisille joita ruoanlaitto ei kiinnosta", "pullosta löytyvä tuote ettei ihmisen tarvitse syödä". Voisiko olla enää enempää oman blogini linjaan sopimaton :-) ?

      Poista
  11. Hyvä ja asiallinen kirjoitus, kiitos. Allekirjoitan joka sanan. Röyhkeimpiin massapostitettuihin yhteistyöehdotuksiin en jaksa edes kohteliaasti vastata, vaan siirrän ne saman tien roskiin.

    "Kirjoita ja kuvaa meille resepti, niin lahjoitamme siihen tarvittavan 1,5 euron raaka-aineen ja kaikkien osallistujien kesken arvomme lahjakortin" lue: tee meille ilmaiseksi markkinointitöitä, niin arvomme kaikkien työntekijöiden kesken pienen palkinnon ja loput noin 150 duunaria jätämme nuolemaan näppejään.
    "Kiitoskiitoskiitos, tämähän on jo suorastaan ylitsevuotavaa, että ihan raaka-aineetkin maksetaan, kyllähän minä ilman muuta lahjoitan ajastani pari päivää tuotteenne markkinointiin, tottahan toki."

    Odotan jonain päivänä näkeväni "Avoimet työpaikat" -sivuilla tällaisen rekrytointi-ilmoituksen: "Tule yritykseemme töihin. Kerran kuukaudessa arvomme satasen lahjakortin kaikkien ompelijoiden/elektroniikka-asentajien/autonkujettajien/valitsejokumuuammatti kesken. Muuta palkkaa työstä ei ole luvassa. Hakemukset ja yhteydenotot henkilöstöosastollemme jane.doe@blablabla.com"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tai ne ovat jopa luokkaa "koska tuote vaatii sitä ja tätä, emme vaivaudu edes toimittamaan sitä sinulle vaan voit itse mennä etsimään kauppaa joka sitä myy, lähettää meille kuitin ja me palautamme rahat sinulle joskus". Sitä selvemmin ei juurikaan voi enää kiteyttää, että mikä se arvostus on.

      Harrastuksenaan jonkun tekeminen on yksi asia, mutta jos se tuottaa sisältöä, jota sitten joku siitä hyötyvä taho levittää vapaasti omiin markkinointitarkoituksiinsa; sisältöä, josta muuten olisi jouduttu maksamaan, ei se enää ole tasavertainen, molempia hyödyttävä yhteistyö vaan riistoa.

      Poista
  12. Totta mitä kirjoitat, mutta blogin pitäminen on myös vapaaehtoista. Miksi et heti kättelyssä ilmoittanut, että tämän blogin kautta et anna tuoteinfoa tai vastaavaa. Jos sinua lähestytään markkinointimielessä, olet siihen myös itse syyllinen. Ketään ei lähestytä yllättäen ja pyytämättä tai salaa, vai mitä?
    Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, se on vapaaehtoista, ja sellaisena me kaikki blggarit sitä ihan varmasti teemmekin. Sekin on vapaaehtoista, annammeko oman työmme tulokset ilmaiseksi käytettäväksi muualle. Ei tässä bloggareiden ahneudesta ole kyse vaan ihan jonkun muun. Emmeköhän me kaikki jatka bloggaamistamme ilman yhteistöitäkin.

      Kuten aikaisemmista viesteistä tässä keskustelussa käy ilmi, ei suurikaan osa yhteistyötä ehdottelevista ole juurikaan lähestymiinsä blogeihinsä tai niiden linjaan edes tutustunut, joten kyllä, niitä yhteydenottoja tulee ihan pyytämättä. Osa on onneksi asiallisiakin ja ihan oikeasti molempia tahoja hyödyttäviä ja mielenkiintoisia.

      Ei minulla sinällään mitään tuotenäytteitä vastaan ole, sillä niiden kautta oppii itseä lukijoitakin kiinnostavista uutuuksista. Mutta jos niitä lähettää ihan omaehtoisesti, ei lähettäjällä ole oikeutta pelkkää tuotenäytettä vastaan vaatia esimerkiksi blogipostausta, jota hän sitten käyttää omiin markkinointitarkoituksiinsa. Se on bloggarin omasta sisällöntuottamisesta poikkeavaa sisällöntuotantoa ulkopuolisen tahon tarpeisiin.

