Kuten blogin Instagram-, Twitter- ja Facebook-seuraajat jo tietävätkin, vierähti viime viikkoni Englannissa. Hieno reissu kaikin puolin, vaikka tarkoittikin sitä että en ehtinyt Kaartin Kut6sen alkukarkeloihin. Onneksi paikat järjestyivät toiseksi viimeiseen kiertueeseen, joten tuli koettua tuokin.
Ensimmäistä kertaa järjestetty kuuden ravintolan, kuuden ruokalajin ja kuuden viinin gurmeeturnee oli sujuvuudessaan suorastaan käsittämättömän onnistunut ilta. Niin konsepti kuin sen toteutuskin olivat niin toimivia, että vielä kiertueen jälkeisillä illan viimeisillä (tai ehkä toiseksi viimeisillä...) ihmettelimme koko illan virheetöntä orkestrointia.
Meidän kiertueemme alkoi Ragusta, josta oppaaksemme Kaartinkaupungin kulinaarisiin syövereihin lähti paikan keittiömestari Antti Asujamaa. Alkuun hieman kangerteleva luokkaretkimäinen porukka suli yllättävänkin nopeasti ja niin vain päästiin todistamaan sitäkin ihmettä, että täysin ventovieraat suomalaiset juttelivat,nauroivat ja viihtyivät keskenään.
Illan aikana käytiin loistavia keskusteluja niin ruoasta sen esteettisine, kulttuurisine ja hedonistisine aspekteineen, Helsingin ravintolaskenen muutoksista, lihanhakureissuista Italiassa, salihenkilökunnan tärkeydestä onnistuneelle ravintolakokemukselle sekä koko ulkonasyömisen kulttuurin kehityksestä.
Tietynlainen protestanttinen, kaikkea turhanpäiväisyyttä vastustava moraali on Suomessakin murtumassa, eikä kulinarismia tarvitse enää hävetä. Ihmiset yhä enenevissä määrin ymmärtävät sen suuren ilon lähteeksi; asiaksi, josta saa nauttia.
Niille, joilla henkinen kynnys astua Vähän Paremman Ravintolan ovesta sisään on vielä turha korkea, tarjoavat Kaartin Kut6sen ja Taste of Helsingin kaltaiset tapahtumat mutkattoman mahdollisuuden itse kokea, että ei niissä ravintoloissa oikeasti mitään pelättävää ole. Fiilis jokaisessa ravintolassa oli rento ja vastaanottavainen.
Tapahtuman yhteisöllisyys olikin illan parasta antia, jolle ei hintalappua pystyisi edes laittamaan. Muutenkin 100 euron hintaiselle lipulleen sai kyllä vastinetta ja joka paikka tarjosi aina jotain pientä ekstraakin.
Ragussa aloitettiin lämpimällä marjadrinksulla ja leipävalikoimalla. On se käsittämätöntä, miten vahvoja romanttisviritteisiä tunteita joku voi voikaan aiheuttaa. Mutta kyllä se vaan voi - Ragun voi oli toffeisuudessaan jotain aivan ihanaa. Voi, voi.
Varsinaisena annoksena nautitiin muikkutempurasta, pikkelöidystä omenasta, tuorejuustosta ja muikunmädistä. Varsin ronskisti suolattua annos oli viiniparituksen kanssa hienossa tasapainossa.
Ragusta seurueemme tie jatkui Juureen, jossa meitä odotti sapasvalikoima. Yksi illan suuria onnistujia.
Ruokajuomaksi kaadettiin olutta Mathildedalin pienpanimosta siitä yltiöpittoreskista kylästä, johon toissakesänä rakastuin.
Juuresta jatkoimme Spisiin, jonka pikkuruisen tilan asettamista haasteista johtuen nautimme ruokamme tiivistunnelmaisesti seisaaltaan. Niin persiljajuuren kanssa tarjoiltu, 38 asteessa upeaksi kypsennetty lohi kuin sen viiniparitus keräsivät kehuja useammaltakin illan keskustelukumppanilta.
Seuraava rasti oli Pastis, jossa - kapoooow - tarjolla oli yksi heidän suosituimmista lista-annnoksistaan: pulpo. Erinomaisen murea mustekala oli saanut kaverikseen mm. paprikaa ja curryvaahtoa. Mustekalahan tunnetusti muodostaa minun maailmankuvassani yksinään koko ruokaympyrän, joten ei ihme, että annos oli yksi illan suurimpia suosikkejani.
Pompierissa siirryttiin lihallisiin iloihin ja vuorossa oli ankkaa niin paahdettuna kuin confitoituna.
Meidän viimeinen pysäkkimme oli Emo, jonka friteerattu häränkieliannos vei syvillä mauillaan, no, kielen mennessään. Sen kanssa tarjoiltu etelä-ranskalainen rosé cremant oli yksi illan onnistuneimpia viiniparituksia...
...heti jälkiruokaan saakka. Jälkiruokaviini rokkasi mm. verigreippisorbetista, lemon curdista ja marengista koostuvan annoksen kanssa ja huolella.
Upea tekstuureilla, eri lämpötiloilla ja kontrasteilla iloitteleva annos, joka voitti puolelleen myös seurueemme "ei-jälkiruokaihmisiksi" tunnustautuneet.
Huikea ilta - suurkiitos kaikille osallisille. Illan päätteeksi olimme täynnä paitsi hyvää ruokaa, myös rakkautta. Emmekä olleet ainoita: ihmiset, jotka vielä muutama tunti aikaisemmin eivät olleet koskaan tavanneetkaan, vaihtoivat nyt kuulumisia, kiittelivät seurasta ja toivottivat toisilleen iloisia illanjatkoja.
Niin... mutta sitä me vain jäimme miettimään, että miten tässä nyt enää osaa tyytyä pelkkään yhden ravintolan illalliseen?
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