      Ja jos olen johonkin tuotteeseen ja siihen mahdollisesti liittyvään yhteistyöehdotukseen tyytyväinen, voi tuote hyvinkin blogissa näkyäkin. Mutta kuten myös on aikaisemmissa viesteissä korostettu, ne ovat kaikki tuotteita, joiden takana itse seison.

      Jos sen ihan äärimmilleen veisi, niin eihän sitä mitään pystyisi tekemään. Entä jos teen ruokaa, joka sisältää kanaa? Jos ihminen haluaa tehdä reseptin, niin hän menee kauppaan ostamaan kanaa, kasvattaen täten kanan menekkiä. Onko silloin kyse markkinoinnista josta joku hyötyy?

      En usko että kukaan blogia aloittaessaan tällaisia asioita pohtii. Yhteydenottojen määrä ja härskiys kasvaa koko ajan ja jokainen varmasti tekee sen oman linjanvetonsa jossain vaiheessa.

      Poista
    2. Kyllähän bloggaajienkin härskiys on kasvanut. Tilataan ravintolasta pöytä ja kerrotaan että olen bloggaaja ja pyydetään ilmaista ateriaa juttua vastaan. Tai jotain muuta vastaavaa.

      Poista
    3. Härskeimmät vielä vihjaa, että yhteistyöhön kannattaa tarttua. Juttu ilmestyy, sävyyn voi vielä vaikuttaa.

      Poista
    4. no tuollaisesta kiristyksestä en ole kyllä koskaan kuullut :-o

      Poista
  13. Tämä oli hyvä teksti, pitääpä käydä lukemassa myös Pinkit korkokengät-juttu :-)

    VastaaPoista
  14. Olen aiemmin pitkällä blogiuralla tehnyt ilmaisia juttuja, mutta kuten kirjoitat, niin kovaa työtä on näiden blogihommien takana, ja Turun Sanomien tarjous on aivan käsittämätön. Hyvä kirjoitus taas Erja ihanainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän meistä kaikki.Mutta kun siltä se näyttää, että eivät ne oikein kunnollisiin, molempien osapuolten kannalta reiluhin ja kummmankin panostusta kunnioittaviin diileihin johda. Miten sitä pidemmän päälle perustelee, että ei, enää en teekään ilmaiseksi?

      Poista
  15. Hyvä kirjoitus - ja hyvin perusteltu! Hienoa, että sekä sinä että Maiju samaan aikaan tähän tartuitte - ja juuri kun tuo Turun Sanomien #ilmaisgate tuli julki!
    Turun seudulla asuvana kihisen - vaikka eipä tuon olisi enää pitänyt yllättää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia kannustavista sanoistasi. Veikkaanpa,että tuo Turun Sanomien linjaus on herättänyt monenkin ihmisen aihetta puimaan...!

      Sinänsä tuli hassuun saumaan, että olin juuri aikaisemmissa postauksissa hehkuttanut edellisen Turun reissun antia ja kaupungin hienoutta... :-/

      Poista
    2. Eipä huolta - kaupunki itsessään on kaunis ja täälläpäin on paljon hyvää ja kaunista, mutta kyllä tuo lehtitalo on jo aiemminkin kunnostautunut siinä vähemmän kauniissa - poteneeko edelleen sitä kuuluisaa Turun tautia!

      Poista
    3. joo, eivät tunnu oppineen mitään edellisestä kerrastaan. tai siitä, miten se viestintä ja imago tänä aikakautena pitäisi hoitaa... :-/

      Poista
  16. Loistavaa, kissa on pöydällä ! Tuolla meidän lemmikkiblogien puolella ei juurikaan yhteistyötarjouksia satele, mutta jos satelisi niin ihan varmasti sitä tekisi tyhmiä päätöksiä vain siitä ilosta että joku huomioi sun blogin. Sulla on tässä nyt niin hyvät perustelut ja näkemykset, että monen bloggaajan kannataa niitä pohtia ja miettiä, että onko se halvan näköinen paita nyt sen arv

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit, lähti hätäseen. Jatkuu : eli onko se paita sen arvoinen, että keikistelee pakkasessa kuvaamassa itseään kerta toisensa jälkeen ja lahjoitanut firma tahkoo tiliä ja uusia tilauksia satelee ovista ja ikkunoista. Tai lähteekö hakemaan sen juustopalan. Aikalailla silmiäavaava juttu, kiitos !

      Poista